Olen 34-vuotias kymmenen lapsen äiti. Tuntuu, etten jaksa enää olla uskomassa. En haluaisi enään lapsia, kun olen uupunut ja väsynyt, ja en jaksa enään. Varsinainen syy on se, että mieheni jäi kiinni pettämisestä pari vuotta sitten. Hän kävi tämän lankeemuksen seurakunnan edessä pyytämässä anteeksi, koska asia tuli hirmu monien tietoon pienellä paikkakunnalla. Olemme asiasta puhuneet ja olen anteeksi antanut hänelle. Mutta se vaivaa yhä mieltäni. Mies ei kuitenkaan salli siitä enää puhuttavan, koska se on hänen mielestään sovittu.
Tuntuu, että kaikki on yksin minun vastuullani, lapset ja kotityöt. Olen yrittänyt saada kotiapua monelta eri taholta, mutta en ole onnistunut saamaan. Masentaa kaikki. Tunnen oloni niin huonoksi, seuroissakaan ei oikein jaksa enää käydä. Olisiko jollain hyviä neuvoja… Auttakaa jotenkin, jos voitte.
Tuntuu, että kaikki on yksin minun vastuullani, lapset ja kotityöt. Olen yrittänyt saada kotiapua monelta eri taholta, mutta en ole onnistunut saamaan. Masentaa kaikki. Tunnen oloni niin huonoksi, seuroissakaan ei oikein jaksa enää käydä. Olisiko jollain hyviä neuvoja… Auttakaa jotenkin, jos voitte.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mies ulos. Muuta ratkaisua ei ole.
Itsellä on kokemusta samankaltaisen vanhoillislestaadiolaisen ongelma perheen lapsena.
Äiti on synnyttänyt yksitoista lasta ja hoitanut KAIKKI kotityöt. Ja isä on juossut vieraissa ja räyhännyt kaikki kotona olo ajat. Tällä hetkellä Äiti on syvästi masentunut, niin kuin koko lapsuutenikin on ollut.
Tällähetkellä tilanne on helpottunut sikäli, koska isä asuu eri osoitteessa kuin muu perhe, jolloin arki sujuu helpommin, vaikka vanhempani ovatkin vielä virallisesti naimisissa.
Hei, muista ratkaisua tehdessäsi, että lapset voivat kärsiä aivan hirveän paljon nykyisestä tilanteesta. Niille voi jäädä kovat traumat aikuisuuteen teidän ristiriidoista.
ratkeaisi, että lasten isä heitettäisiin ulos.
Jos mies on todella katunut tekoaan ja pyytänyt sydämestään anteeksi, sinäkö et antaisi anteeksi? Vaan eläisit vihassa ja katkeruudessa lopun elämääsi. Sekö olisi lapsille ja kaikille osapuolille mielestäsi parempi?
Monella paikkakunnalla toimii sisarpiiri, jotka antavat henkistä ja käytännön tukea.
Uskoa ei kannata jättää, koska silloin olet todella tyhjän päällä ilman ystäviä ja masennut entisestään kun tulevaisuudesta ei ole mitään takeita.
vanhempien uskovaisten kanssa juttelu auttaa monesti, pahan olon pitäminen sisällä monesti pahentaa asioita.
Sen tietää mitäsieltä tulee,sinun pitää jaksaa antaa anteeksi ja jatkaa niinkuin ei mitään.
Huoruus on niin raskas rikkomus toista kohtaan ,, kuten näemme vielä kahden vuoden jälkeen asia on tudksllinen.
Ja siksipä Jumala viisaudessaan onkin nähnyt hyväksi ehoittaa avioeroa sellaisiin tapauksiin jossa toinen on huorannut.
kokeilisin tätä konstia kaikista viimeksi!
Kyllä miehesi täytyy yhtälailla osallistua Sinun "eheyttämiseen" ja avioliittonne pelastamiseen. Ei riitä, että käy ry:llä vaikka viis kertaa. Ja nuo asiat ei kyllä sinne kuulu reposteltavaksi! Voi kauhistus.
