tänäänkin sopersin kaverille jotain ihan älytönta kun ei vaan tullu niitä sanija suusta mitä olis pitäny. sellasta tasasentylsää mössöä vaan mun puuminen aina on.
sit kun on selittämässä jotain ja huomaa et vittu kun sanoin ton asian tyhmästi, siis se oikeesti kuulosta sillä tavalla sanottuina tyhmältä, niin iskee melkein paniikki että pakko yrittää puhua "hienommin" sille värikkäästi ja hauskasti...tai ees niin ettei ajatus jatkuvasti katkea ja sitten tuleekin yllättäen jutun keskellä hiljaasta ja mä vaan sönkötän että mitäs pitikä sanoa...ja sit jos ei heti tuu mielee missä olin ni iskee taas paniikki että keksi keksi nyt.
sitä ku tuntee ittesä joskus niin äärimmäisen tyhmäksi ja yksinkertaseksi. sit joskus jää miettii et pitäskö kertoo se yks juttu vai ei, joskus jättää kertomatta ku ajattelee että se on kummiski niin tyhmä juttu ja joskus taas sen kertoo mut sit heti jälkeen tulle hirvee typeryyden tunne ja paniikki(jälleen) että miksi mä sanoin sen että ihan dork..
haluan oppia puhumaan! voihan sitä harjoitella?
sit kun on selittämässä jotain ja huomaa et vittu kun sanoin ton asian tyhmästi, siis se oikeesti kuulosta sillä tavalla sanottuina tyhmältä, niin iskee melkein paniikki että pakko yrittää puhua "hienommin" sille värikkäästi ja hauskasti...tai ees niin ettei ajatus jatkuvasti katkea ja sitten tuleekin yllättäen jutun keskellä hiljaasta ja mä vaan sönkötän että mitäs pitikä sanoa...ja sit jos ei heti tuu mielee missä olin ni iskee taas paniikki että keksi keksi nyt.
sitä ku tuntee ittesä joskus niin äärimmäisen tyhmäksi ja yksinkertaseksi. sit joskus jää miettii et pitäskö kertoo se yks juttu vai ei, joskus jättää kertomatta ku ajattelee että se on kummiski niin tyhmä juttu ja joskus taas sen kertoo mut sit heti jälkeen tulle hirvee typeryyden tunne ja paniikki(jälleen) että miksi mä sanoin sen että ihan dork..
haluan oppia puhumaan! voihan sitä harjoitella?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi brando,
en tiedä minkä ikäinen olet ja missäpäin asut. Itse suosittelisin kansalaisopistojen (edullisia) puhekursseja, joista löytyy vaihtoehtoja. "Esiintymisjännityksen" hallinta lähtee sisältä ja siitä, että tuntee olonsa varmemmaksi puhetilanteessa. Myös kunnalliset ja yksityiset puheterapeutit auttavat naissä jutuissa.
Mul on ihan sama ongelma! puhun usein tosi tyhmästi ja aattelen, oliko se nyt hauskaa vai ei. Sitten mä saatan änkyttää ja tunnen itteni viiden tähden idiootiksi. Joskus mun sanominen saattaa jäädä kesken ja kaveri kysyy "niin?" ja oon jo unohtanu sanottavan. Tää asia johtuu mun hajamielisyydestä, olisitkohan säkin vähän sellainen? meissä on yhteistä! aivan kuin minä olisin kirjoittanut tekstisi. Mun päässä pyörii kaikkea hauskaa, mitä voisin kavereille kertoo mutta miksi mä saan kuulostamaan ne niin mielettömän tyhmiltä?
Kolmevuotiaana mä kävin puheterapeutilla mun puhumattomuudan takia ja puhuin usein epäselvästi. Musta tuntuu että oireita on edelleen... joten älä huoli et oo ainut maailmassa!
mulla ei ole tollasta taustaa että olisin joskus ollu hiljanen tms. vaan oikeastaan päinvastoin. mä haluaisin oikeesti tehdä asialle jotain, ja melkein olisin valmis menemään puheterapeutille.
tuntuu että en osaa keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa, eli ajatukseen ja puhumiseen. mun päässä on miljoona asiaa ja kun ajattelen niitä niin ne saa mut nauramaan kun ne on niin hauskoja mutta sitten kun alan puhumaan niin ajatus katkeaa. tuntuu ihan hirveeltä kun tajuaa että mihin se ajatus katos, heti sillon kun on äänessä. siksi aina kun joku kysyy multa jotain niin olis paras että saisin ensin hiljakseen ajatella ja sitten vasta vastata, kun ei pysty tekemään niitä samaan aikaan.
minkä ikäinen muuten olet? jos haluat jatkaa keskustelua niin se kyllä kävis mulle, ihan kiva tietää että siellä jossain on joku samanlainen...
...16 vuotias, entä sä?
moih:) mulla on vähän saman tapainen"ongelma" puhun paljon , mutta aivan liian nopeaasti usein. JA on todella tuskastuttavaa samaa asiaakaan montaa kertaa yrittää selittää. Ja kun itse "tiedostan " ongelmani iskee jo melkeen suorituspaineet etukäteen kun tietää että pitäisi mennä puhumaan vaikkapa jotain puhetta . Kaverit nyt on niin tottuneita siihen et puhun liian nopeasti et ne jopa tajuaakin mua :)
no olin harrastukseni parissa ja siinä yhtäkkiä opettaja pyysi mua kertomaan yhestä matkasta joka oltiin kesällä tehty. eiiiih ku nolottaa vielki ku puhuin niin typerästi...sillee että no päiväl oltii siellä ja illalla tehtii sitä ja sit se paikka olis sellane paljo pienempi ku tää ja mitäs myö siel tehtiikää tehtii jotai pelejä ja mites se nyt olkaa ja kukaa ei vissii sanonu mittää....yyyh...