yrittäisi ymmärtää näitä nuoria äitejä?Olemmehan jo enemmän elämää nähneet joten voisimme hyvin ainakin tukea ja ymmärtää nuorempaa sukupolvea.Mielestäni on turhaa moittia väsynyttä nuorta äitiä,parempaa tulosta saataisiin varmasti kannustamalla.On ihan inhimillistä että äiti väsyy joskus vaikka Lapset ovatkin rakkaita.Muistellaan omaa aikaa kun lapsemme olivat pieniä.Minusta nyky ajan vanhemmat ovat terveellä tavalla "itsekkäitä"kun huomaavat yhden elämän tärkeimmistä asioista=parisuhteen hoitamisen.Siihen tarvitaan kahden keskistä aikaa.Kyllä me mummot voimme välillä hoitaa Lapsia.Mielestäni on muutenkin hämmästyttävää mummojen asenne.Minulla on yksi Lapsenlapsi vasta,olen hoitanut häntä vauvasta asti.Yötä hän oli luonani ennen ristiäisiä.Meni pari vuotta että sain pienen ainakin joka toinen viikonloppu yöksi joskus kahdeksikin.Nyt poika täyttää neljä ja on vanhempiensa mukana enemmän mummin käsiessä"vieroitus-oireista".En ole koskaan hoitanut Lasta velvollisuudesta,pyynnöstä ym.vaan pelkästään itsekkäästi ilosta.Minusta on rikkaus olla mummi joka saa kuulua Lapsen elämään.Lapsi on antanut minulle paljon ja tulee antamaan.Tarkoitan noin henkisesti.En halua loukata mummoja jotka ajattelevat toisin.Tuntuu myös että on täällä mummoja jotka ajattelevat samoin kuin minä.Yritetään ymmärtää nuorten äitien väsymystä mieluummin kannustaen kuin moittien.Ei nämä äidit pahaa tarkoita.Nyky ajan yhteiskunta laittaa kohtuuttomia paineita Lapsiperheiden harteille kuten eräs mummo täällä totesikin.Jaetaan ymmärrystä nuorille sitä vartenhan me vanhempia olemme!
Miksei me Isovanhemmat
harmaaenkeli
392028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ajatuksesi on hieno ja kaunis, mutta:
# ennenvanhaan" äidit tekivät raskasta ruumiillista työtä - lapsia oli paljon, ei ollut mitään mukavuuksia ei edes vessaa sisällä ja vedet kannettiin molempiin suuntiin, hakattiin halot jos ei mies muistanut tai viitsinyt.
Aikaisn aamulla noustiin, tulet hellaan, syötävää porukalle ja eikun itsekin navetalle.
Kaikki pestiin käsin, ei ollut puolivalmisteita kaupassa, vaatteet tehtiin suurelta osin itse.
Mikä se näitä nykyajan äitejä muka väsyttää?
Kun pitää jaksaa nostaa pyykit oikein narulle koneesta? Tai ostaa valmista ruokaa tai muista tilata viikkosiivooja ja muistaa hoidella personal trainerin antamia vinkkejä?
Onko raskasta kun kaikki tulee valmiina eteen, kakarat on 10-11 päivässä " lastenTARHASSA ".
Illat, viikonloput on äidin omia harrastuksia niin että mistä se väsymys oikein tulee????
Nykyajan äiti ei pese pyykkiä kohmeisessä jokirannassa vierellään iso lapsilauma, hän ei tee mitään ulkotöitä - hän vain väsyy väsyy väsyy ja väsyy herraties mistä.
Ei ainakaan lasten/taloudenhoidosta ja muuten:
miten ne entisaikojen äidit jaksoivat?
EI ollut päiväkoteja, ei lapsilisiä ei asumistukia, ei toimeentulotukia ei korotettua lapsilisää ei sisarlisää tai mitälie.
Että jos joku nykyäiti kehtaa olevansa väsynyt niin voisi mennä...sanonko????
Kyllä edistys on mennyt aimo harppauksen eteenpäin ja parempaan suuntaan. Niin äitien kuin muidenkin ihmisten arkiaskareet ovat helpottuneet raskaasta fyysisestä työn suorituksesta. Mutta nykyaika asettaa nuorille perheille muita henkisesti rankkoja haasteita. Mm. ennen ansiotyö oli nuoresta eläkeikään asti samassa työpaikassa turvallisesti. Ammatti pysyi samana. Ei tarvinnut pelätä työn loppumista. - Nykynuorien on kouluttauduttava paremmin ja paremmin, ei riitä että työn osaa, vaan pitää osata uudistua ja erikoistua ja jopa vaihtaa ammattiakin - johon taas on kouluttauduttava. Ja kun kehitys vaan kiihtyy, niin kaikki muukin ympärillä muuttuu erilailla kuin meillä vanhalla sukupolvella. Kylläpä nuorillakin on perässä pysymistä ja stressaantumista elämän oravanpyörässä. - Ja älä hyvä torpparin mummo vertaa omaa köyhää aikaasi nykyaikaan, siinä vain näytät oman katkeruutesi. Meidän on vain tultava toimeen nuortemme kanssa ja omalta osaltamme tehtävä töitä perheittemme eteen voimiemme mukaan, vaikka emme olekaan enää mukana itse työelämässä. Jokainen aikakausi asettaa uudet haasteet sukupolvelleen.
