Mitä kuuluu Tammikuu08, Juno79, Aina Ilona, Iita37, Jensku77, Taru82 jne.???
Huhuu... vieläkö saisi kuulumis pinon pystyyn?
Minä olen pitänyt kirjoittelemisessa hiljaiseloa, olen kyllä käynyt lukemas paljon. Mutta tämä hoito tauko on tehnyt hyvää ja nyt alkaa pikku hiljaa taas heräämään tänne kirjoittamis puolelle, kun hoidotkin on ajateltu tässä syksyllä aloittaa. Kieltämättä alkaa jännittämään jo ja pelottaa jopa, että tuleeko taas pettymys. Onhan jo 5IVF tulossa ja nega siirtoja takana 8kpl. :(
Huhuu... vieläkö saisi kuulumis pinon pystyyn?
Minä olen pitänyt kirjoittelemisessa hiljaiseloa, olen kyllä käynyt lukemas paljon. Mutta tämä hoito tauko on tehnyt hyvää ja nyt alkaa pikku hiljaa taas heräämään tänne kirjoittamis puolelle, kun hoidotkin on ajateltu tässä syksyllä aloittaa. Kieltämättä alkaa jännittämään jo ja pelottaa jopa, että tuleeko taas pettymys. Onhan jo 5IVF tulossa ja nega siirtoja takana 8kpl. :(
Vastaukset 42
Vanhimmat
Täälähän sitä pörrätään - lapsettomuuspuolella edelleen : ). Tosin, oon nyt jäämässä vielä kahden viikon lomalle, joten minun kohdaltani kirjoitteluun saattaa tulla pieni tauko..
Joo, eli ihan hyvää "meille" kuuluu. Vauvat ovat nyt noin 20 cm pitkiä ja painoa alle 200grammaa. Mitään liikkeitä en ole vielä tuntenut, mutta eiköhän ne pikkuu hiljaa ala tulemaan. Nyt vaihtuu viikkko 19, eli puolivälissä mennään. Meillä toinen on vähän hoikempi kuin toinen, mutta molemmat vastaavat kuulemma viikkoja hyvin. Se down-riskihän me saatiin toiselle vauvalle, mutta voi johtua hyvinkin kaksosrakauden normaalista korkeasta hcq:stä (koska niskaturvotusta ei kummallakaan ollut). Ihan luottavaisin mielin mennään, vaikka välillä noita pelkokuvia nouseekin mieleen. Eniten pelkään ehkä nyt ennenaikaista synnytystä.. Huolet ei todellakaan lopu hedelmöityshoitoihin, vaikka onhan nämä huolet ihan eri tyyppisiä ja toki tästä saa iloitakin.. Me mennään pian 4D-ultraan, jolloin kuullaan varmasti myös mitä puolta sieltä on tulossa. Tulen tänne sitten kertomaan tuloksen - muille ei sitten varmaan sitä sanotakaan ennen syntymää.
Hyvä, että jaksat jatkaa hoitoja. Oot sä kyllä aika sissi, ei muuta voi sanoa! T_O_I_V_O_N todella, että teillä tärppäis. Siinä unohtuu kyllä sitten kaikki piikitykset ja muu tuska samantien. Ja vaikka sanoinkin, että raskausaikanakin on huolta, niin kyllähän sen kanssa pystyy elämään ihan toisella tavalla (ainakin tietää, että voi raskautua vaikka ei millään haluaisi, että joutuu aloittaa hoidot taas alusta - siis jos tulisi keskemeno tai ennenaikainen synnytys ja vauvoille tapahtuisi jotain kamalaa, nyt kun on näin pitkällä). Mutta laita Krisse73 kuulumisiasi hoitojen edistyessä. Myös muista on kiva kuulla. Iita37:llakin jatkuivat hoidot muistaakseni nyt syksyllä. AinaIlonan kanssa ollaankin vaihdettu muutama meili, mutta nyt ollaan oltu muutama viikko molemmat kesätauolla.
Moi Krisse73 ja muut! Täällähän sitä edelleen lapsettomuuspalstalla surffaillaan ... Mä olen jäänyt tähän koukkuun ... Kyllä sitä vaan on sielultaan lapseton ainakin niin kauan, kunnes sen käärön sitten syliinsä saa.
Meillä on jo menossa rv31, kaikki on mennyt hienosti tähän asti. Mitään vaivoja ei ole ollut missään vaiheessa odotusta. Nyt tosin alkaa jo voimat olla vähissä, ei paljoa jaksa touhuta kerralla. Töitä on vielä vajaat 5 viikkoa, sitten jään äippälomalle. Vatsa on jo suuri ja kaveri potkii ihan mukavasti. Vauva oli sekä np- että rakenneultrassa viikkoa suurempi, kuin mitä hedelmöittymisen ja lasketun ajan mukaan "pitäisi" olla. Että iso kaveri tulossa.
Ollaan miehen kanssa ihmetelty, että hoidoissa käynnit ja kaikki niihin liittyvät suru ja pettymykset on jo aivan pyyhkiytyneet mielestä. Tuntuu niin luonnolliselta olla raskaana, ei mitenkään osaa ajatella, että tämä lapsi on tosiaan lääkärin pöydällä "tehty". Se on jännää, miten ihmismieli toimii.
Voit, Krisse, olla varma, että hengessä ollaan mukana sun hoidoissa jatkossakin. Toivon todella sydämestäni, että teilläkin viimein onnistaa. Minkälaista hoitokuviota teille on suunniteltu nyt seuraavaksi? Viimeksihän teillekin tehtiin pitkä viljely, eikö vaan? Tsemppiä ja voimia!
heips kaikille!
Paljon onnea teile tammikuu_08 ja Aina Ilona!
mekin täällä lapsettomana vielä pyöritään. Olen kyllä aina käynyt lukemassa viestejä muttei ole tullut kirjoiteltua.
Meillä tehtiin siis silloin tammikussa se eka icsi. Siitä siis se nega ja niillä alkioilla päästiin yhteen pas:iin josta nega. Huonosti alkiot lähtivät jakautuun pakasteesta.
Nyt kesäkuussa tehtiin uus icsi. Yks alkio siirrettiin josta juhannuksena nega. Pakkaseen jäi
huikeat 9 alkiota. Toivottavasti nämä kestävät paremmin pakastuksen :)! Nyt viime icsi:ssä tuli hirveesti muniksia. Olikohan peräti 22. Muutama ei ollut kypsää ja kaikki ei hedelmöittyny, mut siis saldona 10 alkiota, josta siis vielä 9 jälelä. Mutta toi viimeisin hoito oli kyllä rankka, olin kyllä niin turvoksissa et huh huh.. Viikon olin sit saikullakin. Mut jospa niistä alkioista sit joku joskus tuo haikaran meidänkin ovelle.
Kyllä on itelläkin hoitojen suhteen ollut usko koetuksella vaikka kolme kertaa nyt on tavallaan vasta "yritetty". Mutta eikait se auta ku yrittää vaikka välillä jo haluais heittää hanskat tiskiin, et ei jaksais enää. Ja on ne hoidot niin pirun kalliitaki..
Mut, mut nyt meillä kummiskin on hoito jakso päällä. Pakaste siirtoa tehään. Lääkkeenä progynova ja huomen alkais progesteron. Perjantaina olisi siirto. Kahta alkiota nyt lähetään siirtämään. Onko teillä muuten kokemuksia tosta progesteronista? Muistaakseni luin sen täältä jostain et se on lugesteronille vaihtoehto, joten hankin nyt iteki sen lugejen tilale. Siitähän saa kelakorvauksen niin ei tullu maksaan ku sen 1,5 ekua (kun on se lääkekatto täys)
Moi kaikille pitkästä aikaa ja kiva kuulla teistä...
Ja onnea jo odottaville!! Eiköhän me muut tulla perässä.
Eli meillä siis käynnisty tänään kolmas ivf. joten taas se alkoi..nyt todella sais jo alkaan tapahtuun.
Mulla vaan epäily että mulla olis kilpirauhasen vajaatoiminta kun kaikki oireet viittais siihen ja sehän AIHEUTTAA LAPSETTOMUUTTA...eli otettiinko teiltä verikokeet kun aloititte hoidot??
Toivon todella että mulla ei sitä ole , mutta menen kuitenkin testeihin ens viikolla, niin saan mielen rauhan. Klinikalta kuitenkin sanottiin että ei tarvitse siirtää tätä hoitoo vaan katotaan tulokset ja viedään silti tämä ivf. eteenpäin.
Niin ja taru82 kysyit progesteronista eli mä käytin viime hoidossa ja en toodellakaan tykännyt.
Sai käyttää sidettä koko ajan yötä päivää, ihan kuin olis pissat housussa koko ajan.
Hommasin siis luget takas, ei nekään mukavat mut noista vaihtoehdoista paremmat.
Siis tässä meitin tilanne ja kaikille erittäin paljon onnea ja tsemppiä. krisse73 ilmottelehan koska teijän hoito taas alkaa ja miten etenee..
Oletteko muuten siinä lahjamunasolu jonossa??
Olipa ihana kuulla teistä kaikista...ihan tippa tuli linssiin kun luin juttujanne ja löysin teidät! :)
Täytyy kyllä tunnustaa, että entinen ketju oli mulla hävinnyt ja olen aina käynyt pikaisesti vain uusimmat jutut lukemassa. Joten älkää loukkaantuko, jos on jotain jäänyt vastaamatta. Olen kyllä ollut hengessä mukana.
