Muutaman ketjun ajankulukseni lukaisin. Ja voi että! Onpa surullista, että nykypäivänä lapsenlapset koetaan taakaksi ja lapsenlapsien halu viettää aikaa isovanhempien kanssa koetaan äidin laiskuudeksi, jaksamattomuudeksi jne. Tyyli näkyy olevan "hoitakaa itse ja vastuu vanhemmalla". Ei tarvitse ihmetellä, että nuoriso kärsii kun kukaan perheen "ulkopuolinen" ei halua vapaaehtoisesti viettää aikaa lapsien kanssa lainkaan. Kaikki on suurta taakkaa ja vapauden riistoa. Missähän vaiheessa asiat muuttuivat niin, että ne omat lapset ovatkin vain taakkoja, jotka muka yrittävät lapsenlapsien hoitovastuun työntää isovanhemmille? Mielestäni lapset ohjaataan tällä systeemillä jo pienestä oppimaan, että itsekkyys on kaikki kaikessa. Kunhan oma napa pyörii, muista viis.
Mummopalstalle eksyminen tekee
surulliseksi...
11740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yleistäminen ei kerro koko totuutta.
Tällä palstalla vierailee vain promille kaikista mummoista.
Aina ei ole kyse mummon itsekkyydestä.
Minun tilanteeni on se, että en SAA kahta lapsenlastani luokseni.
Miniä kostaa perheensä avio-ongelmat miehensä äidille. Ja vaikka en ole arvostellut sanallakaan, saati eleillä heidän riidoistaan, niin lasten tapaaminen on minulta kielletty.
En osaa hoitaa 2 ja 4-vuotiaita lapsia prikulleen sääntöjen mukaan.
Lastenhoito on tarkkaan puuhaa!
Näitä virheitä olen tehnyt:
olen antanut kiisseliä (ei olisi pitänyt antaa)
en ole antanut marjakiisseliä (olisi pitänyt antaa)
olen laittanut 2-vuotiaan päiväunille klo. 12.00 (ei olisi saanut laittaa)
en ole laittanut päikkäreille (miksi lapsi on väsynyt? se olisi pitänyt laittaa nukkumaan)
olen vienyt leikkikentälle (Ei, ei!)
en ole vienyt leikkarille (olisi pitänyt viedä!)
olen korjannut liikoja leluja (kaikki lelut on oltava lattialle)
en ole korjannut liikoja leluja (ylimääräiset on korjattava)
en ole antanut repiä kirjojani
en ole antanut hyppiä pöydälläni
en ole antanut sotkea ruoalla
en ole antanut karamellia (olisi pitänyt antaa)
olen antanut karamellia (ei olisi saanut antaa)
Näistä syistä minulle ei voi lapsia luottaa hoitoon, koska olen vaarallinen lapsen terveydelle.
Nyt en ole nähnyt lapsia moneen viikkoon.
Hei syrjämummi!
Juuri tuota...
kaikkein pahinta on se, että nämä miniät eivät edes tajua miten röyhkeitä he ovat.
He ovat näitä - minäminäminäminä -
ja ajattele; mitä heidän lapsistaan tulee kun tuollaisen elämisenmallin saavat?
Ei pal´naurata.
Osuit naulankantaan juuri se MINÄ on tärkeää eikä häiritsevä kälisevä anoppi, josta on vaan riesaa ! Puhuu seläntakana pahaa, on itsekäs, puuttuu asioihin jotka hänelle ei kuuluu, ei auta hädässä vaan on läsnä vain ilon hetkillä, haluaa tulla valmiseen katettuun pöytään ja nyppiä kaiken irti koska katsoo sen oikeudekseen onhan hän jo velvollisuutensa hoitanut !! huh huh ei nappaa
Kyllä se äiti väsyy, jos hän on pikkulapsen ainoa hoitaja. Jos Hän voi turvallisesti luottaa isovanhempien huomaan lapsensa, se on suurenmoista ja iloa tuottava asia kaikille osapuolille. Minä nyt yleistän, mutta se on yleistä että eri sukupolvet tulevat hyvin toimeen ja rikastuttavat toistensa elämää. Se on kyllä poikkeusta, jos isovanhemmat odottamatta viikkokaupalla joutuvat hoitamaan jälkikasvuaan. Tällaisessa tapauksessa on ongelmia perheen ja suvun kesken.
Mieli pahoittuu usein näitä juttuja lukiessa. Mielipidekeskustelussa jokaiselle pitää antaa omista lähtökohdistaan oikeus tuoda mielipiteensä julki, mutta valitettavasti ymmärrystä kanssakirjoittajia kohtaan ei löydy kovinkaan usein. Tai halua ymmärtää. "Minä olen oikeassa" ajattelumalli näkyy varsin hyvin monissa mummopalstan keskusteluissa, eikä kyseessä ole läheskään aina se miniä tai nuori vanhempi. ;)
Yhteiskunnassa sama ilmiö näkyy liiankin hyvin.. Itsekeskeisyys rehottaa.
