Vaimon kylmyys

Yhtä kauan ollaan oltu yhdessä. Ja nykyisin himottaa niin hitsisti. Sattumalta elämääni tuli minua (15v) nuorempi mies. En ole vielä pettänyt, mutta huh, huh.. kuumana käyn. Ja varmaan on pakko pian tehdä se. Kerranhan täällä vaan eletään.

jatkuva ruikuttaminen, tai se että nainen harrastaa seksiä, tekee naisesta pelkän seksiobjektin?

Meillä on ollut huono seksielämä jo parin vuoden ajan. Ehdottelin seksiä ensin noin parin päivän välein, en ruikuttanut. Vastaus oli aina "ei nyt", "väsyttää", "älä". Sitten kerrat vähenivät kertaan viikossa, lopulta kerran kuukaudessa ja sitten on nykytilanne. En kysy enää ollenkaan. Olen odottanut ja odottanut ja sanonut nyt lopulta suoraan että minä en aloitusta enää tee vaan nyt on hänen vuoronsa.

Lopetin seksin ehdottamisen kun ajattelin että häntä ahdistaisi vonkaaminen. Tulos oli se että tänä kesänä on ollut seksiä yhden ainoan kerran.

Vapauden ja kunnioituksen lisäämisen myötä hän on kuitenkin menettänyt paljon rakkauttani. Syynä on se että en enää luota hänen rakkauteensa. Hän kyllä halailee, mutta koska hän ei osoita sitä että Hän haluaisi Minua, minä olen menettänyt luottamukseni häneen. Miten minä voisin kiihottua hänestä enää kun hän on osoittanut vuosien ajan hyvin selvästi negatiivisilla ilmauksillaan sen ettei hän kiihotu minusta?

Entisen rakastavaisten sijasta, olemme nyt pelkkiä ystäviä. Tulemme hyvin toimeen, mutta niinkuin yleensä, ystävät eivät harrasta seksiä. Seksi kun kuuluu rakastavaisille.

Että sen siitä saa kun lopettaa vonkauksen ja siten antaa vapautta ja kunnioittaa - siltikään ei rakkauselämä muutu miksikään. Seksikerrat ovat vähentyneet, mutta rakkauselämään ei ole ollut muutosta koska se on kaikonnut jo kauan sitten. Rakkaudettomat panokerrat ovat niin tylsiä että niiden määrästä ei rakkauselämän laatua voi mitenkään määrittää.

Minä en enää tosiaan vonkaa häneltä. Miksi vonkaisinkaan kun olen menettänyt rakkauttani häneen niin paljon etten enää halua häntä seksuaalisesti?

Onko hän nyt onnellisempi vaimo kuin aikaisemmin? En tiedä, mielestäni parisuhteeseen ja parisuhdeseksiin kuuluu rakkaus. Ystävä voin olla kenen kanssa tahansa, mutta rakkaani kanssa haluan jakaa elämäni ja harrastaa seksiä. Himojani voin tyydyttää kädelläkin, turha siihen masturbointiin on mitään naisen kantamaa pillua hankkia. Oma käsi ei valita "älä", "väsyttää".

Minä lyön vaikka pääni vetoa siitä että nimenomaan pihtaava nainen menettää kunnioituksen miehen silmissä vonkasi mies tai ei. Sen sijaan miestään rakastava nainen ja miestä haluava nainen ei menetä kunnioitusta miehen silmissä vaan saa sitä lisää, joten siltäosin tuo sinun neuvosi on täysin turhaa puhetta!

sitä että kirjoitti:

jatkuva ruikuttaminen, tai se että nainen harrastaa seksiä, tekee naisesta pelkän seksiobjektin?

Meillä on ollut huono seksielämä jo parin vuoden ajan. Ehdottelin seksiä ensin noin parin päivän välein, en ruikuttanut. Vastaus oli aina "ei nyt", "väsyttää", "älä". Sitten kerrat vähenivät kertaan viikossa, lopulta kerran kuukaudessa ja sitten on nykytilanne. En kysy enää ollenkaan. Olen odottanut ja odottanut ja sanonut nyt lopulta suoraan että minä en aloitusta enää tee vaan nyt on hänen vuoronsa.

Lopetin seksin ehdottamisen kun ajattelin että häntä ahdistaisi vonkaaminen. Tulos oli se että tänä kesänä on ollut seksiä yhden ainoan kerran.

Vapauden ja kunnioituksen lisäämisen myötä hän on kuitenkin menettänyt paljon rakkauttani. Syynä on se että en enää luota hänen rakkauteensa. Hän kyllä halailee, mutta koska hän ei osoita sitä että Hän haluaisi Minua, minä olen menettänyt luottamukseni häneen. Miten minä voisin kiihottua hänestä enää kun hän on osoittanut vuosien ajan hyvin selvästi negatiivisilla ilmauksillaan sen ettei hän kiihotu minusta?

Entisen rakastavaisten sijasta, olemme nyt pelkkiä ystäviä. Tulemme hyvin toimeen, mutta niinkuin yleensä, ystävät eivät harrasta seksiä. Seksi kun kuuluu rakastavaisille.

Että sen siitä saa kun lopettaa vonkauksen ja siten antaa vapautta ja kunnioittaa - siltikään ei rakkauselämä muutu miksikään. Seksikerrat ovat vähentyneet, mutta rakkauselämään ei ole ollut muutosta koska se on kaikonnut jo kauan sitten. Rakkaudettomat panokerrat ovat niin tylsiä että niiden määrästä ei rakkauselämän laatua voi mitenkään määrittää.

