... että vaikka en enää koskaan sinua näkisi, olen silti onnellinen yhdestä asiasta. Siitä, että tapasimme. En voi sanoa tätä sinulle, joten kirjoitan sen tänne ja ehkä unohdan kuin salaisuuden, jonka joku joskus kuiskasi tuuleen.
On harvinaista tavata joku, joka tuntuu sielunkumppanilta. Se on suuri sana, mutta silti haluan sitä sinusta käyttää. Olit enemmän kaltaiseni kuin ehkä tiesitkään tai uskoitkaan, ja parhaimpina hetkinä tuntui siltä kuin olisimme todella olleet yksi ja sama ihminen. Sellainen tunne ei unohdu. Olet antanut minulle paljon enemmän kuin tiedätkään ja liki kaiken melkein tietämättäsi. Elämäni todella muuttui sinä yhtenä päivänä kun kysyit minulta yhtä asiaa. Jos joskus saan tilaisuuden, kerron sen vielä sinulle.
Tiesin tämän päivän vielä joskus tulevan, mutta luulin sen aina olevan minä, joka lähtee. Ehkä näin on parempi. Nyt minun on katsottava itsekin eteenpäin. Pyrittävä tulevaisuuteen. Kukaan ei koskaan ehkä tule ymmärtämään sitä kaikkea mitä tunsin sinua kohtaan, niin ystävänä, alaisena kuin naisenakin, ja luulen, että he näkivät minusta lähinnä vain sen viimeisen, vaikka se olikin aina ensisijaisesti työminä niiden vaatteiden alla, ja toinen, yksityisempi minä kaiken sen ulkopuolella. Tai syvällä, syvällä sisimmässäni. Mitä olisitkin pyytänytkin, olisin sen toteuttanutkin, niin paljon kunnioitin sinua silloin ja kunnioitan edelleen, vaikka taisinkin olla joskus melkoinen maanvaiva.
Ehkä tämä tarina ei vielä päättynyt, ehkä vielä tapaamme, sinun ei tarvitse kuin pyytää, sillä ystävyyteni on jo sinun ja olen aina tukenasi, jos ikinä minua tarvitset, enkä pyydä mitään vastapalvelukseksi. Miksi? Koska sellainen minä olen ja se on luontoni. En sano hyvästi, sanon tapaamisiin, ja jos joskus näet minut, hymyile. Saatan näyttää vihaiselta uppoutuneena ajatuksiini tai miettiessäni tapani mukaan syntyjä syviä, mutta jos näen sinut, hymyilemässä minulle, en voi olla vihainen tai kurtistaa kulmiani, sillä muistanhan sen kaiken hyvän mitä on ollut, kaiken sen vähäisenkin.
On harvinaista tavata joku, joka tuntuu sielunkumppanilta. Se on suuri sana, mutta silti haluan sitä sinusta käyttää. Olit enemmän kaltaiseni kuin ehkä tiesitkään tai uskoitkaan, ja parhaimpina hetkinä tuntui siltä kuin olisimme todella olleet yksi ja sama ihminen. Sellainen tunne ei unohdu. Olet antanut minulle paljon enemmän kuin tiedätkään ja liki kaiken melkein tietämättäsi. Elämäni todella muuttui sinä yhtenä päivänä kun kysyit minulta yhtä asiaa. Jos joskus saan tilaisuuden, kerron sen vielä sinulle.
Tiesin tämän päivän vielä joskus tulevan, mutta luulin sen aina olevan minä, joka lähtee. Ehkä näin on parempi. Nyt minun on katsottava itsekin eteenpäin. Pyrittävä tulevaisuuteen. Kukaan ei koskaan ehkä tule ymmärtämään sitä kaikkea mitä tunsin sinua kohtaan, niin ystävänä, alaisena kuin naisenakin, ja luulen, että he näkivät minusta lähinnä vain sen viimeisen, vaikka se olikin aina ensisijaisesti työminä niiden vaatteiden alla, ja toinen, yksityisempi minä kaiken sen ulkopuolella. Tai syvällä, syvällä sisimmässäni. Mitä olisitkin pyytänytkin, olisin sen toteuttanutkin, niin paljon kunnioitin sinua silloin ja kunnioitan edelleen, vaikka taisinkin olla joskus melkoinen maanvaiva.
Ehkä tämä tarina ei vielä päättynyt, ehkä vielä tapaamme, sinun ei tarvitse kuin pyytää, sillä ystävyyteni on jo sinun ja olen aina tukenasi, jos ikinä minua tarvitset, enkä pyydä mitään vastapalvelukseksi. Miksi? Koska sellainen minä olen ja se on luontoni. En sano hyvästi, sanon tapaamisiin, ja jos joskus näet minut, hymyile. Saatan näyttää vihaiselta uppoutuneena ajatuksiini tai miettiessäni tapani mukaan syntyjä syviä, mutta jos näen sinut, hymyilemässä minulle, en voi olla vihainen tai kurtistaa kulmiani, sillä muistanhan sen kaiken hyvän mitä on ollut, kaiken sen vähäisenkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kerro oliko tämä minulle? Jos oli niin haluatko sen jatkuvan? Voitko jättää kaiken ja
seistä vierelläni? Minulla ei suuria tunteita tätä kohtaan... joten kerro haluatko oikeasti vai et? vastaa pian!
mutta kuka se sinun minäsinusi on, onkin toinen asia. En voi vastata, koska en tiedä kuka sinä olet, minä vain huudan tuuleen.
olisiko turhan järeitä asioita heitettäväksi
kelle vaan?
mitä kohtaan ei suuria tunteita?
