Olen lueskellut noita aiempia juttuja ja järkenään joko mummoja (huom mummoja) joko mollataan ja valitetaan tai mummot (huom mummot) valittavat ja moittivat vanhempia (omia lapsiaan).
Itse olen tulossa mummoksi ja ei mieleeni juolahtaisi edes ajatella ettenkö antaisi kaikkea apua tuleville vanhemmille jos he sitä tarvitsee ja olen jo tyttären kanssa siitä puhunut ja tyttö sanonutkin että hän ei usko osaavansa kaikkea ilman apua ja kysynyt suoraan voinko olla apuna silloin kun tarvitsee.Suoraan olen sanonut että laiskotteluun en apua anna mutta jos näen että yöt esim menee valvoen tms niin olen apuna mutta vastuu on koko ajan vanhemmilla.
Nyt joku ajattelee että niinhän minä vielä nyt kun ensimmäinen lapsenlapsi ja ei ole kokemusta jne jne mutta asia ei ole niin.
Jokainen lapsi on ansainnut rakkautta ja huomiota tasapuolisesti kaikilta läheisiltään.Tiedän että vaikka lapsenlapsia olisi 10 on jokainen minulle yhtä Rakas ja arvokas kuten jokainen lapsenikin on.
Muistan oman äitini,hänellä 9 lasta ja rakkautta riitti jokaiselle ja heidän lapsilleen (itse silloin nuori) parhaimmillaan oli 5 lasta kesälomalla maalla ja äiti hoiti huushollin yksin kun leski jo oli ja siihen vielä isommat lomalaiset. Ei valittanut eikä valikoinut suosikkeja ja kaikki Rakastavat suunnattomasti tuota jo edesmennyttä Oikeaa mummoa.Sellaiseksi minäkin haluan tulla.
Minulle tämä äiti oli kasvatusäiti,oikea äitini on myös tällainen mummo jolle se lapsi/lapsenlapsi on paras joka hänelle eniten antaa lahjoja tai passaa eniten,omilla lapsillani ei ole hänestä mitenkään mukava muistikuva ja eivät halua tavata eivätkä puhua hänestä.Olen sanonut heille että he voivat ottaa yhteyttä jos haluavat vaikka itse en ole 7.n vuoteen pitänyt yhteyttä hänen käyttäytymisen ja puheiden vuoksi.Kaikki vain siksi kun en hänen oikkuihinsa suostunut ja lopuksi sain kuulla olevani ¤¤¤¤¤.Jokainen päätelköön mikä olin hänen mielestään.
Eli mummot,mummit ja ukit,papat,vaikka aikanne on kortilla ja menoa riittää niin lapsi on kuitenkin syytön ja viaton.Ei pieni lapsi ymmärrä miksi serkku on tärkeämpi,miksi mummu/pappa ei halua/kerkeä olla minun kanssa.Vanhempana he ymmärtää ja en haluaisi yhdenkään maailman lapsen kokevan samaa mielipahaa mitä omat lapseni ovat saaneet kokea ja tuntea,onneksi heillä oli tämä toinen mummo.Antakaa aikaa lapsenlapsellenne,se on paras lahja minkä voitte hälle antaa.
Vanhemmat,mummut ja papat eivät ole siis myöskään jatkuvasti odottamassa milloin tuotte lapset hoitoon ,käymään.Ei heitäkään voi pitää itsestään selvyyksinä heilläkin on oma elämä ja suunnitelmia.
Soittakaa,sopikaa,keskustelkaa,suunnitelkaa yhdessä mikä olisi hyvä ratkaisu.Älkää vaatiko ja etenkään jokaiseen pikku ongelmaan ei kannata olla lapsia viemässä mummolaan.Jos haluatte viettämään hetken kahden kertokaa se vanhemmillenne,mutta jos juhliminen on jatkuvaa silloin isovanhemmat voi tuntea itsensä todellakin hyväksikäytetyiksi etenkin jos eivät ole itse sitä tehneet teidän ollessa pieniä.