En ymmärrä tätä juttua,että nuoret vanhemmat hoitakoot itse lapsensa.Otan lapsenlapsia useinkin meille,enkä suinkaan siitä syystä,että lapseni vaatisi tai ei itse osaisi hoitaa.Omat vanhempani ovat olleet lapsilleni läheisiä ja haluaisin,että minullakin olisi hyvä suhde lapsenlapsiin.Ei läheinen suhde voi syntyä,jos tavataan kerran vuodessa.Tai siis voihan yhteyksiä pitää muutenkin nykyään,jos on pitemmät välimatkat.Voi soitella,netin kautta pitää yhteyttä,keinoja on.Haluan kuitenkin,että lapsenlapset saisivat sen tunteen,että ovat minulle tärkeitä ja rakkaita,aivan erityisiä ,jokainen omana itsenään.Kaikki tämä on mielestäni sen lapsiperheen henkistä tukemista näissä pienten lasten vanhempien ruuhkavuosissa.
Itse olen saanut juuri päinvastaisen kuvan näitä lukiessa. Eli että mummoja ei hyväksytä eikä haluta lastenlasten elämään. Tämä näkyy lähinnä anoppi ja appi keskustelussa hyvin selkeästi. Mummoihin ei luoteta eikä uskota lapsia heidän hoivaan, viedään mieluummin vieraalle hoitoon vaikka mummo asuisi ihan vieressä ja olisi halukas hoitamaan.
Miniät eivät halua anoppejaan lastensa lähelle.
kyllä se riippuu ihan siitä anopista miten käyttäytyy koko perhettä kohtaan ja minkälaisen vaikutelman on antanut. Luottamus on avain sana sekä meidän tapauksessa anopin menneisyys ja hänen vastuuttomuus aikoinaan lapsiensa suhteen. Meillä äideillä ja isillä on vastuu emmekä halua samanlaista menneisyyttä kun ed mainitulla. Minä miniänä hoidan parhaani mukaan perhettäni ja pidän huolen tarpeista ja annan rakkuatta enkä niinkuin eräät...asioita ei voi yleistää mutta näin meidän tapauksesa mikä on valitettavaa lähinnä anopin kohdalla. Yököttävintä on jatkuva hyväksynnän hakeminen/oman poikansa nuoleminen mikä on selvä osoitus siitä mitä olen kuullut hänen ns lastenhoitoajoista...
Ihmettelen vaan näitä äitejä kommentoimassa jos minä "huono mummo" kerron, että hoidan sen minkä minä pystyn, siis omien voimien puitteessa hoitamaan näitä omia lastenlapsiani, tulee valtava ryöppy niskaan miten kylmä ja tunteeton ihminen olen.
Eikö meillä mummoilla ole vaan mitään sanottavaa?
ollaanko me itsestään selviä hoitajia näille nuorille?
Kyllä meillä pitää olla vara sanoa joskus ei, kun ei jaksa työviikon jälkeen heti lapsia paimentaa, kun nuoret haluaa "irrottelemaan"
Nyt en puhu omista lapsistani, että he olisivat tuoneet lapsensa minulle näin hoitoon, mutta tiedän tuttava mummolle näin käyneen.
Itse hoidan lapsia ihan mielellään, mutta joskus on pitänyt sanoa että en nyt jaksa ja vanhemmat ei kyllä ole siitä loukkaantuneet, he ymmärtävät minua. Ei se tarkoita, että ei haluais hoitaa, mutta kun ei ole enää kunto sitä mitä nuorilla on, kyllä minä olen terveellä lailla itsekäskin, pitää ajatella omaakin jaksamista, kun olen vielä kuitenkin työelämässä mukana.
Siis, ymmärrän sen jos on vaikka yksinhuoltaja, niin apu on todellakin silloin tarpeen ja ymmärrän tietenkin jos on todella väsynyt vanhempi, tarvitsee apua,ja myös senkin, että joskus nuoret tarvitsee sitä omaa aikaa, mutta pitää kuitenkin ajatella niitä mummojakin ja pappoja, mikä on niitten vointi ja terveys.
Ei minusta me mummit ja papat olla mitään pakkoapuja, se apu minkä annamme pitää tulla sydämestämme ja rakkaudesta lapsiin ja lastenlapsiin.
hienoa, että sinulla on näin asia. Toivottavasti sinua kunnioitetaan ja sinä kunnioitat myös perhettä. Epäbalanssi syntyy juuri ristiriidoissta, vääristä motivaatioista hoitaa (ei ole vilpitöntä), pidetään mummia hoitajana...meillä ns hoito on itsekästä ja vilpitöntä apua ei paljoakaan ole herunut kun olisi sitä tarvittu ym Anoppi suorastaan myrkyttää ilmapiirin...
on sinun kirjoituksesi.. Olisipa meilläkin ollut noin paljon onnea mummojen kanssa!! Oma äitini on kerran tänä vuonna nähnyt lapseni 1,5h ajan, ei jaksa tulla tänne kauas 200km päähän ja sinne emme vaivaksi saa mennä. Eipä mummo muistanut lapsemme syntttäripäivääkään. Pyydetty ollaan moneen kertaan, katsottu linja-autotauluja ym. mutta eläkkeellä on niin paljon muuta parempaa tekemistä:)) Onneksi toinen mummo on hieman kiinnostuneempi; tulee sentään vielä pidemmän matkan päästä kerran vuodessa meille ja sinne olemme melko toivottuja vieraita (kunhan emme liian usein käy).. Eikä siis kyse olisi siinä, että notkuisimme pitkkän kenenkään nurkissa ja elätettävänä. Molemmat olemme töissä, joten lähinnä lomilla yritämme käydä mummoloissa.