Huh huh näitä ajatuksia! Onko muilla odotusaikana ollut ihan "pimeitä" ajatuksia? Minä kun välillä olen maailman onnellisin nainen kun ajattelen pientä tulevaa vauvaa, samassa mieleeni tulee kauhukuvia siitä että lapsi ei olisikaan mieheni. Joka tuntuu ihan tyhmälle kun pettänytkään en ole. Mieleen vain tulee että jos en vain muistakaan olleeni jonkun toisen kanssa, jos olenkin ollut niin humalassa tms. Pääsispä näistä ihan älyttömistä ajatuksista eroon!!!
Vippaako
muilla?
5335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu täällä flippaa myös. Ihan samoja asioita mietin ja en minäkään ole pettänyt. ei ole todellakaan sellaista mahdollisuutta että olisin halunnut tai voinut tehdä niin. Eikä humalassakaan sellaista mahdollisuutta ole. Mutta samoja asioita kyllä mietin. Sit hermostun ihan kokoajan kaikesta ja haukun vaan mun miestä ku mielialat vaihtelee. Mut sit kyl lepyn yhtä nopeesti. Ihmeellistä ku ei mulla mitään syytä miks pitäis haukkua ku se on niin ihana ja rakastava. Vaan jotenkin hermostunut. Entäs sulLA? Onko ollut muita flippauksen oireita? mulla viikkoja vasta 6
Juuri näin täälläkin. Olen muutenkin äärimmäisen tempperamenttinen, mutta nyt aivan järjettömän räjähdys altis. Muutama tunti sitten tuli yhtäkkiä niin paha mieli jostain ihan tyhjästä ja miehelle sitten tekstailin että "Kunhan töistä pääsen niin otan kissat ja häivyn" ja muuta yhtä mukavaa. Mieheni saa kaiken niskaansa, ehkä juuri siksi että on rakkain ja läheisin ihminen:) Minä myös raivoan yhtäkkiä ja lepyn yhtä nopeasti, mies ei kyllä ymmärrä tuota että miten voin minuutti sitten "riehuttuani" tukkia jo iloisena syliin. Täällä myös ihan alussa ollaan, mitähän tämä vielä tuokaan tullessaan;)
Ihen samalaisia pimeitä ajatuksia ei ole, mutta mielialat heittelee ja vuoroin olen ihan pää pilvissä, kun on niin onnekas olo, sitten seuraavassa hetkessä olen niin kiukkuinen ja ärsyyntynyt mieheen, että mieli tekee huutaa suoraa huutoa. Olen varoittanut miestäni tästä mielialan ailahtelulsta ja hän osaa varoa/väistellä kohtuullisen hyvin, kun niitä tulee. Muistelisin esikoisen odotuksesta, että ekan kolmanneksen jälkeen ailahtelut vähän tasaantuis. Olo muuttui sitten mukavan seesteiseksi ja oli enempi noita onnenpöllähdyksiä, kun kiukunpuuskia. Tosin kaikki äidit (kuten raskaudetkin) on erilaisia, eikä tuo ehkä päde aina.
Koettakaa jaksaa. Kertokaa avoimesti miehillenne, että puuskia tulee ja menee, mutta se on miehen kestettävä, naiselle jääkin sitten odotuksen muut vaivat :) Ainakin meillä mies sitten kestääkin ailahtelut urheasti, tasoittelee tilannetta tarpeen vaatiessa, tekee siten oman osansa tästä odotuksesta.
Mukavaa odotusta!
On miestä kyllä varoiteltu:) Ja onhan se saanut/joutunut "harjoitella" usean vuoden ajan vko/kk, mä kun ennen menkkojakin olen ollut aina pieni sekopää;)
Juu mielialanvaihteluita koettu. Olen yleensä hyvin pitkäpinnainen ja rauhallinen, mutta raskaana ollessa on nähtävästi lyhyt pinnaisuus ottanut tästä neitosesta otteen. Nykyään tulee toimittua nopeammin kuin ennen.