Oon tässä miettinyt että onko mielestäsi itsemurha oikeutettu teko?
Mun elämä on nyt sen verran pahassa jamassa että en näe oikeen muuta ratkaisua kuin itsemurha..Tiedän että tapan itseni ennemmin tai myöhemmin tämän kuukauden sisällä.
Tiedän että mulla jäisi paljon ihmisiä suremaan pois menoani mutta eihän sitä tässä maailmassa eletä toisia varten vaan itseä..
Ja eihän itsemurhaa ole missään kielletty..
Jokainen päättäöön itse hengestään.
Mun elämä on nyt sen verran pahassa jamassa että en näe oikeen muuta ratkaisua kuin itsemurha..Tiedän että tapan itseni ennemmin tai myöhemmin tämän kuukauden sisällä.
Tiedän että mulla jäisi paljon ihmisiä suremaan pois menoani mutta eihän sitä tässä maailmassa eletä toisia varten vaan itseä..
Ja eihän itsemurhaa ole missään kielletty..
Jokainen päättäöön itse hengestään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tottahan jokainen päättää elämästään itse.ei se jos ei muita vie mukanaan ehkä mikään niin kamala asia ole.voi olla myös kunnia kysymys poistua jos kaikki taistelut on hävitty.voi myös puhua asiasta mikä johtaa häpeälliseen rangaistukseen jossain sadistisessa mielisairaalassa.usein näistä auttajista voisi sanoa:he tulevat ystävinä mutta ovat sisältä raatelevia susia.
mutta onko suurin este se että ajatteleekin onko kuolema todella kuolema vai onko sen jälkeen jotain vielä kauheampaa.
itse en usko että aiheen aloittaja tosissaan tuumaa asiaa kun olet siitä viestiä kirjoittanut.ne jotka ovat tosissaan suunnittelemassa matkaa ikuisuuteen eivät yleensä sitä paljasta.
mun mielestä tosiaan kaikki saa päättää ite mitä elämälleen tekee. Mulla on ollu samoja aikeita, mut oon niin nuori et tiedän et se voi muuttua. Oon alkanu vittuilee ja sanon suorat sanat kaikille jotka tekee väärin mua kohtaan. se helpottaa saatanasti kun huutaa et HAISTA PASKA, tai jotai muuta. Tekee hyvää purkaa se kaikki mitä muut sulle lykkää.
70-luvulla itsarin tekijät eivät puhuneet suunnitelmistaan etukäteen. Nykyään suurin osa itsariin päätyvistä on maininnut jollain tavalla asian etukäteen. Valitettavasti suurin osa sivuuttaa tuollaiset vihjailut olankohautuksella.
Jokaisella on oikeus päättää mitä elämällään tekee, myös päätös siitä tekeekö itsemurhan.
Ja itsemurhan oikeutuksesta tai oikeutuksettomuudesta tämän verran: mielestäni ne, jotka ajattelevat itsemurhan olevan väärin ja ajattelevat elämän olevan itseisarvo, tekevät sen virheen, että he jättävät huomiotta elämän laadun. En usko että kukaan voisi kuvitella elävänsä mitä kamalimmissa puitteissa ja kärsimyksessä. Jokaisella ihmisellä tulisi varmasti jossain vaiheessa vastaan se raja, että oma elämä ei olisi enää elämisen arvoista.
Mutta sinun kannattaa punnita hyvin tarkkaan asioita. Ovatko ongelmasi sellaisia ettei niistä voisi selvitä? Mikä tuottaa kärsimystä sinulle ja mikä estää onnellisen elämän? En usko, että ongelmasi ovat voittamattomia vaikka masentuneena siltä tuntuu.
Kerro vähän että miksi koet itsemurhan olevan ratkaisu ongelmiisi? Mitä oikein pitäisi tapahtua että elämäsi tuntuisi mielekkäältä?
Jos sinulla on paljon ihmisiä, jotka jäisivät suremaan, miksi he eivät auta sinua nyt? Oletko hakenut ammattiapua?
En paheksu itsarin tekoa. Oma elämäni on ollut niin kivikkoista jo pari vuosikymmentä.
