Miten kerroitte? Miten pitäisi kertoa? Miten äiti reagoi ja sanoi? Millä tavalla äidin pitäisi suhtautua? apua kaivataan kovasti, kiitos.
Miten vanhemmat suhtautuivat?
kaapissa loppuikä?
182899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Isä kuoli varmaan tietämättä mikä olen. Äiti tietää kyllä mutta asiasta ei vain puhuta. Luultavasti hän salaa mielessään toivoo että muuttuisin heteroksi
Minä en ole kertonut vanhemmilleni enkä haluakaan kertoa. Mielestäni asia ei kuulu heille. Onneksi heidän mielipiteistään ei tarvitse enää välittää.
en ole kertonut enkä tule kertomaan, en varmaan pystyisi eikä äiti pystyisi hyväksymään, isältä turha on enä mitään kysyä, ehkä minäkin vien asian mukanani hautaan asti..
Tulin ulos kaapista parikymppisenä myös vanhemmilleni. Äiti kertoi että kyseessä on nuoruuden kokeiluvaihe, joka menee kyllä ohi kun löydän sen oikean miehen, jonka kanssa perustan perheen.
Sitä ihmettä ollaan nyt odotettu 15 vuotta ja kokeiluvaihe sen kun jatkuu vaan.
Naisystävä on lämpimästi tervetullut kylään. Asiasta ei puhuta, mutta hänen kuulumisiaan kysellään ja ostivatpa viime jouluna ensimmäistä kertaa kumppanilleni joululahjankin...
..ja on suhtautunut hienosti asiaan. Minähän olenkin aina ollut äidin tyttö. Kumppanini ovat käyneet kylässä ja ovat yhtälailla äidin kavereita kuin minäkin.
Mutta tosiaan, minulla onkin ollut ilo saada erittäin harvinaislaatuinen äiti.
...mykkäkouluhan siitä tuli,mutta kyllä he siitä sitten pikkuhiljaa sulivat, kun tajusivat,että ei se siitä miksikään muutu.
Minun vanhempani ovat suhtautuneet hyvin alusta alkaen. Muistan, kun 15-vuotiaana olin ihan paniikissa, kun olin päättänyt kertoa äidilleni seurustelevani erään naisen kanssa. Kun sain sen kerrottua, äitini vain tokaisi, että kyllähän hän sen jo oli arvannut. Asiassa ei ole meillä ollut koskaan mitään ongelmaa. Onneksi.
Ensin pari viikon mykkäkoulu sitte hyväksy tyttöystävini ja luulevat nyt varmaan heterox ku en ole tytöistä sen jälkeen kertonut enkä varmaan kerro enää ikinä ja onneksi ei tarvikkaan!
..ei enää tarvitse kertoa?
parikymppisenä paikallisen Setan aika näkyvälle ja julkiselle paikalle,eikä niitä lehti-ja radiojuttuja oikein voinu olla näkemättä. Silloisen naisystäväni esittelin sanomalla:" Tuota, kai te tajuatte,että ei me mitään kavereita olla..?" Äiti vastasi,että kai hänen pitäisi toivoa,että sulla joku finninaamainen tumpelökoura olis,mutta miten sellasen kanssa voisi tulla onnelliseksi ja kun tuo on noin kauniskin :)
Tämän nykyisen ovat tunteneen alusta asti(16v).On ilo kuulua hänen sukuunsa ja perheeseensä ja myös meillä samalla tavalla. Kyllä meidät parina kutsutaan perheen ja suvun juttuihin, ollaan sukulaisten lasten kummeina parina ja muutenkin joskun ihan liikaakin vaan pari. Kun meillä oli jonkinlainenkriisi taannoin, hänen 70-80 vee tätinsä(useita) tulivat kummallekin antamaan parisuhdekoulutusta,että ei sitä nyt noin helpolla saa louvuttaa..
Minä olen naiseni vanhemmille miniä(mikä välillä kammottaa ja välillä huvittaa) ja sama meilläkin.Äiti pitää naiseni puolia enemmän kuin minun :( ainakin riidellessä..
miniäjutusta vielä..ymmärr'än toisaalta,ettei miniää vastaavaa sanaa ole meikäläisille. Oltiin anopin kanssa keväällä viikko kuntolomalla ja hän(oikein kunnon vanhankansan ihminen) esitteli minut miniäksi ja sanoi sitten perään,että ei pojan vaimo kun se on eri miniä,vaan tyttären..Oli aika huvittavaa niitä ilmeitä seurata mutta saipahan kunnon naurut..
