Eli, mulla on varmaan synnynnäinen vauvakuume, mutta nyt se on mennyt ihan taivaisiin. Miehen kanssa on puhuttu että parisen lasta olisi tulevaisuudessa unelmana, ehkä kolme. Kuitenkin mies ajattelee "sitten joskus"-tavalla, eli ei nyt. Hänellä ei ole vauvakuumetta, ei ole kai koskaan ihmeemmin ollut, tykkää kuitenkin niistä vaikkakin vähän vieras asia hänelle.
Tyhmä kysymys, mutta onko konsteja, millä saisi miehelle aiheutettua vauvakuumeen? :D
Tiedän, että se menee entistä kauemmas asiasta jankkaamalla, mutta olisiko mitään keinoja käytettävissä, jolla saisin hänen alitajuntaan kasvamaan pienen kuumeen? ;) Ei tarvi olla siis mtn konkreettista sanomista/tekemistä. (nouseekohan vai laskeekohan sen olematon kuume, jos katsoisimme vaikka leffan, jossa on jotakin lastensaantiin liittyvää ? en tietenkään tarkoita mitään siitä aiheesta tehtyä, vaan pelkästään sivuosassa esiintyvää aihetta)...
Miten itse olette menetelleet jos puoliso ei vielä halua lisääntyä, mutta itse olisit valmis ?
Tyhmä kysymys, mutta onko konsteja, millä saisi miehelle aiheutettua vauvakuumeen? :D
Tiedän, että se menee entistä kauemmas asiasta jankkaamalla, mutta olisiko mitään keinoja käytettävissä, jolla saisin hänen alitajuntaan kasvamaan pienen kuumeen? ;) Ei tarvi olla siis mtn konkreettista sanomista/tekemistä. (nouseekohan vai laskeekohan sen olematon kuume, jos katsoisimme vaikka leffan, jossa on jotakin lastensaantiin liittyvää ? en tietenkään tarkoita mitään siitä aiheesta tehtyä, vaan pelkästään sivuosassa esiintyvää aihetta)...
Miten itse olette menetelleet jos puoliso ei vielä halua lisääntyä, mutta itse olisit valmis ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on tutuilla pari oikein suloista ja aurinkoista lasta, joita mies on nähnyt lähinnä hyvällä päällä; mikään ei ole niin myyvä kuin oikea mukava käärö (Ice age -leffaa voi käyttää samaan tarkoitukseen) tai pikkumies. Nyt kun miehen kavereilla alkaa olla vauva- ja lapsijutut pinnalla, mies kokee vähän jääneensä kaveripiirin ulkopuolelle, ja haluaisi testailla "miehekkyyttään" tässä isyyshommassa. Pillereiden poisjättämisestä puhutaan viikottain...
Minun mieheltäni puuttuu varmaan joku geeni, joka saa miehen lisääntymään! Puhumalla sitä ei kyllä saa haluamaan lasta. Puhuttu on avoimesti puolin ja toisin vuosi. Ja vedottu tunteisiin, järkeen, biologiaan (yli 30-v. ja munasolut loppumassa jne.), uhkailtu, kiristetty, lahjottu ja taas puhuttu ja keskusteltu. Ei muuta asiaa. En sentään alkanut huijaamaan, mutta väsytystaktiikalla menin eteenpäin.
Nyt ehkäisy on ollut 2 kierron ajan pois ja raskaudelle annetaan mahdollisuus. Suuri kysymysmerkki tulevaisuudessa on se, miten mieheni tulee suhtautumaan mahd. raskauteen ja lapseen. Uskon ja toivon koko sydämestäni, että oma lapsi synnyttää isän vaistot. Ainakin velvollisuudentunnosta tullee isä osallistumaan lapsensa elämään. Mutta tietysti haluaisin, että mieheni oli 100 % mukana kuumeilemassa tätä mahd. tulevaa lasta. Mutta tilanne on nyt se, mikä on. Surullista vain meidän kannalta kaiken kaikkiaan jotenkin.
tilanteeseemme: molemmilla hyvät tutkinnot ja vakituinen työ, turvattu talous, omistusasunto, jossa tilaa, 2 perheautoa, suhde onnellinen (ainakin minusta), pitkällinen parisuhde 15 v, ikää yli 30 v. Eli kaikki periaatteessa kunnossa!
Minulla on sama ongelma ja alan olla epätoivoinen. Itse olen halunnut lapsia jo vuosia ja olen antanut miehelleni aikaa sopeutua ajatukseen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Hän suhtautuu asiaan edelleen negatiivisesti. Hän on sanonut, että ehkä haluaa lapsia jossain vaiheessa, mutta ei nyt. Voinko tuhlata elämäni odottamalla jos mies ilmoittaakin myöhemmin, ettei hän lapsia haluakaan ja sitten onkin jo liian myöhäistä. Olemme puhuneet asiasta eri näkökulmista ja meillä olisi kaikki kunnossa: rakastamme toisiamme, taloudelliset asiat on kunnossa, ollaan eletty jo nuoruuden villit vuodet ja biologinen kello tikittää. En voi ymmärtää mitä hän vielä haluaa odottaa. Sitä hän ei osaa itsekään selittää. Mies toivoo, että jaksaisin vielä odottaa, mutta alan olla niin rikki, etten tiedä pystynkö enää siihen. Lisäksi ystävien ja sukulaisten kyselyt perheenlisäyksestä satuttavat mielettömästi. Neuvoa siis minäkin kaipailen...
Kovasti vauvakuumeilen itsekin, mutta avomieheni ei ole asiasta vielä kovin innoissaan. Sanoo kyllä haluavansa lapsia, sitten joskus myöhemmin. Ymmärrän kyllä hänen näkökantansa, sillä olemme molemmat vielä opiskelijoita (korkeakoulu), mutta itse haluaisin yrittää lapsia jo nyt, nuorempana. Omat opintoni ovat lähestulkoon päätöksessä, avomieheni vähän enemmän kesken, mutta uskon, että pystyisimme kasvattamaan lapsen yhdessä. On vain niin ikävä "kuumeilla" yksinään.. Mitä mieltä olette, onko opiskelu ja lapset hyvä yhdistelmä?