Tämä on tullut mieleeni tässä koiran kanssa eläessä.
Meillä kun esim. alan tehdä ruokaa, leipoa, tiskata, imuroida, tai isännän kanssa istahdetaan illalla elokuvan eteen karkkikulhon kanssa, koira AINA tuona hetkenä säntää istumaan takaovelle, ja katsoo hyvin ähäkuttimaisesti, että no, HALUAN ULOS.
Osaako koira muka tehdä kiusaa, vai tuntuuko minusta vaan siltä?? =)
Ihan kuin se pidättäisi aina siihen pisteeseen, kunnes alan tehdä jotain, ja menee sitten virnistelemään takaovelle... Pahkeinen..
Meillä kun esim. alan tehdä ruokaa, leipoa, tiskata, imuroida, tai isännän kanssa istahdetaan illalla elokuvan eteen karkkikulhon kanssa, koira AINA tuona hetkenä säntää istumaan takaovelle, ja katsoo hyvin ähäkuttimaisesti, että no, HALUAN ULOS.
Osaako koira muka tehdä kiusaa, vai tuntuuko minusta vaan siltä?? =)
Ihan kuin se pidättäisi aina siihen pisteeseen, kunnes alan tehdä jotain, ja menee sitten virnistelemään takaovelle... Pahkeinen..
Vastaukset 62
Vanhimmat
tilanteesta minkä kuvaat voi löytää loogisia selityksiä koiran käyttäytymiselle. Mieti vähän mikä se voisi olla.
Koira ei "ajattele" niinkuin ihmiset vaan ovat meidän tuntosarvien jatkeita positiivisessa mielessä. Jos ymmärsin oikein olet vaivaantunut kun koira yhtä-äkkiä haluaakin ulos kun ei sillä mielestäsi pitäisi olla sinne mitään asiaa juuri sillä hetkellä, olethan käyttänyt koiran ulkona pari tuntia aikaisemmin. Ehkä mietit että käyt sitten kun mieliohjelmasi on loppunut ennenkuin menet nukkumaan ja se on ihan hyvä ajatus. Ehkä sinulla on tullut tavaksi käydä ulkona "sitten kun olet imuroinut" Koiralla ei yleensä tälläisessä tilanteessa ole hätä vaan reagoi sinun tunteeseen. Se menee jo valmiiksi odottelemaan kun tietää sinun "tunteesi", ja on oppinut tämän "kaavan". Sinulla on valtavan hyväoppinen koira ja koirasi pitäisi varmaankin jostakin tehtävästä minkä sille keksit ajankuluksi. Kiinnostaa tietää mikä rotu se on?
Ei tietenkään kiusaa, vaan testaa sinun huumorintajuasi!
Onko kiusaa vai huumorintajua kun koira hyvin meidän alkaessa ruokailemaan menee jonnekin nurkkaan toiseen huoneeseen paskalle?
koirasi on ehkä vielä pentu?
Jos koirasi on aikuinen kysyisin neuvoa eläinlääkäriltä mitä pikimmiten, sillä kuullostaa neuroottiselta mennä nurkkaan tekemään asiansa. Koira on puhdas eläin ja kärsii jos "joutuu" tekemään asioita joista tietää sinun tulevan surulliseksi.
Yksi mahdollisuus on jos huudat tai räyhäät koiralle kun se tekee jotain mitä sen ei oikeastaan saisi tehdä oppii koira siitä huutamisesta sen tavan mitä sinä oikeastaan halusit huutamalla poistaa koska kaikki haukkuminen yllyttää koiraa.
Meillä tosin huolehditaan siitä, että koira pääsee ajallaan ulos.
Esim. aamulla heti ensimmäisenä, mitään ei tehdä ennen kuin koira on saanut tehtyä tarpeensa.
Koira on 5kk ja ollut juuri tämän vuoksi sisäsiisti jo 10 -viikkosesta saakka.
Nyt lähinnä ihmetyttää, että vaikka ulkona käynnistä ei olekaan kovin pitkä aika, yleensä silloin kun alan puuhastella jotain, koira menee hihittelemään takaovelle että hahahaa, TAHTOO ULOS =)
Tuntuu aika veijarimaiselta, ja pistää mietityttämään, vaikka tiedän toki sen, ettei koirilla ihmismäistä ajatuksenkulkua olekaan, että osaako se todellakin tehdä jäynää..
