Niin,kysymykseni sopii varmaan tälle palstalle parhaiten?Minua ei kosketa tunteen tasolla oikeastaan mitenkään uutisoinnit ym.kaikenmaailman tragedioista ja murhenäytelmistä jne.Esim.joku kuolee traagisesti jossain ties minkäkin asian takia ja lööpit huutaa otsikoissa suurta murhenäytelmää,mitä se varmasti asianosaisille onkin.Oli kyseessä murha,onnettomuus tai mikä tahansa.
Tai ihan mikä tahansa esimerkki joka ylittää päivän uutiskynnyksen ja kuohuttaa suurinpiirtein koko maata.Ainakin tuntuu siltä,kun ympärillään kuulen jatkuvasti kauhistelua ja jonkinlaista globaalia surua yhdestä ihsmishengestä tai ihan mistä vaan johon koko kansan ns.pitäisi(?)
osallistua.Olkoon se vaikka joku iloinenkin asia.Suomi on voittanut euroviisut tai maailmanmestaruuden tai sitten joku vuosittainen kansallinen merkkipäivä joulusta itsenäisyyspäivään tai jonkun historiallisen henkilön muistopäivä.
Ymmärrän mielestäni hyvin näiden päivien ja asioiden merkityksen ja myös oikean ja väärän taju(mooraali)on myös melkoikoisen selkeä näissä ikävimmissä asioissa.
Mutta en tunne henkilökohtaisesti mitään erityisen suurta surua/kauhua/vihaa jos jotain ikävää sattuu jollekkin jota en tunne,enkä tiedä asiasta muutenkaan mitään muuta kuin mitä siitä uutisoidaan.
Samoin en ole erityisen juhlatuulella silloin kun on joku yleisesti merkittävä päivä tai suomi on ansioitunut jossain.
Tämä saattaa kuulostaa joistakin hyvinkin provokatiiviselta tai välinpitämättömältä tai tunnekuolleen ihmisen ajatuksilta.
Asia on vain niin,että tunnen ilot,surut,rakkaudet,vihat ym.oman kokemisen pohjalta.Tiedän miltä tuntuu kun läheinen tapetaan,tiedän miltä tuntuu kun läheinen tappaa itsensä,tiedän miltä tuntuu kun rakastun,tiedän miltä tuntuu kun suutun ja vihaan.Tiedän miltä tuntuu olla iloinen ja onnellinen jne.oman kokemukseni kautta.Minulla on tunne-elämä joka kokiessani asian kuin asian henk.koht.tasolla herättää minussa asiaan kuuluvat tunnereaktiot.
Nämä maan/maailmanlaajuiset tapahtumat jotka herättää tunnekuohuja suurimmassa osassa ihmisiä(siltä ainakin tuntuu)kun joku sensaatiouutinen ties mistä ns."lyödään" ihmisten
silmille tai nyt on se ja se päivä tänään pitää sitten olla sitä ja tätä sekä tuntea asiaan kuuluvat tunne-tilat?Mutta kun kun en tunne kuohuttavia tunteita asioista jotka eivät minua läheisesti kosketa.
Olenko siis jollain tapaa sairas vaiko enemmänkin "terve?"kun en valehtele itselleni ja muille näyttelemällä ns.pakolliset(?)tunnekuohunnat?
Siis jos asia ei vaikuta minuun ihmeemmin.
Lopuksi vielä haluan sanoa,etten täysin välinpitämtön ole tuntemattomien onnettumuuksista ym.Kyllähän traaginen uutinen lööpissä kolahtaa joskus,mutta en anna sen vaikuttaa omaan elämääni enempää kuin on tarvis.Minä ja lähimmäiset sekä oma ympäristöni ovat minun tunnemaata.
Tai ihan mikä tahansa esimerkki joka ylittää päivän uutiskynnyksen ja kuohuttaa suurinpiirtein koko maata.Ainakin tuntuu siltä,kun ympärillään kuulen jatkuvasti kauhistelua ja jonkinlaista globaalia surua yhdestä ihsmishengestä tai ihan mistä vaan johon koko kansan ns.pitäisi(?)
osallistua.Olkoon se vaikka joku iloinenkin asia.Suomi on voittanut euroviisut tai maailmanmestaruuden tai sitten joku vuosittainen kansallinen merkkipäivä joulusta itsenäisyyspäivään tai jonkun historiallisen henkilön muistopäivä.