Kiva kuulla,että Tammikuulla ja Aina Ilonalla on kaikki hyvin. Pian se toi aika näyttää menevän, vastahan sitä oltiin samassa hoito pinossa,tammikuussa. Minusta tuntuu et hoidosta ei ole kauaa, mutta näin ajallisesti näköjään on...
Olen monesti ajatellut myös, että jos olisin raskaana, niin minun huolet ei loppuisi. Ajattelisin samoin kuin Tammikuu. Kun on ollut näin vaikeaa tulla raskaaksi ja ei ole ikinä plussaa ollut, niin eihän sitä uskoisi edes alussa todeksi. Eka kuukausina pelkäisi ihan varmasti keskenmenoa yms. Mutta ihanaa, kun teillä kaikki hyvin.
Taru, älä laita hankoja tiskiin!!! Mä todella ymmärrän tunteesi, välillä tulee moisia tunteita ja tuntuu ettei enään jaksa ja toivo on lopussa. Tämä on rankkaa meille, mutta kyllä me jaksetaan!!! Sitä aina kummasti vaan nousee jaloilleen ja jaksaakin jatkaa taas. En tiiä miten sitä jaksaa, mutta niin vaan aina käy. Joskus kyllä muutkin ja itsekin ihmettelee, ett miten sitä kuitenkin aina taas jaksaa jatkaa. Sitä vaan ei halua vielä luovuttaa. Toivotaan nyt, että nää sun pakkas lapset tarttuu lujasti kiinni ja pysyy kans. :)
Miten muuten siirto meni? Laitettiinko siis kaksi alkiota? Minulle on usein laitettu kahta, mutta ei ole onnistunut. Suru on ollut vaan isompi, kun ns. kaksi "enkeli-lasta" tullut.
Ei ole minulla progesteronista kokemuksia.
Iita: Meillä otettiin noi ja kaikki muutkin kokeet jo aivan silloin alkututkimuksissa heti alussa.
Mites sä olet nyt hoidon alussa voinut? Kerrohan kuulumisia tänne aina välillä. Onko teillä pitkällä vai lyhyellä kaavalla hoito? Mites teillä oli aikaisemmat hoidot? En nyt muista...
Me ei olla käyty vielä suunnittelu käynnillä. Soitan ajan ton mun selkä kuntoutuksen jälkeen. Se alkaa ens ke 20.8. ja kestää 9vrk.
On varmaankin lyhyellä kaavalla taas, koska se pitkä kaava teki minut "hulluksi". :) Itse ollaan ajateltu, että syyskuun kiertoon. Menkat pitäis olla joskus loppukuusta. Joo, viimeksi oli pitkä viljely. En tiiä mitä nyt lääkäri suunnittelee. Muistaakseni sanoi viimeksi, että tehtäisiin taas pitkä viljely. Mutta onhan siitä ajatuksesta aikaa, sanoi helmikuussa. Silloin helmikuussa myös ilmoittauduttiin lahjamunasolujonoon. Ajateltiin tehdä vielä yksi ivf-hoito ja biologista lasta yrittää, sitten seuraavaksi lahjasolulla. Omaa luovuttajaa ei olla saatu,joka tuntuu surulliselta. :( Ei auta muu kuin odottaa jonossa omaa vuoroa. Joskus tuntuu pahalta miten itsekkäitä ihmiset on asian suhteen. Tämä on nyt katkeran lapsettoman tekstiä. :) Ymmärrän kyllä, että siinä joutuu miettimään moraalisia ja eettisiä ym ajatuksia ja kysymyksiä, mutta kyllä olen saanut kuulla kaikenlaista. Täytyy kyllä sanoa luovuttajille suuri kiitos jo toisten puolesta, että haluavat antaa meille lahjan ja on halu oikesti auttaa!!! Nostan hattua heille! Kiitos, että teitä on olemassa.
Jonot oli puoltoista, kaksi vuotta silloin kun ilmoittaduttiin, joten yli vuosi pitäis jaksaa odottaa hoitoon pääsyä, jos nyt ei tärppää ivf:llä.
Pari kaveria olis luovuttanut, mutta heillä sitten tuli ikä vastaan. Molemmat 40 maissa ja luovuttajan pitäis olla alle 35v. Olisi ystäviä, jotka on luovutus kelpoisia, mutta he ajattelevat sitä "omana" lapsena. :( Asiasta en sano enempää, muuten tällä palstalla nousevat jotku takajaloilleen. Heh. Mutta ymmärränkin heidän kantaa, mutta se vaan tuntuu niin pahalta, kun kukaan ei ole valmis auttamaan, vaikka pystyisi. Surullista.
Että semmosta tänne päin... En tiedä pystynkö olemaan kuntoutuksesta yhteydessä tänne päin, mutta palaan astialle kun ehdin, pääsen.
Voimia kaikille hoitoihin ja kaikille ihanaa kesää vielä! Nauttikaa! Haleja!
Meille siis tehtiin siirto perjantaina. Toinen alkio oli kuulemma tosi "vilkas" jakautumaan, oli siirtovaiheessa 7 soluinen ja toinen oli vähän hitaamman sorttinen. Niin, siis kaksi alkiota siirrettiin. Me ite haluttiin jo kahen alkion siirto. Jospa niistä toinen edes lähtis. Eikä meitä hirvitä kyllä kaksosetkaan =)
Siirto meni ihan hyvin. Ainoastaan harmittaa kun menin luget vaihtamaan tähän progesteroniin. On sitten ärsyttävä käyttää.. Sidettä saa käyttää melkein koko ajan.
Sitten ma 1.9 pitäisi mennä testaamaan verikokeesta tulos. Mut aattelin et eiköhän sitä voisi ottaa varaslähdön jo silloin viikonloppuna ja testata kotona ennakkoon. Kauheeta taas ootella..
Ilmoitelkaahan kaikki sitten aina välillä kuulumisia!
Tsemppiä Krisse73!
Heips kaikille , eli meillä kohta pistokset ohi ja päästään ke ihanaan punktioon ja mahd.siirtoon pe.
Kahta alkiota kokeillaan taas jos sinne asti päästään.
Meillä tulossa 8 munista, joten ei vissiin taaskaan jää mitään pakkaseen.
Sain muuten kilpirauhaskokeen tuloksen ja kaikki arvot oli normaalit. Onneksi, mut olis vaan todella kiva tietää joku syy tähän miksi ei onnistu...
Yritin taas kysellä lääkäriltä et mikä mättää ja koska pitäis mennä lahjasolu jonoon, mut ei suosittele ennen kuin oma munasolu tuotanto loppuu.
Muuten oletteko saanut siirron jälkeen tukilääkitystä lugejen rinnalle??? Jos niin mitä.
Mä yritin ehdottaa jos vaikka kokeilis esim. lasten disperiiniä.
Tietty ei sekään kuulostanut lääkärin mielestä hyvältä kun kuulemma mun limakalvon paksuus on täydellinen...
Aattelin vaan et onko niistä tukilääkkeistä jotain haittaa tässä vaihessa kun ei ole aikasemmin tullut tulosta, niin eikö kaikki keinot ole sallittuja???
Krisse kysyit meitin hoidosta niin me ollaan avalla ja aina lyhyt kaava.
eli tällästä vuodatustä tällä kertaa..
ja paljon peukkuja tarulle ja täältä tullaan piinailijoitten joukkoon toivottavasti pe...
Heips!
Kiitos, onnen potkuja tarvitaan! Mun ei tarvi enää paljoa piinailla. Sovin raskaustestin verikokeesta jo huomenna. Vastauksen kuulen sitten perjantaina. Kysyin väestöliitosta et voisko sen jo tehä torstaina vaikka se olis vasta 14 päivä siirrosta niin ne tuumas et voi. Vaikka sillon siirtopäivänä tuumasivat et aikaisintaan maanantaina tehään testi. Mut kai se näkyy jo silloin jos on näkyäkseen!? Vai miten teillä muilla on testailtu? Eihän se oo liian aikaista??
Minäkin kyselin ennen tätä hoitoa niistä lasten disperineistä et oisko niist apua, niin eivät suositelleet. Sanoivat että tutkimusten perusteella niistä ei ole ollut mitään apua raskautumiseen!
Paljon tsemppiä sinulle Iitä-37!
no niin täälä jännitän et miten tarulle käy!!! Tulehan heti kertomaan kun saat tulokset, ja toivotaan todella että tulee hyviä uutisia...
Meillä siis tää kaava toistaa itteään, eli saatiin 7 munista joista 5 kypsää ja 3 hedelmöitty normaalisti ja äsken sain puhelun niin kaks on selvinnyt loppuun asti eli ne kaverit menen siis tänään hakemaan...ei taaskaan mitään pakkaseen.pääsen siis jälleen piinaileen. meille muuten lääkäri kokeilee joko sitä lasten disperiiniä tai zumenonia. Kysyin siltä et eikö tässä vaiheessa kaikki keinot kannata kokeilla, niin oli aikas samoilla linjoilla. tietty varmistin et niistä ei ole mitään haittaa pienille...ja vastas et ei.
Jännät ajat alkaa taas, odotukset aikas sekavat,ei enään oikeen tiedä mitä ajatella, kun kuitenkin jo kolmas hoito menossa.
Eli tällästä tänään..
Toivottavasti muutkin kerkee laittaan kuulumisia, kun minä ja taru82...
negat tuli et pamahti.. ei voi mitään. pitänee miettiä jatkoa.
Tsemppiä iitalle! Toivotaan et sua onnistaa!
pa...a jos saa sanoa suoraan...nää hoidot on kyllä ihan arpapeliä sanon mä.
