Olen "HIEMAN" epäileväinen vl.En oikein tiedä kun tekisi mieli erota lahkosta, mutta olen niin juurtunut tähän uskoon ettei muu usko ehkä tunnu oikealta (riittävältä) enää. Mikä on esim, seurakunnilla syntien anteeksi antamista? Onko se vain mielessä tapahtuvaa katumusta vai mitä? Olen oikeasti aika hukassa kun en enää oikein tunne kuuluvani vl:in kun en ajattele asioista samalla tavalla, mutta tarvitsen kuitenkin uskonnollista sisältöä elämääni ja haluaisin "kilvoitella"oikealla tiellä, mikä se sitten liekin...vastatkaa asiallisesti pliis..
Mitä tilalle?
hukassako
181370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Mikä on esim, seurakunnilla syntien anteeksi antamista? "
Minua on auttanut,kun olen itse lukenut Tunnustuskirjat ja Lutherin Ison katekismuksen. Sain sieltä vastauksen siihen,mitä kristinusko oikeasti on.
Ne luettuani havaitsin, että minua oli huijattu koko ikäni. Vl-opetuksessa on omituisuuksia, joita vl-kasvatus opettaa pitämään "oikeana kristinoppina", vaikka ne ovat kristinopin vastaisia.
VL-liikkeen jättämistä harkitsevalle suosittelen tutustumista neuvoihin, joita on koottu "Selviytymisoppaaseen", eli "Askeleet irti SRK-lestadiolaisuudesta". Kannattaa valmistautua irrottautumiseen hyvin.
http://www.hakomaja.net/sekalaista/askeleet-irti-srksta/40-yleistae-vanhoillislestadiolaisuudesta/80-askeleet-irti-srksta
Kiitti! siellä oli kyllä aika paljon luettavaa..Toivottavasti saan "pään järjestykseen" :)
Ei sitä lukemista tarvitse ottaa listalle heti ens'alkuun. Tärkeintä on itse määritellä itselleen selvästi, mitä itse ajattelee ja mihin uskoo. Omin sanoin. Silloin kun itse tietää mitä ajattelee, on vahva vaikka joku alkaisi painostaa. Uhkailu ja painostaminen on tavallista...
Kirjoita omia ajatuksia paperille/tietokoneelle ja funtsaile ihan itse.
Sitten myöhemmin voi tulla aika, jolloin kiinnostaa saada selville teologisetkin perustelut sille, mitä nyt tunnet omassatunnossasi.
Eikä kaikkia ihmisiä ylipäätään lainkaan kiinnosta teologia eikä Luther, vaan riittää että elää siten kuin sydämessään tuntee: rehellisesti.
Sinulla on oikeita ajatuksia. Tsempppiä vaan!
En tiedä tietenkään mitkä asiat sua erityisesti mietityttää.
Mua auttoi tämäkin jonkin verran:
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
Uskoasi vaan kiellä, se on sinullekkin kallein omaisuus mitä omistaa voit, ja tuntuipa se miltä tuntui nii jatka sinä meidän joukossamme.
Itsellänikin on hampaankolossa asiaa SRK-lle ja muille puhujaveljille, muttei se saaa uskoamme viedä.
Pysy sinäkim lujasti uskomassa ja puhu tästä jollekkin veljelle tai sisarelle.
kadotukseen sallis sinunkaan joutuvan..."
Näillä kalliilla laulun sanoilla SRK osoittaa valtaansa alamaisiaan kohtaan. "Jos eroat vl-yhteisöstä, tuomitsemme sinut saatanan haltuun ja julistamme saatanan lapseksi"..
On rakkautta ja "vl-rakkautta".
Uskoaan Jumalaan ja armoevankeliumiin ei kiellä vaikka jättää SRK-lestadiolaisuuden.
Vanhoillislestadiolaisuus on nykyään lähinnä perinneliike.
VL-ihmiset keskustelevat todella harvoin keskenään hengellisistä kysymyksistä. Sellainen kokemus itselelni tuli 30 vuotta liikkeessä elettyäni. Vaikka useasti yritin, ketään ei sellainen aihe tuntunut kiinnostavan.
Ei ole mieltä kuulua johonkin uskonyhteisöön vain siksi, että on sattunut syntymään lestadiolaiseen kotiin.
Ei ole mieltä kuulua porukkaan, jonka perinnemääräykset ovat täysin epäraamatullisia. SRK-lestadioalisuudessa ei uskosta enää oikeaan Jumalaan, vaan omasta liikkeestä, seurakunnasta, on tehty jumala. Todellisuudessa vl-usko on epäjumalanpalvontaa.