Ymmärrän mielestäni hyvin näiden päivien ja asioiden merkityksen ja myös oikean ja väärän taju(mooraali)on myös melkoikoisen selkeä näissä ikävimmissä asioissa.
Mutta en tunne henkilökohtaisesti mitään erityisen suurta surua/kauhua/vihaa jos jotain ikävää sattuu jollekkin jota en tunne,enkä tiedä asiasta muutenkaan mitään muuta kuin mitä siitä uutisoidaan.
Samoin en ole erityisen juhlatuulella silloin kun on joku yleisesti merkittävä päivä tai suomi on ansioitunut jossain.
Tämä saattaa kuulostaa joistakin hyvinkin provokatiiviselta tai välinpitämättömältä tai tunnekuolleen ihmisen ajatuksilta.
Asia on vain niin,että tunnen ilot,surut,rakkaudet,vihat ym.oman kokemisen pohjalta.Tiedän miltä tuntuu kun läheinen tapetaan,tiedän miltä tuntuu kun läheinen tappaa itsensä,tiedän miltä tuntuu kun rakastun,tiedän miltä tuntuu kun suutun ja vihaan.Tiedän miltä tuntuu olla iloinen ja onnellinen jne.oman kokemukseni kautta.Minulla on tunne-elämä joka kokiessani asian kuin asian henk.koht.tasolla herättää minussa asiaan kuuluvat tunnereaktiot.
Nämä maan/maailmanlaajuiset tapahtumat jotka herättää tunnekuohuja suurimmassa osassa ihmisiä(siltä ainakin tuntuu)kun joku sensaatiouutinen ties mistä ns."lyödään" ihmisten
silmille tai nyt on se ja se päivä tänään pitää sitten olla sitä ja tätä sekä tuntea asiaan kuuluvat tunne-tilat?Mutta kun kun en tunne kuohuttavia tunteita asioista jotka eivät minua läheisesti kosketa.
Olenko siis jollain tapaa sairas vaiko enemmänkin "terve?"kun en valehtele itselleni ja muille näyttelemällä ns.pakolliset(?)tunnekuohunnat?
Siis jos asia ei vaikuta minuun ihmeemmin.
Lopuksi vielä haluan sanoa,etten täysin välinpitämtön ole tuntemattomien onnettumuuksista ym.Kyllähän traaginen uutinen lööpissä kolahtaa joskus,mutta en anna sen vaikuttaa omaan elämääni enempää kuin on tarvis.Minä ja lähimmäiset sekä oma ympäristöni ovat minun tunnemaata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eivät nuo "suuret tragediat" muitakaan ihmisiä liikuta. Ne kuitenkin suovat oivallisen tilaisuuden hurskasteluun, jonka useimmat epäröimättä käyttävät. Lööpit huutavat näistä asioista, sillä oikeita uutisia on kovin vähän ja lehtiä on myytävä joka päivä.
Lööpeillä haetaan rahastusta ja vähäpätöisemmastäkin asiasta pyritään tekemään globaalin vallankäytön väline. Yksi kun on surmattu, niin kaikki "hullut" halutaan pois kaduilta. Tiukempia lakeja sekä rangaistuksia vaaditaan. Hoidoista ja rangaistuksista huolimatta syntyy aina uusia ongelmia, eikä kaikkia voida pitää lukkojentakanakaan.
Itse kävin pikaisen keskustelun erään pääkopan roplaajan kanssa nakkikioskilla keltaisen lehdistön surmalööpistä ja siitä, että oliko kyseinen poliisin epäilemä ihminen saattanut tehdä väitetyn henkirikoksen. Roplarin mukaan ei ollut toden-näköistä, että olisi tehnyt, koska tekijä oli sivistynyt ja urheilullinen. Haluisin todellakin tietää mihin poliisin tutkinta on johtanut? Luultavasti epäillyn vangitsemiseen.