Miltähän tuntuu aloittajan puolisosta, kun hän lukee juttuja täältä, miksi yleensä ko asia saanut näin julkisuutta ja laajentunut - kuten tuolla alempanakin kirjoitetaan, tulisi monen mennä nyt peilin eteen ja miettiä, olenko "juorujen" levittäjä?
"Hän kävi tämän lankeemuksen seurakunnan edessä pyytämässä anteeksi, koska asia tuli hirmu monien tietoon pienellä paikkakunnalla."
Ja rukoile häneltä, että miehesi on pyytänyt sydämestään anteeksi ja todella katunut tekoaan. Eikä ole vain anteeksipyytänyt muodon vuoksi.
Sillä jos katumus on ollut aitoa, niin Jumala auttaa sinua uskomaan siihen, ja antamaan anteeksi. Se vie aikaa, mutta pikkuhiljaa kaikki mielestäsi unohtuu, ja saat taas nauttia siitä rakastamastasi miehestä täysi.
Näin jotenkin ajattelen, vaikka tiedän, että anteeksiantaminen olisi itselle todella vaikeaa, sillä Pyhä avioliitto ja lupaus Jumalalle rikotaan aina kun puoliso tekee huorin.
>> Hän kävi tämän lankeemuksen seurakunnan edessä pyytämässä anteeksi, koska asia tuli hirmu monien tietoon pienellä paikkakunnalla."
Koska kerran olemme toinen toisellemme luvanneet ikuista rakkautta, Jumalan edessä, olemme myös luvanneet rakastaa puolisoamme, niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin.
Tämä tarkoittaa sitä, että annamme toinen toisellemme anteeksi kaikki matkan varrella esiintyvät erheet ja mahdolliset lankeamuksetkin.
Olemme vain ihmisiä, itsekukín. Miksi siis täytyisi hakea eroa - jos jompikumpi on langennut?
Rakkaus kaiken kestää. Näin sanoo Jumalan Pyhä Sana.
Terv. Alpo.
"Koska kerran olemme toinen toisellemme luvanneet ikuista rakkautta, Jumalan edessä, olemme myös luvanneet rakastaa puolisoamme, niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin."
ja Raanatussakin sanotaan, että Rakkaus on tärkeintä, mutta sanotaan myös, että jos ei ole sitä Rakautta niin silloin ei ole mitään.
Ja mikä olikaan Raamatun tärkein sanoma? Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, kohtele lähimmäisiäsi siten kun toivoisit itseäsi kohdeltavan. Jos rakkautuun kuuluu huorinteminen, niin kuinka moni haluaa kohdalleen pettävän puolison? Ilmeisesti kaikki he jotka tekevät huorin?
Luikuisat kirjoitusvirheet (toivottavasti kuitenkin ymmärrät). Olen täällä itkunsekaisilla silmillä valvomassa, kun mietin lapseni kipuja. Ovatko ne tavallisia ns. "kasvukipuja" vai jotain vakavampaa??
Muutenkin tulee aina kirjotusvirheitä, mutta nyt en edes näe kunnolla:(
Ymmärrän ahdistuksesi.
Samaa koen itsekin, lähinnä tyttäreni nuorimman lapsen osalta,joka sairastaa parantumatonta syöpää.
Itku ja toivottomuus vallitsee siis perheessämme.
En tunne lastesi kipuja, mutta meillä, vaimollani, minulla, kuin myös vanhimmalla tytöllämme ovat edessä todella ikävät ja tuskaiset ajat.
Rukoilkaa siis lapsenlapsemme puolesta.
Terv. Alpo.
Huoruus on niin vakava synti että Jumala on katsonut hyväksi antta erota sellaisesta.