En osaa kyllä muuta sanoa taru82 et tiedän kyllä noi fiilikset kun katot testiin ja vaan YKSI viiva.
Eli toivottavasti vielä jaksat yrittää, vaikka varmasti ottaa koville ja tekee mieli heittää hanskat naulaan...ainakin mulla on semmonen fiilis jos nyt ei tärppää.
Mä siis piinailen pari viikkoo ja katotaan miten käy...
Lomat on nyt lusittu ja nyt taas virkeänä (?) töissä. Tulin heti lueskelemaan, että mitä kaikille teille kuuluu..
Ensimmäisenä pahoitteluni Tarulle negasta :(. Toivottavasti sulla on voimia mennä uuteen yritykseen. Iita37:lle pidän nyt kovasti peukkuja!! Ja AinaIlonalla alkaa olla pian h-hetki lähellä : ). Jännittävä kuulla millainen asukki sieltä sitten tulee. Toivottavasti tämä kannustaa muitakin vielä jatkamaan yritystä ja antaa uskoa onnistumiseen.
Lupasin tulla kertomaan 4D ultran tulokset ja niinhän se nyt on, että meille pitäisi olla tulossa sekä tyttö että poika. Juuri kuten aavistinkin.. Muuten kaikki oli onneksi hyvin, eikä downiin viittaavia rakenteellisia asioita ollut näkyvissä. Lääkäri tosin sanoi, että down on vaikea todeta ultran avulla. Mutta joka tapauksessa ainakin päällisin puolin kaikki oli molemmilla hyvin ja se oli oikein lohduttavaa. Itsekin olen voinut hyvin ja varmaan jään sairaslomalle vasta viikolla 26, jolloin suurin osa/kaikki (varmaan riippuu vähän paikkakunnasta) kaksosäideistä kirjoitetaan automaattisesti pois töistä. Minulla vaavit ovat nyt noin 300 grammaa painavia ja pituutta tuollaiset 25 senttiä, joten pikkuhiljaa alkaa jo kokoakin löytymään.
Toivottavasti nyt Iita37 liittyisi odottavien puolelle ja Taru82 ja Krisse73 tulisivat myös heti perässä!
alkoi menkat , joten se siittä..pe olis vasta testipäivä eli en taida viittiä enään edes testiä tehdä enkä lugeja laittaa. V.....aa ja taidan lyödä hanskat naulaan ja tyytyä kohtalooni eli elään ilman lapsia. Ei siis mitään merkkejä ja aikomustakaan alkioilla kiinnittyä, ainoostaan viikon ollut tissit äärettömän arat, mut sekin vissiin lugeista johtuvaa...mut onnea edelleen odottaville ja toivotaan muille parempaa onnea hoitoihin kuin meillä..taidan nyt hetkeks lopettaa tän foorumin lukemisen ja keksiä ittelleni jotain muuta mielenkiintoista tekemistä ja kuinka taas vois alkaan nauttia elämästä eikä aina vaan stressata näillä hoidoilla..
Eli palaan asiaan jos mieli muuttuu hoitojen suhteen ja päätän sittenkin vielä kokeilla esim.luovutetuilla munasoluilla.
nyt ainakin on henkisesti niin loppu että ei mitään mielenkiintoa alkaa yrittään neljättä ivf.ää.
Siinä siis mun tän hetken fiilikset eli ei siis kauheesti hurraamista..
Vaikka et IIta37 tätä nyt sitten varmaan luekaan, niin kirjoitan kuitenkin, että toi tuntui tosi pahalta :(. Ja jotenkin on paha olo enemmän vielä siksi, kun itellä hoito onnistui.. JOS joskus eksyt tänne palstalle, niin ksyysyisin nyt että mitä lääkärit sanoivat? Oliko lahjamunasoluhoito seuraava vaihtoehto? Miten teillä adoptio vaihtoehtona? Ja toivottavasti tuo viimeinen kysymys ei loukkaa.. Se ei ole sen tarkoitus. Ajattelin vain, että vaihtoehtoja teillä kyllä vielä olisi, jos jaksatte niitä lähteä miettimään. En voi muuta sanoa kuin, että voimia ja toivottavasti voitte keskenänne puhua asiasta.
Mites muut? Krisse73?
Olen tosi pahoillani puolestanne Iita37 ja Taru82! En osaa sanoa lohdottavia sanoja, koska tiedän ettei mitkään sanomiset auta siihen suruun ja tuskaan. Haleja ja voimia lähetään teille ja toivon, että jaksatte taas jatkaa.
Itselläni on ollut kaikenlaisia kriisejä päällä tän lapsettomuuden lisäksi, että olen aika hajalla nykyään. Jouduin perumaan tulevan hoidonkin. Hitto, että otti koville soittaa, mutta parempi näin tehdä tässä tilanteessa. Vaikeaa näin netis kertoa mitään , mutta perumisesta voin syyttää vain miestäni. :(
Odotin tätä hoidon aloittamista kuin kuuta taivaalta ja nyt taas kaikki toiveet onkin romu kopassa. Itkettää...
Tuntuu niin tyhjältä... tulenko koskaan saamaan lasta...
Kirjoitan nyt kumminkin.. Luin tuon sun viestin jo päiviä sitten, mutta en ole oikein tiennyt mitä sanoa tai kirjoittaa. Mä olisin niin halunnut lukea noin pitkään positiivisella asenteella olevan ihmisen onnistuvan. Ainahan tarinan lopussa hyvät palkitaan.. Jotenkin mun ajatusmallilla ajattelen, että tällä täytyy olla joku tarkoitus. Nyt sitä on kyllä vaikea huomata tai löytää. Mitä oot ite miettinyt? Miten jatko? Vai onko se sun päätäntävallassa tällä hetkellä? Toivottavasti sulla on elämässä nyt muita asioita, joista saat iloa. Ja hyviä ystäväviä, jotka tukevat. Tärkeetä on nyt varmasti, että saat purettua noita asioita ja löydät ratkaisun. Sähköinen halaus täältä rannikolta! Toivottavasti kuulen/kuulemme susta vielä!!
Tippa tuli taas linssiin sinun kauniista sanoistasi.
Nyt taas elämä alkaa olla raiteillaan jollakinlailla.
Mies ei enään usko ivf hoitojen yrityksiin. Onhan se tosi asia et lääkäri ei antanut toiveita ja oli meidän itse tehtävä päätös kannattaako jatkaa. Mutta kun olimme päättäneet, että yksi hoito vielä ennen lahjamunasolu hoitoa. Mulle oli kova pettymys, että hoito piti siirtää ja sit vielä ukko oli tullut varkaiten toisiin ajatuksiin. Mutta nyt sanoi, että jos haluan niin tehdään vaan. Mä en enään tiedä itsekään, että kannattaako. Eihän lääkäri kyllä enään hirveän toiveikas ollut. On niin paljon yrityksiä takana.
Lahjasoluhoito kyllä tehdään. Kun vaan äkkiä aika kuluis ja tulis meidän vuoro saada luovuttaja. Katotaan nyt tehdäänkö johonkin väliin ivf, mitään ei ole päätetty.
Muita haaveita olen laittanut toteutukseen. Aloitan opiskelemaan helmikuussa oppisopimuksella. Pakko ruveta jo elämään eikä mennä hoitojen mukaan tätä elämää. Jos tulis muutakin ajateltavaa. Ja jos tulisin raskaaksi, niin, sit jatketaan opiskelua joskus myöhemmin.
Myös koira kuumeen olen laittanut toteutukseen. Ensi viikolla menen pentuja katsomaan. On mulla sitten ainakin jonkinlainen lapsi. :) Eihän sitä toki lapseen voi verrata, mutta on "joku" oma mussukka. Siitä saan varmasti lisää voimia päiviin.
Mites sä voit? Vai pitäiskö kysyä, että miten te kolme voitte?:)
HYVÄ ASENNE! Mahtavaa! Jatkatte hoitoja nyt tavalla tai toisella ja silti nyt laitat elämää eteenpäin muutenkin. Tiedän ite tuon, kun mulla kans se kaksi ja puoli vuotta elämä seisoi vaan paikoillaan, koska olin suunnitellut kaiken siten, että saisimme lapsen. Ja sitten kun sitä ei alkanut kuulumaan, niin jotenkin ajatukset olivat vain siinä ja samalla odotti joka kuukausi ihmettä tapahtuvaksi. En esimerkiksi uskaltanut vaihtaa työpaikkaa vaikka aloin olla aika hajalla nykyiseen. Tai se ei vaan enään tuonut niitä paljon puhuttuja haasteita. Kouluun hain ja pääsin, mutta jätin menemättä, kun alun perin suunnittelin meneväni sinne ja lukevani mammalomalla itselle korkeamman tutkinnon. Me myös ostettiin tontti, mutta jätettiin rakentaminen osittain siksi, että kun ei tiedetty saadaanko sittenkään lapsia koskaan, että tarvitaanko niitä lastenhuoneitakaan. No, tuo viimeisin nyt oli ihan hyvä juttu ja olen tyytyväinen ratkaisuun, joka sittemmin tehtiin. Kyllä tuo vaan vaikuttaa niin paljon, mutta se on hyvä, jos tiedostat sen ja saat itsesi "irti" siitä odottelusta. Yhden jutun haluan kuitenkin sanoa; ottakaa koira sellaisesta rodusta, joka tulee tunnetusti lapsien kanssa hyvin toimeen ; ). En tiedä olenko sanonut, että meillähän on kaksi koiraa ja pari muutakin karvaista olemassa.. Ja kyllä niissä samantyyppistä vastuuta ja muuta on kuin lapsissakin. Ja ehdottomasti niistä on seuraa ja ovat aina valmiita lohduttamaan. Niille voi puhua ilman että kukaan leimaa sua ihan kahjoksi (jos siis olet muuten yksin), heh. Meillä alkaakin sitten totuttaminen lapsiin, kunhan se aika koittaa. Koirat ovat jo iäkkäämpiä, joten ovat tottuneet lapsettomaan elämään. Mutta eiköhän se hyvin mene. Touhua vaan riittää varmasti aluksi, kun on kuitenkin koirien lenkitykset ja sitten lasten hoitaminen. Ja onhan meillä niitä karvoja hieman toiseen tyyliin, jos et joka päivä näytä lattialle imuria : D.