Kun sitä uskoa ei ole oikeasti itse valinnut, on parasta lähteä, ja mitä aikaisemmin, sitä parempi.
Oikeassa muttei se sano koko totuutta; kyllä se näkyy että jopa puhujatkin pelkäävät toisiaan.
Mutta muuten usko on oikealla pohjalla, tää pelko vain rasittaa seurakuntaa, niin etteivät puhujaveljetkään pääse aivan vapaasti uskomaan.
Aina jauhaa pelko siitä mitä se ja se ajatteli siitä ja siitä.
Olen puhunut tästä asiasta kahdenkin uskonsisaren kanssa,mutta vastaus oli vain ettei hekään usko täysin niin kuin vl:ssä opetetaan. olevat vain hiljaa näistä asioista.Itse en voi olla vain hiljaa mukana kun en usko samoin..Pakkohan sellainenkin usko on olla jossa voi vapaasti olla oma itsensä eikä tarvitse salailla asioitaan..vai
Mitä pelättävää puhujalla mahtaa olla, keitä hän pelkää? Hänhän pääsee puhujain ja seurakuntavanhinten kokoukseen kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan "vertaisten" kanssa.
Puhujia ei rauhanyhdistyksellä kyseenalaista kukaan. Ei uskalla. Puhuja on aina turvassa. Vai olenko väärässä?
Miksi ne ovat sellaisia kuin ovat, odota vielä pieni hetki; ehkä ne siitä antautuvat.
Ainakin toivon niin syvälle se on iskodtunut mutta ei heilläkään sydän aivan kivestä ole, ja jos onkin niin vasara sen murtaa.
Jopa puhutellaankin sekä saidotaan jos tarve vaatii, mutta mitä he pelkäisivät no toisia puhujia, he vilkuilevat alati jos jostakin asiasta juteelleen että mitä tuo vieressä seisuva puhuja sanoistani tyukkäsi ja helpotuksen huokauksen voi kuulla jos toinen oli samaa mieltä.
Olen avakkaan kanssa täysin samaa mieltä tässä(kin) asiassa. Syynä on se pelko, joka aiheutettiin 60-80-lukujen henkiopeilla läpi vl-liikkeen. Puhujilla pelko on, jos mahdollista, vieläkin suurempi kuin rivijäsenellä, koska heillä on muun lisäksi pelissä arvovalta ja asema liikkeessä.
Kaikkein keskeisin asia vl-liikkeessä on ollut 60-luvulta saakka silloin määritellyssä "oikeassa" opissa ja hengessä pysyminen. Tätä vahditaan erityisesti puhujien osalta.
Oletko sinäkin joku muu kuin sanot olevasi?
Mutta onko puhujien siis PAKKOolla samaa mieltä? kaikesta? Eiks ne voi keskustella ja väitellä?
vaikka paikallinen Ry ja SRK ei rakastaisikaan vaan tuomitsevat sinut eriseuraisena helvettiin. Jumalan valtakunnan raja kulkee sydämestä sydämeen -ei todellakaan kukaan ihminen niitä rajoja voi määritellä! Näin sanoi Herramme itse.
Itse luulin automaattisesti joutuvani helvettiin, koska en kestänyt aikanaan hoitokokousjulmuutta vaan erosin sen vuoksi vl-yhteisöstä. Luulin näin toistakymmentä vuotta eroamiseni jälkeenkin, kunnes sain armon tutustua rakastavaan ja armolliseen Taivaan Isään. Hän eroaa todella paljon siitä ankarasta, julmasta, pitkävihaisesta ja kostonhimoisesta Jumalasta johon vl-yhteisössä minut tutustutettiin.
Omat lapseni olen tutustuttanut tähän rakkaaseen Taivään Isään, eivätkä he Häntä pelkää, vaan luottavat ja rakastavat.
Kirjoittanut: armoa, en 8.8.2008 klo 19.27
Tämä tuli kai vahingossa mulle.
kadotukseen sallis sinunkaan joutuvan..."
Näillä kalliilla laulun sanoilla SRK osoittaa valtaansa alamaisiaan kohtaan. "Jos eroat vl-yhteisöstä, tuomitsemme sinut saatanan haltuun ja julistamme saatanan lapseksi"..
On rakkautta ja "vl-rakkautta".
pois Jumala..."
Tämä SRK:n hoitokokousten tunnaribiisi kylmää selkäpiini edelleen.
Onko vanhus liian "kuiva" vl-jumalalle?