No on ihan oma asia tekeekö sen vai ei,,,mutta sanoisin myös että on todella säälittävää jos luovuttaa pienistä vastoinkäymisissä,eikä edes yritä taistella eteenpäin elämässä,sieltä pohjaltakin voi nousta,itsestä se on paljon kiinni ja myös asenteesta,,,heikot luovuttaa,hyppää junien alle sun muuta,vahvat selviää vaikeistakin koitoksista esim,läheisen menetys,niistä vaikeista koittelemuksista vahvistuu ja oppii enemmän,,
sanoin että itse tekisin itsemurhan vain siinä ääritapauksessa jos olisin kuolemansairas,enkä haluaisin kitua jossain letkuissa,tietäisin että parannuskeinoa ei ole,,muussa tapauksissa kun kuulen että joku tehnyt itsemurhan,,sanoisin että se on luovuttamista,,mutta joo ehkä kaikkien nuppi vaan ei kestä tätä maailmaa,,mutta siihenkin voi hakea apua jos ei kestä,,
"sanoin että itse tekisin itsemurhan vain siinä ääritapauksessa jos olisin kuolemansairas,enkä haluaisin kitua jossain letkuissa,tietäisin että parannuskeinoa ei ole"
No oletpa tosi heikko kun et edes taistele vaan noin helpolla luovuttaisit. On kyllä säälittävää, mutta jokaisen oma asiahan se on luovuttaako helpolla vai ei.
typerä,,tarkoitin sitä jos vaikka olisi syöpä ja mitkään hoidot eivät enää auta,vaan kuolemantuomio jo tullut,,,niin mitä ideaa kiduttaa itseään letkuissa,,,tai kärsiä viimeiseen hetkeen asti,,kuolla johkin kipuun,tuskaan,,
käytä niitä aivoja,,tietysti jos on olemassa pienikin toivo parantumisesta sen haluaa käyttää,,mutta jos sitä ei ole niin asia on silloin toinen,,
jos minusta tulisi jonkin onnettomuuden jälkeen täysin invalidi en kyllä alkaisi kärsimään että henki pois mahdollisemman äkkiä.
Loppujen lopuksi omaisen menettäminen ei ole kovinkaan paha "koitos". Kuolema on väistämätön tosiasia jokaisen kohdalla.
Itsemurhan tekijän elämä on saattanut olla vuosikymmeniä täynnä vaikeuksia, joihin ei ole saanut apua. Onko vahvempi sellainen ihminen, jolla on käytettävissä aina useita tukihenkilöitä ja ammattiapua,kun tulee jotain vastoinkäymisiä? Minusta ei voi ajatella noin yksioikoisesti, että "heikot luovuttaa" ja "vahvat selviää".
http://www.youtube.com/user/kateycooper1
(kerran tähän palstalle kirjoittaessani tuntemattomana, oli jostain syystä äitini spostiin lähetetty viestini joten otan riskin kirjoittaessani mutta en viiti kaikkea sanoa jos taas käy niin)
Itsemurha on joskus ainoa ratkaisu.
Mitä järkeä elää kun mikään ei tunnu miltään,mihinkään ei voi keskittyä johtaa siihen että ei muista mitään, leffoja ei voi katsoa kun ei voi keskittyä eikä pelejä pelata kunnolla kun ei muista mitään, koulu/työ/tulevaisuuden miettiminen johtaa melkein sydäriin, rinnassa tuntuu ahdistus, ajatukset jumittuneena trauma tapahtumiin ja liikkuminenkin vaatii suuria voima vääntöä.
Onko se elämistä? ei taida olla.
Minäkin tiedän että muut jää suremaan ja eivät ymmärrä juuri siksi kun eivät ole tuntenut elämän helvettiä.
Minulla ei ole elämää vastaan mitään.
Sillä syypää ei ole elämä vaan minä itse.
Itse aiheuttanut paskaa enkä pöljä tajunnut mihin ne johtaa=umpikujaan josta vain kuolema vapauttaa.
Olisi pitänyt ajatella silloin ennenkuin tein.
Koska itse tehty tämä itselle, kai sitä itsensä saa vapauttaa?
18vuotta kesti elämänilo eikä halunnutkaan kuolla.
Nyt on toisinpäin.
Olen monta kertaa kirjoitellut palstoille valitusta elämästäni ja lopetan sen kirjoittelun kun ei se auta
rupeaa vitut*taan vaan.
Hirveintä mitä tiedän on se kun itsekkäät ihmiset
ajattelevat itsemurhaajan olen itsekäs, olen jopa kuullut kuinka jotkut puhuu että siellä hävetköön maan alla tekoaan. Noille ihmisille toivon että kokevat niin paskaa että TAJUAVAT sitten miltä tuntuu umpikuja, miten suut sitten laitetaan?
Itse en tässä kuussa vielä sentään.
Nautin ne vähät loppuun mitä voin ja päivä jolloin
ei enää pääse sängystä ylös ja keskittymiskyky joka hiipuu tunni tunnilta loppuunpäin on tämä soturi (taistellut 3,5vuotta) lepopaikan ansainnut. Ja pitää se talvi elää kun tuntuu helpottavalta olla pimeässä rauhassa kun kukaan ei näe.
