kirjoittelee. Hoidan kokopäiväisesti lapsenlastani.Olen jo pitkään ihmetellyt tyttäreni käytöstä minua kohtaan.Mitään asiaa en saa hänelle kerotuksi niin, etteikö siihen tulisi vastaus tuiskimalla. Aina hän on minulle hyökkäävä ja äreä. Kun hän tulee töistä, niin minun pitäisi varmaankin hänen mielestään poistua siinä samassa oven avauksessa. Haluaisin puhua päivän tapahtumista, ruokailuista, ym asioisata, mutta hän käntää selkänsä ja sanoo, huomenna sitten taas.Lapsi on puolitoista vuotias, kun hän nukkuu päiväuniaan, siivoilen kotia , laskostan pyykit, ja teen kaikkea mitä huomaan.Onko hän mustasukkainen lapsesta, koska meillä menee hyvin. Vai mikävoi olla syynä, koska mitään riitoja meillä ei ole. Kertokaa mummit.
Mummo
täälläkin
4384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mummi, mutta ajattelin, voisiko tyttäresi olla Sinulle kateelinen? Haluaisiko hän olla lapsensa kanssa, muttei taloudellisesti voi? Toivottavasti hän edes maksaa Sinulle.
Käydessäni nuorimmaiseni kanssa muskarissa ihmettelin paria mummia, jotka kävivät lastenlapsensa kanssa. He kertoivat olevansa arkipäivät hoitajina. Onhan se hienoa, mutta mietin kuinka he jaksavat. Minusta eläkeikäisillä naisillakin olisi viimein oikeus levätä ja harrastaa oman halunsa mukaisesti, velvollisuuksien aika on mennyt. Itse en anoppiani kehtaisi edes moiseen kysyä, nolottaa sekin, että välillä joudun pyytämään koulun vuoksi. Oma äitini ei sairautensa vuoksi kykene hoitamaan.
Nostan todella hattua teille, jotka jaksatte aloittaa "toisen kierroksen", vaikkakin rakkaitten lastenlastenne kanssa.
näkökulma asiaan. Sitä minäkin olen ajatellut, olisiko jotain kateellisuutta minua kohtaan. Kuitenkin hän on alunperin halunnut, että hoitaisin lasta.Joskus tuntuu, että mikään ei riitä.....Kylläkin kun olen viikonlopuksi siivonnut kodin, silloin vain kiittää.
Rakastan tytärtäni ja lapsenlapseni hoitamista en ole vielä kokenut raskaaksi, sillä minä saan itselleni siitä niin paljon sisältöä elämään. Asetan enimmäkseen läheisteni hyvin voinnin ja jaksamisen omien tarpeiteni edelle.
Hyvä mummi, tyttäresi on varmasti sovittamassa työelämäänsä ja äitiyttä yhteen perheen muun arjen kanssa ja se on aluksi haastavaa ja hirveän raskasta. - Hänellähän on mahdollista saada kotihoidon tukea lapsen 3-vuotiaaksi saakka. - Mutta jos hän taloudellisesta syystä on jo työelämässä, on korvaamatonta, jos sinä mummina jaksat hoitaa lasta.
- Minun 2-vuotias lapsenlapseni on päivät hoitopaikassa, mutta hoidan häntä mielelläni silloin, kun vanhemmat ovat pakosti ylitöissä tai työmatkoilla. - Lapsi on myös onnellinen, kun saa joskus olla yökylässä viikonloppuna vanhempien ollessa reissussa tai 'tuulettumassa' kaksistaan. - Minä sain hoitoapua lasteni ollessa pieniä ja nyt jatkan samaa ajatusta eteenpäin suvussani.
Mummi olen myös ja tyttären lasta hoidan vanhempien töissä ollessa. Lapsi on reilun vuoden vanha. Hoidan omassa kodissani,matkojen takia parempi näin.Alkuaikana äitiysloman loputtua muutaman kerran otin puheeksi asian joka vaivasi mieltäni. esim.Lapsi kun ei oikein ollut heti halukas lähtemään kotiin äidin tai isän tultua hakemaan. Saimme asian selvitettyä. Oletan että työtahti on tänäpäivänä kiireistä ja voimia kuluttavaa. Itse olen tyttärestäni huomannut ainakin sen. Eivät ole "parhaimmillan "heti töistä tullessaan. Hoidan ihan mielelläni se tuo eläkeläisen päivään mitä ihaninta vaihtelua. Raskasta työtä sekin on huonolla terveydellä,mutta siitä huolimatta. Asiat pyrin tekemään niinkuin he haluavat. (Olen joskus kuulemma vanhanaikainen) Itse olen aina pyrkinyt keskustelemalla asiat selvittämään,vaikka tuntuu joskus ettei onnistu niin toisena päivänä sitten. Saattahan olla väärinkäsitystäkin että tyttäresi tiuskii nimenomaan sinulle,satut vaan olemaan paikalla kun hän tulee väsyneenä töistä kotiin. Toivon asioittenne järjestyvän ja voit nauttia pienen kätosten kiertymisestä kaulalle.