Kyllä me täälä voidaan hyvin. En voi valittaa. Mullahan oli koholla verenpaine ja siksi jousuin/pääsin saikulle. Sitä jatkettiin äippäloman alkuun asti vaikka paineet olivatkin sittemmin alhaisemmat kuin koko raskauden aikana! Eilen neuvolassa todettiin, että mulla on jopa hemoglobiini noussut tosi hyvin taas tasolle 118. Toisen vauvan sydänäänissä oli jotain poikkeavaa mutta se tarkistetaan huomenna ja jos jotain on, niin sitten mennään taas keskussairaalaan ultraan. On kuulemma hyvin yleistä näillä viikoilla erilaiset sydänrytmin häiriöt, että en nyt vielä kovin huolestunut. Viikko sitten vauvoilla oli painoa hieman alle ja toisella hieman päälle 700 grammaa ja pituutta sellaiset 30cm. Eli kyllä ne alkavat pikkuhiljaa olemaan ihan vauvan mitoissa. Meillä tuo tyttö on ollut koko ajan hieman poikaa pienempi. Ovat nyt muuten kovia jo liikkumaan! Mitään onmgelmaa mulla ei silti ole nukkumisen kanssa ja itse asiassa viime yönä heräsin, kun nukuin mahallani ja vauvat potki kuin sanoen "hei, sä makaat meidän päällä". No, mä sit käännyin vähän enemmän kylkiasentoon. Raukat! Mut ei tosiaan mitään ongelmia maata selin tai miten vaan, vaikka aina neuvolassakin sanovat, että sano vaaan jos sua huimaa tää selinmakuulla olo. Eikä ole myöskään ollut edes harjoitussupistuksia. Sitä vähän ihmettelivät sairaalassa. Kait ne on niin yleisiä ja varsinkin, jos kohdussa on tuplatavarat. Eivät ainakaan tuon perusteella ole sitten vielä ihan heti tulossa, mikä ois tosi hyvä. Painoa mulla on tullut raskauden aikana sellaiset reilu 10 kiloa. Raskausarpia ei ainakaan vielä ole ja varmasti oisinkin säilynyt ilman, jos ois tullut vaan yksi. Nýt on kuitenkin vielä aika matka, jos tuonne 36 viikolle mennään. Tällä hetkellä olo on tosi energinen ja niin sanottu pesän perustamiskausi meneillään. On tää ihan eri fiilis kuin alkuraskauden tajuton väsymys. Kyllä hormonit vaan pystyy kaikenlaista meissä tekemään!
Kuinka paljon aikaisemmin saatte tietää että teille olisi munasolu? Ja onko niitä vain yksi vai useampia? Tiedätkö muuten, että jos meillä jää alkiota "vapaaksi", niin voiko niitä lahjoittaa jollekulle?
Toivottavasti saat pidettyä nyt tuon asenteen! En tiedä, että auttaisko sua, jos kävisit vapaaehtoisesti lapsettomien viestejä lukemassa. Itellä se toi hetkellistä apua ainakin. Lähinnä se, että elämässä tosiaan on muutakin kuin raskautuminen ja lapset (joo mä tiedät, ettei se siitä olekaan kiinni, mutta totakin vois kokeilla). Nyt on vaan tärkeetä, että saat itelles hyvän olon ja muutakin sisältöä elämään. Joku päivä se tieto munasolusta tulee, ja sitten piinaillaan taas. Mä todella odotan, että sä tuut tänne joku kerta kirjoittamaan, että tiiättekö mitä..!
En tiiä mistä mä taas sisua löysin, mut nyt taas mennään päivä kerrallaan. Vaikka onhan lapsettomuus päivittäin mielessä ja kun oikein rupeaa miettimään, niin itku ja paha mieli tulee. Tää elämä vaan tuntuu välillä niin p...stä ja tuntuu ettei jaksa peiton alta nousta. Että lapsettomuus voikin masentaa... Kai tällä sitten on jokin tarkoitus, vahvuutta tämä ainakin tekee henkisesti.
Minulla on myös moni suunnitelma muuttunut matkan varrella. Mutta lääkäri avas silmäni viimeksi, kun hän sanoi, että enhän minä voi jättää haaveita sen takia toteutumatta, että tehdään hoitoja jne. Eli jos nyt tulen raskaaksi ,kun opiskelen, nin sit opiskelut jää ja lapsi on tärkeämpi. Opiskeluja voi aina jatkaa. Ei elämässä voi elää eteenpäin, vain tässä ja nyt.
Meilläkin on jo lasten huone, mut en ole sisustanut sitä lasten huoneeksi. Kun muutimme tähän, niin teki kyllä mieli sisustaa. Mutta onneksi en tehnyt niin, olisi nyt vuosien aikana ollut tuskallista katsella, kun nyyttiä ei tulekaan.
Koira rotu tulee olemaan biscon havannais, joka on lapsia rakastava. :) Tottakai tämmönen asia pitää huomioida etukäteen, heh! :)
En tiedä miten paljon aikaisemmin saada tieto luovuttajasta. Siinähän täytyy meidän kierrot ensin yhteen sovittaa, ennekuin hoito voi alkaa.
Minun ymmärtääkseni saa aina kaikki luovuttajalta tulleet munasolut. Sitten jos tulee yli kymmenen, niin ne jaetaan toisen parin kanssa. Eli toivon, että tulis enemmin ainakin 9 kuin 11kpl! Ei olis kiva joutua jakamaan, jäis itselle enemmän käyttöön.
Toi teidän luovuttamis juttu on varmaankin niin, että koska teilläkin on ollut ongelmia lapsen saannissa, niin en usko, että niitä käytetään. Mutta en ole asista varma.
Joo, näinhän se on, että opiskelut voi laittaa sitten sivuun, kun raskaudut. Nyt vaan eteenpäin täysillä. Varmasti osa surusta johtuukin siitä, että kun koko muu elämä on niin pysähdyksissä asian vuoksi. Näin ainakin mulle.
Koskas saatte pennun kotiin? Kyllä sitten riittää puhaa : ). Ja matot kannattaa laittaa pois, kunnes on sisäsiisti ; ). Koiran kanssa on kiva, kun voi sitten harrastaakin halutessaan yhtä sun toista.
Mutta teillähän on nyt sitten taas triljoona mahista onnistua, kun saatte luovuttajan kaikki munasolut! Hyvä juttu. Toivottavasti niitä tulis paljon, tai sanotaanko että sen verran, että se riittää teille plussaan! Mikä sulla tai teillä olikaan lapsettomuuden syy? Ja kävittekö missä hoidoissa?
Uskon kyllä, että jokin tarkoitus tällä lapsettomuudella on. Ja että sen verran annetaan, mitä kantti kestää. Eli vahvemmat joutuvat varmaan odottamaan kauemman, koska missään nimessä kyse ei ole siitä, etteikö olisi soveltuva äidiksi tai isäksi tms. Vahvistava kokemus jopa minulla, vaikka olikin niin lyhyt aika. Olenkin jossain vaiheessa sanonut täällä, että meillä jäi molemmilla niin alkoholi kuin tupakkakin pois näiden hoitojen aikana (alkoholi itse asiassa muistaakseni jo ennen), rakkaus on vain syventynyt ja minulla ei juurikaan ole enää tapana valitella raskaus- tai muistakaan vaivoista. En usko, että kovin helposti valitan tulevasta mahdollisesta väsymyksestäkään vaikka eipä siinäkään sinänsä mitään väärää ole. Olen nuorempana ollut aika ulkonäkökeskeinen ja piikkikammoinen jne. ja kaikki tuollainen on nyt hyvin pitkälle historiaa ja merkityksetöntä. Toki tuonkin kokemuksen voi ottaa niin monella tavalla ja meitä ihmisiä on niin erilaisia. Mutta vahvistuksena se kannattaa nimenomaan ottaa vaikka välillä sitä huutaa, että nyt sais riittää. Kun vaan muistat sen, että tässä tilassa olessasi kaikki tuo hoitoaika ja muu unohtuu ja jotenkin se on sitten juuri oikea aika teille. Näin uskon.
Täälä taas..sain itteni kerättyä ja tulla välillä kattoon kuulumisia. Kiva kuulla krisse että olet saanut elämään muutakin sisältöä kuin nämä hoidot...itelläni on myös koira jota ilman en kyllä olis selvinnyt tästä hoitorumbasta.
Kyllä se vaan on niin ihana karvanen vauva jota saa halia ja suukottaa niin paljon kuin haluaa.
Meillä on muuten bernin paimenkoira eli hieman isompi, mutta erittäin lapsrakas.
Eli meijän tilanne on nyt tämä, mä menin aivan rikki kolmannen epäonnistumisen jälkeen ja olin viikon sairaslomalla kun en vaan jaksanut..
Sain kuitenkin varattua ajan väestöliiton klinikalle, joka muuten on huomenna. Eli me siis vaihdetaan avalta pois..ei varsinaista syytä ole, muuten kuin tuo hinta jos mennään lahjasolujonoon..