Koiramme on saksanpaimenkoira.
Tuntuu meidän pojalla sitä riittävän =)
Nimittäin koira toiselle. Meillä pentu härnää vanhempaa koiraa hyppimällä ja riekkumalla tämän ympärillä tasajalkahyppyjä haukahdellen samalla ja houkuttelemalla vanhusta lähtemään peräänsä. Sitten kun vanhus lähtee, pentu juoksee kiljuen pakoon sohvan taakse, jonne iso ei mahdu =). Tai tuolin alle tai jonnekin.
Vanha koira puolestaan vie oman lelunsa ihan lähelle pentua, jyrsii sitä siinä sentin päässä pennun kuonosta ja ärähtää heti, jos pentu yrittää ottaa lelun. Se lelu pitää kantaa aivan toisen nenän eteen, ei puhettakaan että lelua voisi jyrsiä jossain kauempana. Selvää kiusantekoa!
että toinen haluaa leikkiä, ja toinen tehdä asemaansa selväksi. Ei koira kiusaa ketään, eikä mitään.
itsellä 2 saman ikäistä tyttöä (koiria noin 2v) jos toinen ei saa toista kimppuusa leikkimään niin hän hakee lelun ja saa näin toisen kimppuunsa. toinen taas tulee välillä uhallakin piipittämään leluaan korvan juureen ( hänen rakas harrastus) tosin luulen että on kyse huomiosta. ainakin omat koirat sen taidon osaa, jos yritän viettää aikaa puolisoni kanssa niin toinen koira alkaa uhalla riehua tai parhaassa tapauksessa änkeää keskelle.
ja koira osaa kiusata toista. toinen koira kun saa huomiota niin toinen tulee härnäämään niin että tulee myräkkä ja näin toinen ei saakaan huomiota kun molemmat menettää omistajiensa huomion.
pyrkiä joskus olemaan kasvattaja toiselle koiralle jos koiria on useampia yhdessä. Sen mielestä se toinen teki väärin ja yritti estää sitä. KOIRA EI KIUSAA KETÄÄN, mutta voi ottaa päälleen erilaisia rooleja omistajan reagoinnista riippuen (osittain myös ohjaa se mikä rotu ja sen mukaiset tarpeet).
Kuulostaa tuokin tutulta...
Tai sitten sellainen homma, että tuo meidän mukula on tosi hyvä näyttelemään.
Annan sille ruokakupin ruoka-aikaan, ja menen itse toiseen huoneeseen jatkamaan sitä mitä ikinä olinkaan tekemässä.
Noh, aikansa ruokakupin kanssa nujuttuaan koira tulee luokseni, ja näyttää aivan siltä, kuin olisi tehnyt jotain mistä en ilahdu (esim. ei ole koskenutkaan ruokaansa ja ei, siitä ei meillä todellakaan rangaista)
Noh, kysyn että söitkö kaiken, ja koira lähtee näyttämään tietä keittiöön.
Kun kuppi nurkan takaa tulee näkyviin, koira alkaakin pomppia hulluna ja hyppiä ja telmiä että ähäkuttista, söimpäs sittenkin! =)
nuorempana minulla myöskin koira ( eli nytkin on ) ja muistan kesäisen kauniin päivän ja juoksutin koiraani kunnolla ja leikin ja menimme rannalle ja otin aurinkoa ja mitä teki tämä "herranterttu" juoksi ees taas uimaan ja ylitseni loikki,että varman kastun ja tilaa olis ollut muuallakin...en sitten ottanut aurinkoa:((
miten yksinkertainen asia väännetään monimutkaiseksi. Sehän on yleensä ihmisen tyyli asiassa kuin asiassa.
KOIRA EI TEE KOSKAAN KIUSAA, mutta se voi tehdä asoita jotka vaikuttavat katsojasta siltä että se tekee kiusaa. VOI PYHÄ YKSINKERTAISUUS!