Ap. eiköhän meitä siunata tuollapuolen ja anneta hyvä olo. Siellä kun on niin hyvä olla.
Aion tänään päättää päiväni. En enää kykene löytämään mitään keinoa selvitä arjesta. Olen usean vuoden käynyt erilaisissa terapioissa ja syönyt vaikka mitä lääkkeitä.Kaikki hoito on olut hyödytöntä.
Tiedän, että moni ihminen jää suremaan minua. Mutten enää vain pysty jatkamaan. En enää kykene tuntemaan rakkautta. En iloa tai muitakaan positiivisia tunteita.Elämä tuntuu kokoajan merkityksettömämmältä ja pahemmalta.
Olen miltein puolet elämästäni kärsinyt vakavasta depressiosta. On tullut aika luovuttaa.
Miksi sä oot netissä?
Miksi kirjoittelet pahasta olostasi ja siitä et luovuttaisit?
Miksit velvot ja suorastaan uit huonossa fiiliksessä?
Kai sä teet jotain muuta kuin oot vaan tääl netis?
Mä ymmärrän kyl et olet hakenut apua ja käytät nettiä ihan tähän olon huojentamiseen ja avstauksien etsimiseen.
Se hieno juttu.
Mut mistä se masennukses johtuu?
Kai tiedät mistä se alko ja mikä siihen vaikuttaa jatkuvalla tavalla?
Ku lääkkeil saa paljon aikaan.
Ois hyvä jos läytäisit sen syyn mikä pitää sua masentuneena.
Siitä sitten löydetään ulospääsy.
Täs on viel paljon tehtävää ja ihan elämää pidentävää.
siinä se ei ole ratkaisu, tääl pohitan et paljon jää ihmisiä suremaan, mutta oletteko jo niin huonossa jamassa että ette pysty ajattelemaan asiaa toisinpäin, teille joku rakas ihminen tekisi itsarin, miltä susta tuntuis? ei voi ajatella et itteesä vartenkaan...se on väärin, itseään tiytty nyt joo, mut aina saa apua, ja joku tratkaisu löytyy.onko yritetty tarpeeksi, helppohan se on sanoa, koska itselläni kaikki hyvin asiast enkä noista umpikujista tiedä mitään ja siksi en niitä voi ymmärtää, yritän vain kannustaa ihmisia että saisivat itsensä hoitoon!
Mullaki on ihan sama fiilis..Haluaisin vaan kuolla pois.....Ei oo mitään väliä .On niin vaikeaa ja kaikkea..Yritän vaan jaksaa(teen sen vaan lähimmöisteni takia) Koita säki jaksaa ,sillä mä tiedän se on vaikeaa
Itsemurha on lähes aina riittävän perusteltua.
On vaikeampi perustella elämän jatkamista kuin sen päättämistä.
Itsemurha on "tilanteen suvereenia haltuunottoa".
Kuka haluaa,että "elämä" vie miten sattuu.Siinä vaiheessa kun huomaa,että ei itse pysty hallitsemaan elämäänsä ja on ikäänkuin pakotettu tekemään valintoja ja kompromisseja,joita ei tosiasiassa haluaisi,niin silloin on aika harkita itsenäisempiä päätöksiä...
Itsemurha on yksilön oma päätös.Siihen ei tule muiden puuttua - paitsi kunnioittamalla itsemurhan valinneen itsemääräämisoikeutta.
Ihminen ei aina jaksa yksin.
Joten parasta olisi turvautua välillä muidenkin apuun.
On rohkeutta pyytää apua.
Ei kenenkään yksin pidä olla.
..sillä sitä ei pääse koskaan katumaan.
Sehän se hyvä juttu itsemurhassa on että sitä ei koskaan pääse katumaan. Ei tarvitse enää välittää mistään eikä ajatella mitään.
Miksi itsemurhaa muka pitäisi päästä katumaan?
Itsemurha on aina oikeutettu. Se on kaikista tärkein ihmisoikeus; itsemääräämisoikeus siitä elääkö vai ei. Yhteiskunta joka ei tätä perusihmisoikeutta tunnusta on sivistymätön.
Joissakin tapauksissa se voi silti olla typerä teko, jos masennus esimerkiksi on enemmän kemiallista epätasapainoa kuin oikeita ongelmia. Jos muutaman napin ottamalla asiat korjaantuvat, ja elämä on muuten reilassa niin aika tyhmää olisi siinä vaiheessa vetää nirri pois.
Mutta mikäli oikeasti elämä on ihan päin helvettiä niin voi olla ihan fiksuakin luovuttaa sen sijaan että kärsisi vuosikymmeniä.
Nää on niin tilanteesta riippuvia asioita.