Nykiminen/säpsähtely...

on,lääkkeenä sepram ja triptyl.nykinä alkoi triptylin aloittamisen jälkeen.mua ei nykinät haittaa.eli tulevat unen rajamailla.

Yritän saada unenpäästä kiinni ja sit säpsähdän.
Voi tulla semmonen outo tunne nopee kaulaan tohon kurkun alueelle.
Pieniä säpsähdyksiä ja tulee kyl vaan yks ja sit huomaan ne.

Pelästyin kun niit tuli mut kun niit tulee niin jatkan hetu unia.
Ei ne siitä mee mikskään.

ympäri kehoa kun join vielä kahvia, nyt 4kk ilman kahvia ja kaikki oireet ovat poissa.

Kamalan kuulosia oireita..tiiätkö voiko niistä päästä eroon?
Mulla ei oo koskaan ainakaan vielä ollut noin voimakkaita..
Mutta sellasia on, että juuri kun on nukahtamassa nii tuntuu että putoaisin jonku kallion kiellekkeeltä alas..tai sellanen horjahdus tai nykäisy makuuasennossa..Oon kuullu myös etten oo ainoo..Se on kai joku lihasten rentouttamisreaktio?
Koita rentoutuu ja pärjäillä.

Minulla liittyy vielä nukahtamisen pelko, pelkään että vajoan johonkin, josta ei ole paluuta. Ja vielä näen pelottavia oliota, mustavalkoisia, eivät kolmiulotteisia. Auttaa kun päätän, että katson takaisin olioita, niin ne lähtevät tiehensä.

Remeronista tuli minulle myös lihasten nykimistä, etenkin jalat sätkyttelivät. Kuulemma oire tulee helposti, jos kärsii levottomista jaloista.

Oli aikoinaan aivokuumeen aikaan niin voimakkaita etten saanut nukutuksi pariin vuorokauteen. Nykyään on jopa sellaisia että pääsee äännähdys ja tosi kova nykäys, ihan kiepsahdan kippuraan. Ne on vaan sellaisia että keho rentoutuu, eivät minusta tunnu pahalta ollenkaan. Myös jonkun edellä mainitsema kurkussa tuntuva tunne oli alussa hyvinkin voimakas.
Vielä tuosta aivotulehduksesta jäi sellainen, että seksuaalisessa kiihotuksessa, suudellessa, kuvitellessa.. tulee tuollainen nykäys koko vartaloon. Ilmeisesti jäi joku pieni vaurio hermoihin, ajattelen. Mutta siinäkin pääsin vähällä siihen nähden mitä olisi voinut käydä. Joitain kumppaneita ne ovat pelottaneet jopa tiehensä. Niitä en voi mitenkään estää, ovat niin nopeita. Pääasia että tuntuu joltain :) Nykyinen ihana kumppanini ymmärtää eivätkä häiritse lain, ovat minun oma persoonallinen reaktioni. Hyvä kuitenkin oli kertoa mitä ovat ettei ihmettele. Pelkäävät jopa että mua sattuu jotenkin.

Olen elänyt paniikkieni kanssa jo parikymmentä vuotta. Onnellista elämää vietän, parasta koko ikänäni nyt. Lääkkeillä olen tietty ollut koko ajan. Nyt tuntuu että pystyn jopa vähentämään. En edes muista ottaa aina kun on muuta kivaa.

Tsemmppiä ja malttia vaan kaikille kohtalotovereille. Oireita vastaan ei kannata taistella, siitä ne vain pahenevat. Kun oppii hyväksymään itsensä tällaisena, elämä on ihanaa. Kaikilla kai jo jotain vaivoja ainakin tässä iässä, olen 50 jo hyvästi. Aika ja ikä auttaa kummasti, saa perspektiiviä.

kiitos kaikille vastanneille =) Tuo kahvin juominen muuten pitää paikkaansa, samoin tupakointi.. Joten kummatkin jätin jo, mut kahvia sillon tällön tulee vaan juotua.. Kaikkea hyvää teille!