KOIRASI LEIKKII kun olet sen kanssa rannalla ja se hyppii sinun yli. SE TILANNE/TUNNELMA mikä justiin sillä hetkellä siinä rannalla oli vaikutti koirassasi sellaisen reaktion. (Olit varmaan vielä makuullakin?)
sama juttu,että ei kiusallaan kiusaa toista vaan on just nähnyt elokuvan kiusatuksi tulemisesta ja se reaktio mielssään jatkaa samaa aihetta..ihan niinku livenä
Koira on koira eikä ihminen. Koiran tekemiset pitää ymmärtää koiran tekemisinä eikä ajatella, et siinä ois jotain ihmiselle tyypillistä ajattelua takana.
hellitä sitä pipoasi vähän.
Ei tässä mistään kuolemanvakavasta asiasta ole kyse.
minua. Tässä esimerkkejä: Kun imuroin, koira menee aina eteen siihen paikkaan, johon seuraavaksi olen menossa. Eikä lähde sanomalla pois. Minun täytyy nostaa se (onneksi pieni koira)toiseen paikkaan. Ja taas sama jatkuu. Toinen esimerkki: Aina kun olen lähdössä johonkin, johon en ota koiraa mukaan, se käy makaamaan kynnysmatolle, etten saa ovea auki. Avaa sisäoven hyvin varovasti, mutta silti ei koira korvaansa lotkauta ja taas pitää nostaa se pois. Kun lähdemme yhdessä ulos, koira ei tätä temppua tee. Varmaan on muitakin juttuja, mutta nuo ovat ne, jotka toistuvat melkein päivittäin. Jos se ei ole kiusaamista, niin mitä? Tahtooko koira, että nosta sen aina pois?
Koiralla ei ole niin kehittynyttä ajattelua, että se voisi kehitellä eri tapoja kiusatakseen ketään. Imurin eteen menemisellä koira seuraa jotain sen mielestä loogista kaavaa.
On olemassa kirjallisuutta ja myös koirapsykologiaan perehtyneitä kouluttajia( en tarkoita humpuuki-koirakuiskaajia), joista/joilta saa apua.
Taitaa sielläkin majailla pieni kiusanhenki.. =)
Meillä tuo ipana jo nyt niin iso, että ei hyvin nosteltais, jos keksis saman jäynän..
Jaiks..
Hauskaahan nuo pienet kiusakkeet ovat, ei niihin mitään apuja tarvita sentään.
Nuorempi koiramme juoksee aina koirien ollessa vapaina vanhemman koiran eteen ja estää sen etenemisen. Samoin jos toinen koirista kiinnostuu jostakin lelusta niin toisen pitää mennä yrittämään lelua itselleen.
Vanhempi koira nipisteli pentuna ihmisiä käsivarresta, otti käsivarren ihoa etuhampaidensa väliin ja puri, samoin nipisteli nilkkoja ja varpaita.
Nyt vanhempina koirat nahistelevat etupäässä keskenään ja me ihmiset rauhoittelemme tilannetta tarpeen mukaan.
Koirat saavat ruokakupit eteensä. Ahneempi (vanhempi) hotkii ruokansa, toinen vain istuu kuppinsa vieressä. Kun toinen on syönyt alkaa kiusantekijä (nuorempi), rauhallisesti syödä ruokaansa toisen kuolatessa vieressä. Välillä jopa vilkaistaan siihen innokkaaseen yleisöön.
Tätä ei tapahdu joka päivä, eikä joka viikkokaan joten se ei ole vain yleinen käytösmalli. Mistä muusta voi olla kysymys kuin kiusanteosta? Mikä laukaisee asemansa ilmaisemisen?
Koirista ja niiden käyttäytymisestä on kirjoja vaikka millä mitalla! Opetelkaa etsimään tietoa luulemisen sijaa.
mutta parhaiten ne koirat oppii tuntemaan niiden kanssa elämällä :)
T. Kolmen kiusaa osaavan koiran kaveri :D
mielin määrin sen minkä huvittaa?
Ei ole heti pakko jämähtää kirja kourassa sohvan nurkkaan.