Ai niin kysyit tammikuu et mitä lääkäri on meille sanonut. Meillä siis selittämätön lapsettomuus ja olis halukas jatkaan hoitoja kun omia soluja tulee ja ei suositellut vielä lahjasolua(siis avalla sanottiin).
Me itse ollaan puhuttu että jos ei omilla niin kokeillaan lahjasolulla.
Mut katotaan mitä väestöliitos ollaan mieltä asiasta. Alan oleen vaan aikas varma että mun munasoluis on jotain häikkää kun ei kiinnity. olen meinaan ollut 15 vuotta käyttämättä ehkäisyä ja ei ikinä edes vahinkoraskautta...pari edellistä pitkää suhdetta ja näillä ex-miehillä nykyään lapsia, joten laittaa kyllä miettiin et vika on minussa!!!
Niin nyt mulla huomattavasti parempi fiilis, alotin taas kuntoilun ja koiran kanssa harrastaan. Eli saanut vähän muuta ajateltavaa ja mielekästä tekemistä.
Kiva kuulla tammikuu et sulla kaikki hyvin ja odotus on ihanaa, olen kyllä niin onnellinen että teillä hoidot tuotti tulosta..
Palaan taas asiaan kun ollaan päätetty että mitä tehdään vai tehdäänkö enään mitään siis hoitoja.
Mä jo ajattelin, että ei enää kuultaisi susta mitään.. Onneksi löysit jsotain voimia! Vaikka elämässä varmasti on muutakin kuin lapset (sitä ei vauvakuumeessa kyllä yleensä ymmärrä - en minä silloin ainakaan nähnyt/ajatellut muuta), niin jotenkin ajattelen, että jos vaan jaksaa, niin yrittää nyt kaikkensa. Koska ettei sitten jäisi kaduttamaan kun on jo liian myöhäistä tyyliin "yritinkö mä sittenkään kaikkeani". Tuo on varmaan paha tilanne, kun ei ole mitään syytä löytynyt. Siis silleen meillä ainakin oli, että toivottiin, että joku vika löytyisi. Kuitenkin pelkäsin vielä myöhemminkin, että jos mussa onkin joku sellainen vika ettei alkiot vaan tartu.. Toisaalta taas esim. meillä, tuo miehen siittiöiden huono laatu ja määrä oli aika stressaava juttu. Hienosti mun mies sen kyllä tosin otti, paljon paremmin kuin mitä mä oisin ottanut, jos vika oiskin ollut mussa. Mut toki välillä oli raivoa ja masennuksen puuskia ja sellaista alemmuuden tunnetta, kun tulee olo, että olenko minä mies ollenkaan. Jotenkin kuitenkin ajateltiin, että "sairaus" on helpompi hoitaa, kun tietää sen juuret. Mutta asian voi kyllä kääntää myös toisin. Jos ei ole vikaa, niin ei ole estettäkään jne. Ja vaikka mun mieskin lukee näitä viestejä, niin sanottakoon, että mä olin kyllä ennakkoon varma, että mussa ois jotain vikaa, koska en ollut myöskään aiemmin raskautunut exien kanssa. Ei oltu exien kanssa yritetty yrittämällä, mutta laittoihan se miettimään, että miksi ei vahinkoa ollut koskaan tapahtunut. Ja musta sitä vikaa ei sitten kuitenkaan löytynyt. Että kai se on jostain hiton säkästäkin niin paljon kiinni ja joillain se vaan tuntuu menevän silleen, että ne raskautuu sillä sekunnilla kun yritys otetaan päälle.. Se on kyllä ihmeellistä. Mutta mietenkään ei saa itteensä syyttää, että muka stressais tai muulla tavalla aiheuttaisi tilanteen. Tiedän, että jotkut jotka raskautuvat heti, saattavat tökerösti tokaistakin jotain sellaista, että te ette vaan tiedä miten lapsia tehdään tms. Oon kyllä kaikenlaista kuullut.. Mutta hitot noista. Tarkoitin tällä vaan sitä, että mä raskauduin vaikka aiemmin en ollut mahdollisuuksista huolimatta. Ja exillä on kans lapsia.. Tiedän muuten yhen pariskunnan, jotka oli yrittäneet (tai no ei se varmasti yritystä enää ollut lopppuvaiheessa) 20 vuotta, kun yhtäkkiä nainen huomas olevansa raskaana. Luuli, että kyseessä on syöpä tai jotain. Eivät olleet ikinä tutkituttaneet tosin itteensä, mutta kaikkea sitä voi siis sattua. Joka tapauksessa on varmaan parempi yrittää kaikkensa, niin kauan kun jaksaa henkisesti tuota rumbaa ja sitten surra asia jos niikseen on. Mutta se surun aika ei sullakaan ole vielä, joten turha siitä on nyt puhua!
Koiraihmisiä siis ollaan kaikki tyynni : ). Meillä on kans kaksi hieman isompi rotuista koiraa. Lapsirakkaudesta en tosin tiedä, ainakaan toisen kohdalla, mutta pianhan se selviää : /. Meidän karvakuonot on jo lähemmäs 10 vuotiaita. Uskon kyllä, että kaikki menee hyvin. Mutta kyllä täälä hommia rittää ja vilskettä ja vipinää vuoden vaihteen jälkeen! Täytyy sanoa, että välillä tuntuu että aika menee nyt niin nopeasti - liian nopeasti. Tuntuu, etten ehdi täs ollenkaan valmistautua vauivojen tuloon. Osaankohan mä kaiken ja sadaanko täälä kotona kaikki valmiiksi. Levätäkin pitäis kuulemma pankkoon..
Vielä pitää sanoa Iita37, että mähän olin kyllä kans jo tosi hajalla sen komannen kerran aikoihin. Ihan tosissaan puhuttiin noista adoptio ja muista vaihtoehdoista.. Ja se siinä onkin niin ristiriitaista, että kun mä ymmärrän sen ja samalla kunnioitan ja nostan hattua korkeelle niille, jotka jaksaa jatkaa. Ja taas toisaalta nyt, kun ite on ns. asian ulkopuolella, niin näkee sen, ettei kannattaisi luovuttaa liian aikaisin. Mäkin olin jo kolmannella kerralla kyselemässä, että miten tästä nyt jatketaan.. Mullehan ne sanoi, että älä nyt vielä tuollaisia ajattele, kun hoito on vasta niin alussa. Ja nyt tajuan, että meillä onni kävi tosi nopeasti. Siksi toivoisin, että te ette nyt luovuttaisi vielä. Samalla muistan kyllä sen tuskan ja hädän vaikka en kauheasti haluakaan sitä enää muistella. Pahintahan siinä varmaan on se, että jos ei koskaan saisi lasta. Jos joku kuiskaisi, että sinä sen saat vielä, niin kyllähän sitä jaksaisi odottaa. Pelkää vain, että kaikki on turhaa. Mutta kun sitä kuiskaajaa ei ole, niin on pakko vain yrittää, ettei tarvitse sitten katua.. No, kylläpäs taas tuli tuota tekstiä :o.
Onko Väestöliitto halvempi paikka? Tuu nyt ihmeessä kertomaan, että mitä ne sieltä sanoi!! Mä ainakin odotan täälä jännityksellä!
Iitalle voimia jaksaa jatkaa. Usko pois, jostain niitä voimia vaan aina tulee.
Meillä täyttyi nyt 6 vuotta tätä lapsen yrittämis aikaa ja jostain vain aina saa puhtia. Luovuttanut en ole koskaan vielä, mutta jaksaminen meinaa loppua välillä.
Tammikuu kyseli taustoja... Minulla on toinen munatorvi tukos, eikä auennut laparoskopiassa, vaikka yrittivät avata. Paha infektion jälkitila näkyy, mutta sitä ei tiedä milloin on ollut. Ehkä kun umpisuolli tulehtui tai sit jostain ihan muusta. Ovuloin välillä hyvin, välillä en. Miehellä vähän ja huonolaatuisia siittiöitä. Mutta alan itse uskoa, että minulla on jokin kiinnittymis ongelma, koska koskaan en ole ollut raskaana.
4 IVF-hoitoa on tehty, joista on saatu yhteinsä myös 4 kertaa tehtyä pakaste alkion siirto eli yhteinsä 8 kertaa on tehty alkion siirto. Hyvin usein on laitettu 2 alkiota kerralla. Viimeisessä hoidossa oli se pitkä viljely. 8 kertaa epäonnistuminen on kyllä kokeillu hermoja ja mielialat on varmaan jo kaikki mahdolliset läpi käyty. Pelottaa aina jo seuraava hoito, että miten kestän taas jos epäonnistuu. No, aina olen hajonnut, vaikka kuin olisin opetellut asennoitumaan myös pettymykseen, mutta en siihen minä ainakaan näköjään opi.
Koira tulee noin kuukauden päästä kotia. Se täyttää huomenna 4viikkoa vasta. Pitkä aika odottaa. Pitää käydä tässä kohta taas katsomassa sitä siellä kennelissä. Olen jo paljon tarvikkeita ja leluja ostellut. :)
Olisko muuten nimi ehdotuksia???
Tosta luovuttajan solu jutusta vielä... ei me vielä voida tietää saadaanko kaikki luovuttajan solut. Sen näkee sitten, että paljonko hän ensin saa... vai tuleeko jako... Mutta toivotaan nyt, että enemmän kuin yksi ja vähemmän kuin 10. :)
Pitäis soittaa ja kysellä miten munasolun luovuttajien jono on edennyt ja onko ollut luovuttajia. Saisin vähän tietoa, että vieläkö kauan pitää jonottaa...eihän me olla oltu jonos kuin 8kk vasta, mut ku oottavan aika on pitkä.
