Viljavat pellon laineet
viriävien elotuulien
keinussa tanssivat
kuin syleillen
toisiaan
ulapalla soutavat
järven aallot
rantaan,joissa
lumpeen kukat luovat
värimattoaan
toisiinsa kietoutuen
rantahietikon laitamilla
nurmen nukan vihreys
paljastaa eletyn kesän
jälkensä,
jossa orava loikkii
vikkelin liikkein
lähimetsän suojan
kätköihin.
Auringon lämmittävät
kultasäteet saavat
loihtimaan lähitienoon
kirkkaaseen
luontovaippaansa
jossa astelen värikuvien
elävässä maailmassa,
alla sinitaivaan
päällä vihreyden keitaan
jonka yllä
tuulessa lepattavat
lehtipuiden soinnin
rapeat sävelet.
Sydän että mieleni
muisti poimuihin
jäädäkseen asumaan
tämän eletyn ajan
-muisto rikkaus-
sinetöitynä
elämänkehyksiin.
Heleyden viserrys
linnunlaulu puusta
lehahtaa viereltäni
lentoon
jättää tunteen - Sinusta -
Rakkauden Ylipapittaresta,
joka lennähti
Elämääni
suojelemaan vaaroilta
siipiesi suojilla.
Astelemme Elämän ahojen ja
niittyjen laitaa
-luonto kukkien-
seppelöiminä metsän
suojaverkkoon.
Luojaan
- joka on meidän
pikku
Paratiisimme.
viriävien elotuulien
keinussa tanssivat
kuin syleillen
toisiaan
ulapalla soutavat
järven aallot
rantaan,joissa
lumpeen kukat luovat
värimattoaan
toisiinsa kietoutuen
rantahietikon laitamilla
nurmen nukan vihreys
paljastaa eletyn kesän
jälkensä,
jossa orava loikkii
vikkelin liikkein
lähimetsän suojan
kätköihin.
Auringon lämmittävät
kultasäteet saavat
loihtimaan lähitienoon
kirkkaaseen
luontovaippaansa
jossa astelen värikuvien
elävässä maailmassa,
alla sinitaivaan
päällä vihreyden keitaan
jonka yllä
tuulessa lepattavat
lehtipuiden soinnin
rapeat sävelet.
Sydän että mieleni
muisti poimuihin
jäädäkseen asumaan
tämän eletyn ajan
-muisto rikkaus-
sinetöitynä
elämänkehyksiin.
Heleyden viserrys
linnunlaulu puusta
lehahtaa viereltäni
lentoon
jättää tunteen - Sinusta -
Rakkauden Ylipapittaresta,
joka lennähti
Elämääni
suojelemaan vaaroilta
siipiesi suojilla.
Astelemme Elämän ahojen ja
niittyjen laitaa
-luonto kukkien-
seppelöiminä metsän
suojaverkkoon.
Luojaan
- joka on meidän
pikku
Paratiisimme.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta näitä tulvillaan luontoaiheita olevia runoja on näin kaupunkilaisena todella kiva lukea. Siinä joutuu kävelylle ihan raittiiseen, kuulaaseen ilmaan jossa on lintuja ja vettä ja ruohoa ja taivasta ja avaruutta.
Tosin rakkauden ylipapittaren kaapu hieman närästi.
Mikäköhän siinäkin nyt sitten oli... hmm. Mun pitää pohtia tuota.
:)
Voi jos pikkuisen voisit kuvailla,
että missä kaupungin liepeillä
ollaan,kuitenkaan liikaa itseäsi
paljastamasta...-dolan
kuvittelee turhia.
Tuo ylipapitar jotenkin vain
laitoin-kuin kokeeksi-ties
mitä tai miksi sen siihen
laitoin...ehkä rakkauden
kunniaksi-kunnian osoitus
Rakkaudelle noin yleensä.
Kerro-kun olen pohtimisen
lopputuloksen saanut
valmiiksi.
Nuku levollinen yö.
..se vasta on kuvausten kuvausta.
menneinä aikoina olisi sopinut
suomi-filmeihin kun kuvauksesi
kuvausta olisi kuvattu!!!
hyvin on rakkauskin runossasi
mukana.
todella hienoa!!!
hyvä dolan!!!