Hauskahan näitä on pohtia.
miten ihmiset luulee koiriensa olevan pieniä ihmisiä X) Koirien leikki on erilaista kuin ihmisten, niiden ilmeet ei aina ilmaise samaa tunnetta kuin mitä ihminen ilmeestä tulkitsee. Minäkin suosittelen käyntiä kirjastossa. Laajentaa kummasti koiratuntemusta ja myös antaa uutta koiran kanssa elämiseen =)
Millään muotoa en luule koirien olevan pieniä ihmisiä, vaan toden totta tiedän että koira on koira. Lähes 30 vuotta koirien kanssa eläneenä tunnen kyllä omien koirieni ilmeet ja eleet inhimmillistämättä niitä. Kyllähän kannattaa toki koirista kirjoista lukea, mutta sen parhaimman tiedon kuitenkin loppupelissä saa koiransa kanssa olemalla ja elämällä. Kirjat ei kovinkaan kerro yksilöeroja koirissa, oli rotu mikä tahansa. Ne asiat oppii tutustumalla elävään koiraan :D
ainaki meijä poppoo kiusaa toisiaan ja muita ja minua varsinki ku iskee "iltavillitys" nii tehhää kaikkea ilkeyttä ja sitte katellaan tunnetulla "ähäkutti"-ilmeellä ja lisätään kierroksia xD
Olis kyllä elämä aika tylsää ilman tuota meidänkin vesseliä =)
Sillä on pilkettä silmäkulmassa kunnon halkopinon verran, ja jos se vain osais puhua, varmasti lempilause olis jotain "Buhahaa, menitpäs lankaan, TAAS..!" =D
Nytkin se tuolta tepasteli olohuoneesta tähän häntä heiluen, ja on muuten sellanen ilmestys, että on varmasti jo seuraava jekku nurkan takana oottelemassa... ;)
Varmasti jätti mössöksi imeskelemänsä luun tuohon kynnyksen taakse, että polkaisisin siihen takuuvarmasti... Täytynee lähteä tarkastamaan tilanne... =)
kyllähä nuista näkee jo kilometrien päähän millo o ilikeyttä tehty.. kerrankin ku pittiin koiria irti, kertaakaa ei ollu tää juniori karanny eikä es yrittäny ja aina tuli luo ku kuttu yms.. sitte ku oltii menossa kotia ja ovi avattii, joha alako taas ilime muuttua ku katteli kulmien alta oikee ovelan näkösenä.. ootti että käännyn ympäri ja kutun uuestaa ja sit ku kutuin nii lähti paineleen vastakkaiseen suuntaan ja meni nurkan taakse jemmaan oottamaan xD siellä se ostu ja ootteli että tullaa hakemaa ja oliha neiti tyytyväisen näkönen ku pikkusisko oli sen nurkan takaa ottanu kii ja talutti mulle xDD
Ei oo heleppoo näitten kansa =D
Miun vanhemmilla on vasikan kokonen koira, ja kun se ol pentu, se osas kansa olla aikamoinen vintiö.
Esimerkiks kissanraksut oli siltä kiellettyy herkkuu, ja tottakai niitä piti kiusallaan männä viereen vahtaamaan, vaikkei niitä syönykkää.
Sitte errään kerran äitee ol ruuanlaitossa, ku tuoho aikaa vielä PIKKUNEN vesseli kurvas keittiöön ja män kissanraksukupille.
Siinä se sitten äiteen silimiin kahtoen kumartu kissanruuan puoleen suu auki, ja äitee kun kiels, leuhotti matot rullalla karkuun.
Piti vuan kokkeilla, että josko nyt sais =D
meidän koira osaa kiusata. Melkein joka aamu, kun rupean pukemaan, se yrittää napata sukkani, ja onnistuessaan luikkii kiireen vilkkaa se suussa piiloon. Jos en ole huomaavinani, se tulee näyttäytymään sukka suussa, ja sitten taas kiireen vilkkaa piiloon. Jollei se ehdi napata sukkaani, se useimmiten ottaa jonkun kengistäni ja sama kuje kengän kanssa. Muuten tottelevainen ja hyvätapainen koira, mutta tätä tekee ja ilmeestä(ikäänkuin hihittäisi) näkee, että "keljuilee".
