Kustavilainen projekti hoit
Tämä tapahtus ko mää oli viäl nuar. Eli joksenki kaua sit. Mee oltti Kallun kans Kustavi Sähköosuuskunnal töis. Niin kyl mar sää tiärä et Kustavi o Turu saaristos. Aika pal sähköistetti Kallun kans kesämökei tai mää olin kyl enemp oppipoikan siin. Enimmäkses turkulaissi ja siält päi ol nämä mökkie omistaja. Tämä mök tai paremminki huvila, mist mää ajattelin kertto, ol yhre turkulaise vanhampiia. Kaunis huvila kauniil paikal mere rannas, kalliom pääl. Mee oltti otettu urak sen koko sähköistyksest. Syy et miks mää tätä kerro o vissi se, et sil keikal mää viisastusi aikuste seksiasioist jonku verra. Ja mikä miälenkiintoist ni erityisest naise seksielämäst. Jos es sää sattunu tiätämä ni nuart miäst kyl kiinnosta naine seksuaalises miäles. No, nyy se o sit seeki kerrot.
Se vanhpiik ol ihan kauhi tapaus. Kaik ol piäles mitä me tehti. Ja sotketti. Ja häiritti hänen kissas ja kukkastes rauha. Meit, tai oikkiast Kallu rupes jo hualestuttama koko työ. Et saarank me sitä ollenka luavutetuks ko se muija ol niim pirun tark ja häijy. Johto olis voittu vettä toist kaut, hän saatto käyr haukkumas ja sit hän taas köpöt tiähens ja tökki ilma kyynärpäilläs.
Naise ristivärine tukk ol yleensä kammat jakauksel keskelt päät, veretty tiukaste korvitte yli ja koottu nuttural niska. Ei hän ruma ollu, ei ollenka. Semmone keskikokone muija, oikken tukevaste paitta pullistava rinna ja kivam pyöreä lantio. Mää ajatteli et hänes ol joskus ollu kauneut mikä ei koska ihan kokonas häviäis mut ei myäskän koskam palais takasi. Häne silmäs oliva suure - ne ihan ko näkivä kaik yhrel kertta ko hän kattel meiä asennuksi. Minu hän tuijot niin ko olis tutkinu hyänteist mikroskoopin läpi mut ei hän mun miälest Kallu kattonu ollenka niim pahast. Kallu oliki oikkiastas aika seksikkän näköne mies. Viis vuat minu vanhemp äijä, aika pitk ja komiahartiaine. Nostel aika pal punttei, senkin tähre, et tuppas ain välil tappelema juavuspäite ni ol sit kovas kunnos. Kallu ol aika karun näköne naamastas. Ei mikkän kaunis mut mää luule, et jollan taval naise silmäl sopiva. Tummas silmä ja teräväk kulmahamppa - hiukan petoeläime olone, väijyvä pantteri tul joskus miälen ko hänt kattel.
Kohtalaise näköne se naine ol mut se tyyli ja esiintymine ol nii semmost töykkiä et ei mee ollenka ihmeteltty et kui hän ol vanhakspiiaks jääny.
Meiän miälest homma rupes valmistuma - tommone päivä tai pari viäl ja sit koitettais luavutta työ pois. Mut meist tuntus mahrottomalt et se muija antais hyväksynnä. Se ol jo vihjassu et se laitta uusiks pualet kaapeloinneist. Vaik ei niit huanoste olttu tehty - hirsitalon vaa voi kaapeloir nii monel eri taval. Sit kaffetauol Kallu silmä välähtivä taas kon pantteril:
- Mää hoiran tämä homma tänäpe. Ehtoste.
Emmää sitä ymmärtäny enkä sen kummemmi funtsannu. Mut seuraavan aamun, se ol perjantai, ko mentti mökil tai siis tyämaal, Kallu viheltel nii helvetin tyytyväisen. Sano kyl et hiuka väsyttä. Ko mää ihmetteli et mikä nyssit o, ni hän vastas vaa:
- Katota ny. Kyl mää kerro mut mää kato ensi kui kävi.
Mökil ruvettin viimeistelemä asennuksi ja siivoma meiä jälkki. Sit mää näi et se emänt tule. Mää vähä jännittysi et haukkuk se taas ja mist syyst ny. Mut ei, ei ollenka. Mää suarastas hämmästysi: ihan ko hänen kasvoiltas olis loistanu sialun uus heräämine. Hän ol punaposkine, hän hymyil nii et tasase, valkose hamppa loistiva, hiukse valusiva valtoimenas, kiharaisin niinko herneköynnös. Ihan ko hän ois alkanu tykkämä elämäst taas.
