Lukiessani näitä lukuisia kommenteja kerron oman näkemykseni. Mielestäni miniän ja anopin/mummin ei tarvitse olla minnkäänlaisissa kanssakäymissä mikäli ei synkkaa tai on tekijäitä jotka häiritsevät perheen yhteiseloa. Anoppi ei ole sukua miniän kanssa joten ei tarvitse kärsiä. Lapsenlasta anoppi näkee täysin vanhempien ehdoilla ja heillä on vastuu lapsesta ja tämän hyvinvoinnista. Tilanne jossa äiti tai isä tuntee itsensä ahdistuneeksi heijastuu lopulta lapseen, joten elämä on hyvä rakentaa välttääkseen näitä mielipaha ihmisiä. Kaikista isovanhemmista ei ole siihen tehtävään syystä tai toisesta. Ei ole vanhempien tehtävä ratkoa mummin/anopin syitä käyttäytymiselleen ja mahdollisesti pitää- ei pidä miniästä leikkiin. HYVÄ RATKAISU täytyy sanoa ja tyytyväinen olen !
mummi ja miniä
lapsenlapsi
392119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Onkohan varmasti lapsenlapsen mielipide kyseessä! Rivien välistä luen yhtä ja toista.
Jaa, tuntuipa kolealta tuo avaus. Kyllähän se monella varmasti on näin, että oma pieni piirii ja vain omat asiat ovat tärkeitä. Muista ei niin väliä. Siinähän se on sitten valmiina tämä yhteiskunnan välinpitämättömyys, muista piittaamattomuus ja pohjaton yksinäisyys sekä perheiden rikkinäisyys ja avioeroperheet.
periaatteessa menee. Mutta täytyy olla mummossa jotain todella pahasti vialla, että lapselle on parempi olla ilman häntä elämässään. Lapset tarvitsevat mummoja.
kyllä se riippuu myös mummista minkälainen tapaus on...kaikkea ei tarvitse sietää
tarvitse sietää, mutta on hyvin murheellista, jos lapset menettävät isoäitinsä siksi, ettei heidän äitinsä siedä tätä. Äiti ottaa suuren vastuun, jos eliminoi lastensa elämästä isoäidin.
Jos äiti haluaa kostaa jotakin isoäidille, niin älköön käyttäkö viattomia lapsia koston välineenä.
Äiti ei antanut tavata mummua, isän äitiä, kuin tarkan kontrollin alla.
Joka käynnin jälkeen, piti joka keskustelu toistaa äidille sanan sanaan. Piti katsoa äitiä kokoajan suoraan silmiin. Näin äiti varmisti että ei valehtele eikä jätä mitään kertomatta.
Mummu kuoli kun olin 16 vuotias suru oli murtaa minut. Äitini kuoli, kun olin 54 v, en ollut nähnyt äitiä 19 vuoteen, enkä mennyt hautajaisiin.
Jokaiselle lapsella on oikeus isovanhempaan, jos hän ei ole kuollut.
avauspuheenvuoron kirjoittaja tuolla viimeisellä lauseellasi? Luin moneen kertaan, en ymmärrä. Mihin olet tyytyväinen, siihenkö että mummilla ja miniällä on huonot välit?
siis tarkoitin epäselvällä?? kirjoituksellani, että miniällä ei ole velvollisuutta tavata anoppiaan jos ei synkkaa. Lapsenlasta mummi saa kyllä nähdä mutta vanhempien ehdoilla. En ymmärrä ns pakko olemista jos jos jommalla kummalla (miniä - anoppi) tulee ahdistusta lapsikin vaistoaa tunnelman. Pitäisikö ylläpitää kulissia pystyssä ja luoda tällainen idyllinen mummi kuva mitä ei todellisuudessa ole !
