Aamulla kaksi palaa leipää täytteillä. Päivällä salaattia ja tofua. Loppupäivänä 3 muffinssia, 3 pullaa, kasa leipää, melonia, omenaa ja
sokerittomia karkkeja vessanpyttyyn. Ei edes niiiiin paha, mutta neljä kertaa oon ahtanut tota määrää suuhun ja oksentanut. Veto poissa,olo heikko ja huono.
Hitto! Milloin tää ruoka-ahdistus loppuu? Mistä tulee se paha olo ja ruokaa on pakko tunkea suuhun, josta seuraa ahdistus kun vauhti oli taas niin hurja?
Ihan kuin paha olo muka lähtis et puhdistaa mahalaukun :/
sokerittomia karkkeja vessanpyttyyn. Ei edes niiiiin paha, mutta neljä kertaa oon ahtanut tota määrää suuhun ja oksentanut. Veto poissa,olo heikko ja huono.
Hitto! Milloin tää ruoka-ahdistus loppuu? Mistä tulee se paha olo ja ruokaa on pakko tunkea suuhun, josta seuraa ahdistus kun vauhti oli taas niin hurja?
Ihan kuin paha olo muka lähtis et puhdistaa mahalaukun :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi!
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta toivoisin Sinun kääntyvän asiantuntijan puoleen, ennenkuin joudut nesteytykseen. Olet kuitenkin rohkea ja viisas, sen osoittaa avun huutosi täällä netissä, mutta se on kuitenkin vakava sairaus, jolle asiantuntijan kanssa löydät ratkaisun. Ole rohkea edelleen ja käänny lähimmän lastenpsykiatrian (jos olet nuori) puoleen, siellä varmasti tehdään kaikkensa Sinun eteesi ja tulet huomaamaan, ettei se ruoka olekaan vihollinen.
Olen seurannut omaa lapsenlapseni tilannetta, enkä voi siihen ottaa kantaa, enkä ilmaista suruani. Toivon Sinulle enkeleitä suojelemaan! Kaikkea hyvää Sinulle t. Maratta-mummz
Minä taas ahmin tänään ällöttävän epäterveellisesti..
1 paketti keksiä
1 megakarkkipussi
2 mikrohampurilaista
4 suklaapatukkaa
1 täytetty sämpylä
1 tavallinen sämpylä
Hyi. Tuskin koskaan ahminu näin kamalia ja paljon. En kestä. Olisipa joku jonka kanssa jutella. Ilmaiseksi.
Aika tavallisia määriä bulimikoille...ikävä kyllä.
Itsellä usein menny niin pitkälle että mahaan sattuu ja vatsa on niin täynnä ettei meinaa saada edes oksennettua.
Olen "parantumis vaiheessa" (n. kuukauden ajan)kahdeksan vuoden ahminta-oksentelu -kierteen jälkeen. Haluan parantua, haluan sitä enemmän kuin mitään muuta!
marielisa
kyllä mulla ainakin se ahdistus lievittyy oksentamalla. paha olo toki on taas.
oksentelen aika harvoin verrattuna entiseen, mutta tänään tuli jokin mega-ahdistus siitä että oon lihonu ja stressi päällä muutenkin. 4 kertaa. yleensä ehkä kerran kahdessa viikossa tai viikossa.
jotenkin kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja hirveät paineet niin oksentamisen jälkeen antaa itselleen luvan vaan olla ku on niin turta. kaikki ne paineet ja asiat jotka pitäisi hoitaa, hylkää vaan ja antaa odottaa siihen asti kun on taas normaali olo. ja siinä menee pari päivää ennen kun kokonaan pystyy taas rullaa. mielummin pysyttelen nyt taas hetken sisällä tai lenkillä. ei kiinnosta nähdä ketään. eli yksinäisyyden tunteetkin pystyy hoitaa pois oksentamisen avulla. kun mikään ei tunnu enää miltään.