Tietystihhän mies sen pyysi anteeksi,se kun tuli kaikkien tietoon, mutta kuinka olisi käynyt jos se ei olisikaan tullut julki.?????
Takuulla olisi jatkanut tekosiaan niinkuin ei mitään; suosittelisin avioeroa, mutta se olkoon kokonaan asiano,aisen oma asia päättä.
Älkäämme siis painostako häntä siihen emmekä tähän.
Tätä toivon Kaikkivaltiaan Jumalan nimeen .
Paljon sinä huopaa ja hoilotat mutta yksi on tärkein Uako Jumalaan ja kuuliaisuus.
Jumalan edessä luvattu, se on vain pappien tekemä ansa ihmisille,
Soillä kai ne kaavat on kirkonisät omasta päästään pullauttaneet sakastin lattialle ja siitä lakaisseet mappeihinsa.
Jokaisella petetyllä on oikeus avioeroon ja se mahdollisuus hänelle annettakoon.
Se olkoon siis asianomaisen omassa harkinnassa ottaako eron vai en, tietysti tämäkin mahdollisuus on olemassa.
kirjoitus Alpo, kiito siitä!
Tuntuu varmasti äärettömän pahalta miehesi teko. Itse en edes osaa kuvitella tilannetta miten toimisin. Olisin niin vihainen.
Oletko miehesi kanssa keskutellut asian juurta jaksain?
Jos miehesi rakastaa sinua, hänen tulisi jaksaa jutella, kun on tuollaiseen tempun tehnyt.
Oletteko puhuneet miksi hän päätyi tuollaiseen, mistä kaikesta se johtui jne.
Miesten on yleensä vaikea ajatella suhdeasioita tarkemmin(anteeksi miehet jos loukkaa teitä, on poikkeuksiakin, tiedän) paneutuen niihin, mutta nyt hänen kyllä on, ellei ole jo tehnyt niin. Sen saat häneltä vaatia ja se hänen on tehtävä sinun takiasi.
Ei riitä vain se että on seurakunnan edessä pyytänyt anteeksi, myös sinulta on pyydettävä. Jos hän tarvitsee seurakunnan hyväksynnän, tarvitseeko hän sinun. Pitäisi tarvita.
Ja kun on tuollaisen tempun tehnyt, saa kyllä kestää sen seurauksetkin, eli sinun kyselyt asiasta vaikka vuosia eteenpäin.
Hänen tulee ymmärtää, ettei se sinulle selviä sillä että pari kertaa ollaan puhuttu asiasta vaan siitä on puhuttava usein, niin kauan että sinulla on taas luottamus tullut takaisin.
Ymmärräthän myös kuitenkin sen että miehesi varmasti häpeää tekoaan ja ei siksi ehkä halua puhua siitä. Häntä hävettää niin paljon. Voit sanoa hänelle tuon, mutta hän ei voi kääntää sinulle selkääsi tuon asia tiimoilla, sillä tuollalailla se kuormittaa sinua lisää ja vähentää luottamusta. Tuo asia johtaa silloin vain pahempaan.
Uskon että jos saat miehesi puhumaan tuosta asiasta, se voisi myös helpottaa miestäsi pitemmän ajan jälkeen. Alku on hankalaa.
Voit myös muuttaa toiseen osoitteeseen tai laittaa miehesi muuttamaan, jos asia menee liian hankalaksi, ihan vain lastesi ja oman mielenterveyden vuoksi.
Antanut anteeksi, niin siitä huolimata sinulla on aoikeus ottaa avioero.
Raamatusta se löytyy Matt: 19.9 Mutta tee niinkuin parhaaksi näet.
Todellakin sinun on lupa erota ja ottaa uusi aviopuoliso.
kanssasi samanlaiseen tilanteeseen joutuneita. Nyt olisi minun helppo vedota raamatun opetukseen rakkaudesta: ” Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.…”. Tämä ei kuitenkaan auta sinua yhtään, sillä tämmöiseen rakkauteen ei meistä kukaan ihminen pysty. Tämä Korinttolaiskirjeen kohta kuvaa Jumalaa, Jumalaa joka on rakkaus.