- netissä roikkuminen yökaudet
- alkoholi
- tupakka
Se, jota väsyttää, jättäköön nuo pois, niin eiköhän olo parane.
Jos ei mitään noista harrasta ja silti on väsynyt, kannattaa mennä lääkärin tutkimuksiin.
Terve nuori ihminen ei ole jatkuvasti väsynyt.
Niin voisivat nuoret äidit tutkailla vähän historiaa taakse päin, minä jo pikkasen tiedänkin omalta osaltani.
Minunkaan lapsuudessa ei ollut edes sähköjä meillä, tilley lampun valossa tehtiin koululäksyt, kun ne oli tehty oli navettaan meno, vuoro viikoin siskoni kanssa, toisella viikolla tehtiin ruoka ja siivottiin ja tiskattiin astiat.
Äiti oli sairas, meidän lasten oli tehtävä äidin työt, niinkuin pyykinpesut, silitykset, siivoamiset ja nämä navetta työt, lypsyt ja lehmien ja vasikoitten ruokkimiset, isä oli lannan luonnissa, mutta sitäkin jouduttiin joskus tekemään, ihan pienesta naperosta lähtien, minä olin kahdeksan vanha kun aloitin lehmien lypsystä.
Kesän aikaan oli vielä heinän teko, jossa oltiin ihan pienestä lähtien mukana, aluksi tappityttönä ja sitten haravoinnissa ja kun vähän kasvettiin jo seivästämässä heinää.
Juhannuksen jälkeen oli sitten lantun kitkentä ja harvennus, niinkuin kasvimaankin ja mansikkamaan.
Ei ollut leikkeihin aikaa, kun joskus pyhäpäivinä.
Kesät olivat kuitenkin mukavaa aikaa, käytiin uimassa heinänteon aikaankin ruokatunnilla, kun ensin olimme tiskanneet astiat, sitten juostiin uimaan, järvi oli lähellä.
Kun heiniä kasattiin olimme siskoni kanssa haravoimassa ja sitten ladossa polkemassa heiniä, heinät pölisi, mutta eipä tuo haitannut mitään kun työ oli tehtävä kuitenkin, eikä me valitettu se oli sen ajan elämää.
Syksyllä oli sitten elonkorjuut, viljat seivästettiin ja sitten puitiin, siinäkin olimme lapset mukana alusta loppuun ja vielä lopuksi keräsimme tähkiä pellolta jotka oli karisseet.
Perunan nosto oli myös syksyllä, omat kerättiin ja käytiin naapurissakin keräämässä ja vielä syksy myöhällä isä ajoi hevosella jousikkaalla ja me lapset perässä keräsimme perunat jo kerran kerätyltä alueelta vielä niin kauan kun ei yhtään perunaa löytynyt, nämä perunat annettiin sitten lehmille.
Lantun nosto oli myös, mutta usei olimme jo koulussa siihen aikaan, niin meillä oli aina joku työmies isän apuna, mutta joskus muistan olleeni mukanakin.
Leivottin pullaa ja leipää, äiti oli neuvomassa miten tehdään.
Isä oli paljon rakennus töissä kesäisin ja talvisin savotassa hevosen kanssa ja usein oli poissa talvi aikaan viikot, siinä siskojen kanssa hoidettiin huushollia.
Olihan se aikaa sekin, saa vain ihmetellä miksi on nyt viiskyt ikäisenä "selkä sökönä"
Elämä oli kovaa, mutta en minä ole mitenkään katkera siitä ajasta, olen ainakin oppinut arvostamaan työtä kuin työtä, tiedän myös että ruoka ei tipu nukkuvan suuhun itsestään, se on hankittava.
Elämä on muuttunut, ihmiset sen myötä, niin myös minunkin elämä. Muistan kun 20v. lähdin ammattikouluun ja täytyi ihan nipistää itseään, voiko olla totta, vai näänkö unta elämä tuntui niin uudenlaiselta...
Sitten tuli mies kuvioihin ja oma perhe, voi sitä onnen täyttymystä, lapsillani oli ukki ja mummi jota minulla ei koskaan ollut ja joita olisin varmaan kaivannut ja tarvinnut alkutaipaleella ainakin, mutta ne olivat kuolleet jo paljon ennen minun syntymää...
Lapsille sanoinkin aina, että te olette rikkaita, kun teillä on ukki ja mummi olemassa ja kyllä he olivatkin rakkaita lapsille ja muistavat varmaan ikänsä olla kiitollisia heille, niinkuin minäkin.
Kun ukki kuoli syksyllä -91, nuorin lapsistani 4v. jouluna tuijotti kynttilän liekkiä ja sanoi, minä haluan ukin luokse taivaaseen, pilvien päälle. Arvata voi miten itkettiin kaikki.
Nyt olen jo mummi minäkin, anoppi myös, minua on onnistanut, kaikkien kanssa on hyvät välit ja olen sellainen, että en liioin puutu nuorten asioihin enää, kun ovat jo aikuisia ihmisiä ja fiksuja kaikki. Voidaan jutella kaikesta vapaasti, ilman mitään jännitteitä.