"..ystävyyteni on jo sinun ja olen aina tukenasi, jos ikinä minua tarvitset, enkä pyydä mitään vastapalvelukseksi. Miksi? Koska sellainen minä olen ja se on luontoni. En sano hyvästi, sanon tapaamisiin, ja jos joskus näet minut, hymyile."
Varo! Meidän tapaiset tuppaavat jäämään laskun maksajiksi. Rakastin (rakastan) häntä pyyteettömästi. Olisin tyytynyt ystävyyteenkin, mutta ei, en ollut sen arvoinen ja nyt ryvetään ojia pitkin, yritetään sietää elämää ja itseä. Että kaikki voikin tuntua turhamaiselta näytelmältä.
... mutta pysyn tällä tiellä. Elämää on vielä edessä ja ehkä saan vielä jossain takaisin sen, minkä nyt menetän.
yksi virke.
Tämä siis: "Saatan näyttää vihaiselta uppoutuneena ajatuksiini tai miettiessäni tapani mukaan syntyjä syviä, mutta jos näen sinut, hymyilemässä minulle, en voi olla vihainen tai kurtistaa kulmiani, sillä muistanhan sen kaiken hyvän mitä on ollut, kaiken sen vähäisenkin."
Hirveen vaikea lukea, kun on laitettu yhteen virkkeeseen. Pisteitä väliin ja uusia lauseita.
koulut alkavat kohta ja pääset takaisin sinne äidinkielenluokkasi eteen. ;) Sillä välin annan kirjoitukseni polveilla yhtä vapaana kuin ajatuksenikin.
katoaa. Kokeile itse ensi kerralla. Äikän tunnit kohta alkaa, jee. Lue vaikka hesaria tai aamulehteä ja ota mallia. Lyhyet lauseet menee perille. Tuo venyttäminen on pelkkää hienostelua. Kun kuuntelet minua, ehkä saat jopa ällän yokirjoituksistasi :)
mutta en tiedä haluanko mennä aina perille. ;) Ja suorittaminen on jo eilispäivää, nyt vain nautitaan.
Ja näistä ne blondit tykkää
Mä tunnen sua kohtaan aivan samaa ja olen onnelinen että sain tutustua suhun en ole sua jättämässä koska arvostan sua ihmisenä todella paljon enkä halua että kaiki kaunis meidän väliltä loppuu ethän vielä luovuta miksi? et voi mulle suoraan kirjoitaa mitä sä pelkäät ? sä olet aivan erinlainen ihminen kun mä mä oon avoin ja sä oot tosi sulkeutunut ihminen mutta välitän oikeesti juuri sinusta sellasena kun olet sä oot vasta paino mun luonteelle tunnen että mulla on hyvä olo seurassasi enkä todellakaan haluu sua menetää ... haluun että nähdään kun olet vapaalla etkä työn ja kiireen keskellä olis kiva istuu kahvilla ja jutella kaikkia asioita sun kanssa kahden en ole odottamassa mitään muuta kun saan juttella kaikea niitä näitä sun kanssa ja hymyillä enkä haluu kiirehtii mihinkään suhteeseen heti aika näytää sit mihin se johtaa .. :) olet mulle tärkeä ihminen enkä haluu että se mitä kaunista meidän välillä on loppuu hymyilään kun nähdään menään joskus kahville ja juttelaan niitä näitä äläkä kuvittele että oon painostamassa sua mihinkään suhteeseen niinkun joskus cityn sätissä sanoit mä en oo sen luonteinen ihminen siinä oot saanut musta väärän käsityksen en yleensä ihastu juuri keneenkään oon loppu peleissä aika ujo ihminen vaikka joskus oon räiskyvä persoona
hei älä koskan ikinä muutu pysy aina tuolaisena kun nyt oot arvosta sua todella paljon ihmisenä haluaisin tulla sun luo kahville juttelemaan niitä näitä ilman mitään takaa ajatuksia oot upea ihminen johon oon koskaan törmännyt arvostan sua ihmisenä todella paljon :)
tahdot vain ja ainoastaan loukata?! Rajansa kaikella...
Pohtimaan, miksi sinusta tuntuu, että ihmiset haluavat vain loukata sua, kirjoittelevat tännekin vain loukatakseen sua?!? Veikkaisin, että koet syyllisyyttä, olet tainnut itsekin tulla loukanneeksi jotakuta? Elämä on usein kuin peili, heijastaa takaisin niitä asioita, mistä emme itsessämme pidä ja joita emme itsessämme huomaa, tai käytöstämme jota emme edes tiedosta. Kannattaisi selvittää asiat henkilökohtaisesti ihmisten kanssa, sillä lailla vain saa sielun rauhan. Nämä palstat vain ruokkivat omaa pahaa oloa.
on tarkoitettu ja miksi kirjoitat sen tänne?
blondille ja keski-suomeen
tarkoitin miehelle, joka käy ajatuksissani harva se päivä ja kirjoitin sen tänne, koska aina ei voi sanoa tai kirjoittaa sille, jolle sen kaiken haluaisi oikeasti osoittaa. Aika ei ole oikea tai on muita esteitä. Se että huhuilee täällä tuntemattomien korville voi olla aika vapauttava ja rentouttava tunne.
sesi? Vai miten? Erikoista naispomo kirjoittaa tänne miehelle...