Katsopa nyt, kun Paavali selittää rakkaudesta: Kor. 13:8 ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.” Nyt me tästä käsitämme, että Paavali ei puhu meistä ihmisistä, vaan Jumalasta joka on rakkaus ja vielä apostoli lisää, eli näyttää. että me olemme vajavaisia myös rakastamaan: ” Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista”.
Meidän on ymmärrettävä myös tämä, että meidän anteeksiantaminen on myös ”vajavaista” ja vasta taivaassa – perillä olemme täydellisiä, eli kykenemme myös rakastamaan, niin kuin Jumala. Tästä tuo korinttolaiskirje todistaa: ”mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa”.
Nyt minä annan sinulle sen neuvon, eli miten sinun tulisi toimia. Ei sinua auta, eikä helpota oloasi, vaikka puhuisit kahdestaan miehesi kanssa. Uskon, että miehesi haluaisi pyyhkäistä pahan tekonsa olemattomiin, mutta kun teko on tehty, se ei katoa, ei vaikka pyytää sen anteeksi.
Jumala kyllä unohtaa meidän rikkomuksemme, mutta muista nyt tämä, me olemme ”vajavia” ja siihen meidän on tyytyminen. Jumala on antanut meille järjen ja tätä meidän älyä tulee käyttää, niinpä minun neuvoni on, että haet apua ammatti ihmisiltä.
Kirkossamme toimii perheasiain ammatti ihmisiä, jotka ovat saaneet koulutuksen juuri tämmöisten vaikeitten ihmissuhteitten hoitoon. Voit mennä vapaasti, sinun uskoosi, eli vakaumuksesi ei ole vaarassa, he eivät tee käännytystyötä ja ovat vaitiolovelvollisia.
Jos miehesi ei lähde kanssasi, mene yksin. Lupaan sinulle, olosi helpottuu. Rukoilen teidän puolesta, kyllä Jumala auttaa teitä. Ero ei ole teidän, sinun miehesi, eikä lastesi kannalta hyvä. Uskon ja rukoilen, että voitte selviytyä tämän yli.
hyvästä kirjoituksesta!
niin monen tietoon? Tässä kohdin varmaan kannattaisi meidän itse kunkin pysähtyä ja kävellä peilin eteen; yl. asioista supatetaan takana päin ja ei puhuta asiasta suoraan asianomaisen kanssa. Onko siis mukava supatella asioista ja kertoilla ja kauhistella: "ajatella, että sekin on semmoinen..".
Asiat pysyisivät kohtuullisina, juorut ja jutut eivät leviäisi - kuten aloittaja valitettavasti nyt myös teet, kun kerrot miehestäsi. JOS KERRAN asia on sovittu ja anteeksi annettu, ei siitä enää voi puhua, synti on upotettu armonmereen - siksi vähän epäilenkin asian aitoutta?
Kiitos teille kaikille. Oon yrittänyt ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta. Lasten kannalta on yksi. Oma elämä naisena ja puolisona on toinen. Uskomisen asia tulee siihen myös. Mutta suurin muuri on nyt ollut se että miehen mielestä ei mitäänsyytä keskustelemiseen ja asian käsittelyyn ole. Kun se on "upotettu armonmereen". Mulla taas ei se vielä tunnu riittävän sillä sielu on haavoilla ja minua naisena loukattu! Avioelämä esimerkiks ei tunnu kiinnostavan ei sitte yhtään.
epäile, ettet olisi aito!
