Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa neljä vuotta, josta ollaan asuttu yhdessä pian kaksi vuotta. Arki on alkanut painaa meidänkin suhdettamme enkä enää ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Riitelemme paljon, koska olemme kuitenkin melko erilaisia ihmisiä. Olemme monesti miettineet eroa, mutta päätös tuntuu niin kovin vaikealta kuitenkin. Olemme aikaisemmin pystyneet puhumaan asioista melko hyvin, mutta nykyään tuntuu, että sekään ei enää oikein luonnistu vaan muuttuu aina riidaksi.
Tämän lisäksi ihastuin huomaamattani erääseen toiseen. Aikaisemmin törmäsimme toisiimme satunnaisesti työn merkeissä, mutta kesän aikana olemme olleet tekemisissä päivittäin ja ihastukseni häneen on vain syventynyt. Ajattelen häntä jatkuvasti, näen hänestä unia jne... Olemme tämän toisen kanssa ystäviä, mutta flirttailemme miltei jatkuvasti. Hän ei luultavasti arvaakaan, kuinka paljon häntä ajattelen. Luulisin, että hänellä on myös ainakin jonkinlaisia tunteita minua kohtaan. Ongelma on, että hänkin seurustelee tahollaan enkä todellakaan haluaisi sotkea mitään.
Tämä on minulle kuitenkin niin uutta ja minusta tuntuu, etten kohta enää pysty käyttäytymään häntä kohtaan kuin vain ystävää. Tämä asia painaa minua todella paljon. Joskus toivoisin, että minulla olisi rohkeutta kertoa tunteistani hänelle. Että voisin kertoa hänelle hyvän syyn siihen, etten voisi enää tavata häntä. Vaikka pelkkä hänen menettämisen ajattelukin satuttaa minua. Kannattaako kertoa?
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Pitäisi varmasti keskittyä vaan nykyiseen suhteeseen, vaikka se tuntuu mahdottomalta.
Mutta niinhän se menee, kuin joku on joskus sanonut, että ihminen voi käskeä itseään uhrautumaan, mutta ei voi käskeä sydäntään olemaan kaipaamatta :(
Kiitos jos joku jaksoi lukea vuodatukseni loppuun asti.
Tämän lisäksi ihastuin huomaamattani erääseen toiseen. Aikaisemmin törmäsimme toisiimme satunnaisesti työn merkeissä, mutta kesän aikana olemme olleet tekemisissä päivittäin ja ihastukseni häneen on vain syventynyt. Ajattelen häntä jatkuvasti, näen hänestä unia jne... Olemme tämän toisen kanssa ystäviä, mutta flirttailemme miltei jatkuvasti. Hän ei luultavasti arvaakaan, kuinka paljon häntä ajattelen. Luulisin, että hänellä on myös ainakin jonkinlaisia tunteita minua kohtaan. Ongelma on, että hänkin seurustelee tahollaan enkä todellakaan haluaisi sotkea mitään.
Tämä on minulle kuitenkin niin uutta ja minusta tuntuu, etten kohta enää pysty käyttäytymään häntä kohtaan kuin vain ystävää. Tämä asia painaa minua todella paljon. Joskus toivoisin, että minulla olisi rohkeutta kertoa tunteistani hänelle. Että voisin kertoa hänelle hyvän syyn siihen, etten voisi enää tavata häntä. Vaikka pelkkä hänen menettämisen ajattelukin satuttaa minua. Kannattaako kertoa?
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Pitäisi varmasti keskittyä vaan nykyiseen suhteeseen, vaikka se tuntuu mahdottomalta.
Mutta niinhän se menee, kuin joku on joskus sanonut, että ihminen voi käskeä itseään uhrautumaan, mutta ei voi käskeä sydäntään olemaan kaipaamatta :(
Kiitos jos joku jaksoi lukea vuodatukseni loppuun asti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi sua neuvoa kun ei tiedetä millainen se sun suhteesi on. Jos siinä suhteessa on sun mielestä vielä jotain minkä vuoksi kannattaa yrittää, niin yrität. Jos taas et halua poikaystävääsi, eroat ja sitten mietit olisiko toisesta aloitamaan suhde sinun kanssasi. Itsekäs vaihtoehto olisi ensin "kokeilla" sitä toista ja sitten vasta erota tai ei. Kuvittele nyt itsesi sen poikaystäväsi tilalle tai siihen toiseen parisuhteeseen johon vaikuttaisit. Ei tuo voi olla niin vaikeata, eihän? Tee päätös ja pysy siinä. Ole reilu kaikkia osapuolia kohtaan.