sitäpaitsi mummin tulisi käsittää perheen yhtenäisyys ja kunnioittaa miniää oman lapsensa ja lapsenlapsensa äitinä. Toki kunnioitus tulee olla molemminpuolista....minä katson edelleen etten ole velvollinen perhe helv...iin
Me lapset jäimme äidille, joka inhosi ex-anoppiaan yli kaiken ja tietysti ex-miestänsä, isäämme. Teki kaikkensa, jotta eron jälkeen välimme katkeaisivat sekä isääni että isovanhempiin. Kertoi ummet ja lammet valeita mummosta ja me lapset sinisilmäisinä uskoimme äitiämme, tietysti. Nyt aikuisena olen uudelleen tutustunut isovanhempiini, kun menetin isäni. Ja olen miehelleni ihmetellyt, että eiväthän he ole yhtään sitä mitä äitini aikanaan manasi. Olenkin äidilleni tästä vihainen, että meni riistämään mahdollisuuden rakentaa hyvä suhde heihin lapsesta asti. Mutta onneksi ehdimme edes hetken tutustua ja ehtivät myös lapsenlapsenlapsiin tutustua...
sinulla on oma tarina ja oma äiti...mikä lienee syy siihen että ei antanut tutustua ? toisilla saattaa olla toisenlaisia isovanhempia ongelmineen joiden ei toivota heijastuvan omiin lapsiin.
että kun erotaan ja halutaan samalla eliminoida exän vaikutus (myös siis anopin/apen) ja useimmitenhan naisen ehdoilla vieläkin eletään siis äitien, (ei toki aina)
tuo yksi kirjoitushan pitäisi avata monien silmät kun syyllistävät isovanhempia, että mitä se lapselle siis merkitsee... tulee aika, jolloin lapsi näkee kyllä totuuden, joskin silloin on usein jo myöhäistä, kun lapsuus on ohi.
Nyt kun päiväkodit ja muut "kasvattajat" on nostettu ohi isovanhempienkin (saati äitien ja isien) niin pitäisi jo herätä - missä mennään, mennäänkö uusien, yhteiskunnallisten tuulten mukana, joissa tieteen painava sana kertoo totuuden.
Usko, toivo ja rakkaus (mitä ne olivatkaan?) mutta suurin niistä on rakkaus...
(se joka käsittää tämän se ymmärtää)
uskon, että monet äidit kyllä rakastavat omia lapsiaan. Yhteiskuntarakenne on vaativampi äitien kohdalla kuin ennen. Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista roolia huonona roolimallinam, jos näin on. Vanhemmat rakentavat elämänsä heidän elämäntilanteensa mukaan ja yhteiskunta usein sanelee nämä elämänehdot ja vaatimukset -työ ja koulutus. Menneet isovanhemmat eivät suostu usein ymmärtämään, että vaikeaa on nykyäideilläkin ja kasvatusmallit ovat hieman erilaiset. Meillä on esimerkiksi tilanne sellainen, että anoppi on ollut täysin vastuuntunnoton menneisyydessä ja on vieläkin tietyssä suhteessa. Hän on myös erittäin naivi kaiken saanut hemmoteltu vanhus. Säälittää hänen käytöksensä meidän perhettä kohtaan josta olen sulkenut hänet tietoisesti pois mutta antanut hänelle aikaisemmin mahdollisuuden jossa totesin että hän ei ole muuttunut ja käsitys lapsenhoidosta on täysin metsässä. Yksi syy tähän on ettei hän ole kasvattanut omaa lastaan eikä kyennyt itsenäiseen elämään kun vasta myöhemmällä iällä. Hän on kovasti yrittänyt rikkoa perheemme rajoja ja suhdettamme sekä omia lapsenlapsen jota ei osaa hoitaa menttaliteetillä ettei lapsi tarvitse kun seurustelua. Tämä on mennyt yli hilseen ja tunnen vastuuni lastani kohtaan vaikkakin tämä seurustelu on vain muutamia tunteja; vaipanvaihto täytyy tehdä (kakat housuissa), syöttäminen, lasten lelut ei vaarallisia esineitä ym. Ko isovanhempi myös haukkuu selän takana ja manipuloi omaa poikaansa...pahempaa ei voi olla...joten eroon vaan !
enempi siihen lapsesi hoitoon ja vähentäisit tuota 24/7 netissä roikkumista, niin etpä anopin hoitoapua tarvitsisikaan, vaan kerkiäisit hoitaa lapsesi ihan itse!
anopille lapsenhoitopalkkaa?