Jos taas isovanhemmat suosivat toisia enemmän kuin toisia niin ottakaa puheeksi se vanhempienne kanssa
ilman lasta,ja kertokaa miltä se tuntuu teistä ja miltä lapsesta.Kysykää suoraan miksi näin on.Itselläni tuo johti välirikkoon biol. äitini kanssa mutta lapset ymmärsivät sen ja perheemme osaa puhua ja keskustella asioista järkevästi kun kaikki haluavat että tuo kierre ei jatku ainakaan meidän kohdalla.
Antakaa myös sama arvo molemmille isovanhemmille niin isän kuin äidin puolelta ei heitäkään saa eriarvoistaa.
Lapsella on vain yhdet vanhemmat ja kahdet isovanhemmat,lapsuusaika on lyhyt ja nopea mutta kaunis ja ainutlaatuinen.ÄLKÄÄ PILATKO SITÄ ILOA LAPSELTA SAADA OLLA RAKASTETTU JA ONNELLINEN.
Toivottavasti tästä jotain apua saisitte ja voisitte näin antaa lapselle ikimuistettavan lapsuuden ja näin hekin jatkaisivat omien kanssa sitten joskus.Unohtakaa itsekkyys ja uhma.
Itse olen tulossa mummoksi ja ei mieleeni juolahtaisi edes ajatella ettenkö antaisi kaikkea apua tuleville vanhemmille jos he sitä tarvitsee ja olen jo tyttären kanssa siitä puhunut ja tyttö sanonutkin että hän ei usko osaavansa kaikkea ilman apua ja kysynyt suoraan voinko olla apuna silloin kun tarvitsee.Suoraan olen sanonut että laiskotteluun en apua anna mutta jos näen että yöt esim menee valvoen tms niin olen apuna mutta vastuu on koko ajan vanhemmilla.
Nyt joku ajattelee että niinhän minä vielä nyt kun ensimmäinen lapsenlapsi ja ei ole kokemusta jne jne mutta asia ei ole niin.
Jokainen lapsi on ansainnut rakkautta ja huomiota tasapuolisesti kaikilta läheisiltään.Tiedän että vaikka lapsenlapsia olisi 10 on jokainen minulle yhtä Rakas ja arvokas kuten jokainen lapsenikin on.
Muistan oman äitini,hänellä 9 lasta ja rakkautta riitti jokaiselle ja heidän lapsilleen (itse silloin nuori) parhaimmillaan oli 5 lasta kesälomalla maalla ja äiti hoiti huushollin yksin kun leski jo oli ja siihen vielä isommat lomalaiset. Ei valittanut eikä valikoinut suosikkeja ja kaikki Rakastavat suunnattomasti tuota jo edesmennyttä Oikeaa mummoa.Sellaiseksi minäkin haluan tulla.
Minulle tämä äiti oli kasvatusäiti,oikea äitini on myös tällainen mummo jolle se lapsi/lapsenlapsi on paras joka hänelle eniten antaa lahjoja tai passaa eniten,omilla lapsillani ei ole hänestä mitenkään mukava muistikuva ja eivät halua tavata eivätkä puhua hänestä.Olen sanonut heille että he voivat ottaa yhteyttä jos haluavat vaikka itse en ole 7.n vuoteen pitänyt yhteyttä hänen käyttäytymisen ja puheiden vuoksi.Kaikki vain siksi kun en hänen oikkuihinsa suostunut ja lopuksi sain kuulla olevani ¤¤¤¤¤.Jokainen päätelköön mikä olin hänen mielestään.
Eli mummot,mummit ja ukit,papat,vaikka aikanne on kortilla ja menoa riittää niin lapsi on kuitenkin syytön ja viaton.Ei pieni lapsi ymmärrä miksi serkku on tärkeämpi,miksi mummu/pappa ei halua/kerkeä olla minun kanssa.Vanhempana he ymmärtää ja en haluaisi yhdenkään maailman lapsen kokevan samaa mielipahaa mitä omat lapseni ovat saaneet kokea ja tuntea,onneksi heillä oli tämä toinen mummo.Antakaa aikaa lapsenlapsellenne,se on paras lahja minkä voitte hälle antaa.
Vanhemmat,mummut ja papat eivät ole siis myöskään jatkuvasti odottamassa milloin tuotte lapset hoitoon ,käymään.Ei heitäkään voi pitää itsestään selvyyksinä heilläkin on oma elämä ja suunnitelmia.
