Baarimikko [ alistustarina ]

Näitä alistustarinoita on toivottu, joten rustasin kaikkien iloksi tämän. Kommentoikaa!


Kuten moni tietää, kundit osaavat olla hyvin juonikkaita ja käyttää kimmoja hyväksi niin, että toinen ei edes huomaa olevansa
vain väline joka tuottaa pojulle iloa niin kauan kuin hän itse haluaa. Eivät kaikki jätkät tietenkään sellaisia ole, mutta joskus
kiltin näköinen lammas voi olla valepukuinen, kuolaava susi. Minulle sattui kerran näin, ja ajattelin kertoa sen nyt teille.

Discovalot välkehtivät kaikissa sateenkaaren väreissä, baari on täpöten täynnä ihmisiä ja musiikki pauhaa. Astun varovasti
Discoon sisälle ja menen tiskille.
- Omena siideri, kiitos.
- Ole hyvä, sanoo leveän hymyn omaava, ihan suloinen baarimikko.
- Kiitoksia, vastaan ujosti.
Istuudun kulmapöytään ja juon nautinnollisesti siideriäni, nyt vaan odotellaan sexyjen jätkien ilmestymistä.
Katselen ympärilleni ja silmäni osuvat kokoajan tähän samaiseen baarimikkoon ja hänen ihaniin, luonnonkiharoihin hiuksiinsa.
Hänellä näyttää olevan kova kiire, hän tuo juomia, siivoaa tiskiä ja tekee drinkkejä. Muutenkin Hän pyörii sinne tänne kuin puolukka.
En saa katsettani irti tästä
komeasta,sinisilmäisestä lihaksikkaasta kundista. Epäilisin hänen harrastavan nyrkkeilyä.
Huokaan ja keskittyn seuraamaan komeaa baarimikkoa. Hänen katseensa on lumoava, kun hän hymyilee
naisille joita tiskille saapuu pyytämään drinkkejä. Huomaan kellon olevan jo aika paljon, joten ajattelin lähteä.
Kävelen ovelle ja huomaan, että baarimikko on kadonnut tiskin takaa, meni kai takahuoneeseen huilaamaan. Astelen ulos ja huomaan
jonkun istuvan nurkalla, se on se baarimikko! Hän polttaa röökiä ja katsahtaa välinpitämättömästi minuun.
- Tahdotko röökin?
Baarimikko kysäisee kohteliaasti huomatessaan minut. Nyökkään ja astelen tahdikkaasti kundin luokse. Sytytän röökin ja istahdan
jätkän viereen penkille. Istumme hetken hiljaa kunnes baarimikko tokaisee:
- Mikä on nimesi?
- Olen Julia, entä sinä?
- Romeo, no en ole, olen Jyrki, sanoo vaan Jykä.
Naurahdan ja nyökkään. Jykä talloo tupakkansa ja sytyttää uuden.
- Olet kai yli 18 vuotias?
- Olen juu, Joulukuussa 19 vuotta.
- Okei, minä olen 22. Missäs päin muuten asustat?
- Tossa torin takana, ihan lähellä. Noin 100 metriä matkaa..Tämä baar...
- Meille vai teille?
Jykä keskeyttää äkisti. Hiljenen ja kysyn ihmeissäni?
- M-mitä?
- Kuulit kyllä.
- No, päätä sinä, sanon.
- No sitten menemme meille.
Jykä sanoo ja kipaisee sisällä sanomassa, että joutuu lähtemään. Hän kävelee noin kolmen metrin etäisyydellä parkissa olevan
auton luokse ja viittoo minut perässä autoon istumaan. Musta BMW lähtee liikeelle ja kaahaa tietä pitkin ja kääntyy sitten
vasemmalle, pienelle kapealle kujalle.
- Oletko seurustellut?
Jykä kysyy.
- Olen, meni poikki pari kuukautta sitten.
- Otan osaa, Jykä sanoo ja huokaa syvään.
Sitten tulee hiljaisuus, poika pysäyttää auton tien kulmaan ja nousee autosta.
Seuraan häntä kerrostalon ovelle, hän avaa oven ja kiiruhdamme sisälle. Painava ovi pamahtaa kiinni ja Jykä sytyttää
valot rappukäytävään. Kävelemme pari kerrosta... '' Heikkonen '' '' Lehto '' '' Virtanen '' Katson postiluukkujen sukunimiä,
pian pysähdymme kolmannessa kerroksessa ja Jykä avaa oven jossa lukee '' Oinasvuo '' Jyrki Oinasvuo, mietiskelen.