Jos edellyttää jonkun hoitavan lasta kokonaisvaltaisesti, on siitä oltava valmis maksamaan.
Isovanhemmat useinkin leikkivät ja seurustelevat lastenlastensa kanssa aivan vapaaehtoispohjalla. Se ei kuitenkaan ole varsinaista lastenhoitoa.
ehkäpä hoidan lastani...se ei sinulle kuulu millä tavalla. Minulla on oikeus sinunlailla roikkua missä haluan enkä tarvitse sitä ANOPIN apua
samaa mieltä isovanhemmat seurustelevat lasten kanssa mutta lapsi valitettavasti tarvitsee ruokaa, mahdollisesti vaippojen vaihtoa ym. seurustelun lomassa. Mitä tämä on hoitoa vai seurustelua vai lapsenedun ajattelua seurustelun lomassa ????
tulkoot itse paikalle ruokkimaan lapsen ja vaihtamaan vaipan tai palkatkoot lastenhoitajan tekemään sen.
Isovanhempien ei ole pakko osallistua lapsen perushoitoon, ellei siitä ja palkasta ole sovittu etukäteen.
En ymmärrä, mitä epäselvää tässä voi olla.
Niin, onhan teitä tosiaan, jotka hinnoittelevat jopa oman sukulaisensa (tässä tapauksessa avuttoman lapsen!) hoivaamisen!
Mitenhän on jos joku makaisi kadulla loukkaantuneena, kysyisitkö ensin loukkaantuneelta mitä hän maksaa auttamisesta vai lähettäisitkö peräti laskun esim. ambulanssin soittaminsesta ja siihen vaivaan käytetystä ajasta?
Rahalla saa ja hevosella pääsee.. vaan ei pyyteetöntä rakkautta lähimmäisiltään.
No päteköön sama sitten toisinkin päin, kun te isovanhemmat olette samassa jamassa kuin pikkulapset hoidontarpeinenne.
Sinne vain laitoksien sänkyihin virumaan törkyisiin vaippohin päiväkausiksi. Ehkä sukulaiset tulevat syntymäpäiväksi kerran vuodessa kukkapuskan kanssa piipahtamaan ja vähän seurustelemaankin kanssanne. Muistakaahan pyytää se kukkavaasi laitoksen hoitajalta, sillä sukulaisethan ovat jo oppineetkin ettei heiltä sovi odottaa muuta kuin leikkiä ja seurustelua - muusta kun on sovittava rahallinen korvaus.
Kerron omasta äitistäni ja äitini ainoasta miniästä.
Asuivat samassa omakoti- talossa, veljeni puolisoineen yläkerrassa ja äiti ja isä alakerrassa.
Tällä nuorella parilla oli pieni tyttö joka syntyikin siinä ollessa.
Mummo oli aina apuna, minkä pystyi oli jo iäkäskin ja vaivainen.
Monet viikonloput ja kun miniä meni töihin, mummo hoiti tyttöä jatkuvasti päivät.
Tämä miniä oli kovin kärkäs jutuissaan, mitä mummista puhui selän takana...
mutta lirkutteli mummolle kuitenkin.
Niin kauan kun mummo jaksoi hoitaa ja kun he tarvitsivat apuja, mummo ja ukki olivat hyviä edessä päin.
Hommasivat ukin ja mummin kirkonkylään, pois tieltänsä, ja muistan kun tämä miniä sanoi minulle, että kyllä jo noin vanhojen pitäis kuolla pois( olivat alle 70vuotiaita)
Minusta karmeaa puhetta ja näitä juttuja olisi vaikka kuinka, miten hän loukkasi meitä miehensä sukulaisia noilla sanoillaan.