Minä en enää tosiaan vonkaa häneltä. Miksi vonkaisinkaan kun olen menettänyt rakkauttani häneen niin paljon etten enää halua häntä seksuaalisesti?

Onko hän nyt onnellisempi vaimo kuin aikaisemmin? En tiedä, mielestäni parisuhteeseen ja parisuhdeseksiin kuuluu rakkaus. Ystävä voin olla kenen kanssa tahansa, mutta rakkaani kanssa haluan jakaa elämäni ja harrastaa seksiä. Himojani voin tyydyttää kädelläkin, turha siihen masturbointiin on mitään naisen kantamaa pillua hankkia. Oma käsi ei valita "älä", "väsyttää".

Minä lyön vaikka pääni vetoa siitä että nimenomaan pihtaava nainen menettää kunnioituksen miehen silmissä vonkasi mies tai ei. Sen sijaan miestään rakastava nainen ja miestä haluava nainen ei menetä kunnioitusta miehen silmissä vaan saa sitä lisää, joten siltäosin tuo sinun neuvosi on täysin turhaa puhetta!

olipa todella hyvin kirjoitettu! Tsemppiä sulle, ja näihän se todellakin on. Itse olen tilanteessa että saan seksiä sen kolme kertaa viikossa mutta vain tiettyinä päivinä kun hän sen katsoo olevan soveliasta, itse en juurikaan saa omilla toiveillani asiaa muutettua vaikka kuinka vonkaisi, taitaa olla sama alamäki odotettavissa. Meillä emäntä elää ihan omissa maailmoissaan suurimaan osan ajasta ja tuntuu että olemme vain petikaverita.

sitä että kirjoitti:

jatkuva ruikuttaminen, tai se että nainen harrastaa seksiä, tekee naisesta pelkän seksiobjektin?

Meillä on ollut huono seksielämä jo parin vuoden ajan. Ehdottelin seksiä ensin noin parin päivän välein, en ruikuttanut. Vastaus oli aina "ei nyt", "väsyttää", "älä". Sitten kerrat vähenivät kertaan viikossa, lopulta kerran kuukaudessa ja sitten on nykytilanne. En kysy enää ollenkaan. Olen odottanut ja odottanut ja sanonut nyt lopulta suoraan että minä en aloitusta enää tee vaan nyt on hänen vuoronsa.

Lopetin seksin ehdottamisen kun ajattelin että häntä ahdistaisi vonkaaminen. Tulos oli se että tänä kesänä on ollut seksiä yhden ainoan kerran.

Vapauden ja kunnioituksen lisäämisen myötä hän on kuitenkin menettänyt paljon rakkauttani. Syynä on se että en enää luota hänen rakkauteensa. Hän kyllä halailee, mutta koska hän ei osoita sitä että Hän haluaisi Minua, minä olen menettänyt luottamukseni häneen. Miten minä voisin kiihottua hänestä enää kun hän on osoittanut vuosien ajan hyvin selvästi negatiivisilla ilmauksillaan sen ettei hän kiihotu minusta?

Entisen rakastavaisten sijasta, olemme nyt pelkkiä ystäviä. Tulemme hyvin toimeen, mutta niinkuin yleensä, ystävät eivät harrasta seksiä. Seksi kun kuuluu rakastavaisille.

Että sen siitä saa kun lopettaa vonkauksen ja siten antaa vapautta ja kunnioittaa - siltikään ei rakkauselämä muutu miksikään. Seksikerrat ovat vähentyneet, mutta rakkauselämään ei ole ollut muutosta koska se on kaikonnut jo kauan sitten. Rakkaudettomat panokerrat ovat niin tylsiä että niiden määrästä ei rakkauselämän laatua voi mitenkään määrittää.

Minä en enää tosiaan vonkaa häneltä. Miksi vonkaisinkaan kun olen menettänyt rakkauttani häneen niin paljon etten enää halua häntä seksuaalisesti?

Onko hän nyt onnellisempi vaimo kuin aikaisemmin? En tiedä, mielestäni parisuhteeseen ja parisuhdeseksiin kuuluu rakkaus. Ystävä voin olla kenen kanssa tahansa, mutta rakkaani kanssa haluan jakaa elämäni ja harrastaa seksiä. Himojani voin tyydyttää kädelläkin, turha siihen masturbointiin on mitään naisen kantamaa pillua hankkia. Oma käsi ei valita "älä", "väsyttää".

Minä lyön vaikka pääni vetoa siitä että nimenomaan pihtaava nainen menettää kunnioituksen miehen silmissä vonkasi mies tai ei. Sen sijaan miestään rakastava nainen ja miestä haluava nainen ei menetä kunnioitusta miehen silmissä vaan saa sitä lisää, joten siltäosin tuo sinun neuvosi on täysin turhaa puhetta!

on lakannut haluamasta? Luulen, että siihen löytyy joku selvä syy. Spontaania seksiä ei meillä enää ole, koska miehen kyky on hävinnyt, sairaus syynä. Pitkä liitto takana, liikunta kuului kuvioihin silloin molemmilla, nyt enää vain minulla. Se mies, mihin kiinnityin loppuelämäkseni, on hävinnyt fyysisiltä ominaisuuksiltaan lähes olemattomiin. Tahto pitää itsensä kunnossa lakkasi, kun lapset olivat pieniä. Itse revin sen omaehtoisen liikunta-ajan jostakin, vaikka oli kädet täynnä tekemistä. Onko mitenkään mahdollistakaan tuntea sitä kiihkoa, jos miehen kroppa ei sitä itsestään synnytä? Satun vaan olemaan sitä naistyyppiä, jolle on yhtä tärkeää se miehen ulkopuoli kuin sekin, mitä päästä löytyy.