Niin mielelläni istun tässä
ja katselen jälleen
sinun kasvojes elämänkarttaa
minä tunnen nuo rypyt
tuosta ja tuosta
kulkevat ohuet
ilojen naurujen polut
tuosta menevät ne tuimimmat tiet
tuolta tulevat kyynelten uomat
sitten on tallella parhaat
no kaikkein kauneimmat
hymykuopat
minä tunnen tuon kartan
se on muistoja täynnä
olen ollut mukana
luomassa polkuja siihen
ja sinä rakkaani
niin usein oppaana siinä
ja katselen jälleen
sinun kasvojes elämänkarttaa
minä tunnen nuo rypyt
tuosta ja tuosta
kulkevat ohuet
ilojen naurujen polut
tuosta menevät ne tuimimmat tiet
tuolta tulevat kyynelten uomat
sitten on tallella parhaat
no kaikkein kauneimmat
hymykuopat
minä tunnen tuon kartan
se on muistoja täynnä
olen ollut mukana
luomassa polkuja siihen
ja sinä rakkaani
niin usein oppaana siinä
Vastaukset 11
Vanhimmat
...ei opi koskaan tuntemaan täysin, se muuttuu ja päivittyy koko ajan...
Hieno ja kaunis runo. Minä pidin.
Kiitos kommentistasi
Oikeassa olet
Millaista 'elämäkarttaa' luetaan nykyisten kuvan kauniitten filmitähtisen kasvoilta...
Tulee vain mieleen kun ne on botoxsilla siloteltu kaikki ne 'elämänpolut' kasvoilta.
*katsoo peiliin* Pitäisiköhän....;)
Ihminen tekee kasvonsa kauniiksi, ryppytkin kaunistaa, kun ne on hymyillen tulleet! :)
Mukvaa ja hymyilevää perjantaita, peres, Muru toivottaa!! :)
Heititpä kovan kysymyksen
Ehdotan naistenlehtien yleisöpalstaa
Kiitos taas mukanaolosta
Kun katson sinua ja
kuu valaisee sinua kokonaan
ja osa sinusta jää pimeään,
ajattelen:miksi rakkausrunoa
luetaan,sisäistetään,kirjoittajan
mukaan.Ei runon ja sen sydämen
perusteella.
Miksi rakkaudessa tarkastellaan
pinta.Intohimon hohde.Ei sen
sisin ja sielu.Sitä mihin kiinnittyö,
juurtua.Että kun tulee myrsky,
rakkaus kallistuu,mutta ei kaadu.
On kiinnitys ja todellisuus.
Kuinka rakastetun pinta
ihon muotoineen muodostuu
rakkauden sieluksi.Ei hänen
todellisuutensa ja syvyytensä.
Se mikä on häntä kokonaan.
Kuinka hän haluaa sitä jakaa.
Rakkaudessa.
Taivas,onhan neisessa muutakin
kuin ulkokuori.Miehessä erilaista
kuin miehisyys.Rakkausrunossa
muutakin kuin kirjoittajaperusteinen
kokemus.
Todellisuus!Uurteet,ryput,virheet,
yksilöllisyys,persoonallisuus.
Mitä oelmme ilman niitä ja mitä
rakkaus on.
Niin,sinussa minä rakastan sitäkin,
minkä kuu jättää piiloon.
Niin kuin rakkausrunossa runoa.
Kokonaan minä Rakastan.
Kiitos runostasi.
Luen aina runoa runona ja
vältän yleistä tapaa arvioida
runoa kirjoittajan mukaan.
Tätä runoasi oli syvä kokemus lukea,
olit siinä mukana kokonaan.
Hieno runo!
Mukavaa päivää sinulle.
Kiitos taas kommentistasi
Sinun pitäisi kyllä kirjoitaa noita komeita säkeitäsi tunne muidenkin näkyviin
Nähdäkseni rakkausrunopalstan mieskirjoittajien
kiintiö on täysi,joten tyydyn runoilemaan täällä
vasdtaus osastolla.
Joskus tulee ajatus:laitanpa oman runon näkyviin.
Mutta pysyttelen täällä vastaus osastolla.
Kirjoittele sinä siellä,niin minäpoika vastailen täällä...runoin.
Kivaa päivää.
Elämänkerta voi näkyä monin
tavoin kasvoilla,joista voi
lukea elettyä elämää
eri merkein varustettuna.
Toisen ilmeiden juonteista
katsoo kuin karttaa,että mistä
alkaa ja päättyy,muistella
itse missä kulloinkin
on mitä kenties tapahtunut ja
miten tänne tultu.
Oikeastaan kuin naisten tekemät
räsymatotkin kertovat eri vuosista
-kymmenistä eletyistä tunnelmista.
Jokainen olemme karttoina
toisillemme...olet tehnyt
runon onnistuneilla sanoillasi.
Olet vaikuttva kirjoittaja..
Olen iloinen, että palasit,
tekstisi ovat nautittavia,
kuten tämänkin.
on taas kerran elävää kuvaa.
' minä tunnen nuo rypyt
tuosta ja tuosta
kulkevat ohuet
ilojen naurujen polut '
Niin kuin koko runosikin, kertakaikkisen nautin-
nollista ja kaunista luettavaa.
Kiitos.
elämänmakuinen runo:)