En jaksa enää tälläistä syömistä!
olen ylipainoinen (monta kymmenta kiloa) ja paino vaan jatkaa nousuaan tätä menoa.
Esim. eilen tuli syötyä:
Ranskalaisia kaksi kertaa, 2 kalapuikkoa, 4 kanapihviä, 2 leipää, 3 kuppia kaakaota, 4 keksiä, 300g vaahtokarkkeja, 10 suklaapatukkaa (105kaloria yhdessä), pringlespurkki sipsiä, 6 munkkia, vähän raavin jäätelöä paketista.
: s mitä tehdä, en kestä tälläistä. hirveä itseinho. kumpa osais vaan syödä oikein.
olen ylipainoinen (monta kymmenta kiloa) ja paino vaan jatkaa nousuaan tätä menoa.
Esim. eilen tuli syötyä:
Ranskalaisia kaksi kertaa, 2 kalapuikkoa, 4 kanapihviä, 2 leipää, 3 kuppia kaakaota, 4 keksiä, 300g vaahtokarkkeja, 10 suklaapatukkaa (105kaloria yhdessä), pringlespurkki sipsiä, 6 munkkia, vähän raavin jäätelöä paketista.
: s mitä tehdä, en kestä tälläistä. hirveä itseinho. kumpa osais vaan syödä oikein.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sekin vielä, etten pysty olla ajattelematta ruokaa. ruoka määrää elämäni. mietin ja haaveilen usein ruoasta jo edellisenä päivänä ja suunnittelen mitä ruokaa saan syödä huomenna .odotan vain ruoka-aikoja. suurimmat pettymykset liittyvät ruokaan, jos olen mahdollisesti saamassa jotain ruokaa ja sitten en saakkaan. haluaisin osata syödä niinkun normaalit ihmiset syö.
Mulla oli aikoinaan BED, söin kaikenaikaa, en kyllä pahemmin etukäteen miettinyt mitä syön, mutta koko ajan piti olla ruokaa saatavilla ja voin lohduttaa että söin enemmän kuin sinä nyt... Mulla oli kyllä lääkitys, mikä nosti ruokahalua. Sitten pääsin siitä lääkkeestä eroon ja syömishimoni väheni, laihduin takaisin normaalipainoon. Mutta nyt taas menossa siihen suuntaan että haaveilen koko ajan ruoasta. Mitä syön, koska on seuraava ruokailu, haluan koko ajan syödä vain, ahmia, kamalia määriä, ihan kaikkea. Mikään ei ole liikaa, enkä milloinkaan tunne itseäni täydeksi. Olin aikoinaan siis monta vuotta sitten, siis ennen BED:iä anorektinen, ja nyt en enää ymmärrä itseäni. Mistä tämä kaikenvoittava halu tulee.. En kestä itseäni, en kestä tällaista elämää, mä lihon taas. Tässä nyt mun vuodatus, siis ainut lohtu mitä voin sanoa on tämä klisee että et ole ainut.
saatavilla. Tie parantumiseen on pitkä mutta mahdollinen. Ammattiauttajaa kuitenkin tarvitaan eikä ketä tahansa vaan itselleen sopiva.
yritä täyttää mahasi terveellisellä ruoalla, tuosta listasta huomasin että syöt enemmän herkkuja kuin terveellistä ruokaa. :)tsemppiä!
Minulla aikanaan kun todella taistelin päästäkseni eroon bulimiasta auttoi ahmimiskohtausten estämiseen se, että päätin, että jos aion syödä jotain herkkuja, niin sitten joudun ne seuraavana päivänä liikunnalla kuluttamaan.. se ei suinkaan ole aina houkuttelevaa. Mutta pakko oli, kun olin päättänyt että jos syön niin en ainakaan sitten oksenna. Johti vähitellen parantumiseen ja normaaliin syömiseen.
Vaatii itsekuria mutta ahmimisenhalu vähenee kyllä, kun huomaa että voi myös olla syömättä niitä herkkuja jos oikein päättää. Joutuu valinnan eteen: joko syön tänään nämä ja lenkkeilen huomenna 3h tai sitten en syö ja voin viettää ihan rentouttavaa iltaa.
jatkuvasta ruoan ajattelusta se, että aina kun himo syömiseen iski niin keksin jotain muuta puuhaa. Lähdin esimerkiksi kävelylle.Mutta jujuna oli se, että lähdin heti.En antanut itseni alkaa keksimään tekosyitä miksi ei tarvisi lähteä:Eli samantien kengät jalkaan ja menoksi.
Aloin myös piirtämään.Tuntikausia saatoin piirtää, ja unohtaa koko ruoan olemassaolon. Nyt pari vuotta tästä, ja suhteeni ruokaan on pysynyt normaalina. Elämälle pitää vain löytää muuta sisältöä kuin ruoka.