kun psykoosi alkaa talttumaan ja lääkehoito tepsimään, muistatteko harhanne ja alatte tajuamaan niiden olleen harhoja? Pystyttekö kertomaan esim. perheellenne tyyliin " luulin silloin että täällä on kameroita ja puhelinta salakuunnellaan..nyt tiedän että ne ei ole totta ja että kuvittelin.." vai miten nää hommat menee, hävettääkö hassut harhat vai tuleeko niistä luonnollisia sairaudenoireita? Täs vaan yhden kaverin hoitovastetta oottelen..
psykoosista kyssäri
viirukas
5389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanoisin näin, että joku voi unohtaa harhat ja ajatella, että totta tosiaankin, nehän olivat vain sairautta ja pelkkiä harhoja, (niin kuin hoitajat sairaalassa sanovat) mutta minä, joka olen sen jo kaksi kertaa kokenut tiedän näiden harhojen todenperäisyyden. En minä sitä koko ajan muille toista, mutta en minä sitä kokemusta unohdakaan enää.
Jotkut voivat sanoa, että ei ne ole totta, mutta kun itse sen koet niin sitten viimeistään itsekin oivallat mikä on totta ja mikä puolestaan ei. Eli että se on jokaisen oma asiansa jos ei usko näihin uskomattomalta kuulostaviin asioihin. Minä ainakin uskon koko lopun ikäni. Eikä se tee minusta sen sairaampaa. Itse asiassa se on opettanut aika paljon elämästä ja tekniikan ihmeistä.
jo aika pian ilman lääkitystäkin osan harhoista harhoiksi, kuten sen että näin "omiani", en varmaan ollut sitten kovin syvässä psykoosissa vaikka se siltä tuntuikin. Vieläkin välillä olen varma että entisen asunnon lamppuun jota ei irroitettu jäi pieni tarkkailu kamera, en tiedä miksi en sitä koskaan tarkastanut. Mutta en tiedä olenko huomannut kaikkia harhoiksi vai osan vain. Puhelintani kuunneltiin ihan varmasti ja poliisien toimesta, tuttuni takia. Osan harhoista voi kuvitella harhoiksi ja osasta en tiedä onko ne harhoja vai todellisuutta. Mulle silloin totisinta totta ja jälkeenpäin en tiedä. En ole puhunut kameroista kellekään, puhelin kuuntelusta olen ja mut otettiin tosissaan. Eli missä menee se raja mikä on luonnollista uskomista ja mikä ei. En menisi ihan kaikille kertomaan kaikkea. Mä olen kai vieläkin psykoosissa niin en välttämättä ole oikea ihminen vastaamaan mutta mun mielestä mulla ei ole nyt harhoja ja olen lähipiirissä pystynyt kertomaan jälkeenpäin mikä on ollut harhaa ja mikä ei.
kertoessasi puhelinkuuntelusta, että otettiin tosissaan? Että uskoivat puhelinta kuunnneltavan vai että sinulla on harhoja? (Taidan olla unen tarpeessa kun en enää ymmärrä lukemaani...:)) Itsellä ollut jotain lieviä harhoja ja "kummallisia ajatuksia", jotka tunnistin sairauden oireiksi, mikä ei kylläkään helpottanut oloani vaan pelotti.
Uskoivat muut että on mahdollista että mun puhelinta silloin oikeasti kuunneltiin.
Pystyin jälkeenpäin huomaamaan, millaisia harhoja minulla oli ollut. Lisäksi aloin psyykkaamaan itseäni, jos huomasin, että vainoharha tai pelkotila uhkaa iskeä, esim: "Todennäköisesti nuo ihmiset eivät puhu minusta, nehän ovat ventovieraita. Taidan vain kuvitella omiani. Sitä paitsi, vaikka he puhuisivatkin minusta, mitä väliä sillä olisi?"