Pikkuinen ei vielä ole minun hoidossani ollut, kun on vasta 2kk, mutta ollaan lähes joka päivä tekemisissä puolin ja toisin, mutta kunhan kasvaa niin olen vapaaehtoinen kun tarvitsevat apuaan.
Yritän antaa kaiken mahdollisen tuen ja rakkauden näille perheenjäsenille.
t:mökin akka
sinulle, koska tarinasi on kuin minun lapsuudestani.Olen sama kirjoittaja joka tuossa parin rivin päässä aloitin keskustelun sanalla mummo.
Kyllä opittiin työtä tekemään ja olen kiitollinen siitä.Ja olen samaa mieltä kanssasi, että nyt 50 puolella on kaiken maailman vaivat. Mutta ne unohtuvat lapsen lapsen kanssa touhuilessa.
sinulle torpparin muija tiedoksi että olen kokenut samoja kuin sinä.Erona tosin että itse olin vielä lapsi sinä aikuinen.Meitä oli viisi Lasta ja vanhemmat.Asuimme huoneen ja keittiön mökissä kaikki seitsemän.Pakkasella ulko huussiin,vedet jouduin lapsena kantamaan kaivosta,puut kannoin liiteristä,saunan lämmitys oli tuttua,tiskaamisesta puhumattakaan.Oli mukava lähteä kouluun kun ei ehtinyt kunnolla silmäänsä ummistaa kun joku pienemmistä huusi koko yön.Leikkiminen oli mitä oli,sillä naapuriin oli mentävä äidin avuksi perunan nostoon,milloin heinäpellolle ym.Kaksitoista vuotiaana menin töihin maalaistaloon hoitamaan kolmea villiä poikaa.Takaisin sinne töihin heti kun koulusta saatiin vaikka pari päivää lomaa.Selkä siinä kipeytyi,hyvin sen muuten kestin.Sinä vaikutat katkeralta vaikka olit aikuinen.Minä olin lapsi.Juuri siksi en ole halunnut omille lapsilleni samaa kohtaloa.Aikuisten tehtävä on olla aikuinen ja lasten osa olla lapsi.Ei ole nyky päivän äitien vika että maailma muuttuu ja kehitys menee eteenpäin.Ei nämä äidit tietääkseni ole valittaneet että "kaiken maailman tuet"heitä väsyttäisi.Elämä nyt vaan on mennyt niin että juuri Lapsiperheet ovat henkisesti tiukemmilla kuin ennen.Suon mielelläni lapsilleni ja muillekin äideille rentoutumis viikonlopun.Kumpi on parempi vaihto ehto=Vanhemmilla kahden keskistä aikaa silloin tällöin jolloin parisuhde kukoistaa ja lapsikin voi hyvin kun vanhemmat jaksaa.Vai=Äiti aina lapsen kanssa ei koskaan "omaa rauhaa",parisuhde voi huonosti,lapsikin voi huonosti?Minä ainakin kannustan teitä nuoret äidit pitämään huolta myös itsestänne.Onhan se täällä palstoilla nähty että väsymys aiheuttaa pelkkää katkeruutta.Ja me mummot eikös sovita että ymmärretään ja kannustetaan näitä nuorempia,sillä itse me olemme heidät kasvattaneet.Hyviä äitejä heistä on tullut!Yritetään pitää mielessä että paluuta entiseen ei ole!
kylläpä siinä oli napakasti ja sivistyneesti ilmaistu ajatus...hmmm olisiko niin, että väsymyskin saattaa johtua monestakin asiasta ja se voi olla henkistä tai fyysistä miksei sekoitus molempia...kyllä se oli niin raskasta ennen eihän nyt ole...hmmmmm
niin ja EI SAA VALITTAA, eihän ?
kunpa tähänkin ketjuun olisi vastannut edes yksi kaltaisesti :)
Osuit juuri oikeaan, ennen arki oli fyysisesti raskasta, nykyisin henkisesti.
En juo, en polta, käyn töissä ja jatko-opiskelen, minulla on ahkera,raskasta työtä tekevä mies. Lapsia on 4, minulle kultaakin kalliimpia, koska heitä ei ole hankittu, heidät on saatu. Silti välillä väsyn, muttei ole niitä mummuja, joita ennen oli tuvan nurkassa hätäapuna edes pienintä vahtimaan.
Tuntui pahalta lukea muiden isovanhempien syytöksiä meidän nykyäitien laiskuudesta. Heillä on ollut raskasta, mutta heidän edeltäjillään vielä raskaampaa sodan jaloissa ilman nykyajan tekniikkaa.
Miksi meidän isomummimme eivät hauku/haukkuneet laiskoiksi? Nuoruuden typeränä, ilmeisesti, luulen heidän olevan niin elämää nähneitä, että antavat arvon meille nuoremmillekin nähtyään tarpeeksi muutosta.
Kiitän Sinua, harmaaenkeli, asenteestasi. Lapsesi puolisoineen saavat olla onnellisia Sinusta.
Nykyään myös tiedetään mitä lapsen laiminlyönti aiheuttaa.