Hän kattel vähä mun puuhamistan ja men sit Kallun tykö ja selitt jotta. Sen jälkke hän nous kuplavolkkariins ja karaut tiähens pitkin kallioist tiät.
Koht Kallu huus mul et tules kaffel. Emänt ol kattanu pöyrä siihen terassil: kaffei termospullos ja voileippi. Kallu sanos et homma o selvä: emänt men allekirjottama paperis samal kon käy kirkonkyläs kaupas. Hän hyväksys asennukset. Nyy vaa siivota jälkem ja lähretäm pois. Urak pysys raameis ja mees saara hyvä raha.
No pois mennes mää taas ihmetteli et mitä helvetti tämä kaik oikke meina. Kallu sanos et katota ehtoste paaris, et hän selittä sit tarkemmi. Mut et sevverta voi jo kertto, et hän kävi emännän tykö kyläs ehtoste. Eikä iham pikavisiitiks jäänykkä.
No siäl kirkonkylä ainoas mut ei välttämät ollenka parhaas paaris sit tavattin ehtoste niin ko melkke joka perjantai. Ruvetti alottelema kaljottelu ja Kallu sit, vähä salaperäse olosen alko selittä.
Kallu ol päättäny torstain päiväl et huvilan emänt tartte jollan taval saar paremmal tuulel et se hyväksyis meiä asennukse. Ettei urak ihan kuse. Illal hän rohkas ittes ja ajo sin huvilal. Sanos naisel et mitta viäl jottan kaapelin pituuksi kom pomo ol kysyny niit. Hänel ol pulla ja punaviinipullo mukan ja ol saanu emännä houkutelttu keittämän kaffet ja sit kaffe jälkke nappailema sitä punkku.
Kallu kertos et hän hiuka kehus emänttä et oikke komia naine hän o. Ja ihmettel, et eik miähe ol koko ajan pörrämäs ja häirittemäs. Siin sit pikkuhilja lämmittel naist puheillas ja punaviinilläki ja kon tul sopiva paik ni men ja halas sitä niinko muka kiitokseks ko ol saattu tehr ne asennukse. Ajattel kyl et jos mene piäle ni voi tul vaik lopputili. Mut ei - naine anto halat ja Kallu sano puristanes oikke kunnol. Ja kon ei pois tyännetty ni pit niin kaua et tilanne syttys ihan täysil. Kon hän sit pikkuhilja rupes pussailema ni koht sai jo viär käre pyöreil lantioil ja pakaroil. Kallu kertos hiuka enemmänki mut aika kauniste, ei ollenka rivosten kertonu - mää luule et hän hiuka ihastus itekki. Kuulemma kumminki neljä tuntti he sänkys sit peuhasiva. Kehus viäl, et oikken mahtava muija se loppuje lopuks ol.
Ja niinko mää jo kerroi, ol rouva aamul levolline ko kustavilaine joutsen aamuhämäräs. Ihan ko olis juur parantunu hammassäryst. Kallun kertomukse jälkke mää ymmärsi et kumpiki sukupual tartte toistas ain välil. Miästen tarppem mää oli jo ymmärtäny aikasemmi kavereitte käytöksest ja omist, välil aika tuskallisistaki tuntemuksist.
Sit rupes jo muitakin kavereit tulema siihen paari: Olli, Simo, Lasse, Sakke ja näit tämmössi. Ja sit tul Mattiki - häne rahtilaivas ol taas tullu Turkku ja hän tul taas meiä seuraks ja turvaks, kovanyrkkiseks kon ol meril oppinu.
Kalja ruvettin taas ryyppämä sem mink saatti sisäl mahtuma ja sit lährettim mökeltämä Taivassalom päi. Siäl ol paremp paari ja siält ol hyvä jatka vaik Vehmassalmel. Kallu ei sinä ehton riirelly kenekän kans - ol nii ystävällist et... Kyl määki katosin Kallu hiuka eri taval nyy. Kyllähäm pantterinki täyty välil ol pehmiä, kehräävä kisu, muute ei kaik homma luannist.
Tämä tapahtus ko mää oli viäl nuar. Eli joksenki kaua sit. Mee oltti Kallun kans Kustavi Sähköosuuskunnal töis. Niin kyl mar sää tiärä et Kustavi o Turu saaristos. Aika pal sähköistetti Kallun kans kesämökei tai mää olin kyl enemp oppipoikan siin. Enimmäkses turkulaissi ja siält päi ol nämä mökkie omistaja. Tämä mök tai paremminki huvila, mist mää ajattelin kertto, ol yhre turkulaise vanhampiia. Kaunis huvila kauniil paikal mere rannas, kalliom pääl. Mee oltti otettu urak sen koko sähköistyksest. Syy et miks mää tätä kerro o vissi se, et sil keikal mää viisastusi aikuste seksiasioist jonku verra. Ja mikä miälenkiintoist ni erityisest naise seksielämäst. Jos es sää sattunu tiätämä ni nuart miäst kyl kiinnosta naine seksuaalises miäles. No, nyy se o sit seeki kerrot.