...kuulostaa aivan samalta kuin itselläni! olen 21-vuotias nainen ja ihastunut opiskelukaveriini. kumpikin seurustelemme, ja suhteeni kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin sinun.
sanoisin sinulle, että ole rohkea! jos vaikuttaa, että poika on selkeästi sinusta kiinnostunut, niin lisää vettä myllyyn vaan. mielestäni tilanteessasi ei ole mitään merkitystä, seurusteletko itse tai seurusteleeko hän. suhteet päättyvät jos ovat päättyäkseen, ja usein juuri jotain tällaista kautta. mm. nykyinen suhteeni alkoi juuri samassa tilanteessa, jossa seurustelimme molemmat, mutta homma vaan levisi. emme oikeastaan edes voineet sille mitään, vaikka mukana oli tietoista valintaakin.
etene kuitenkin hitaasti. mielestäni kukaan ei flirttaile jatkuvasti saman ihmisen kanssa, jos taustalla ei ole kiinnostusta... ainakaan suomalaisessa kulttuurissa. hän saattaa ajatella sinusta aivan samalla tavalla kuin sinä hänestä. on jotenkin tylsä ajatus, että ottaisit suoraan tunteensa puheeksi. kivempaa on leikkiä tilanteella ja antaa sen johtaa johonkin jos on johtaakseen :) onhan se hieman moraalitonta jos seurustelee ja tuntuu kamalalta, mutta parempi on toimia kuin jäädä paikalleen. miten hän sinulle flirttailee?
itse ihastuin tuohon opiskelukaveriini keväällä kun aloin hengailla enemmän samassa porukassa. olemme olleet tuttuja jo pari vuotta, selkeästi hänen aloitteestaan. hän on hyvin sosiaalinen persoona, mutta jotenkin hän on aina mielestäni kohdistanut minuun ihmeellisen paljon huomiota, jopa niin, että joskus vuosi sitten kuvittelin hänen olevan minuun ihastunut. silloin en itse vielä noteerannut koko ihmistä erikoisemmin ja pidin ehkä jopa vähän urpona. nyt kun viime maanantaina näimme, istuimme melkein koko ajan niin, että jalkamme koskettivat ja välillä olivat aivan kiinni toisissaan. niin että se suorastaan häiritsi keskittymistä. tilanteessa oli siis muitakin. eikä ollut ensimmäinen kerta. en oikein tiedä, miten se pitäisi tulkita - vahinko tai muuten tahatonta se ei ainakaan ole. ei sellainen mielestäni ole missään tilanteessa neutraaliakaan. kun aina voi siirtyä muutaman sentin jos on liian ahdasta!
muista, että hänen on takuulla yhtä vaikeaa lähestyä sinua kuin sinun häntä - olethan varattu ja hänen silmissään suhteesi voi olla aivan onnellinen. ihmisillä on taipumus tulkita muiden suhteet onnellisemmiksi kuin esim. omansa. vaatii aika paljon, että tekee tuossa tilanteessa aloitteita, mikä koskee teitä molempia.
Itsekin olen ollut viime aikoina hieman sekaisin jos voi sellaista ilmausta käyttää. Itse tapasin erään miehen ystäväni kautta, kun järjestettiin heille juhlia. Juhlat saatiin pidettyä mutta sen jälkeen ollaan tämän miehen kanssa lähetetty viestejä ja soiteltu. Meidän välillä ei ole tapahtunut mitään eli voisi sanoa että kaikki on vaan ystävyyttä. itse ajattelen kuitenkin tätä miestä ja enkä ole todellakaan selvillä tunteista. Miehen viestit saavat vaan hyvälle mielelle ja ehkä pientä jännitettä on ilmassa. Miehen tunteista en ole varma mutta hän on sinkku. No, itse olen parisuhteessa ja sen takia olen yritättänyt ajatella järkiperäisesti koska en kuitenkaan haluaisi satuttaa nykyistä kumppania ja heittää menemään yhteistä aikaamme. Toisaalta en tiedä mitä tekisin jos tämä ihastus tekisi jonkinlaisen aloitteen, mutta hän kuitenkin tietää minun olevan varattu ja olen hänelle miehestäni kertonut. Mutta mukava huomata ettei ole ainoa joka on eksyksissä tunteiden kanssa... =)