Isoäitien ollessa äitejä oli aivan normaalia kääräistä vauva kapaloon ja jättää itsekseen sisälle siksi aikaa että äiti meni töihinsä. Imetyksen sijaan järjestettiin jos jonkinlaista korviketta. Näiden korvikevauvojen kuolleisuus oli reilusti imetettyjä korkeampi. Lapset saattoivat olla lähes koko päivän keskenään ja pienetkin lapset joutuivat hoitovastuuseen sisaruksistaan.
Onnettomuuksia ja tapaturmia sattui paljon ja lapsia kuoli.
Nykyäiti joutuu panostamaan lapsen henkiseen kehitykseen ihan toisella tavalla kuin entisajan äiti.
Jouduttiin jättämään lapset yksin tupaan kun ei ollut ilmaist hoitoa yhteiskunnan taholta.
Ja käsitykset lastenhoidosta ovat hieman muuttuneet mutta yksi asia ei ole muuttunut:
nykypäivän äidit eivät tiedä väsymyksestä mitään.
Asia joka on askarruttanut:
miten joku nykypäivän äidillä on sydäntä raahata kuuden aikoihin 9 kk ! vauvaa hoitoon yli kymmeneksi tunniksi?
Tiedän, asuntolainat yms - mutta mitä jos tyytyisi vähän pienempään pytinkiin ja äiti olisi lastensa kanssa kotona muutaman vuoden?
Elintaso voi laskea mutta elämisentaso ei..
Tilanne ennen ja nykyään on ihan totaalisesti eri. Ennen tosiaan lapset olivat nykymittapuun mukaan heitteillä. Heidän oli pakko, vaihtoehtoja ei ollut. Jos nykyään äiti jättää vauvan kapaloon tai yksivuotiaan viisivuotiaan hoitoon, niin johan on sosiaaliviranomaiset oven takana. Ja hyvä niin, koska nyt se ei ole välttämättömyys, kuten ennen. Eikä ennenkään ollut kyse lasten laiminlyönnistä, koska laiminlyöntiä olisi ollut jättää työt tekemättä ja tappaa koko perhe nälkään. Siinä oli vaihtoehdot.
Sen lisäksi, että äiti nykyään joutuu (yleensä tietysti saa) käyttämään aikaa lapsien kanssa ei ole läheskään ainut ylimääräinen paine. Ansiotyö, johon monet joutuvat, on henkiseltä rasittavuudeltaan ihan eri luokkaa. Rikollisuuden lisääntyminen ja kaupungistuminen on tehnyt elämästä vaarallisempaa ja se lisää huomattavasti vielä äitien paineita lasten hoidon kannalta. Vai kuinka moni Helsingin keskustassa asuva uskaltaa päästää vaikka nelivuotiaan ulos yksin? Täällä maalla kyllä uskaltaa. Entäs isomman lapsen kohtaamat henkiset paineet? Huumeet, pedofilia, koulukiusaaminen ja muut nykyajan ongelmat siirtyvät suoraan äitien ongelmiksi, kun lapset niitä kohtaavat.
Ja kertokaa nyt kaikki mummot, ettekö te koskaan olleet väsyneitä? Jaksoitteko te aina ja kaikissa olosuhteissa iloisin mielin hoitaa lapsenne ja työnne? Ettekö koskaan toivoneet apua missään? Vai saitteko kenties apua? Ettekö olekin onnellisia, kun lapsenne pääsevät monissa asioissa helpommalla kuin te aikoinaan ja ettekö toivoisi, että lapsenne pääsisivät niin helpolla, että pystyisivät täysin nauttimaan elämästään ja lapsistaan?
Kyllä takuuvarmasti me mummot olemme olleet väsyneitä mutta:
oli pakko jaksaa - vaikka ei jaksanutkaan - vaihtoehtoja ei ollut.
olen miettinyt, mitenkä sitä on jaksanut lasten kanssa, työtä tein kotona, kun olin perhepäivähoitaja, itselläni kolme lasta ja vieraita sama määrä ja enempikin jos oli puolipäiväisiä, tai lomatuuruita.
Aamu kuudesta ilta yhdeksään hoitolapset joskus oli yötäkin, kun oli yksinhuoltajan ja vuorotyöläisen lapsia.
Nuorena jaksaa, nyt en kyllä sitä rumpaa jaksais ja luulen, että on tullut joitain rajoituksiakin perh.päiv,hoitajille.
Näin jälkikäteen tuntuu aika hurjalta hoitaa neljäkin alle vuosikasta isommat samaa määrä, näin ei tietenkään jatkuvasti ollut, mutt kuitenkin viikosta kahteen oli.
Minä voin omalta osaltani sanoa, että en väsymisen takia koskaan vienyt lapsiani mummolaan, syynä oli aina joko etempänä kaupungilla ostoksilla käynti, lääkärissä, marjassa ja sienessä, siellä minä rentouduin ja latasin itseäni ja vielä nykyisinkin sama pätee.
Lapsiini en ikinä ole väsynyt ja se on tosi.
Se onkin minua eniten ihmetyttänyt tänä päivänä, kun nuoret puhuu väsymyksestä.
Minusta tuntuu, että sitä on niin karaistunut omassa lapsuudessa työn tekoon, vai mistä se sitten johtuneekin...
Tietenkin on toivonut ja toivoo omille lapsilleen parempaa tulevaisuutta, kun mitä itselläni oli ja olen kiitollinen, kun lapsillani onkin parempi elämä ollut jo vauvasta lähtien.