en tiedä miten muilla on toi yksinäisyysjuttu. oon aatellu et miten voin tuntea itseni niin yksinäiseksi ja epäsosiaaliseksi, vaikka mulla on useita hyviä ystäviä. en oo mikään sosiaalinen eläin kyllä mut koulussa rupattelen monien kanssa niitä näitä ja just hyviä kavereita löytyy. silti vaan tuntee ittensä maailman surkeimmaks olennoks välillä. ja varsinkin se kun tuntee ittensä niin lihavaks nii ahdistaa olla missään kun mielessä on vaan se että oon läski. normipainoinen, mut silti pitäis olla vaan hiton hoikka. paino-indeksi mielellään 19 tai 18. laihempana en näyttäis ees hyvälle. ei vaan jaksa sitä ainaista panttaamista, mut ei hyväksy itteensä näinkään. olisko 21 tai 22 nyt toi. hyi.
ja ihan sama vaikka kaikki muut hyväksys tän painoisena jos itse ei hyväksy. tuntuu tukalalta jokainen ylimääräinen kilo tai tiukat vaatteet.
julmettu sairaus. anoreksiassa sentään itseensä osas kontrolloida.
itsensä vihaaminen ja jatkuva painon tarkkailu on just tän sairauden pointti. Just siitä pitäis päästä eroon. Ite en tiedä varmaksi mitä painan, vihaan vaakoja, mutta veikkaan jotain 45-47 ja pituutta 160. En siis ole lihava, tiedän sen päässäni tasan tarkkaan, mutta heti kun vedän jotain kiireetä päälle, näyttää vatsani kamalalta pallolta (johtuu ehkä siitä että mulla ei oo OLLENKAAN rintoja ja se saa mahan näyttämään isommalta). Jos olisin muutamia tuhansia euroja rikkaampi, ostaisin itselleni uudet rinnat, voisin kerrankin olla ylpeä kropastani ja tuntea itseni oikeaksi naiseksi...
Mutta takaisin aiheeseen oksentaminen..
Tiedän mitä tarkoitat, ruualla ja oksentamalla tukahduttaa kaikki tunteet. Juuri sillä hetkellä kun tumppaa kahdeksatta palaa kakkua suuhun ei tarvitse tuntea mitään, ei tarvitse ajatella ketään eikä mitään..ihana hetkellinen elämän helppous ja oma maailma. Mutta sitten pitää pian kuitenkin taas oksentaa, tulee sekä ruumiillinen että henkinen paha olo. Oksennuksen jälkeen olin ainakin itse aina täysin lopussa, todella väsynyt ja tuntin itseni niiiiin huonoksi, turhaksi ihmiseksi. Ja sitten ihan vain nämä tunteet mykistääkseni söin taas ja oksensin....
Toinen syy miksi ahmiminen-oksentaminen on niin vaikea lopettaa: rakkaus ruokaan! Kaikki ihanat kakut, keksit, suklaa, ranskalaiset..ym.ym...nam
Voi syödä kavereiden kanssa kokonaisen tuplatuplajuustosalamipitsan ja silti kiikkua alipainon rajoilla. Kaikki ihmettelevät ruuansulatustasi ja ylpeänä selität kuinka hyvät geenit olet perinyt...yeah right!!
Olen itse oppinut tai opin edelleen käsittelemään järkevästi omaa ruoka-pakkomiellettäni. Pikku hiljaa, oikean rytmin ja ruokavalion avulla, olen oppinut myös kuuntelemaan kehoni ääntä, tiedän milloin olen nälkäinen ja milloin kuuluu lopettaa syöminen. Aina joskus tulee heikko hetki (kyllä, tottakai on ollut myös takaiskuja), mutta yritän käsitellä sen järjen avulla. Tietysti herkuttelen myös joskus, imeskelen esim. kovan salmiakkikarkin suussa hitaasti, riittää mainiosti. Lisäksi herkuttelen marjoilla ja hedelmillä(aprikooseja,persikoita,banaaneja..mmm)
voimia kaikille! :)