Se vanhpiik ol ihan kauhi tapaus. Kaik ol piäles mitä me tehti. Ja sotketti. Ja häiritti hänen kissas ja kukkastes rauha. Meit, tai oikkiast Kallu rupes jo hualestuttama koko työ. Et saarank me sitä ollenka luavutetuks ko se muija ol niim pirun tark ja häijy. Johto olis voittu vettä toist kaut, hän saatto käyr haukkumas ja sit hän taas köpöt tiähens ja tökki ilma kyynärpäilläs.
Naise ristivärine tukk ol yleensä kammat jakauksel keskelt päät, veretty tiukaste korvitte yli ja koottu nuttural niska. Ei hän ruma ollu, ei ollenka. Semmone keskikokone muija, oikken tukevaste paitta pullistava rinna ja kivam pyöreä lantio. Mää ajatteli et hänes ol joskus ollu kauneut mikä ei koska ihan kokonas häviäis mut ei myäskän koskam palais takasi. Häne silmäs oliva suure - ne ihan ko näkivä kaik yhrel kertta ko hän kattel meiä asennuksi. Minu hän tuijot niin ko olis tutkinu hyänteist mikroskoopin läpi mut ei hän mun miälest Kallu kattonu ollenka niim pahast. Kallu oliki oikkiastas aika seksikkän näköne mies. Viis vuat minu vanhemp äijä, aika pitk ja komiahartiaine. Nostel aika pal punttei, senkin tähre, et tuppas ain välil tappelema juavuspäite ni ol sit kovas kunnos. Kallu ol aika karun näköne naamastas. Ei mikkän kaunis mut mää luule, et jollan taval naise silmäl sopiva. Tummas silmä ja teräväk kulmahamppa - hiukan petoeläime olone, väijyvä pantteri tul joskus miälen ko hänt kattel.
Kohtalaise näköne se naine ol mut se tyyli ja esiintymine ol nii semmost töykkiä et ei mee ollenka ihmeteltty et kui hän ol vanhakspiiaks jääny.
Meiän miälest homma rupes valmistuma - tommone päivä tai pari viäl ja sit koitettais luavutta työ pois. Mut meist tuntus mahrottomalt et se muija antais hyväksynnä. Se ol jo vihjassu et se laitta uusiks pualet kaapeloinneist. Vaik ei niit huanoste olttu tehty - hirsitalon vaa voi kaapeloir nii monel eri taval. Sit kaffetauol Kallu silmä välähtivä taas kon pantteril:
- Mää hoiran tämä homma tänäpe. Ehtoste.
Emmää sitä ymmärtäny enkä sen kummemmi funtsannu. Mut seuraavan aamun, se ol perjantai, ko mentti mökil tai siis tyämaal, Kallu viheltel nii helvetin tyytyväisen. Sano kyl et hiuka väsyttä. Ko mää ihmetteli et mikä nyssit o, ni hän vastas vaa:
- Katota ny. Kyl mää kerro mut mää kato ensi kui kävi.
Mökil ruvettin viimeistelemä asennuksi ja siivoma meiä jälkki. Sit mää näi et se emänt tule. Mää vähä jännittysi et haukkuk se taas ja mist syyst ny. Mut ei, ei ollenka. Mää suarastas hämmästysi: ihan ko hänen kasvoiltas olis loistanu sialun uus heräämine. Hän ol punaposkine, hän hymyil nii et tasase, valkose hamppa loistiva, hiukse valusiva valtoimenas, kiharaisin niinko herneköynnös. Ihan ko hän ois alkanu tykkämä elämäst taas.
Hän kattel vähä mun puuhamistan ja men sit Kallun tykö ja selitt jotta. Sen jälkke hän nous kuplavolkkariins ja karaut tiähens pitkin kallioist tiät.
Koht Kallu huus mul et tules kaffel. Emänt ol kattanu pöyrä siihen terassil: kaffei termospullos ja voileippi. Kallu sanos et homma o selvä: emänt men allekirjottama paperis samal kon käy kirkonkyläs kaupas. Hän hyväksys asennukset. Nyy vaa siivota jälkem ja lähretäm pois. Urak pysys raameis ja mees saara hyvä raha.
No pois mennes mää taas ihmetteli et mitä helvetti tämä kaik oikke meina. Kallu sanos et katota ehtoste paaris, et hän selittä sit tarkemmi. Mut et sevverta voi jo kertto, et hän kävi emännän tykö kyläs ehtoste. Eikä iham pikavisiitiks jäänykkä.