Mutta jokaisella elämässä on jossain vaiheessa vastoinkäymisiäkin ja niin pitääkin olla, se kasvattaa ja vahvistaa. On mielestäni ikävää jos lapsia pidetään "pumpulissa" ja suojataan liikaa, tietty vapaus tarvitaan ja luottamus.
Omat lapset ovat nyt maailmalla, omissa kodeissaan ja näyttäävät olevan suhtkoth. onnellisiakin, se on meistä vanhemmista hyvä asia ja voidaan sanoa nyt kai jo, että olemme saaneet kasvatettua kelpo ihmisiä maailmaan, se on ollut meidän tärkein tehtävä tässä elämässä ja tähän olemme kokoajan pyrkineetkin. Toivon myös lapsillanikin olevan saman tarkoituksen lapsiensa suhteen, he ovat vastuussa omistaan.
Meillä on nyt yksi lastenlapsi, mutta mahdollisesti tulee vielä useimpiakin ja ne ovat meille tärkeitä ja rakkaita ja antavat meille isovanhemmille vielä monta ilon aihetta, niistä tulemme nauttimaan kaikin siemauksin, niin hoidon muodossa kuin muutenkin.
Kunnioitus, molemmin puolin on asia mitä tänäpäivänä tarvittais enempi, olen tullut siihen tulokseen täällä palstalla vieraillessa.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maanpäällä!
Kuinka moni -70, -80 luvun äiti, nykyinen mummo jätti lapset tupaan ja meni navettaan? Salli mun nauraa!!!!
Jätän teidät isovanhemmat jatkamaan nykyvanhempien solvausta toivoen itselleni sitä siunausta, ettei minua katkeruus kantaisi elämäni teillä.
Tekstinne on surullista luettavaa, ainakin ihmiselle, jota on opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä.
Sinulle, harmaaenkeli, toivotan hyvää jatkoa elämääsi.
Sääliksi käy niitä ihmisiä, joiden isovanhemmat ovat tuollaisia katkeria tilittäjiä!
Se joka pyytää apua lapsiperheen arkeen on terve, sillä jos kokee ettei jaksa enää itse PITÄÄ hakea apua!
Tervettä ei todellakaan ole kääntää selkä apua tarvitsevalle ja perustella se jollain käsittämättömällä "Kyllä silloikin piti pärjätä" -mantralla. Mikä teitä vaivaa??
On tainnut jättää oma perhearki liian suuret traumat joidenkin isovanhempien psyykeen, jos on noin kykenemätön empatiaan, kuin esim. mökin akka nimimerkki on.
Olette varmaan ihan ihania ihmisiä oikeassa elämässä, perheidenne puolesta toivon niin, ja annatte oikeasti sitä apua jos lapsenne sitä tarvitsevat. Ehkä haluatte vain purkaa tänne yleistä turhautumista ja ajan muuttumista, kyllähän sekin on ihan ymmärrettävää.. Mummoista tämä antaa joka tapauksessa hurjan kuvan.
Harmaaenkelille kiitos kauniista kirjoituksista! Olet todellakin aarre, tulet olemaan perheesi lämpimissä muistoissa aina läsnä. :)
Ja arvostan tämän ketjun luettuani omaa äitiäni TODELLA paljon enemmän. Onneksi on käynyt mummo asioissa hyvä tuuri..
Tällä sivulla on jo pidemmän aikaa miltei päivittäin kirjoitellut ehkä mielenterveysongelmainen äiti, joka syyttää ja syyllistää anoppiaan ja siinä sivussa kaikkia muitakin isovanhempia siitä ettei hän ole saanut haluamaansa hmm.. kokonaisvaltaista apua sitä tarvitessaan.
Kirjoitusten lomasta on voinut lukea ettei ko. anopin kunto ja hoitotaidot ole olleet edes sillä tasolla että hänen huomaansa voisi lapsen luottaa.
Useimmat näistä isovanhempien kirjoituksista ovat olleet vastauksia tämän ihmisen anoppien syyllistämis kirjoituksiin.
mistähän tuon käsityksen olet saanut?
Kerroin vaan omasta elämästäni tosi asioita, jos minun lapsuus on ollut tällainen, niin on, sitä ei voi muuttaa mikään, en ole katkera lapsuudesta, en. Loppujen lopuksi se kuitenkin on ollut ihan hyvää aikaa ja muistelen sitä lämmöllä, vaikka se olikin kovaa työtä, se oli sitä aikaa varmaan monelle minun ikäiselle joka on kasvanut maaseudulla varsinkin, kaupungissa on olleet toisenlaiset kuviot.
Oma perhe on mulle ollut aina tärkeintä, siihen kuulunut, lapset, mies, isovanhemmat ja sisaret, niin myös mieheni puolelta suku.
Kun lapset oli pieniä, se aika oli elämäni parasta aikaa ja sen tiedostin jo silloin ja nautin täysillä siitä ajasta, kun sain vielä hoitaakkin lapseni työni aikaan siitäkin olen ollut kiitollinen.
Kyllä meillä vanhemmilla oli omaakin aikaa ihan tarpeeksi, olihan illat kuitenkin sitä yhteistä aikaa, kun lapset jo oli unten mailla.