Niin, miten teillä menee nyt Krisse-73 ja Iita37? Soititko Krisse siitä lahjamunasolujonosta? Mikä tilanne?? Entä Iita37: mitä teille sanottiin Väestöliitolla? Paljonko hoidor edullisempia? Millaiselta paikka muuten vaikuttaa? Mitä ootte nyt ajatelleet tehdä/miten edetä? Krissellä ei oo enää kauaa uuden perheenjäsenen saapumiseen : ). Siinä sitä riittää kyllä sitten touhua! Ootko jo miettinyt meetkö esim. tokoon tms? Tai haluatko käydä näyttelyissä sen kanssa?
Meillä asiat ihan ok. Vauvojen sydämet tutkittiin rytmiongelmien vuoksi ja nyt näyttäisi siltä, että ne olivat vaan kehittymättömän sydämen ns. normaaleja rytmihäiriöitä. Ainakaan mitään ei löydetty. Nyt vko 30 alkoi juoksemaan ja poika oli ultrassa reilu 1200g ja tyttö hieman yli 900g. H-hetki lähenee..
Laittakaahan kuulumisianne, kun ehditte/jaksatte/muistatte/haluatte : ). Mukavat viikonloput itse kullekin!!!
Nyt menee ihan kivasti pitkästä aikaa. Kai ajatukset on nyt ollut hauvelissa ja innolla odotettu. Tämä odotus kun kerrankin toteutuu! Ennen kieltämättä savu nousi korvista , kun jotkut sanoi, että ottakaa koira tms. Minähän heti kilahdin, että se ei ole sama asia kuin lapsen saanti jne. Tottakai olen vieläkin samaa mieltä. Mutta se täytyy nyt kyllä tunnustaa, että on ollut muuta ajateltavaa ja ajatukset lapsettomuuden tuskasta on ollut vähän sivummalla. Että terapiaa tää koiran saanti on ja varmasti tuo meille myös sisältöä elämään. Ei vaan kahdestaan murehdita tätä lapsettomuuden tuomaa tuskaa. On jotakin mitä paijata yms.
Seksi elämäkin on pitkästä aikaa ollut ihanaa, ei vaan lapsen tekoa. Tai miten sen ilmaiseisi. :)
Tasan 2 viikkoa, niin poju tulee kotiin. Odottavan aika on pitkä...
En ole soittanut jonojen etenemisestä. Pitää joku päivä soitella. Uskon, että jonot etenee hitaasti, koska niitä luovuttajia ei ole. :(
Kiva, kun sulla raskaus hyvin etenee. Että tyttö ja poika tulossa, vau!
Unohtui vastata... En käy näyttelyissä , mutta agilitya tai tokoa olen harkinnut. Katotaan nyt miten innostun. Tää kasvattajahan on kova näyttelyissä kulkemaan, joten joskus hän voi meidän pojua käyttää.
Moikka tammikuu ja krisse. Olen kyllä käynyt täälä välillä aina kattomassa oletteko kirjoitelleet.
Mulla on siis ottanut erittäin koville tuon kolmannen epäonnistumisen jälkeen..
Nyt tilanne sellainen että lääkäri sekä oma mies ovat kannustaneet ja tsempanneet mua kovasti jatkamaan hoitoja.
me siis vaihdettiin klinikkaa väestöliittoon ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Aivan mahtava lääkäri , joka oikeesti selittää kaikki asiat sillain että mekin ymmäretään ja on valmis heti sanoon jos ei kannata enään jatkaa.
Hinnat on kyllä aivan samat kuin avalla.
Mites muuten aina ilonalla menee, onko kukaan kuullut kumpi tuli?? Ja onko kaikki hyvin?
Aivan mahtava kuulla krisse että sulla on paljon parempi tilanne ja muutakin elämässä kuin hoidot..mä taas olin jo luovuttamassa,mut onneks mun miehellä on posiitiivinen ajattelutapa ja usko onnistumiseen...
tammikuu on kyllä hienoa kuulla että teillä sujuu hyvin ja kohta ollaan loppusuoralla..
Varmaan aikas erilaista lukee nyt näitä meijän juttuja kun ittellä jo vauvat masussa??
Niin siis piti hieman kertoa lisää meijän tilanteesta nyt, eli multa otettiin vihdosta viimein kaikki verikokeet ja niistäkään ei löytynyt mitään syytä. Onneksi.
Nyt sitten menossa neljäs IVF ja hieman eri lääkityksellä eli menopur,puregon ja syön myös kortisoni lääkettä suun kautta. Huomenna eka ultra ja ens viikolla taas iki ihana punktio...
Lääkäri erittäin toiveikas mut mulla ei ole odotukset 100%:ssa. Toivotaan nyt että päästään siirtoon asti. Eli sellattia tällä hetkellä.
me myös päästiin nyt julkiselle puolelle, joten jos ei tärppää niin menen sinne vuoden alusta ja vissiin lahjasolujonoon...ja ehkä vielä muutama ivf..mut kattellaan nyt ensin tämä hoito.
Mä nyt täälä ihanassa flunssassa joten siksi aikaa kirjoitella..ja onneksi myös meillä pari karvasta lasta jotka pitää mulle seuraa ja niitä saa helliä ja hoivata kuin myös mun systerin aivan ihanaa 8kk vanhaa poikaa joka on kyllä mulle erittäin tärkee..
Tässä taas vähän asiaa täältä treen suunnalta eli kirjoitelkaa kun kerkeette ja olis kyllä todella kiva kuulla AINA ILONASTA!!!
Tosi hienoa kun olet saanut taas voimia jatkaa hoitoja! Tsemppiä! Sehän näissä hoidoissa on rankkaa, kun ajatukset menee yhtä vuoristorataa. Ja sitten kun alkaa useampia hoitoja olla takana, niin ei tiedä uskaltaako toivoa pitää yllä vai ei. Minä olen aina yrittänyt olla asennoitunut myös siihen pettymykseen, mutta aina minä tulen alas samanlaisella ryminällä. Kuitenkin kun sitä niin toivoo... En minä osaa koskaan asennoitua pettymykseen, aina se sattuu.
Mutta nyt toivotaan, että teillä onnistaa. Olen hengessä mukana. :)
Haudo paljon munia...
Pikaisesti taas kuulumisia.. Nyt mennää jo 32 viikolla ja paikat edelleen kiinni. mEilen oltiin ultrassa ja kaikki hyvin. Nyt näyttää siltä, että vaavit syntyvät sektiolla. Kyllä alkoi jännittämään.. Osasin odottaa sitä, mutta toivoin alatie synnytystä. Kovasti treenasinkin jo mm. hengitystä ja lantiopohjan lihaksia. No, toivottavasti kaikki menee hyvin ja palautuminen ei kestäisi puolta vuotta.. Meillä poika on tosi iso ja tyttö pieni. Tällä hetkellä painoero(arviossa) kilon verran. Poika selvästi keskikäyrän yläpuolella ja tyttö menee ihan omaa käyräänsä paljon alempana.
Nyt on ollut aikamoisia uniongelmia, mikä on onneksi kuitenkin normaalia. Ja muistan kun kaveri odotti viimeisillään lastaan ja ite ajattelin, että mitä se nyt koko ajan hössöttää ja suorastaan stressaan asioista, mutta kyllä itellä on sama. Kova pesänperustamishärdelli menossa. Ja sille ei oikein voi mitään. Käy vähän niin kuin ylikierroksilla.
Nyt meikäläisellä on vauvakamaa yhtä paljon kuin yksösodottajilla h-hetkenä. Mulla on vaan lisäksi toinenkin istukka ja vettä enemmän. Ihan hyvin jaksaa, mutta oon kyllä alkanut jo valittelemaankin oloani (lähinnä tosin miehelleni). Ihan uskomattomai vaivoja tullut, enkä olisi ikinä uskonut ajattelevani välillä, etten jaksa pian enää. Unettomuus on pahinta. Varsinkin, kun väsy on kova ja paikkoja kolottaa. Mutta ihan hyvin kokonaisuudessaan menee ja paikat edelleen kiinni, etteivät vauvat ole edes hetkeen tulossa. Onneksi niin.
AinaIlonalla on uutisia, mutta saa tulla itse ne kertomaan.
Hyvä, että teillä molemmilla on selvästi mieli piristynyt. Se on kuitenkin tärkeintä. Näin sivullisen näkökulmasta tilanteenne ei todellakaan ole toivoton, mutta muistan että sitä se itselle lopuksi välillä oli.
Omat ajatukset alkavat jo olla syntyymän jälkeisessä elämässä vahvasti. Ja lähinnä jännitän ovatko lapsemme terveitä kaikista down-riskeistä ja muista huolimatta. Ja kuinka itse jaksamme, varsinkin ison leikkauksen jälkeen.
Pitää nyt vain toivoa meille kaikille parasta ja unohtaa se pahin vaihtoehto!
Laitan viestiä, kun tiedän leikkausajan (jos meitsiä ei sitten enää palstalla näy, niin voitte sytyttää halutessanne virtuaalikynttilän meidän muistoksi).
Nimim. pelkää leikkausta jonnin verran..