Olen läheltä seurannut, kun siskoni on yrittänyt toipua miehensä pettämisestä. Olemme vuoden jo puhuheet ja käyneet läpi kaikkia tuntoja, kuinka häntä hävettää mennä edes ihmisten ilmoille, kun kaikki muut ovat asian tiennet, mutta hän ei. Hän on käynyt terapiassa ja saanut sieltä varmaan parhaan avun, vaikka hän on monet kerrat sanonut, että tämä keskustelu oman siskon kanssa on myöskin terapiaa. En yhtään suosittele, että otat uskonystävän uskotuksi, eihän sitä tiedä mikä juoruakka hän loppujen lopuksi on.
Hyviä kirjoja on myös olemassa ja hän mainitsikin pari, joita hän on käynyt läpi moneen kertaan. Nimi oli jotain Särjetystä ehyeksi, en nyt muista, mutta varmaan terapeutti tietää suositella.
Puhua vaikka tuomioistuimessa.
Jos niin koville sattuisi ottaam asuminen huoripukin kanssa.Hänellä on Raamatun mukainen oikeus siihe että eroaa, ja ottaa uuden.
Ihmettelen kahta asiaa!
Miten on mahdollista, että aviollisia intiimejä asioita käsitellään JULKISESSA KOKOUKSESSA rauhanyhdistyksellä? Vastaapa avaaja, sinäkö itse tällaista julkisuutta halusit miehesi langettua sinua pettämään??? En oikein usko!
Toiseksi. Tyypillistä vanhoillislestadiolaista ajattelua: opetetaan että palkkä anteeksipyyntö vakavassa rikkomuksessa riittää. Vääryyden teon uhrille ei tarvitse asiasta enempää selvitellä mitään eikä tarvitse yrittää korjata vahinkoa.
Kirjoitit:
"JOS KERRAN asia on sovittu ja anteeksi annettu, ei siitä enää voi puhua, synti on upotettu armonmereen."
Parisuhde ei ole enää sama, kun siihen sisältyy uskottomuus. Asia vaatii kunnollisen prosessoinnin.
Vaimo ei siitä vielä saa omia loukattuja tunteitaan anisena kuntoon että mies on tehnyt rippiä JULKISESTI SEURAKUNNALLE. Sellainen tilanne on täytynyt olla sinulle luultavasti enemmän kiduttava ja häpeällinen kuin vapauttava. Näin itse ainakin ihan tavallisena naisena kokisin.
Ainakaan itse en haluaisi käsitellä avioliiton intiimejä asioita yhdessä minkään porukan kanssa jota en olisi itse valinnut. Mieluiten käsittelisin asiaa vain terapiassa, ammattiauttajan tukemana.
Voimia sinulle avaaja!!
Ymmärsin kuitenkin jutusta, että mies pyysi anteeksi seurakunnalta aiheuttamaansa julkista skandaalia? Tuskin olisi seurakunnan edessä pyytänyt anteeksi, jos asia ei olisi ollut laajasti tiedossa? Toinen kysymys sitten on, miten asiasta tiedettiin laajasti? Jäikö mies kiinni nolosti tms.? Reiluahan olisi, jos "havaitset pettämistapauksen", auttaa ihmisiä avio-ongelmassa, eikä toitottaa asiaa muille, jolloin skandaali ei olisi julkinen eikä kuuluisi seurakunnalle eikä muillekaan. Minusta asia tulisi pitää niin pienessä piirissä kuin mahdollista, koska eihän se kuulu sivullisille, eikä julkisuus paranna tilannetta.
Petetylle vaimolle: Sano miehellesi, mitä kirjoitit täällä. Että asia on annettu anteeksi, eikä sitä sen vuoksi enää muistella, että hänen tulisi lisää katua, jos on vilpittömästi katunut. Kyse on kuitenkin teidän avioliitostanne ja on tärkeää, että hän huomioi sinun tunteesi ja tarpeesi, sekä kantaa vastuunsa, olipa häpeä kuinka paha tahansa. Hän jos joku sen on kuitenkin ansainnut, et sinä. Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi.
että kaikki olemme vajavaisia, kaikki pois poikenneet. Ei ole yhtään, joka hyvää tekee. Kaikki kelvottomiksi tulleet.