Mutta nyky nuoret ovatkin sen ajan roikkumassa netissä kirjoittelemassa hävyttömyyksiä ihmisille.
Senkin ajan kun olisivat siellä puolison kainalossa...
Sitä paitsi me nautittiin juuri siitä yhteisestä perhe ajasta, kun oltiin kaikki koolla.
Nykyisin pitää olla omaa "laatu aikaa"
Jos minun kirjoitukset ovat vailla empatiaa sinun mielestäsi, niin olkoon, itse tiedän kuitenkin mikä olen ja perheeni ainakin kunnioittaa, niin minuakin kuin miestänikin ja me myös nuorempiakin, myös omia vanhempiani joita olen hoitanut kotonaan, ihan kuolemaansa asti, niin etteivät olleet missään vanhainkodeissa virumassa.
Olen sinun silmissä huono mummo, mutta tärkeintä onkin, että omat lapsemme ovat aivan toista mieltä. Onneksi minun lapseni ovat hyvin kasvatettu ja fiksuja nuoria jotka ottavat vastuun ja kunnioittavat vanhempiaan.
Onneksi sinä et ole minun lapsi, noin itsekäs ihminen kaatuu vielä omaan viisauteensa.
Minä olen juuri se mikä olen, en kaunistele omaa lapsuuttani enkä elämääni, vaan olen se mikä olen.
T: mökin akka
Mie oon eena oekeessa, elkööt kukkaan tulko miulle muuta väettämmään.
Eikös niin?
Eikö ole asiaa, kun ihmisiä rienaat.
On tämä niin asiatonta käytöstä, ETTÄ,joo!
Jätetään nämä kommentit kommentoimatta, ei täällä pysty enää omia näkökulmia kirjoittamaan, kun nuoret äidit mellastaa palstalla, johan ne saivat "läksytykset" tuolta isienkin palstalta, kun rupesivat hyppimään ja määräilemään isien juttuihin.
Parempi kun pidetään nyt hiljaisuutta ja annetaan niitten vaan melskata!
Luin ketjun alun eilen kokonaisuudessaan, ja kirjoittaessani "järkytystäni" sotkin nimimerkit mökin akka ja torpparin muija keskenään.
Mökin akan aloitus oli kuin olikin asiallinen, joten vilpittömästi pyydän sitä sinulta anteeksi, että käytin nimimerkkiäsi ilmaistessani mielipidettäni edellä oleviin kirjoituksiin. Puhuessani katkerasta tilityksestä tarkoitin torpparin muijaa ikävine kommentteineen.
Toivottavasti tämä selvensi hieman ihmetystäsi. :)
Tosin myös mökin akalta tuli sen verran tiukkaa tekstiä tuossa jälkeenpäin, ettei jäänyt epäselväksi hänenkään ajatukset nuoremmista ihmisistä. Vai että pitäisi netissä vietetty aika viettää puolison kainalossa.. Heh heh! Tuntematta toisten ihmisten elämää heität tuollaisen herjan.
Jos nuorempien kirjoitukset suututtaa, voisi siitä kuuluisasta iän mukanaan tuomasta viisaudesta olla joskus jotain hyötyä.. Asioiden yläpuolelle nousemisen muodossa.
Hyviä jatkoja.
KUKAS SE HERJOJA HEITTÄÄ, KYSYN VAAN?
Tuntematta toisen ihmisen taustaa, juu ja heh he heeeeeee.
säälittää minuakin!
KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ SYYSKESÄÄ!
mieltä.Ennen oli ennen,nyt on nyt.Ajat on muuttuneet,nämä vanhemmat mummot tietää,millaista oli ennen,yhtään vähättelemättä,aivan varmasti oli raskasta.Mutta tiedättekö,millaista on nyt,siitä ette ehkä kuitenkaan tiedä kaikkea.Olen vielä työelämässä oleva nuori mummo,hoitanut yksinhuoltajana viisi lasta.Vaikka työ ei ehkä ole fyysisesti raskasta,se voi olla henkisesti hyvinkin raskasta ja vaativaa.Kaikki on aikataulutettu,työpäivän aikana pitää ehtiä kaikki velvoitteet,seurata sähköpostit,vastata kaikkiin puheluihin,hoitaa asiat,jos teet jonkun virheen,saat selittää ja antaa esimiehelle selvityksen,miksi joku homma jäi hoitamatta.Puolen vuoden välein on pisteytys,jossa selvitetään,oletko selviytynyt paremmin vai huonommin.Palkka joko nousee tai laskee.Lapsilauma aamulla kellon tarkkuudella hoitoon,pahimmillaan jopa kolmeen eri paikkaan ja vielä sitten kellokortin leimaus itselle ajoissa.Armahdetaan hyvät ihmiset näitä nuorempia vanhempia,ei nykyään ole pakko olla omaleipoma pullapitko pöydässä.Kun työpäivän jälkeen on keräilty lapset hoidosta,eikö olisi oikeutettua,että perhe voisi hiukan huokaista ja viettää aikaa lapsien kanssa ja vaikka syödä sitä kaupan ruokaa tai ehkä kokkailla itse,jos innostaa.
Mikähän sukupolvi on nämä huonot nyky- äidit kasvattanut?
omaa kasvatustaan, onko arvot olleet kohdallaan.