Koirasi on keksinyt että oikea sauma pomottaa on nuo tilanteet.
Olet antanut periksi jossain vaiheessa, niin koira on oppinut, mikä toimii.
Annat itse alitajuisesti jotain viestiä tyyliin: "Toivottavasti se ei nyt kinua ulos.."
Lauman arvojärjestystä siinä vaan selkiytetään koiran mielestä. Koira haluaa tehdä aloitteen ja se toimii sen mielestä noissa tilanteissa.
Koira ei pääse heti ulos noissa tilanteissa, koska tosiaan tuntuu, että tahallaan keljuilee..
Kyllä meillä minä oon se, joka sen komeron kohan näyttää.. Ei suinkaan tuo vesseli, vaikka sitten niin yrittäskin..
"Koira ei pääse heti ulos noissa tilanteissa, koska tosiaan tuntuu, että tahallaan keljuilee.."
Jotku koirat jaksaa vaikka tuntikausia pomotta, kun ne tietää, että se toimii.
Ainoa kikka on estää se. Älä päästä viikkoon ulos, kun se alkaa pomottamaan. Jos päästät se temppu toimi taas koiran mielestä.
tuletko sinä sitten tuon viikon ajaksi meille kusia ja paskoja luuttuamaan? =D
Hyvänen aika, pentukoira kyseessä.
Helposti kaiken tämänlaiset tavat mielletään kiusanteoksi. Siltähän se ihmisestä tuntuu. Mutta kiusantekoa se ei ole. Se on opittu tapa. Koira tekee jotain ja ihmiset reakoivat siihen aina tietyllä tavalla. Ihminen ei välttämättä huomaa omaa reakointiansa. Mutta koira huomaa.
Esimerkkejä.
1. Koira nappaa yllättäen sukan matkaansa. = Tule leikkimään!
- Ja ihminen lähtee jahtaamaan koiraa.
2. Ihminen yrittää lukea lehteä sohvalla ja koira änkee päänsä ihmisen syliin. = Ihanaa, rapsutuksia minulle!
- Ihminen alkaa puolihuomaamattomasti rapsuttaa koiraa päästä.
3. Haukkuminen olemattomille asioille. = Huomiota kaivataan!
- Ihmiset ryntäävät koiran luo.
4. Oven edessä vahtaaminen. = Nyt ulkoilemaan!
- Ovi avataan ja lähdetään pihalle.
5. Tyhjän ruokakupin nuoleminen/kolistaminen. = Aaa, tekisi mieli ruokaa!
- Ihminen antaa ruokaa.
Koira oppii, miten ihmiset reakoivat erilaisiin tapoihin. Ja käyttää tätä hyödykseen. Fiksu eläin.
Ainakaan noista esimerkeistä meillä ei mikään mene ko. tavalla:
1. Koira nappaa sukan - Sukka napataan välittömästi takaisin ja torutaan, sukilla ei leikitä, ne survotaan jalkoihin ja pestään sitten kun ne paskaantuu
2. Koira änkeää päänsä syliin kesken lehden lukemisen - Pää ängetään pois sylistä, koira ei tee aloitetta, vaan ihminen. Ei kylläkään sekaannuta elukoihin...
3. Haukkuminen olemattomille asioille - tuohon olemattomaan asiaan tutustutaan tarkemmin, jolloin haukku loppuu. Tosin jos asia tosiaan ON olematon, eihän siihen voi tutustua, johan siinä tollolta näyttäis. Tai sitte sanotaan "kiitos" ja haukku loppuu, kuten meillä
4. Oven luona vahtaaminen - todellakin ulkoilemaan takapihalle, jottei tarvii luututa kusia! Sitähän kaikki yrittää opettaa, mitäs ihmeellistä siinä on?
5. Tyhjän ruokakupin nuoleminen - Meillä tyhjä ruokakuppi ei ole lattialla, vaan pestynä pöydällä, eikä meillä tosiaankaan koira kinuamalla ruokaa saa, vaan sillä on omat ruoka-aikansa, eikä välipaloja tiputella. Näin ollen pysyy kroppa kunnossa. Koiralla.