Muista Daavidia, kuinka hän lankesi niin raskaisiin synteihin ja miten hän sitten katui syvästi, kun silmänsä avautui.
Noin voi käydä, jos antaa otteen Isän kädestä lipsua. Ensin ehkä vähän viattomasti flirtaten ja himo kasvaa syödessä. Ja niin on sielunvihollinen päässyt tarkoituksensa päähän. Vastapuolikin on voinut olla hyvin aktiivinen. Mutta uskon, että miehellesi on nyt raskaasti valjennut tekonsa kauhistavuus ja sinun on syytä antaa anteeksi niin itsesi kuin koko perheesikin tähden ja paras yrittää unohtaa se, heittää selkänsä taa ja katsoa eteenpäin, ei taaksepäin, koska Jumalakin antaa anteeksi ja on jo antanut.
1. Joh. 1:
"9 Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. [Jaak. 5:16]
10 Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä."
Matt. 5:
" 27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. "
Anna hänelle anteeksi, sillä emmehän tiedä, milloin itse lankeamme. Sielunvihollinen on kavala.
Luuk.6:
"36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. "
Toivon ja rukoilen, että olet ottanut ehkäisyn käyttöön. Ilman sitä perheessänne ei tule tapahtumaan mitään hyvää. Ainakaan lapsen näkökulmasta. Eli asia numero yksi on että ehkäisy on kunnossa.
Mun mielestä tosta pettämisjutusta on kuitenkin mahdollista päästä yli. Toisaalta vaikeammaksi asian tekee se, kuinka hirvittävän luokkaavaa se on sinun näkökulmastasi katsottuna. Nainen joka on hoitanut kantanut ja synnyttänyt miehen lapsia meneekin vieraisiin kun nainen on väsynyt ja uupunut miehen lasten hoitamisesta. Sikamaista. Ja vielä se, että koko ympäristö tietää asiasta. Valitettavasti et ole muuten ainoa nainen jolle tiedän tällaista tapahtuneen vl-piireissä. Olen kuullut monestakin uskottomuustapauksesta, ja syykin lienee selvä. Ihmisellä on seksuaaliset tarpeet ja vl-avioliitossa tähän asiaan liittyy kaikenlaista kieroilua tämän ehkäisykiellon takia.
Harmi että olet tuollaiseen tilanteeseen joutunut, mutta älä enää suostu tuohon ehkäisykieltoon ainakaan.
Minun mielestäni sinun pitäisi saada aikaa itsellesi. Aluksi vaikka viikon loma jossain ilman lapsia ja miestä jonkun tuttavan kanssa, sen jälkeen säännöllisesti yksi ilta viikossa vain sinulle ja voisit tehdä jotain mitä itse haluat. Ja se perheterapia olis kanssa hyvä.
Mutta aluksi ota herran tähden aikaa vain itsellesi. Sinua on loukattu niin syvästi, ettei sitä kuitata vain yhdellä anteeksipyynnöllä. Mies voisi hyvittää tätä sinulle lopun elämääsi antamalla sinulle omaa aikaa.
>> Olemme asiasta puhuneet ja olen anteeksi antanut hänelle. Mutta se vaivaa yhä mieltäni. Mies ei kuitenkaan salli siitä enää puhuttavan, koska se on hänen mielestään sovittu.
Olipa hyvä kirjoitus jälleen Admatalta. Näinhän se on, anteeksianto on prosessi. Vuosikausia jatkuneet ongelmat eivät hoidu millään yhdellä lauseella, vaan vaaditaan molemminpuolisen prosessin läpikäyminen.
Tällaisissa aviokriiseissä suurimpia kärsijöitä on usein lapset. Vanhempien suhde on heidän kotinsa ja toivon mukaan jo olemassa olevat lapset ovat tärkeämpiä kuin uudet raskaudet jotka vievät tilan jo olemassa olevilta ja paljon (ehkä) tilanteesta kärsineiltä. Joten toivottavasti mitään uusien lapsien synnyttämistä ei vaadita.
