mikä

Asiakohta yksi: mitään uuslestadiolaisuutta ei virallisesti, tai netin ulkopuolella ole edes olemassa.
Uuslestadiolainen on ihminen, tai ehkäpä leimallisesti pariskunta (perhe), jotka haluavat elää modernisti ja hallita sekä kahlita elämäänsä tavoilla joita vanhoillislestadiolaisuudessa on perinteisesti pidetty "maailmallisuutena" ja jopa "syntielämänä". Kuitenkaan uuslestadiolainen ei haluaisi ottaa pesäeroa lapsuutensa uskonnolliseen yhteisöön, vaan elävät siinä joukossa seuroissa käyden ja "kilvoitusta yhdessä jatkaen".

Valintakristillisyyttä siis, tavallaan. Ihminen kerää itselleen palvonnan kohteet minkä mistäkin ja harjoitttaa uskontoaan sen yhteisön sisällä, minkä parhaaksi kokee. Hyvin tyypillistä on, että tällainen "usko" ei kauaa kestä, vaan uuslestadiolaisuuden "harjoittaminen" käy henkilöille itselleen niin raskaaksi, että seuraväli kasvaa ja pikkuhiljaa side yhteisöönkin katkeaa. Tällainen on tyypillistä kaupunkisiioneissa (anteeksi siioni sanan käyttö) noin 30-vuotiaiden 3-4 lapsisten perheiden keskuudessa. Heille hyvin tyypillistä on myös tavallista runsaampi itsensä ja mammonan (isohko ok-talo, metallinhohtovärinen farmari Audi, viimeisen muodin mukaiset merkkivaatteet myös lapsilla) palvonta. Heti perään on sanottava, että nuo tuntomerkit eivät automaattisesti kerro "uuslestadiolaisuudesta".

Ilmiötä voi tarkastella helposti (kunhan ei sorru yksilötasolle) pk-seudun, Tampereen ja Jyväskylän seudun rauhanyhdistyksillä. Siis isoimmissa etelän lestadiolaiskeskuksissa.