Tätä keskustelua on seurannut fanaattisesti elämääni suhtautuvien lähimmäisten vaatimukset hoidostani ja erään lääkärin ns. hoitovirhe mielenterveyslain toteutuksen suhteen. Itse olen oppinut elämästä muutaman asian ja yksi on se, että mikäli ihminen pelkää turhia ja turhaa väkivaltaa, niin hän on yhtä sairas kuin väkivallan tekijä. Olen oppinut myös sen, että sairas ja väkivaltainen ihminen ei välttämättä ole aina ruma, alkoholisoitunut ja lihava. Hän saattaa ollan enkelin näköinen nainen.
Joidenkin suurempien terrori iskujen jälkeen suurkaupungeissa esim. viimeksi Lontoossa kaupunkilaiset totesivat, että mikäli he lopettavat julkisen liikenteen käytön terroripelon vuoksi, niin terroristit ovat voittaneet. Maailmassa tapahtuu kamalia asioita, ei ole olemassa korkeampaa voimaa taikka lakia joka sen voisi estää. Meidän tulee siis huolehtia vain itsestämme ja omasta hyvinvoinnista ja toivoa, että muut tekisivät samoin.
Yhdestoista käsky: Hoida ja ylläpidä omaa hyinvointiasi.
Nuo lööpit ja sensaatiouutiset otin kärjistettynä esimerkkinä koska ne nyt "jostain syystä" tulee ensimmäisenä mieleen.Eli tiedän kyllä niiden muka tunteisiin vetoavat otsikot.Samoin varkaita ja murhamiehiä ym.löytyy jokaisesta yhteiskuntaluokasta,niin "ansioituneista" kuin "vähemmän ansioituneista".
Ehkä mainitsemani "sairauteni" on lähinnä se että minua ärsyttää tuo tunnetilojen,ajatusten,mielipiteiden jne.tuputtaminen niin uutisoinnin,yleisen mielipiteen ja yksityisten ihmisten taholta.Pitää kauhistella sitä ja pitää tuomita se ja pitää kunnioittaa tuota.
En esimerkiksi tunne mitään eilisestä sensaatiosta:"venäjä hyökkäsi georgiaan",eikä minulla ole asiasta mitään mielipidettäkään.Semmoista vaan on nyt tapahtunut ja minusta on outoa tuo melskaaminen ja hysterisointi asian suhteen.
Mutta,miksi pitää tuntea "pakolliset" tunteet?Tai ylipäätään olla jotain mieltä jostain asiasta?
..sitä tulisi jos kaikkeiin juttuihin liittyisi jokin omakohtainen tunnetila. On ihan normaalia olla ns. "haavoittumattomuuden harhassa" jolloin vaan jatkaa itse omaa elämäänsä, voihan toki ajatella että voi sentään, mitä nyt taas on tapahtunut, mutta sit se unohtuu eikä tee siitä itselleen mitään numeroa. Tosiasiahan on että mitä tahansa voi tapahtua juuri sinulle, minulle, tälle kansakunnalle yhtälaisesti kuin muillekin, mutta terveyttä on se että ollaan vaan eikä ajatella koko ajan mitä pahaa voisi minulle tapahtua(ja oikeastaan kielletäänkin "eihän meillä täällä.. tai minulle nyt tuommoista.."). Lehdistö taas osaa vedota ihmisten tirkistelyn haluun, syyllisyydentunteisiin, myötätunnon tunteisiin ja saa lehtiä myydyksi. Ja tietenkin tuottavat ihmisille yhteisiä puheenaiheita; lööpeistä keskustellaan markettien kassajonoissa jne. Minuakin ärsyttää lööpit ja se kun ihmiset ostavat ja kohisevat jostain ihan turhanpäiväisistä asioista. maailmassa olisi paljon tärkeämpiäkin asioita pohdittavaksi. Ja tietnkin lööppien takaa nousee usein keskusteluun tärkeitäkin asioita, esim. nuorison mielenterveysasiat yms.
Kaikki kysymykseeni vastanneet tuntuvat tukevan terveyttäni.Oli vaan mukava kuulla hyvin perusteltu vastakkainen mielipide?