"Teon anteeksiantaminen ei ymmärtääkseni tarkoita sitä, etteikö vahinkoa tarvitsisi korjata. Tästä on nyt kohdallasi kysymys. Jos vaikkapa rikkoo toiselta ikkunan ja pyytää anteeksi, niin onko oikein sanoa että ikkunan korjaamisesta ei tarvitse keskustella kun se on anteeksi pyydetty ja annettu?
Olet rikkinäinen, koska miehesi on pettänyt sinua. Jos miehesi aidosti katuu, niin hänen velvollisuutensa on yrittää toimillaan korjata ja korvata pettämisensä."
Tuo on minusta juuri hyvä pointti. Loppukirjoitukseesi kommentoisin, että kyllä anteeksipyytämisen lisäksi tulee tosiaan myös kantaa vastuunsa (tässä tapauksessa huolehtia loukatusta vaimosta niin hyvin kuin mahdollista, että rakkaus voisi ehkä palautua/korjautua. Se myös osoittaisi miehen olevan tosissaan).
Niin pettäminen on tietysti ikävä juttu mutta miten suhtautua vanhukseen joka on käyttänyt kahta kasvattityttöään hyväksi jonka seurauksena toinen heistä teki itsemurhan. Hän on saanut synnit anteeksi veljiltä ja sisarilta mutta oikeuteen asiaa ei oo sitte viety. Ja nyt vanhana hän ei enää muista mitään. Riittääkö tällaisessa asiassa myös jos saa uskoa synnit anteeksi?
On aika yleistä, että jos joku pettää kerran, se pettää toisenkin kerran. Tieto ei aloittajaa lohduta, mutta olikin varoitukseksi. Oma ystäväni oli pettäjän kanssa naimisissa. Mies lupasi ekan kerran jälkeen (oliko edes eka!) ettei ikinä enää petä, mutta petti kuitenkin. Pettäjä jäi uusinnasta kiinni, kun tartutti sukupuolitaudin vaimolleen, kun ei itse tiennyt saaneensa tartuntaa. Tällaista voi tapahtua nyky-Suomessa, joten kannattaisi se petturi passittaa seksitautien tarkistukseen lähimpään terveyskeskukseen sekä kannattaa itsekin käydä. Joillakin sairauksilla on pitkä itämisaika, jopa useita kuukausia. Lisäksi esim. sukupuolitauti voi tarttua synnytyksessä vauvaan. Ei ole tarkoitus pelotella. Oman ystävän kokemus ja hänen tukeminen on vain tehnyt valppaaksi. En yleistä. Ei kaikilla ole tällaisia ongelmia, mutta pitää muistaa, että aina on kaikki mahdollista.
Kyllä sun ukkos pitäs tehdä kotitöitä enemmän ja järjestää asiat niin, että sinäkin pääsisit joskus lomalle. Ukkos pitäs järjestää myös apua kodin hoitoon jos hän ei itse ole paikalla ja jotta kaikki ei jäis sinun kontollesi.
Harkitsisin myös sterlisaatiota tai ainakin ehkäisy on paikallaan. Äläkä usko niiden saarnamiesten kaikkia juttuja ehkäisyn synnillisyydestä. Höpsistä, ei Raamattu velvoita ehkäisyyn. Ei ehkäisy ole uskon ehto eikä mittari eikä uskon hedelmäkään.
tv. vanhoillinen
Kirjoita hälle kirje.
kerro siinä tuntojasi, mitkä asiat haittaavat. Ajattelen, että hänen voi olla vaikea puhua siitä, ehkä se on hänellekkin kova paikka puhua? mutta kirjoita kirje!
:)
ehottomasti varaa aika terapeutille mielenterveystoimistosta!
jos sinua masentaa kaikki,
siellä osataan auttaa