Onko teillä koskaan niin, että tunnette olevanne jotenkin huonompia äitejä kuin muut? Ei siis välttämättä huonoja, mutta huonompia. Minulla on välillä niin että mietin "joku toinen olisi osannut hoitaa tämän tilanteen paremmin" ja sitä rataa. Olen välillä todella pettynyt itseeni äitinä, olen hellä äiti mutta en koe olevani hyvä äiti, saatika sellainen mitä kuvittelin raskaus aikana olevani. Halusin aina olla se "pullan tuoksuinen" ihana pehmoinen äiti joka hallitsee hermonsa joka käänteessä, osaa ja tietää ja on todella se ÄITI, ei vain henkilö joka sai lapsen ja sai näin nimityksen äiti... Toivottavasti tajusitte =) Hoidan kyllä lapsen ja hänellä on hyvä olla, olemme läheisiä, en juokse baareissa ym mutta jotenkin se vaalenanpunainen äiti kupla on puhjennut enkä ole sellainen yhtään, vaikka en niin huono olekkaan.
Äitiydestä...
mietteitäni.
3271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mun esikoinen on nyt 3v. uhma iässä oleva pieni tuittupää. kuinka olisin halunnut olla parempi äiti. tuki ja turva. tuntuu että välillä onnistun siinä, ja välillä en. mutta sen olen oppinut että en edes koita olla super-äiti. olen minä, ja lapseni rakastaa mua just tälläsenä.
"vain henkilö joka sai lapsen ja sai näin nimityksen äiti... "
Mutta kun tosiasia on tämä. Se, että sinä sait lapsen ei muuttanut sinua täydelliseksi, vaan sinulla on edelleen ne samat hermot mitkä ennen lastakin. Sinulla on sama luonne, josta toki voi olla tullut esille jotain uusia puolia, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä.
Me kaikki äidit olemme siinä mielessä "samalla viivalla", että jokaisessa meissä on edelleen myös ne heikot kohtamme.
"joku toinen olisi osannut hoitaa tämän tilanteen paremmin"
Tämä on ihan varmasti totta, mutta se "jokumuu" on taas huonompi jossain sellaisessa tilanteessa, missä sinä olet hyvä. Jos otettais jokaisesta äidistä ne parhaat puolet, saatais ehkä kasaan yksi lähestulkoon täydellinen äiti.
Oikeastaan se on mielestäni hyvää vanhemmuutta! Silloinhan ei luule olevansa täydellinen ja toimi siten kuin uskoo koko ajan olevan oikein vaan todella huomioi omaa toimintaansa ja arvioi sitä. Mikään ei kehity ellei sitä arvioi ja korjaa ja jos ei ole täydellinen niin kehittymiselle on an tilaa?
Titenkin jos samassa tilanteessa vuosi toisensa perään on aina samassa jamassa niin ei sekään tietenkään toimi, mutta tuskin. Yleensä virheistään oppii ja seuraavalla kerralla osaa välttää samaa karikkoa.
Kerran töissä puhuttiin tästä asiasta ja kyllä me äidit tunnetana syyllisyyttä vaikka mistä asioista vaikka jostakin kivahduksesta uupuneena. Joskus pitää kai muistaa antaa itselleenkin lupa olla vain ihminen? Ja kuten yksi sanoi; jos joskus tulee se aito suuttuminen niin tuleehan se aito ilahtuminenkin!