Siihen jäi kiitokset kaikesta, sai veljenikin puolelleen ja mikä vieläkin pahempaa tämän pikku tytön, mitä äitini hoiti ja mitä sekä ukki ja mummi rakasti niin.
Yhteyden pito oli olematonta, kun tämä tyttö tuli lukioon kylälle ja asumaan aika lähelle mummon asuntoa, miniä sanoi, mitenkähän tuossa käy, kun ovat noin lähekkäin mummi on varmaan jatkuvasti kyttäämässä tyttöä, en edes puhunut äidilleni tästä mitään, sattui niin minuun taas loukkaus.
No meni se kolme vuotta ja tyttö kirjoitti ja muutti pois maisemista, kysyin varsin äidiltä kävikö hän tytön luona mitenkä tiuhaan, äiti laski sormin, että kyllä minä taisin kolme kertaa käydä, mutta tyttö kävi vain kerran, kun lupasin antaa kattilan ja muitakin astioita.
Minä en tietenkään uskaltanut käydä kertaakaan, olihan se jo vihje minullekkin miniältä, että en ole tervetullut.
Näin kuitenkin tyttöä koulussa joka päivä, kun olen koulumaailmassa mukana.
Nytkään tämä tytö ei pidä mitään yhteyttä mummoon, mutta veljeni kuitenkin pitää, ovat eronneet ja sen myötä veljenikin muuttui aivan toiseksi ihmiseksi, monen vuoden jälkeen meidän sisarusparvi pitää säännöllisesti yhteyttä toisiinsa, mikä oli vaan tämän miniän "myrkyttämää" ilmapiiriä ennen.
Kuitenkin sai tyttönsä kääntymään omaan suuntaansa, mikä on todella ikävää.
Luulenpa että tämänkin aloituksen tekijä kuuluu juurikin mainitsemaasi "miniä rotuun".
Hänkin on anoppinsa nähden vain saama puolella, nyt kun on huomannut ettei todellakaan pysty anoppiaan hyödyntämään, anoppi saa mennä ja pysyä pois heidän elämäänsä häiritsemästä.
meillä on pois suljettu koko nainen....kylmät väreet tulevat...käliskööt minkä jaksaa valitettavaa, että hänen oma elämä valuu hukkaan...onneksi pääsin eroon
kirjoitella ja arvostella, arvioida ihmisiä joiden jälkeläisen kanssa elää, kyllä munat nyt kanoja opettaa eikä edes häpeä olla hiljaa...
kuulkaa, parempi että ei sano mitään jos ei ole mitään hyvää sanottavaa anopistaan, isovanhemmistaan. Se on sivistystä, sydämen, jos ei satu ymmärtämään.
ei oikein synkkaa niin ei synkkaam, joten on kana saa olla oman onnensa nojassa, näin on parempi puolin ja toisin, eiks vaa ?
kysytä, haluaisiko hän ehkä tutustua isoäitiinsä.
Minusta näyttää nyt, että sama ilkeilijä kirjoittaa jatkuvasti noita oikeastaan hävyttömiä mielipiteitään. Ei ole edes rakentavaa, vaan sairasta!
kyllä mielestäni jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Miksi et kestä totuutta, mielipiteitä ? onko sinulla mahdollisesti jotain siellä hampaan kolossa ? jokaisella omat murheensa ja ilonsa, joten antaakoot heille lupa ilmaista itseensä sen tähdenhän nämä palstat ovat. On luontevaa vaihtaa ajatuksia, kokemuksia asioista ja ottaa kantaa omalla elämänkokemuksella ja -näkemyksellä. Taisi nyt sinulla se kalikka kalahtaa:)
Älkää vikiskö avioerokin on mahdollinen ja silloin voi olla, että ette näe lapsenlapsianne niin usein. Kyllä kannattaisi miettiä miten kohdella miniää ja päinvastoin
Jos joudut turvautumaan niin matalamieliseen keinoon, ovat keinosi todella vähissä.