Kerroin vain suoraan. Äiti vain sano: jaa sä oot sit lesbo. Siihen isä: eipä tuo haittaa, ainakaan minua. That's it. Simple as it should be.
Äitille varovasti kerroin vuosia sitten kysymällä et mitä sanoisit jos kertoisin olevani lesbo ja äiti siihen totesi että silti olisin hänen pieni tyttönsä jota rakastaa..
Pari vuotta myöhemmin vasta sitten kerroin eikä mikään ole muuttunut. Koko suku tietää ja odottelee innolla suvun ensimmäisiä rekisteröitymisjuhlia : )
kerroin isälleni ensin, hänelle oli helpompi puhua kuin äidille. oli vaan ihan onnessaan kun olin löytänyt kullan. (ja kertoi tietenkin heti vanhemmillensa...) äidille kerroin jotenkin, että: mitäs sanoisit jos toisinkin kotiin poikaystävän sijasta tyttöystävän näytille? äiti epäili/toivoi aluksi että se olisi vain sellanen vaihe elämässäni, mutta heti kun tapasi tyttöystäväni, on siitä asti ollut onnellinen puolestani. taisi nähdä miten onnellinen olin. :) ja taisipa muru vallottaa äidinkin sydämen. kohta viisi vuotta oltu yhdessä, ei kenenkään sukulaisen kanssa mitään ongelmia suhtautumisessa.
en tiedä sitten, miten pitäisi kertoa, mutta minunkin paniikkiset möläytykset kun menivät noin hyvin, niin en osaa muuta sanoa, kuin että kannattaa kertoa. paljon mukavampaa elää avoimesti. tsemppiä!
En varmaankaan uskalla ikinä kertoa äidilleni, sillä hän on pahin homofoobikko, jonka tiedän. Jos teeveessä kaksi naista kävelee käsikkäin, hän ei saata katsoa ja ihmettelee, miksi moista ällötystä viitsitään ylipäätään näyttää. Hän on myös eri yhteyksissä sanonut, että homoseksuaalisuus on inhottavinta mitä hän tietää, syntinä verrattavissa pedofiliaan ja että kaikki homot ja lesbot tulisi tappaa tai vähintäänkin sulkea laitoksiin. Olen yrittänyt varovasti tuoda esille toista näkökulmaa, mutta turhaan.
Jos kertoisin äidilleni, minulla ei todennäköisesti olisi vastedes asiaa kotiin, mikä olisi surullista etenkin pikkusisarusteni kannalta. Asia ei sinänsä olekaan ajankohtainen, sillä minulla ei ole seurustelusuhteita, mutta kyllähän se painaa mieltä joka kerta kotona käydessäni. Tieto siitä, ettei tulisi hyväksytyksi, jos olisi aidosti sitä mitä on :(
-Otus-
Ei meillä ollut oikeastaan äidillä muuta huolta kuin se, että jos ei tule lapsenlapsia, mutta ei se nyt vielä ole edes ajankohtaista ja voihan noita lapsia tehdä vaikka naisen kanssa olisikin :) Kumppania en ole ikävä kyllä voinut viedä näytille kun sellaista ei ole..
Äideillä on yleensä mahtava vaisto omien lastensa suhteen. Ainekin minun äitini oli vaistonut jo paljon aiemmin mitä minä olen ennen kuin varsinaisesti kerroin asian hänelle suoraan. Tiedon varmistus äidilleni minun lesboudestani on ollut hänelle niin kuin minulle suuri helpotus.
Minusta tuntuu että äidin pienoiseen järkytyksen syy oli tietämättömyys. Koska seuraavana päivänä kun äitini soitti minulle niin hän sanoi lesbouden johtuvan hormooneista. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä oikeasti mitä tämä on, ainekaan minun ei, koska äitini on jo hiukan vanhempi.
Tieto tuo helpotuksen, kävi siinä mitä tahansa. Ainekin toivon sitä sinulle.
Hyviä juttuja. Kiitos. ekasta viestistä ei ilmeisesti selvinnyt että olen äiti. en vaan jotenkin ymmärrä. On niin vaikeaa......