Ollaan nyt asuttu yhdessä meidän mäykyn kanssa ja toista vuotta. Aivan ihana pikku ukkohan se on... ainoastaan tuo kova luonne on meinannut haitata useasti yhteiseloa. Nyt on niin kovasti ollut keskustelua mäykkyjen käytösongelmista. Kovin monesti saa lukea kuinka koira on pitänyt lopettaa kun on alkanut purra perheenjäseniä.
Meidän poika alkoi muuton jälkeen oireilla aikas vahvasti. Muutettiin omakotitaloon ja raukka taisi siitä hieman stressaantua. Alkoi hyökkäilemään ja puremaan. Monesti hyökkäsi aivan odottamattomissa tilanteissa. Esim. huudettiin luokse ja silitettiin ja yhtäkkiä saattoi haukata. Kyse ei ollut mistään pienestä puraisusta vaan tikkejä tarvittiin monesti. On varmasti tähdennettävä pari asiaa ennenkuin ns. "paremmat koiranomistajat" tulevat neuvomaan. Koiraa on alusta asti kasvatettu mäykkyjen kovaa luonnetta mielessä pitäen. Perus vapaa-käsky ennen ruokailua, sohvalta alas ennekuin ihmiset menevät sinne (eli vasta luvalla saa sohvalle tulla). Kaikkia käskyjä nyt en luettele, mutta siinä muutama. Perusasiat olivat siis kunnossa ja kyseinen mäykky ei ole ensimmäinen omistamamme koira.
Siinä vaiheessa kun ei räminätölkit enää auttaneet ja koiran hyökkäykset vain pahenivat käännyimme ammattilaisen apuun. Kävimme useampia ongelmakoirakouluttajia läpi ja saimme kaikenlaisia neuvoja. Mikään ei auttanut. Yksi kouluttaja kohdattuaan koiran kasvotusten jopa ehdotti, että meidän pitäisi varmistaa onko koiralla vesipäätä tai raivoepilepsiaa niin ärhäkää oli poitsun käytös. Ennen niin hyvin mennyt kynsienleikkuukin alkoi olla yhtä puremisen juhlaa.
Aloimme oikeasti luovuttamaan. Itse en hyväksy koiran lopettamista aggressiivisuuden vuoksi koska loppujen lopuksi -jos koiran käytökseen ei ole lääketieteellistä syytä- vika on omistajassa EI KOIRASSA. Noh, sitten apuun tuli nimeltä mainitsematon kouluttaja. Otimme kyseiseen mieheen yhteyttä ja kävimme hänen kansaan kuukauden verran koulutuksessa. Räminätölkit, kuristushihna, jääkausi (ei huomioida koiraa lainkaan tiettyyn aikaan) ja järkevä systemaattinen johtajuuden vahvistaminen erilaisin keinoin auttoivat täydellisesti. Monet asiat olivat meille jo ennestään selviä, mutta opimme paljon koulutuksen aikana.
Kouluttaja ihmetteli monesti kuinka kovaluonteinen koiramme oli. Alustavan luonnetestin jälkeen mies totesi, että "huhhuh, kylläpäs on luonteikas koira". Hän myös sanoi, että ei lupaa täydellistä onnistumista. Mutta nyt kouluksen jälkeen hän itsekin myönsi, että paremmin meni kuin aluksi luultiin. Koira on oma itsensä, ja selvästi rauhoittunut. Ei vilkaise ohi meneviä koiria jos kieltää (joskus pitänee vahvistaa räminätölkin rasahduksella), ei vedä koskaan hihnassa, ei pure kynsiä leikatessa, lähtee automaattisesti pois makuuhuoneen sängyltä jos kuulee askelia ja on suloinen ja herttainen kaveri.
Toivottavasti ihmiset joilla on ongelmia mäykkynsä (tai muiden rotujen) kanssa lukevat tämän. Selväähän on, että jos viitsii niin jokaisen terveen koiran saa käyttäytymään oikein jos vain jaksaa yrittää. Ja sitten on myös selvää, että monet koirat tulevat puremaan pieniä lapsia, mutta ero on siinä miten purevat. Paikkansa tietävä koira varoittaa lasta... ei pure.
Jaksamista kaikille "ongelmakoirien" omistajille.