Kyllä niillä nuilla koirilla tuo huumori kukkii, siihen tulokseen olen tullut ma...
Kun koira odottaa ulospääsyä niin pyörii jaloissa ja seurailee johon en yleensä reagoi ikinä heti. Kun vihdoin puen vaatteita päälle, niin koira ei meinaa pysyä liitoksissaan kun tajuaa pääsevänsä ulos. Sit kun otan hihnan esiin niin tulee katsomaan mut ei anna ottaa itteensä kiinni. Komennan luokse, ja tulee taas vilkaisemaan mut peruuttaa saman tien ja jopa luikkii pakoon pöydän tai sängyn alle. Aina toistetaan tää sama rituaali kun sit 4. tai 5. kerralla tulee sen verran lähelle et saan laitettua hihnan ja sit innoissaan lähtee mukaan.
Pitäiskö mun koiran pakoillessa lähteä yksin ovesta ulos vai mennä koiran perään ja hakea se? Vai unohtaa koko ulosmeno hetkeks ja yrittää myöhemmin uudelleen? Siis sitä silmällä pitäen et sais tän koiran tavan karsittua pois.
tahansa mitä tahansa mutta meillä ainaki koirat tekkee kiusaa xD
kuten oon aina sanonu, on koirillaki tunteet, ei tosin samanlaista ajatuksen juoksua ku ihmisellä mutta tunteet on.
tuohon tilanteeseen on se, että jätät koiran hetkeksi tyystin huomiotta.
Heität vaikka sen takinkin päältä pois.
Eiköhän karvaturri opi, että pakoilulla se ei voita mitään...
Kuulostaa kiusanteolta hyppyyttämisen merkeissä... =)
Sammoo mieltä!
Lippu salakoon ja maljat kattoon x)
Eihän ne toki oo kykeneväisiä inhimillisiin tunteisiin ja aatoksiin samassa mittakaavassa meijän kansa, mutta totta totisesti on koirillakin tunteet.
Ja ovat kykeneväistä sakkia empatiaan, sympatiaan ja... (jekkuiluun)
Kuiskasin jottei tuo karvakorva kuule, vahtaa tuossa ovella pahat mielessä... =)
Kyllä koiratkin osaa tehdä kiusaa ja jekuttaa. Ja ovat vieläpä pirun huvittuneita, jos saa ihmisen lankaan.
Mut sit oon aatellut et jos komennan koiran luokseni niin totta hemmetissä sen on toteltava. Jos heitän takin päältä ja unohdan koko jutun niin koirahan siinä tavallaan "voittaa" kun ei tarvi totella vaan vilistää karkuun, vaikka koiran etu oiskin päästä ulos, ei mun..
Ei voita. Ulospääsy on palkinto. Jos koira ei tottele sinun "tänne" -käskyä niin se ei pääse ulos ja näin ei saa palkintoa. Ja sitä ei pidäkkään päästä ulos, jos ei suostu tulemaan.
Onko koira nuori?
Myös muut seikat vaikuttavat koiran uloslähtemishalukkuuteen. Terveys, lenkit, koulutus...
siis koirahan on todella innokkaana lähtemässä ulos. Kun odottaan ulospääsyä niin pyörii todella jaloissa ja riemu on suuri kun näkee et puen päälle uloslähteäkseni. Mut hihnan esilleotettuani alkaa tän kuurupiilon. Juokseen vaikka toiseen huoneeseen ja kun jään eteiseen hihnan kanssa niin kurkistelee oven pielestä ja saattaa ottaa pari askelta mua kohti mut lähestyn koiraa laittaakseni hihnaan niin pinkasee taas juoksuun ja pakoon.
Eikä mikään kovin nuori ole, 5v.
Joo, ne olikin esimerkkejä. Mutta tuota opittua tapaa ei ole hyvä sivuuttaa noin vain. Kyllä koirat oppivat, miten ihmiset reagoivat tiettyihin asioihin.