Ei tätäkään voi yleistää, tapauskohtaista tämäkin.
Ja, ja onko oppi mennyt perille???
On tapauksia, kotona ollessa kaikki ok. mutta kun maailmalle lähtevät, kaikki oppi unohdetaan ja eletään kuin pellossa.
Ei aina voida syyllistää teidän vanhempiakaa.
Omalta kohdaltani ainakin olen tyytyväinen ja ylpeä omista jälkikasvuista, näin jos olisi kaikilla, maailma olisi paljon parempi!
Ohhoh, pitäisikö kaikkien olla samanlaisia kuin sinun kasvattamasi lapset??? Kyllä parasta on, kun me ihmiset olemme erilaisia ja siitähän se elämän rikkaus syntyy: meidän on vain kaikkien yritettävä tulla toimeen keskenämme. Ja olispa se se kammottavaa, jos olisimme kaikki toistemme kaltaisia klooneja.
alkeelliset käytöstavat kaikilla, toivoisin.
Luulenpa, että röyhkimystenkin vanhemmat ovat yrittäneet takoa ihmistapoja lastensa päähän, mutta oheiskasvattajat kuten televisio, videot ja Internet, ovat vieneet voiton. Siihen kun vielä päälle niiden mainostamat viinat, tupakat, huumeet ja holtiton seksi, niin eipä ihme, että huonosti menee ja valitusta riittää.
En puhu kaikista, vaan niistä, joihin kalikka kalahtaa. Tunnistatte kyllä itsenne.
ymmärretään tai halutaan ymmärtää asiat väärin...
En todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäia olla samanlaisia. tuli vaan tuo viimeinen lause heitettyä noin.
Mutta ymmärrä nyt sitten miten ymmärtää haluat, mulle ihan sama... hoh hoijaa!
On huomattu että kummaa väkeä on, toisinaan tuntuu että joku tahallaan provosoi että saa ihmiset riitelemään - mutta kuka, miksi?
Ei kait ainakaan palstan sheriffi???
Eihän.
Pitävät vain omaa elämäntyötään arvokkaana. Se kehuminen ja martyyrimaisuus ottaa joskun tosi kovaa päähän. Olenkin sanonut joskus että nykyään on eri tavat. Ei koskaan meitä autettu/valvottu läksyjen teossa (äiti perhepv hoitaja). Ei koskaan viety harrastuksiin tms. Nukkumaan mentiin kun huvitti ja hampaita ei tarvinnut pestä. Välinpitämättömyyttä se oli. Äitini itse kyllä oli illat poissa kun oli niin väsynyt hoitamaan muiden kakaroita. Itse sain olla aina lapsenlikkana,tehdä kaikkenlaista kotitöitä-aina. Mistä olen kiitollinen että osaan nyt tehdä. Mutta nyt kun itse tarvisin apua (4 lasta),kyllä on vaikeaa. Ja tiedoksi teen itse ruuat,leivon pullat,sämpylät jne. Olen muiden mielestä siivoushullu,ompelen (muillekin joskus),hoidan ison puutarhan ja teen kaikkea lasten kanssa,nykyään kuljetan harrastuksiin joka ilta. Mies paljon matkoilla. Itse harrastan lenkkeilyä ja vesijumppaa kun aikataulut vaan sopii.
Ja kyllä joskus väsyttää. Onneksi on hyvät ystävät ja sisarukset joiden kanssa olemme ammoinna kumminkin puolin,että pääsee vaikka hotelliviikonlopulle!
Kuule, eiköhän ne perheenemännän työt nykyaikana vähemmällä hoidu. Et olisi niin kireä, stressaantunut jne. Hulluhan tuollalailla raataa, ilmankos sinulla on kaikkien kanssa huonot välit, kun et edes hengähtää ehdi.
Et ymmärrtänyt tai itse en osannut ilmaista asiaa oikein. Ei ole huonoja välejä ja ystäviä ja kavereita on meillä yllin kyllin. Pointti on vain se että kyllä nykyäiditkin tekevät ja ovat ahkeria,eikä vaan edellinen sukupolvi! Se on typerää yleistämistä mielestäni.
Ja hoituuhan hommat vähemmälläkin tänäpäivänä,pidän vaan touhuamisesta,olkoot se minun "henkireikäni". Muut saavat puolestani tehdä kuinka parhaakseen näkee-mutta ei yleistetä tässäkään asiassa.
Ja täältäkin kiitokset harmaaenkelille-perheesi on lottovoittaja ja varmasti hyvä saa vastakaikua aikanaan!
Ps.lähden lenkille,koska naapurin äiti sai marjat jo mehumaijaan!
kiittää kauniista palautteesta ja kiitoksista!Tässä näämme hyvän esimerkin nykypäivän äideistä.Miten kultaisia ovat!Sydän on heillä paikallaan,ei epäilystäkään etteikö Lapset olisi hyvissä käsissä.Anteeksi pyyntö joidenkin ymmärtämättömien mummojen puolesta.Teille katkerat mummot vieläkö raaskitte moittia näitä äitejä?Elämää nähneenä kannustakaa, rohkaiskaa ja ARVOSTAKAA heitä.Hyvä palautuu aina jossain muodossa takaisin.Teille äidit ENKELEITÄ TIELLENNE!
Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi toisten takia.
Olemassaolosi ja se, että kirjoitit jotain hyvää kanssaihmisistäsi riittää. Se antaa toivoa omankin ikääntymisen tielle, että tuohonkin suuntaan on mahdollisuus kypsyä. :D
Eipä sitä osaisi arvostaakaan hyvyyttä, ellei joukossa olisi... surullisempiakin tapauksia. Mutta olkoot! Jokaiselle riittää täällä tilaa.
Hyvää syksyä, ja kaikkea hyvää sinunkin tiellesi. :)
Onneksi oma äitini ei ole katkera tilittäjä, vaikka kovin on maatalossakin työtä joutunut tekemään. Ymmärtää hyvin perheemme paineet, toinen lapsi sairastaa paljon ja itse myös enkä pysty täysillä työelämässä paahtamaan. Mies tekee todella pitkiä työpäiviä henkisesti vaativassa työssä. Olisin ollut aivan pulassa välillä ilman vanhempiani. Kun toinen lapsi on ollut sairaalassa niin ei olisi ollut helppoa jättää toista vieraalle. Monet sairaustapauksenikin äiti on pelastanut.
Anoppi minusta ei ole koskaan pitänyt, käynyt tänä vuonna kerran. Kertaakaan ei ole hoitanut. Kerran vain olen pyytänyt. Pitäisi ensin opetella hoitamaan sairasta lasta. On kateellinen, kun olen ollut kotona. Kyllä hänkin olisi ollut... Ei ota huomioon, että myös minä sairastan, vaikka en olekaan vanha.
Kyllä viisas nykypäivän isovanhempi tietää, että millaisissa paineissa nykyajan vanhemmat ovat. On meillä toki astianpesukoneet yms. ja se helpottaa työtä, mutta nykyään äidit ovat yleensä kodin ulkopuolella työssä ja monen mainitsemat ongelmat ovat täyttä totta yhteiskunnankin osalta. Ei voi verrata eri aikoja. Isoisovanhempani vasta kovilla ovat olletkin, Karjalasta on paettu ja papparaiset ovat olleet sotimassa. Kyllä heidän näkökulmastaan taas tämä heidän lapsikatraansa on päässyt helpolla, päässyt kiinni hyvinvointiyhteiskuntaan, saanut vakituiset elämän kestävät työt ja sen jälkeen siirtänyt firmojen toiminnat ulkomaille ja me nuoremmat kamppailemme tosissamme työelämässä - itse en nyt terveyteni takia sitä tahtia kestä. Lapsiakaan ei voi tosiaan kerrostalossa kaupungissa yksin pihaan jättää.
Voi ei, taitaa ollakin paljon anoppini ja appeni kaltaisia isovanhempia monella muullakin.
Kun vaan koitettaisiin tulla toimeen, mutta katkeruudella ei voita mitään. Voisin minäkin vastata omasta mielestäni supertehokkaalle anopilleni, että mitä olet nähnyt, istunut joka päivä saman työnantajan palveluksessa, hoitanut terveitä lapsia itse terveänä ja silti on hermot kireällä eikä edes käy lyhyestä välimatkasta huolimatta lapsia katsomassa.
Hommaa hoitoapua muualta kuin isoäidiltä tai anopilta! Ei sinulla ole mitään syytä katkera olla. Monella paikkakunnalla on vastuuntuntoisia koulutyttöjä tai vanhempia naisia kohtuuhinnalla hoitamaan lapsiasi vastuullisesti ja hyvin pientä korvausta vastaan. Ainakin meidän taloyhtiössä tuntemani lukiolaistytöt mielellään hoitavat muutaman tunnin ja todella tunnollisesti. Turha syyllistää isovanhempia ja anoppeja. Kyllä moni mielellään hoitaa ja katsoo lapsenlapsia, koska se tuottaa mittaamatonta iloa ja onnea kaikille osapuolille. Ilkeydet on puolin ja toisin syytä jättää huomioimatta ja sairaat niin henkiseltä kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan ovat eri juttu.
Ennen on ollut rankkaa, rankkaa on nytkin.
Työelämä on nyt aivan erilaista kuin vielä kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten. Työntekijöistä otetaan tehot irti - työtahti ja sen vaativuus (mm. kielitaito- ja tietotekniikkavaatimus) on noussut moninkertaiseksi. Muistan, miten vielä 80-luvulla töissä oli suvantokohtia- enää ei ehdi tekemään edes sitä, mitä pitäisi. Suuri osa meistä akateemisista naisista joutuu tekemään palkatonta työtä vapaa-ajallaankin.
Toisekseen, aiemmin tosiaan lasten kehityksestä ja varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä ei tiedetty yhtä paljon kuin nykyisin - nyt tiedetään, miten tulee toimia, että lapsesta kehittyy tasapainoinen ja maailmaan, elämään ja ihmisiin luottavaisesti suhtautuva ihminen. Se aiheuttaa äideille enemmän paineita kuin mitä aiemmin oli. Lapsien minäkuvasta ja itsetunnosta pitää saada positiivinen, että nykyisillä työmarkkinoilla pärjää. Enää ei ole samanlaisia vähän ammattitaitoa vaativia ja stressittömiä hanttihommia kuin aikaisemmin.