Oletko tullut ajatelleeksi, että kysymys ei ole niinkään anopin ja miniän kuin isoäidin ja lapsenlapsen suhteesta? Aikuisten ihmisten, jopa miniöiden, olisi syytä ajatella asioita sen kannalta, mikä on lapselle parhaaksi, eikä käyttää lasta hyväkseen lyömäaseena.
Myös miniän on syytä miettiä, miten kohdella anoppia. Huono käytös kostautuu lapsille.
voisi asiallista rakentavaa keskustelua harkita,
täällä vaan jatkuu sama isovanhempien/anoppien solvaus, eikö jo voitais keskustella jostain muustakin, on niin turhauttavaa lukea näitä juttuja ja yleistämistä.
Kaikkitietävien miniöiden katkeria tarinoita!
Olisi mukava saada tälläkin palstalla joskus keskustella ihan vaan isovanhempien kanssa, mutta se on aivan mahdotonta käytännössä.
sinulla on kuule ihan ihka oikeus aloittaa ihan uusi tuore aihe ja olla osallistumatta esim tähän sinulle raskaaseen keskusteluun. Muuten se anopin ja miniän suhde siinä tulisi anopin todella MIETTIÄ mitkä on ne rajat ja miniän sietokyky suhteessa ympärillä oleviin. Se on sitä lapsen suojelua myös että ÄITI voi hyvin, jotta teidän mukaan JAKSAA sillä VALITTAA ei teidän mukaan saa. Jokaisella yksilöllä niinkuin miniälläkin on oikeus hyvään, terveeseen ja iloiseen sekä tasapainoiseen elämään ilman häiriötekijöitä. Sinun on todella syytä miettiä..jos et kestä keskustelua...oletko sinä mahdollisesti epäsuosiossa oleva anoppi ressu
niin ja muuten tämä edellinen ja sitä edellinen ei ollut uhkailua vaan ihan FAKTAA avioero on hyvä ja parhain keino päästä koko könkkärönkästä eroon kerralla jos ei homma toimi ! Miksi muuten koet sen uhkailuna ?????
ihan vinkkinä menepä tuonne "marttyyrimummot" juttuja lukemaan, aika kuluu..
oli piirteitä, jotka ovat tulkittavissa uhkailuksi: jos et ole kunnolla, otan avioeron etkä enää näe lapsenlastasi!
Henkilökohtaisesti en tätä uhkaukseksi koe, koska minulla ei ole yhtään miniää eikä lastenlasta. Ihmettelen vain kirjoittajan röyhkeyttä.
Veronmaksajana voin tietysti kokea viestin uhkaavana: taas joku on eroamassa, ja pian yhteiskunta joutuu elättämään niin hänet kuin hänen lapsensakin.
On siinä könkkärönkkää kerrakseen veronmaksajan niskoilla! Homma toimii niin kauan kuin jaksamme maksaa.
no, no ihan asiallisesti kommentoin ja heti usutetaan marttyyrimummojen ketjuun, jota en todellakaan ole, mutta niinkuin sanoin ei mitään asiallista ja rakentavaa keskustelua ole näkyvissäkään.
Nyt poistun kuvioista, hei, hei!
se nyt vielä puuttuu et pitäisi ilkeämielisen anopin naamataulua katsoa ehkäpä kakat housussa kerran ei osaa hoitaa
miten voi olla uhkaus jos haluaa erota ? ei kait avioliitto tai avoliitto ole vankila ??? kait nyt äidin hyvinvointi kulkee lapsen tai lapsien rinnalla ja on kaikkein tärkeintä ! Meinaatko, että miniän pitäisi kitkuttaa ja kärsiä mm anopista ja suvusta, älä nyt hyvä nainen kasva jo aikuiseksi
Vai että sinä olisit hoitamassa anoppia kakat housuissa????? Sitä kuule ihmettelisi moni, koska näyttäisi kyllä jonkun pään viiraavan.