Tunnetko, kuinka minulla on ikävä sinua?
Tämä ikävä masentaa ja ahdistaa,
aluksi se häilyi utuisena horisontissa
vain saapuakseen peittämään tumman pilven lailla
kaiken elollisen alleen.
Tahdon pois elottomuudesta,
se turhauttaa ja tukahduttaa,
en halua zombieksi enää.
Haluan väriä, tunnetta, elämää
juuri niitä sinä sait minut tuntemaan
tuomalla sateenkaaren ja auringon.
Tunne ei onneksi kylmene, siihen voin luottaa
mutta toisitko takaisin auringon,
itsesi
niin toivoisin
olethan taika ikävään.
Tämä ikävä masentaa ja ahdistaa,
aluksi se häilyi utuisena horisontissa
vain saapuakseen peittämään tumman pilven lailla
kaiken elollisen alleen.
Tahdon pois elottomuudesta,
se turhauttaa ja tukahduttaa,
en halua zombieksi enää.
Haluan väriä, tunnetta, elämää
juuri niitä sinä sait minut tuntemaan
tuomalla sateenkaaren ja auringon.
Tunne ei onneksi kylmene, siihen voin luottaa
mutta toisitko takaisin auringon,
itsesi
niin toivoisin
olethan taika ikävään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..hyvin kuvattu tuossa toisessa säkeistössä ikävän kokonaisvaltaisuus, silloin, kun se on pahimmoillaan. Meillä naisilla ne tummat pilvet satavat usein sisällä ja sydän rutistuu kivusta rusinaksi. Ja niinhän se on, että rakkaan mukana tunne, väri ja elämä kohentuvat.
Kiitos hyvästä lukluhetkestä : )
pidin,etenkin otsikko
oli melkoisen vetoava!