Jykä antaa minun mennä kohteliaasti ensin sisälle ja tulee itse perässä, ottaa lehtipinon eteisen matolta ja laittaa hyllyyn.
- Kotini on linnani,Ei mikään erikoinen mutta kohtuullisen halpa, Jykä sanoo.
- Ole onnellinen, minä asun yksiössä, sinulla on sentään kaksio.
- Niin, mutta ei se paljon auta kun minulla on Berni.
- Berni?! Toistan kysyvästi.
- Niin, sen nimi on Rosali. Haluatko nähdä sen?
- Okei, sanon nielaisten.
- Jykä avaa kiinni olleen huoneen oven ja suuri kokoinen möhkäle tallustaa tervehtimään tulijaa.
- Ei se ole vihainen, se vaan haluaa leikkiä.
Jykä sanoo myhäillen, hän mietiskeli jotain. Pian Jyrkin mieleen tulee ajatus, hänhän voisi nyt purkaa stressiään kun
kotona on oikea stressipallo, niin seksikäs nuori lutka, hän mietiskelee itsekseen.
Koiran häntä vispaa ja se pyörii edes takaisin eteisessä. Pian Jykä komentaa sen takaisin huoneeseen.
Tutkiskelen kämppää, erittäin siisti ja omaperäinen. Seinällä roikkuu muutama erikoinen taulu ja olohuonetta koristaa hienot
mustan väriset nahkasohvat. Istahdan varovasti sohvalle ja pian Jykä istahtaa viereeni, hän toteuttaisi ajatuksensa.
Äkisti Jykä kääntää pääni häneen päin ja suutelee kiihkeästi. Yritän päästä irti hänen otteestaan mutta hän kellistää minut
selälleen sohvalle. Hän saa kuin saakin minut kahlituksi niin, etten pysty juuri liikkumaan. Hän on polvillaan päälläni ja suutelee
vastustelevaa suutani ahnaasti.
- Mitä sinä nyt..lopeta..! Saan huudettua.
Jykä lopettaa suutelun ja painaa minut yhä tiiviimmin sohvaan kiinni. Sitten hän vapauttaa kätensä vyötäisiltäni ja siirtää ne
käsieni päälle, jotta olisin täysin hänen vallassaan. Hän tuijottaa minua hetken himokkaana ja kaivaa sitten taskustaan linkkuveitsen.
- Oleppas kunnolla, tai voit saada tästä.
Jykä laittaa kylmän linkkuveitsen kurkulleni ja alan hengittää tiuhaan tahtiin. Hiljenen ja käännän pääni toiseen suuntaan, Jykä kuitenkin
tarttuu hiuksiini ja kääntää pääni juuri sinne minne itse haluaa, kohti omia huuliaan. Hän suutelee taas kiihkeästi, en voinut kuin olla,
koska en todellakaan halua saada veitsestä haavoja kasvoihini. Hänen oli pakko päästää irti käsistäni, jotta voisi kosketella minun
kehoni muita osia. Käsiini jäi punaiset, kirvelevät jäljet. Nyt minulla olisi mahdollisuus päästä pakoon, kun kundi on keskittynyt muuhun.
Jykän kädet liikkuvat tahdikkaasti pitkin vartaloani, yhtäkkiä riuhtaisin itseäni eteenpäin ja pääsin irti otteesta. Nousen nopeasti ylös
ja juoksen eteiseen. Matolla kuitenkin Jykä saa minut kiinni ja kellistää uudelleen.
- Eikö pikkutyttöseni osaa olla kunnolla? Kerjäät selkääs huora!
Jykä riuhtaisee paitani pois, nyt minulla on vain rintaliivit. Ensin hän hivelee nautinnollisesti sileää, paljasta pintaa,
sitten kaivaa linkkuveitsen ja alkaa viiltelemään pitkiä haavoja vatsaani. Niistä vuotava veri valuu pitkin kylkiäni lattialle.
- Lopeta, ole niin kiltti! Rukoilen Jykää.
Jykä ei kuuntele, pian hän kuitenkin laittaa linkkuveitsensä takaisin taskuunsa, koskaan ei tiedä milloin sitä taas tarvitsee.
Pian Jykä nostaa minut istumaan ja käskee kääntyä selin häneen. Teen mitä kundi käskee ja Jykä laittaa minulle käsiraudat.
Hän vetää minut käsirautojen varassa seisomaan ja ohjaa potkimalla minut seinää vasten. Jykä katoaa keittiöön ja sieltä kuuluu
kolinaa...Mitähän nyt, mietin peloissani...

JATKUU (ko?)