Ensimmäisessä viestissä kerroit koirasi menevän oven eteen. Avaatko sen oven koiralle? Jos avaat niin kyllä mä uskoisin, että koira on oppinut siitä tilanteesta jotain. Jos et avaa, mutta kuitenkin kiinnität huomion koiraan. Koira on oppinut saamaan huomiota oven edessä oleilusta.
Voihan koiran luonne olla hieman poikkeava. Mutta en kuitenkaan lähtisi heti sokeana mieltämään asiaa huumorin piikkiin.
Kuulostaa kyllä aika hassulta. Tulin hieman huvittuneeksi lukiessani viestiäsi:)
Onkohan ulosmenossa sattunut kommelluksia tai jotain sellaista, jonka koira yhdistää remmiin?
Kun koira reagoi noin tuohon uloslähtemiseen.
Olisi kiva tietää, mikä on tuon käytöksen aiheuttaja. Taitaa jäädä mysteeriksi. Ellet sinä ratkaise sitä. Jos tämä käytös on jatkunut pitkään niin sitä voi olla jo aika vaikea selvittää.
Kuulostan jo "sherlock holmesilta".
Älä nyt ota tätä noin kuolemanvakavasti!
Minulta sekä koiraltani löytyy huumorintajua.
Sinulta tai sinun koiraltasi varmaankin sitten ei...
Älä kiitos neuvo minua koira-asioissa, niistä kun on kokemusta ihan riittämiin..
Tämä nyt on tällaista pähkäilyä vaan, joten hellitä ihmeessä! =D
Noin päin ajateltuna pitää todellakin paikkansa.
Se mitä tehdään, se kanssa tehdään.
Mutta ajattelin asian niin, että jos se koirasi pakoilulla vaan hakee sitä, että juoksisit sen perässä, sen tehdessäsi palkitset sen.
Toisaalta taas jos koira tuossa tilanteessa (pakoon lähtiessään) kuitenkin tiukkaa luoksetulokäskyä tottelee, toimi juuri niin, että sinähän tulet tänne kun minä käsken =)
turhantarkka näissä jutuissa.
Koira ei siis tottele sitä tiukkaa tänne-käskyä kun sen sijasta peruuttaa tai juoksee näissä tilanteissa pöydän alle;)
Ja oon sitäkin mieltä et koiran perässähän ei juosta.
Ei kai muita vaihtoehtoja tällä logiikalla jää kuin jättää koira huomioimatta ja painua sit vaik yksin hetkeks ulos.
Joo, Joo. Viesti on mennyt perille. Itse kerroit, että koirallasi on huumorintajua. Ja saat pitää koiraasi huumorintajuisena. Ei se minua haittaa. Toin vain mielipiteeni koirien huumorintajusta. Näyttää vähän siltä, että ei olisi pitänyt kommentoida. Ja eriäviä mielipiteitä ei saisi esittää tai edes varsinkaan perustella:(
Itse olen tutkinut jonkin verran koirien käyttäytymistä ja elekieltä. Olen erittäin kiinnostunut siitä. Ja tänne oli luotu mielenkiintoinen aihe koirien huumorintajusta.
En kyllä ottanut asiaa kuolemanvakavasti. Kunhan perustelin omat kantani. Tuntuu olevan kiellettyä:(
(Ja joku repii tosta huumoria.. tosi paljon naurattaa..)
Nyt joku on vääristellyt asiaa! Mielestäni en ole neuvonut ketään. Edelleen, esitin vain näkemykseni ja mielipiteeni asiaan. Niin sitten ei saisi tehdä...
Lukiessa viestistä koirasta, koka haluaa ulos, mutta remmin nähtyään meneekin piiloon, niin ekaksi tulee meilee, että koira pelkää remmiä. Miksi koira pelkäisi, ellei sitä ole satutettu sillä? Sääli... Saa varmaan lisää remmistä, kun niin kamalasti tekee tuollaista "kiusaa"..
tuli tässä muuan juttu mieleen koirien jekuttelusta xD
siskollani oli kultainennoutaja uros n vuotikas, ja pieni tytär pari vuotias.
tyttö tykkäsi kiusata koiraa viemällä soittorasian soimaan koiran korvanjuureen ja kuunteluttamalla musiikkia, koira ei siitä tykännyt ja meni tietenkin karkuun..
nooh, vuorot vaihtuivat.
koira keksi sitten tavan kiusata tätä tyttöä omalla vinkulelullaan, koira meni tytön taakse vinkulelu suussaan ja piipautti leluaan tytön korvan juuressa ja säikäytti tämän samalla kun oli kävellyt tytön huomaamatta tämän selän taakse xD
ja sitä jatkui ja jatkui xD jos tuo ei ole kiusantekoa nii mikä sitten? xD
nooh, vuorot vaihtuivat.
