Olen tuntenut aina olevani yksin, aina etsien paikkaani.
Aina etsien uusia ihmisiä, uusia kavereita, vanhemmat eivät tuntuneet vanhemmiltani,
koti ei tuntunut kodilta. Nyt asun omassa kämpässä tunnistamatta tätäkään kodiksi.
Mutta minun ei tarvitse itkeä yksinäisyyttä enää. Olen löytänyt vihdoin paikkani. Se vei 23 vuotta.
Kotini on siellä missä on ihmisiä, kotini on siellä missä on ystäviä, uusia ja vanhoja,
kotini on kaikkialla maailmassa. Olin sitten asunnossa, kadulla, töissä, baareissa, jossain jatkoilla,
en tunne enää olevani yksin :)
Ja olen onnellinen koska voin olla oma itseni joka puolella, koska olen todella...todella muuttunut :D
Aina etsien uusia ihmisiä, uusia kavereita, vanhemmat eivät tuntuneet vanhemmiltani,
koti ei tuntunut kodilta. Nyt asun omassa kämpässä tunnistamatta tätäkään kodiksi.
Mutta minun ei tarvitse itkeä yksinäisyyttä enää. Olen löytänyt vihdoin paikkani. Se vei 23 vuotta.
Kotini on siellä missä on ihmisiä, kotini on siellä missä on ystäviä, uusia ja vanhoja,
kotini on kaikkialla maailmassa. Olin sitten asunnossa, kadulla, töissä, baareissa, jossain jatkoilla,
en tunne enää olevani yksin :)
Ja olen onnellinen koska voin olla oma itseni joka puolella, koska olen todella...todella muuttunut :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten tämä muutos sitten tapahtui?
Kuulostaa hienolta, mutta mistä löysit ystäviä? Tuntuu, että nyt aikuisena on tosi vaikea löytää uusia ystäviä, kun kaikilla on jo oma kaveri-/ystäväpiiri tai perhe-elämä.
Hän ei kertonutkaan löytäneensä ihmistä/ystävää ... Vaan rauhan oman itsensä kanssa missä vaan liikkuukin... Ei enää huolta turhista.