Soittakaa,sopikaa,keskustelkaa,suunnitelkaa yhdessä mikä olisi hyvä ratkaisu.Älkää vaatiko ja etenkään jokaiseen pikku ongelmaan ei kannata olla lapsia viemässä mummolaan.Jos haluatte viettämään hetken kahden kertokaa se vanhemmillenne,mutta jos juhliminen on jatkuvaa silloin isovanhemmat voi tuntea itsensä todellakin hyväksikäytetyiksi etenkin jos eivät ole itse sitä tehneet teidän ollessa pieniä.
Jos taas isovanhemmat suosivat toisia enemmän kuin toisia niin ottakaa puheeksi se vanhempienne kanssa
ilman lasta,ja kertokaa miltä se tuntuu teistä ja miltä lapsesta.Kysykää suoraan miksi näin on.Itselläni tuo johti välirikkoon biol. äitini kanssa mutta lapset ymmärsivät sen ja perheemme osaa puhua ja keskustella asioista järkevästi kun kaikki haluavat että tuo kierre ei jatku ainakaan meidän kohdalla.
Antakaa myös sama arvo molemmille isovanhemmille niin isän kuin äidin puolelta ei heitäkään saa eriarvoistaa.
Lapsella on vain yhdet vanhemmat ja kahdet isovanhemmat,lapsuusaika on lyhyt ja nopea mutta kaunis ja ainutlaatuinen.ÄLKÄÄ PILATKO SITÄ ILOA LAPSELTA SAADA OLLA RAKASTETTU JA ONNELLINEN.
Toivottavasti tästä jotain apua saisitte ja voisitte näin antaa lapselle ikimuistettavan lapsuuden ja näin hekin jatkaisivat omien kanssa sitten joskus.Unohtakaa itsekkyys ja uhma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toisilla ei se elämä vaan suju noin eikä neuvot ja ohjeet päde. Meillä on anoppi joka ei pätkääkään auta hädässä vaan itsekkäästi haluaa lapsenlapsen nähdä eikä ymmärrä, että silloinkin lapsi tarvitsee hoitoa. Mielestäni lapsenlapseni saa valvotusti nähdä anopinsa mutta en uskalla antaa hänelle enää mahdollisuutta mennä lapsen kanssa kahdestaan. En myös pidä anopistani monista syistä enkä näe velvollisuudekseni olla tekemisissä hänen kanssaan mikäli äitinä tunnen ahdistusta sillä se taas heijastuu lapseen. Anoppi ei oikein ymmärrä tai halua ymmärtää kuinka paljon hallaa hän aiheuttaa. Tuosta puhumisesta ja sopismsesta itse olen ainakin pettynyt valheisiin, joista anoppi on jäänyt kiinni lapsen turvallisen katsomisen suhteen. Aina asiat eivät mene niin kun kuuluisi ja äiti on AINA tärkein lapselle !
Ei tietenkään lasta vaaranneta jos ilmiselvästi vanhemmat huomaa sen ettei isovanhemmista ole katsomaan huolehtimaan lapsesta. Ja todellakin olen nähnyt kuinka nykyään kaupoissa on vanhukset melkoisia kaljan ostajia ja humalassa täydennetään varastoa.Se on lisääntynyt viime aikoina huomattavasti.
Minun anoppini itse kyllä ymmärsi onneksi että me emme voi lapsia hänelle antaa koskaan yöksi tai edes hetkeksi ilman meitä sillä alkoholi oli liian maukasta hälle.
Tietysti aina on järjenkäyttö sallittua ja pakollista ja turvata oman lapsen terveys niin mieleltä kuin ruumiillisesti ja rajoittaa tapaamisia jos on pakko ja ei mikään auta.Vastuu on vanhempien ja äiti ja isä on se turva joka lapselle on tärkein se on tosi.
Alkoholi maistuu niin vanhoille kuin nuorillekin, mutta on turha syyllistää! Kuitenkin suoranainen juopottelu koskee vain vähemmistövanhempia tai pientä osaa isovanhempia. - Kyllä nuoret vanhemmat ja isovanhemmat tuntevat vastuunsa ja haluavat hyvää ja parasta niin omille nuorilleen kuin lastenlapsilleen. Turha haukkuminen ei rakenna mitään.