Osuit oikeaan,ehkä sitä tavoitinkin.
Oikein lähes väkisin pinnistin
tuon aiheenkin.
Onhan niitä nytkin usein tullut
seurattua,niiden luonnon kuin
kepeydenkin vuoksi.
Kiitän Sinua ja toivon että
mäkäräiset ja vampyyrin
lemmikit ovat olleet
lempeitä Sinulle.
kuvaat, melkein kuin lenkkipolkuni. Paitsi noita viljapeltoja ei... Lehtipuiden rapea sointi. Sinä sen sanoit. Oikeasti joku haavanlehti rapisee kuin paperia rypistäisi, joskus oikein hätkähtää sen kuullessaan. Hiiaaanovaa!
Kauniit on Sinun lenkkipolkusi...
...voitko raivata sinne pelto
aukeaman...huumoria yritän,mutta
pieleen meni.
Minä pidän lehtipuiden etenkin
haapalehti puiden rapinasta,
tai yleensä metsän äänistä.
Sanotaan raikas aurinkoinen
syys sää on upea ilmestys
monine väreineen.
Toivotan hyviä yön saapuvia
hetkiä tähän aikaan Sinulle.
mitenköhän tässä taas sanansa järjestelisi, ettei
tule syytöksiä mielistelystä, murrr.
Niin elävästi kuin kuvaatkin runossasi luontoa,
niin olisin itse varmaankin tiivistänyt kokonai-
suutta - koonnut samaiset säkeet vähemmillä sa-
noilla, nyppinyt parista ehkä yhden tiivistetym-
män säkeen.
Ja ehkä myös noita
ranskalaisia viivoja olisin karsinut, muuten
olen runostasi pidän.
Ja rakkausosuus on mielestäni kerrottu mitä
kauneimmin säkein ja sanoin.
Erityisesti loppu
' Luojaan
joka on meidän
pikku Paratiisimme '
Yes !
Puolesta tai vastaan ja rohkea
rotan syö.
Tunnustan kyllä ja usein on
pitänyt tyytyä lyhyempään
runoon,mutta niin usein se
venyy...liian pikäksi
-lienee tarkoitus.
Tuosta tiivistämisestä sain
esim.n.vuosikymmen sitten
myös kuulla.
Kanssasi olen samaa mieltä
myös noista viivoistakin,
jotenkin ne vain tahtovat
liiankin usein toistua.
Tiedän että tuo viimeistely
saisi olla tarkempi.
Olen jollekin täällä sanonut,
että tekis mieli repiä
kaikki tänne kirjoittamat
runot auki ajan kanssa.
Mutta en taida ryhtyä siihen.
Sanomasi oli aiheellinen,sillä
jo usein kirjoittaessani tiedän
asioita mihin pitäisi todella
kiinnittää huomiota...mutta
lienee tämä mies olla sitä
jääräpään sukua.
Kiitän hyvästä huomiosta ja
toivotan hyvää yötä kuin
herävää aamuakin.
sisimpäsi tulvii nyt yltäkylläisesti viljavaa satoaan. Olet kuin runsaudensarvi. :)
Eikös tuo viljanpuinti ajat ala
olla jo käsillä,mitä kylvää
niin sitä niittää.
Laatu takuuta ei vain ole
annettu.
Kiitän Sinua.
kokonaisuus,ihan totta!
Paratiisisi kuulostaa
melkoisen houkuttelevalta
sanoisin,onko sinne osoitetta?
Ja toivottavasti hän
jolle kirjoitit nappaa
lehtipuiden soinnit
nuoteiksi!
Jos jokainen löytäisi oman
Paratiisin itsestään,on
aikuisien satumaa,tai
hetkellisen hurmio tila.
Mistä lienet päätellyt
että olen tämän jollekin
ertyisesti kirjoittanut
-olenko jo niin läpinäkyvä
tyyppi...voihan vitalis.
Yrität saada minut kiikkiin.
Kiitän Sinua ja peittelen
nukkumaan Paratiisiin
omaan vuoteeseesi.