Hei kaikki! Huomaan, että mua on kyselty täällä ... ja itseasiassa Tammikuu on patistanut myös sähköpostitse, että tulisin kertomaan kuulumisiani tänne :D
Eli tässä ne nyt tulee: mulla on ihana pieni poika, nyt jo 2 kuukautta vanha. Aika menee järjetöntä vauhtia tuon pikkuisen kanssa ja
nämä mun tietokoneella käynnit on niin pikaisia nykyään, etten ole kirjoitellut, vaikka olen kyllä käynyt välillä seuraamassa teidän kuulumisia. Päivässä ei vaan riitä tunnit enää koneella istumiseen :(
En käynyt täällä myöskään raskauden loppuaikoina, koska loppuodotus ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan... Jouduin (jäämään) sairaalaan jo paria kuukautta ennen laskettua aikaa ja poika syntyi sitten lopulta muutaman viikon ennenaikaisena. Kaikki on silti nyt hyvin, synnytys meni hyvin, poika on terve ja vietti sairaalassa vain pari ensimmäistä viikkoaan. Nyt hän kasvaa ihan silmissä ... :)
Täällä siis opetellaan vauvaperheen elämää. Aika, jonka kävimme lapsettomuushoidoissa tuntuu aivan unelta .. ei ollenkaan todelliselta. Ja tuota lasta katsellessa tuntuu ihan vieraalta ajatella, että hän on "koeputkilapsi".
Ei muuta, kun tsemppiä ja voimia teille kaikille. Tammikuulle loppuodotukseen ja muille tuhat onnenpotkua, että hoidot vihdoin alkaisivat tuottaa tulosta.
Ja erittäin paljon onnea aina ilona!!!! Kyllä on mahtavaa kuulla että näillä hoidoilla saa toivotun tuloksen...
Jos loppu odotus ei ollut paras mahdollinen niin onneksi kaikki on nyt hyvin!!
Eli paljon onnea koko perheelle ja käyhän aina välillä kertomassa kuulumisia.
Meillä siis neljäs ivf..menossa ja ei kovin suuret odotukset...saatiin vaan yksi alkio ja sekin monitumanen ja kaks soluinen joten odotukset aikas nollassa..sanovat myös klinikalta että ei hyvät mahkut. Testi päivä on pe ja nyt alkaa oleen tuhruvuotoo ja menkka oireita. Eli taitaa taas epäonnistua meitin kohalla.
Krisse73 aattelin vaan kertoo sellattia että kun te olette lahjasolujonossa niin mä laitoin myös meidät syyskuussa ja nyt jo tuli soitto että olis ollut luovuttaja..eli aikas nopeeta toimintaa ja hinta 4500 euroo huh huh..
Ei teitty voitu ottaa sitä kun oma hoito oli juuri menossa..eli toivotaan että teille tulee myös ilmotus luovuttajasta.
Tammikuu tsemppiä erittäin paljon loppu odotukseeen ja hyvin se sektio menee, turhaan pelkäät etukäteen..
Ei todellakaan tarvii kynttilöitä sytytellä kun kaikki menee hienosti ..laitahan myös kuulumisia.
Kirjoittelenpa nyt tännekin samalla, kun lueskelen muun postin. Taas valvotaan, mutta tähän on jo onneksi tottunut. Oikeastaan kaikki yöt ovat menneet pystyssä ja nukkumaan olen mennyt tuossa kuuden maissa. Ikävää se on silloin, kun on oikein väsy, mutta ei vaan saa unta. Ja olin tuossa jonkin verran kipeänä ja kuumeisena valvominen oli paljon raskaampaa. Kuulemma jotkut voivat raskausaikana paremmin kuin ikinä ja joillain taas oma vastutuskyky heikkenee raskauden myötä. Taitanen kuulua jälkimmäiseen porukkaa, koska muuten en pahemmin ikinä sairastele.
Meillä on seuraava ultra taas piakkoin, mutta viime ultrasta sellaisia uutisia, että tytön koko hieman huolestuttava. Oli kyllä kasvanut ja virtaukset ok, mutta sain silti keuhkoja kypsyttävät piikit ennenaikaisen sektiomahdollisuuden takia. Ja pahempi juttu oli se, että lääkärin mielestä kallon muoto on hieman outo, mikä tosin saattaa johtua laitteesta (mutta toisella vauvalla muoto ok). Myös reisiluu on viikkoihin nähden pidempi kuin kallon ympärys. Nyt juuri sallituissa rajoissa, mutta jos ero kasvaa vielä vähän, niin kielii jostain kehitysvammasta. Muuten kaikki hyvin ja paikat vieläkin kiinni. Nyt vaihdetaan jo 34 viikolle, mikä on hyvä. Kovasti toivon, ettei tytön kehitys pysähdy ja ettei olisi ainakaan kovin pahaa kehitysvammaa, mutta sitä emme saa tietää ennen kuin vaavit ovat maailmassa. Täytyy sanoa, että itselläni raskausaika on ollut kaikin puolin aivan erilainen kuin kuvittelin. Oireiltaan ja muutenkin. Omasta mielestä aika on mennyt kuitenkin todella nopeasti ja tuntuu oudolta, että vuosi sitten kihisin jännityksestä kun tiesin että päästään aloittamaan kunnon hoidot tammikuusta. Ei sitä jotenkin ikinä uskonut, että odotusaika voi olla näin täynnä kaikkea huolta ja muuta vaikka rehellisyyden nimissä me emme enää huolestu samalla vimmalla kuin esim. alkuajan keskenmenoepäilyksen jälkeen. Koko ajan tuntuu, että osaa ottaa näitä asioita rauhallisemmin ja rauhallisemmin. Ja kun lueskelin viime yönä juttuja pienipäisyydestä ja muista syndroomista, niin tuli sellainen olo, että tärkeintä on, että saadaan molemmat vaavit elävänä maailmaan. Sekään kun ei ole itsestään selvää. Silti ajattelen, että meillä on odotusaika mennyt kaiken kaikkiaan ihan hyvin, koska vauvat ovat kuitenkin mukana pysyneet näinkin pitkään. Tiedän monia, jotka ovat olleet sairaalassa tässä vaiheessa jo monta kertaa tai saaneet pakkolepokäskyn. Puhumattakaan niistä, joilla on synnytys tapahtunut ennen 30 viikkoa..
Itse olen nyt vihdoin ja viimein alannut uskoa siihen, että pitää alkaa ottaa rauhallisemmin. Sen verran pahoja särkyjä on tullut, kun on kuvitellut tekevänsä yhtä ja toista. Mittasin muuten vyötäröni muutama päivä sitten ja sen ympärys oli yli 120 cm. Joka on tuplat siihen mitä ennen raskautta. Onneksi olen pitkä, koska muuten vatsa olisi vieläkin isompi ja painaisi varmasti keuhkoja enemmän. Kyllä nytkin huomaa jos sattuu syömään vähänkään liikaa. Tai juomaan.
Juu, mutta tämä taas näistä meidän plörinöistä.. En tiedä minkä verran ehdin sitten kirjoittamaan, kun h-hetki on ohitse. Riippuu varmasti vauvojen voinnista ja tietty omastakin. Olette olleet suuri tuki ja yleensäkin tämä palsta ja kirjoittelu on auttanut ainakin minua paljon. Tulen ehdottomasti käymään tällä palstalla aina aika ajoin ja haluaisin kovasti tietää mitä teille kuuluu jatkossakin.
Iitalle olisi yksi kysymys: miten teillä päädyttiin lahjamunasolujonoon? Tarkoitan, että oliko lääkäri sitä mieltä ja millä perusteella? Kysyn tätä yhden kaverini vuoksi.. Heillä sama tilanne vasteen kanssa, mutta ehdotettu jatkossa hedelmöitystä luomukiertoon ilman mitään hormoneita (ehkä vähäinen tukilääkitys), vaikka munasoluja ei ole saatu hormoneillakaan kuin yksi ja viimeksi siinäkin oli vikaa. Takana monen vuoden yritys ja lukuisia ivf:iä.
juu eli lahjasolujonoon ei ole lääkäri ehdottanut vaan laitoin itse meidät siihen...
Kun näyttää että omilla ei saada tulosta aikaseksi.
Ja tänään taas alkoi menkat joten se siittä hoidosta!!!
Kyllä vituttaa, mutta nyt en kyllä uskonut onnistumiseen yhtään..
Muuten oletteko mitä mieltä vyöhyketerapiasta?? Siis onko aivan humpuukia vai voiko todella auttaa jotenkin?
Pidän todella peukut pystyssä tammikuu että teillä menee kaikki hyvin ja vaavit ovat terveitä..
Nyt alan suunnitteleen vkl.n pikkujouluja ja haen uudet vaatteet ja unohdan koko hoidon!!!
Eli palaan taas asiaan kun on jotain kerrottavaa, eli en vielä tiedä jatkosta mitä tehdään vai jätetäänkö hoidot tähän..Meillä on aika julkiselle tammikuussa joten kattellaan..
Joulunodotusta :)
Nopeesta vastauksesta Iita! Ja pahoitteluni taas tuosta helkkarin negasta :(.
Kysyit vyöhyketerapiasta. Itse kävin monta kertaa ja tuli ihan energinen olo ja tuntui, että paljon minusta selvisi ilman että kerroin mitään. Mutta, raskaaksi tulin, kun olin ollut muutaman kuukauden taolla noista hoidoista, eli en sit tiiä. Kaikkeahan voi kokeilla ja varsinkin, jos on rahaa ja sillä saa itelleen hyvän olon. Liikaa en noihin kuitenkaan uskoisi, vaikka tulihan sitä kaikkea silloin kokeiltua oransseista alkkareista lähtien :/.
Mukavaa pikkujoulun odotusta, shoppailua ja kaikkea siihen liittyvää kivaa järkkäilyä! Ja hauskaa p.jouluiltaa erityisesti!!