...koira keksi sitten tavan kiusata tätä tyttöä omalla vinkulelullaan, koira meni tytön taakse vinkulelu suussaan ja piipautti leluaan tytön korvan juuressa ja säikäytti tämän samalla kun oli kävellyt tytön huomaamatta tämän selän taakse xD
ja sitä jatkui ja jatkui xD jos tuo ei ole kiusantekoa nii mikä sitten? xD
... esimerkiksi sanan, positiivinen, oppivainen, terve, leikkisä ym. koska kiusantekoa tämä tälläinen ei missään nimessä ole. Olen kyllä huomannut muissakin kirjoituksissa tälläistä sanojen väärinkäyttöä.
tajunnu sun viestin sisältöä muuta kuon multa kopioidun osan :O
uusien tutkimusten mukaan koirilla on kyky empatiaan joten miksipäs näillä niin kiistellyillä olennolla ei olisi älykkyyttä itse oppia? koirilla on myöskin tunteet. tosin ihmisen tasolle se ei yllä ku viisvuotiaan vaa.
ja toisekseen, ei ihminenkää tee kiusaa, se oppii vaa toisen reagoinnista ;P
Koira yrittää houkutella lasta leikkimään. Ei siinä sen kummempaa mystiikkaa.
Tätä viestiketjua lukiessa ei voi kuin sääliä koiraparkoja..
on huonosti jos niitä ei voi kun sääliä? :O
varsinkin se karvaisempi ja isompi, 80kg osaa kyllä kiusata mua. Mitä sitten teenkin, on se aina edessä. Jos menen pesuhuoneeseen suihkuun tai saunaan, niin kun tulen sieltä, en saa ovea auki, vaan se koira, 80kg makaa sen oven takana ja kuorsaa... Sitten mä yritän työntää sitä ovea auki ja huudan koiran nimeä. Pitää oikein komentaa sitä kovalla äänellä. Sitten se nousee hitaasti ja viivytellen. Sama juttu, kun teen jotain muuta, minkä se ennakoi se viivästyttää sitä mitä teen. Esimerkiksi jos keitän kahvia, se menee juuri aamulla siihen aikaan makaamaan kahvinkeittimen eteen, 80kg otus! Joskus ulkona se ei suostu vapaana ollessaan heti ensimmäisestä kutsusta tulemaan luokseni, jollei se sitten tiedä, että mulla on makkaroita tai juustoa taskussa sille. Se on lahjottavissa. Kyseessä on ei niin miellyttämisenhaluinen itsepäinen rotu.
Mutta mun rottweiler tottelee heti ja osaa olla omalla paikallaan, eikä kiusaa mua. Ja kaikki aiemmat koiratkaan eivät ole mua noin kiusanneet, kun tämä 80kg:nen "isoukko", "laama", "rotjake" - lempinimiltään. Mutta se on hyvin herttainen ja sydämmellinen koira.
Minun vanhemmillani on kans n. 80 kg jässikkä, ja kun se yltyy kiusantekoon, hyytyy hymy kovemmaltakin jätkältä =D
Sitä kun ei niin vaan "nostella" edestä, eikä hyvin muutakaan...;)
Onneks on lempeä rotu kyseessä, ettei mitään sen kummallisempaa konfliktia pääse tulemaan...
kannattaa hakea tietoa vaikkakin sitä ei paljon suomeksi löydykään ainakaan verkkosivuilta. Mahdollisesti artikkeli auttaa löytämään ainakin heidän materiaalia/kirjoja jotka ovat tutkineet asiaa.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ihmisiä ne ovat eläimetkin/HS20040105SI1KU03ahc