No siäl kirkonkylä ainoas mut ei välttämät ollenka parhaas paaris sit tavattin ehtoste niin ko melkke joka perjantai. Ruvetti alottelema kaljottelu ja Kallu sit, vähä salaperäse olosen alko selittä.
Kallu ol päättäny torstain päiväl et huvilan emänt tartte jollan taval saar paremmal tuulel et se hyväksyis meiä asennukse. Ettei urak ihan kuse. Illal hän rohkas ittes ja ajo sin huvilal. Sanos naisel et mitta viäl jottan kaapelin pituuksi kom pomo ol kysyny niit. Hänel ol pulla ja punaviinipullo mukan ja ol saanu emännä houkutelttu keittämän kaffet ja sit kaffe jälkke nappailema sitä punkku.
Kallu kertos et hän hiuka kehus emänttä et oikke komia naine hän o. Ja ihmettel, et eik miähe ol koko ajan pörrämäs ja häirittemäs. Siin sit pikkuhilja lämmittel naist puheillas ja punaviinilläki ja kon tul sopiva paik ni men ja halas sitä niinko muka kiitokseks ko ol saattu tehr ne asennukse. Ajattel kyl et jos mene piäle ni voi tul vaik lopputili. Mut ei - naine anto halat ja Kallu sano puristanes oikke kunnol. Ja kon ei pois tyännetty ni pit niin kaua et tilanne syttys ihan täysil. Kon hän sit pikkuhilja rupes pussailema ni koht sai jo viär käre pyöreil lantioil ja pakaroil. Kallu kertos hiuka enemmänki mut aika kauniste, ei ollenka rivosten kertonu - mää luule et hän hiuka ihastus itekki. Kuulemma kumminki neljä tuntti he sänkys sit peuhasiva. Kehus viäl, et oikken mahtava muija se loppuje lopuks ol.
Ja niinko mää jo kerroi, ol rouva aamul levolline ko kustavilaine joutsen aamuhämäräs. Ihan ko olis juur parantunu hammassäryst. Kallun kertomukse jälkke mää ymmärsi et kumpiki sukupual tartte toistas ain välil. Miästen tarppem mää oli jo ymmärtäny aikasemmi kavereitte käytöksest ja omist, välil aika tuskallisistaki tuntemuksist.
Sit rupes jo muitakin kavereit tulema siihen paari: Olli, Simo, Lasse, Sakke ja näit tämmössi. Ja sit tul Mattiki - häne rahtilaivas ol taas tullu Turkku ja hän tul taas meiä seuraks ja turvaks, kovanyrkkiseks kon ol meril oppinu.
Kalja ruvettin taas ryyppämä sem mink saatti sisäl mahtuma ja sit lährettim mökeltämä Taivassalom päi. Siäl ol paremp paari ja siält ol hyvä jatka vaik Vehmassalmel. Kallu ei sinä ehton riirelly kenekän kans - ol nii ystävällist et... Kyl määki katosin Kallu hiuka eri taval nyy. Kyllähäm pantterinki täyty välil ol pehmiä, kehräävä kisu, muute ei kaik homma luannist.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikesta ennalta-arvattavuudestaan ja murteestaan huolimatta tarina kolahti. Mukavasti kirjoitettu.
Tykkäsin.
Suomeksi: kiitän Cusela*a kommentista.
Toi on aikast raakile, mut kunhan kokeilin.
Täytyy hänen antaa nyt "levätä" ja kattoa sitten "uusin silmin".
... peijakas, mä olen just kotiutunu böndeltä Stadiin, ja heti sitten taas
Turre pistää MURREtta !
¤
Olipa hauska lukea!
Vähän aikaa aluksi tosin meni ennenkuin tottui rytmittämään murretekstiä niin, että sain sen kuulostamaan sujuvalta päässäni.
Nyt kun olin böndellä ja lueskelin niitä postilaatikkoon tulleita paikkakuntien lehtiä, niin eikös tämäkin tarina sopisi julkaistavaksi juuri johonkin paikalliseen lehteen? Minä ainakin tykkään lukea tällaisia tekstejä, ja
... tää on kyllä ihan KYPSÄ… well-done !
Kato, scaraki viä henkissä!
Toi murre on siit erikoista, että sitä on itekkin paha lukea. Eikä voi kirjoittaa ihan niin kun sitä puhutaan. Erityisesti jäännösaspiraatiot on syvänteestä.
Ja dänx, kommentista. Ei toi viä valmis oo, mutta ehkä kannattaa viimeistellä, gon kerta kehutti.