Täällä ollaan edelleen yhtenä palana, mutta tuskin enää kauaa.. La on alle kuukauden päästä ja seuraavassa tsekkauksessa päätettäneen leikkausajankohta. Itellä nyt tosi hyvä olo taas, johtuen saamistani lääkkeistä, mutta raskausmyrkytys ja hepatooosi varjostavat raskautta ja luultavasti pakottavat leikkaamaan aiemmin. Nyt tulee jo supistuksiakin usein, tosin harjotuitus sellaisia.
A-vauva oli viime ultrassa jo melkein 3 kiloinen ja b-vauva paljon pienempi. Liikkuivat hyvin jne., mutta sairauksista johtuen vauvojen liikkeitä tulee seurata tarkasti päivittäin.
Kyllä voi sanoa, että toisaalta tämä odotusaika on mennyt tosi nopeasti ja toisaalta tuntuu, että olen ollut iso ja kömpelö jo iäsyyden. Ei millään usko, että vatsassa olisi vauvaa tai vauvoja ja että me saisimme sellaisen ja vieläpä aika pian. Samalla pelottaa, että mikä tilanne on ja kuinka vauvat todellisuudessa voivat. B-vauva on jäänyt kasvussa aika paljon, mutta vielä sitä uskoo ja toivoo, että kaikki olisi kuitenkin hyvin.
Mietin muuten, että pitäisikö tätä meitin pinoa viedä taas välillä etusivulle? Tää on niin monen klikkauksen päässä, että : )
Voikaa kaikki hyvin!
T; Tammikuu_08
On sektioaika päätetty: perjantaina meidän vauvat näkevät päivänvalon. Tosi hyvä fiilis ja olisin jaksanut vaikka loppuun saakka, mutta näillä sappiarvoilla se on liian vaarallista vauvoille. Nyt toivon vaan, että molemmat olisivat mahdollisimman hyvässä kunnossa, pienempikin. Nyt on kuitenkin hyvät viikot jo vauvojn syntyä ja isompi onkin jo komikiloinen arvioon mukaan. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että kolmen vuoden odotus on päättymässä ja se, että huomisen jälkeen minusta pitäiosi tulla äiti. Jos kaikki menee hyvin. Vielä loppumetreilläkin sitä pelkää, että jotain kamalaa tapahtuisi..
Terkuin, Tammikuu_08
Ps. Rauhallista Joulunaikaa kaikille teille!
Apua muakin alkoi jännittään sun puolesta...
Enpä osaa kuvitella miltä susta tuntuu!!
Siis jo huomenna susta tulee äippä , kyllä on hienoo ja mä uskon ja toivon että kaikki sujuu hienosti..pakko sujua. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä että pienempikin vaavi selviää ja kasvaa nopeasti kun pääsee tähän maailmaan..
Nyt nopeasti meitin tilanne eli ei mitään tällä hetkellä..meillä aika julkiselle tammikuussa ja aatteli kysästä sieltä sitä munasolunluovutusta, koska en jaksa uskoa että omilla onnistuu..
Sain kyllä eilen tietää että mun kaveri suostuu luovuttaan, jos saamme rahat kasaan ja tehdään se yksityisellä..
Siis vielä kerran paljon onnea teille molemmille ja tsemppiä huomiselle..tulehan kertoon heti kun kerkeet miten meni ..mä odotan täälä ihan kärsimättömänä kun olen niin onnellinen , että joku onnistuu näillä hoidoilla.
Hyvät joulut ja uudet vuodet ja kirjoittele :)
Täällä sitä nyt ollaan kahden pienen vauvan äiti : ). Poika oli 3200g ja tyttö 1800g. Leikkaus meni hyvin, enkä sitä sitten edes jännittänytkään vaan olin tosi rento koko operaation ajan. Poika saatiin heti osastolle mukaan ja kotiutui kanssani 5. päivänä leikkauksesta. Tyttö on edelleen lastenosastolla ja huomenna olisi tarkoitus siirtyä letkuruokinnasta pulloon. Paino edelleen alle syntymäpainon ja tyttö tosi hentoinen. Tutkimuksia tehty ja pään osalta kaikki ok. Myöskään pojalla ei ollut down-syndroomaa. Tytön osalta tehdään vielä tutkimuksia, koska lapsivesi oli vihreää ja sitä oli vähän. Juuri oikealla hetkellä kuulemma leikattiin. Että huh, huh.. Leikkauksesta toivuin nopeammin kuin luulin - hyvin pääsin liikkumaan jo muutamassa päivässä. Huono juttu oli se, että sain pahan flunssan ja siitä johtuen ollut kovassa kuumeessa synnytyksen jälkeen. Olimme joulun sairaalassa perhehuoneessa, jonne saimme myös tytön, yötä lukuunottamatta, ottaa mukaan. Ikimuistettava joulu kerrassaan! En olisi kyllä vuosi sitten uskonut tätä todeksi.. Nyt toivon vain, että pieni tyttömme kuntoutuisi ja saisimme hänet pian kotiin. Menemme maanantaina antamaan lapsen isän kanssa verinäytteet, joiden perusteella tutkitaan vielä tytöllä mahdollisesti oleva syndrooma tms. Tuloksissa mennee muutama kuukausi.
Joulu meni, mutta haluankin toivottaa teille Krisse ja Iita onnellisempaa tulevaa vuotta kaikin puolin! AinaIlonalle toivotan jaksamisia ja hyviä yöunia! Pidetäänhän yhteyttä!!
Terkuin, Tammikuu_08
Aivan mahtavaa ja erittäin paljon onnea koko perheelle..Hieno kuulla että synnytys meni hyvin.
Pidetään peukut ja varpaat pystyssä että pikku tytöllä ei olisi mitään syndroomaa ja pääsisi pian kotiin.
Kyllä on varmaan outoa kun vihdoin on äiti!! Kunpa meilläkin kävisi sellainen onni, mutta aikas heikolta näyttää..:(
Laitahan aina välillä kuulumisia miten arki lähtee sujuun. Vielä kerran paljon onnea!!!
Aivan ihanaa kuulla, että vauvat ovat syntyneet ja kaikki meni hyvin. Varmasti oli ikimuistoinen joulu sairaalassa :)
Toivottavasti tyttö kuntoutuu pian ja saatte hänet hyvissä voimissa kotiin.
Sairaalassa ramppaaminen vauvaa hoitamassa oli raskasta jo yhdenkin vauvan kanssa, en voi kuvitella millaista se on, kun teillä on vastasyntynyt kotona ja toista käytte hoitamassa sairaalassa. Mahdottomasti voimia teille, toivottavasti jaksatte! Nopeastihan se ihan pikkuvauvavaihe menee, mutta varmasti tulevat kuukaudet tulevat olemaan rankkoja.
Olen hengessä mukana. Toivottavasti pidämme yhteyttä jatkossakin, ymmärrän kyllä, että jonkun aikaa teillä riittää tekemistä ihan omasta takaa, eikä aikaa koneella istumiseen tule todellakaan olemaan. Voimia ja jaksamista!
Meillä tytöllä ei ollut kaikki hyvin, eikä tämä satu saanut onnellista loppua. Nyt koitetaan sisäistää asia ja jatkossa jutellaan ammattilaisten kanssa ja toivotaan että aika auttaa tuskaan. Tuntuu, että meiltä vietiin monta haavetta ja sitä on vaikea ymmärtää, kun tietää paljonko olemme olleet valmiita unelmamme puolesta antamaan. Tällä on kuitenkin joku tarkoitus ja siihen on uskottava. Nyt tulevaisuus kuitenkin vielä pelottaa ja katkeruus paistaa läpi.. Vielä kaksi viikkoa sitten olin lapseton ja nyt kahden lapsen äiti, joista toinen ei ole terve. Muutos entiseen on suuri. Niin monia asioita myllertää nyt pään sisällä ja suurinpana ehkä syyllisyys siitä, että toinen lapseni on sairas ja toinenkin siitä joutuu varmasti tulevaisuudessa "kärsimään".. Vaikka itse en olisikaan voinut asialle mitään. On eri asia epäillä sairautta, kun kuulla sen olevan totta. On eri asia miettiä sen mahdollisuutta, kun katsoa omaa lastaan silmiin tietäen miltä tulevaisuus näyttää. On surullista miettiä tässä kohtaa kohtaa itseää.. En ole elämässäni tuntenut mitään tälläistä. Suru on niin laajaa ja isoa, että vaikea lähteä sitä edes purkamaan..
Toivotaan vuodesta 2009 muutoksen ja mahdollisuuden vuotta. Toivotaan onnen kyyneliä surun sijaan.
Ei ollut kiva kuulla ikäviä uutisia..paljon voimia teille molemmille. olen myös joutunut elään erittäin lähellä kun siskopuolelle syntyi vammainen lapsi,tiedän siis sen surun,tuskan ja jopa vihantunteen mitä käytte läpi.
Siihen menee paljon aikaa sopeutua tilanteeseen ja huolehtia sairaasta lapsesta. Toivottavasti saatte paljon tukea,hoitoapua ym.läheisiltä sillä sitä todella tulette tarvitsemaan.
Meille läheisille pidettiin myös sairaalan puolesta tilaisuus missä saimme tietää sairaan lapsen tilanteesta ja kuinka sopeutua elään/auttaan perhettä parhaalla mahdollisella tavalla. Mun mielestä erittäin hieno ja tarpeeellinen tilaisuus.
laitahan taas välillä kuulumisia ja jaksamista teille ja hyvää alkavaa vuotta.
iita37