Meidän poika alkoi muuton jälkeen oireilla aikas vahvasti. Muutettiin omakotitaloon ja raukka taisi siitä hieman stressaantua. Alkoi hyökkäilemään ja puremaan. Monesti hyökkäsi aivan odottamattomissa tilanteissa. Esim. huudettiin luokse ja silitettiin ja yhtäkkiä saattoi haukata. Kyse ei ollut mistään pienestä puraisusta vaan tikkejä tarvittiin monesti. On varmasti tähdennettävä pari asiaa ennenkuin ns. "paremmat koiranomistajat" tulevat neuvomaan. Koiraa on alusta asti kasvatettu mäykkyjen kovaa luonnetta mielessä pitäen. Perus vapaa-käsky ennen ruokailua, sohvalta alas ennekuin ihmiset menevät sinne (eli vasta luvalla saa sohvalle tulla). Kaikkia käskyjä nyt en luettele, mutta siinä muutama. Perusasiat olivat siis kunnossa ja kyseinen mäykky ei ole ensimmäinen omistamamme koira.
Siinä vaiheessa kun ei räminätölkit enää auttaneet ja koiran hyökkäykset vain pahenivat käännyimme ammattilaisen apuun. Kävimme useampia ongelmakoirakouluttajia läpi ja saimme kaikenlaisia neuvoja. Mikään ei auttanut. Yksi kouluttaja kohdattuaan koiran kasvotusten jopa ehdotti, että meidän pitäisi varmistaa onko koiralla vesipäätä tai raivoepilepsiaa niin ärhäkää oli poitsun käytös. Ennen niin hyvin mennyt kynsienleikkuukin alkoi olla yhtä puremisen juhlaa.
Aloimme oikeasti luovuttamaan. Itse en hyväksy koiran lopettamista aggressiivisuuden vuoksi koska loppujen lopuksi -jos koiran käytökseen ei ole lääketieteellistä syytä- vika on omistajassa EI KOIRASSA. Noh, sitten apuun tuli nimeltä mainitsematon kouluttaja. Otimme kyseiseen mieheen yhteyttä ja kävimme hänen kansaan kuukauden verran koulutuksessa. Räminätölkit, kuristushihna, jääkausi (ei huomioida koiraa lainkaan tiettyyn aikaan) ja järkevä systemaattinen johtajuuden vahvistaminen erilaisin keinoin auttoivat täydellisesti. Monet asiat olivat meille jo ennestään selviä, mutta opimme paljon koulutuksen aikana.
Kouluttaja ihmetteli monesti kuinka kovaluonteinen koiramme oli. Alustavan luonnetestin jälkeen mies totesi, että "huhhuh, kylläpäs on luonteikas koira". Hän myös sanoi, että ei lupaa täydellistä onnistumista. Mutta nyt kouluksen jälkeen hän itsekin myönsi, että paremmin meni kuin aluksi luultiin. Koira on oma itsensä, ja selvästi rauhoittunut. Ei vilkaise ohi meneviä koiria jos kieltää (joskus pitänee vahvistaa räminätölkin rasahduksella), ei vedä koskaan hihnassa, ei pure kynsiä leikatessa, lähtee automaattisesti pois makuuhuoneen sängyltä jos kuulee askelia ja on suloinen ja herttainen kaveri.
Toivottavasti ihmiset joilla on ongelmia mäykkynsä (tai muiden rotujen) kanssa lukevat tämän. Selväähän on, että jos viitsii niin jokaisen terveen koiran saa käyttäytymään oikein jos vain jaksaa yrittää. Ja sitten on myös selvää, että monet koirat tulevat puremaan pieniä lapsia, mutta ero on siinä miten purevat. Paikkansa tietävä koira varoittaa lasta... ei pure.
Jaksamista kaikille "ongelmakoirien" omistajille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos vaan kaikki ihmiset jaksaisivat nähdä noin paljon vaivaa koiransa ja yhteiselon eteen! Piikkihän on se halvin ja helpoin vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa mutta onneksi on tuollaisia ihmisiä kuin sinä! :)
Vaan on niin, että järjissään oleva koira ei pure ,,, Varsinkaan lasta . vaan suojelee sitä .Maailma hukkuu sekopäisten hoiteluun jos syytä ei posteta.
Ihana kuulla tuollasia tarinoita, koska omalla mäykyllä melkein sama ongelma. Koira ei kyllä pure perheenjäseniä, joskus on saattanut "varoittaa" siskon 5 vuotiasta poikaa liian räväkkäistä leikeistä, kesken kauneusunien. Koira käy vain vieraiden ihmisten kimppuun, ja luulen sen johtuvan sekä lapsuuden traumoista(jota en nyt jaksa alkaa kertomaan)sekä itsestäni. Koira mitä luultavammin pitää liian vahvana asiana suojella omistajaansa ja siksi tekee näin. Nyt onneksi vihdoin löysimme kouluttajan, joka itseasiassa on tänään jo tulossa ja saadaan neuvoa ihan "livenä" ei pelkästään internetin kautta =)