Hei!
Kertokaa mulle hieman taustatietoa, kun aina sanotaan, että kun hankkii kissan, niin hankkisi sitten heti kerralla kaksi, jotta niillä olisi seuraa toisistaan.
Kuinka monella on vain yksi kissa ja onko se sisä- vai ulkokissa? Voiko se hyvin? Mitä leluja olette hankkineet sille? Muita virikkeitä?
Meillä on vain tämä yksi vielä pentu kissanen ja näyttäisi tämä pärjäävän, on leikkisä eikä ole tehnyt mitään ihme tuhoja, sisäsiisti, eikä ujostele vieraita ihmisiä, ruokahalu on mainio... Silti mietityttää.
Kertokaa mulle hieman taustatietoa, kun aina sanotaan, että kun hankkii kissan, niin hankkisi sitten heti kerralla kaksi, jotta niillä olisi seuraa toisistaan.
Kuinka monella on vain yksi kissa ja onko se sisä- vai ulkokissa? Voiko se hyvin? Mitä leluja olette hankkineet sille? Muita virikkeitä?
Meillä on vain tämä yksi vielä pentu kissanen ja näyttäisi tämä pärjäävän, on leikkisä eikä ole tehnyt mitään ihme tuhoja, sisäsiisti, eikä ujostele vieraita ihmisiä, ruokahalu on mainio... Silti mietityttää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hankkiiko yhden vai kaksi kisua. mulla on yksi kissa ja se pärjää mainiosti. Se saa käydä ulkona, eikä sillä erityisesti ole leluja. On sillä yksi nalle, jota se joskus raahaa suussaan ja mouruaa, jos se olisi tyttö niin voisi kuvitella tuota valeraskaudeksi, muttakun on poika, niin en käsitä. Joka tapauksessa joku pallo on sen mielestä oikein hauska lelu kun sille päälle sattuu. Mulla on pikkusisaruksia, ja joku lelu löytyy kyllö tarvittaessa lattialta. Pahvilaatikot on kans tosi kivoja leikkipaikkoja, sieltä on oikein mukava hyökätä :) !
En tiedä onko kahdessa kissassa mitään huonoja puolia, mutta hyviä ainakin. Niistä on tosiaan toisilleen seuraa, eivätkä sitten tekemisen puutteessa tuhoa paikkoja. Muuta kokemusta mulle ei asiasta oo, mutta jos haluat ja jos on tilaa, niin hanki vaan toinen kissa. Mutta ei mitenkään välttämätöntä!
Leluista vielä, hiiret ovat mielenkiintoisia leluja, varsinkin jos ne haisee vähän kissamintulle. Ja raapimispuukin on hyvä olla olemassa. Mikä tahansa lelu, jossa on kissaminttua, on varmasti kissan mieleen!
varmaa on ettei kaverista ainakaan haittaa ole, mutta kissa pärjää yksinkin kunhan sillä on tarpeeksi aktiviteetteja ja ihmisistä seuraa.
itse voin kyllä suositella lämpimästi toisen ottamista, on ilo katsella vierestä kuinka ne nauttivat lajikumppaniensa seurasta. ja meillä ainakin aikaisemmin hyperaktiivisesta riehujasta tuli myös lempeä sylikissa.. eli kannattaa!
Mulla on kaksi kissaa, toinen 2-vuotias leikattu uros ja toinen reilu puolivuotias tyttö. Hankin toisen kissan, kun olin itse melko paljon pois kotoa päivisin, ja kisuli vaikutti masentuneelle. Nyt ne tulee tosi hyvin juttuun keskenään, nukkuvat yhdessä, pesevät toisiaan ja riehuvat/leikkivät keskenään. Ongelmia ei ole ollut, joten tosi onnistunut hankinta!
Minulla on kaksi leikattua kollia. Toinen jo 9 vuotias ja toinen 7. Ensin oli vain yksi kissa, mutta hankin sille kaverin, koska se joutui olemaan yksin päivät. Molemmat ovat hyvin tottuneet valjaisiin ja hihnaan ja ulkona käydään lähes joka ilta.
Varsinaisia leluja meillä ei ole, mutta kaikki rapiseva kelpaa lattialla pyöriteltäväksi ja etenkin nyt jouluna huomasin, että männynkävyt ovat mielileluja. Raapimispuu on ehdoton ja meillä kissat ovat niin omineet tolpan itselleen, ettei siihen saa koskea tai saa kynsistä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös kissa on sen verran sosiaalinen eläin, että se kaipaa seuraa.
Minulla on vain yksi kissa, joka ainakin tähän asti on viihtynyt varsin mainiosti ilman lajitoveria. Koska mieheni on vuorotöissä, hän on usein päivällä kotona, joten kollini ei kovinkaan usein joudu olemaan pitkään yksinään. Kissamme onkin varsin seurallinen, sillä kotona ollessamme sen pitää jatkuvasti seurata puuhiamme eikä se esimerkiksi malta juurikaan nukkua.
Kollini ei erityisemmin välitä ulkoilusta, se on siis sisällä viihtyvä citykissa. Meillä on kyllä valjaat ja systeemit, mutta ulkoilu sujuu parhaiten kesäisin maalla ollessamme. En ole koskaan kokenut, että kissani kärsisi sisäelämästään, se kun on pienesti asti siihen tottunut, niin ulkona oleminen on sen mielestä itse asiassa aika pelottavaa.
Virikkeitä koetan kisulleni järjestää, minulla on tapana miltei joka ilta leikkiä piilosta sen kanssa, kannattaa kokeilla! Lisäksi meillä on erinäinen valikoima hiiriä ja palloja, joita kollimme noutaa kuin koira, kun niitä sille heitetään. Lelujen ja leikkien ohella minulla on tapana ottaa kollini mukaan kun käyn esim. vanhempieni luona, joilla on koira ja kissa, jotka ovat oman kissani kavereita. Näin kollini siis tapaa muitakin eläimiä.
Olen kyllä joskus ajatellut ottavani toisen kissan, mutta toistaiseksi olemme pärjänneet ihan hyvin näin. Myönnettäköön tosin, että silloin harvoin kun kissani on pitempään ollut yksinään, se on melko seurankipeä. Uskon, että kissalapseni on loppujen lopuksi varsin onnellinen otus.
Mulla on 2 sisäkissaa (mitä nyt parvekkeella oleilevat). Näyttävät voivan ihan hyvin. Vaativat kyllä emännän seuraakin vaikka ovatkin kaverukset ja viihtyvät keskenään. Leluja on jonkin verran, eniten leikkivät kuitenkin keskenään. Raapimispuu on tuhottu kahteen kertaan.
Uskoisin että kissa viihtyy ilman lajikumppanin seuraa jos sillä on ihmisseuraa päivällä tai jos pääsee tapaamaan luonnossa irti lajikumppaneitaan.
Itse hankin viime kesänä kissanpennun. Kun syksyllä menin töihin, kissa oli päivät yksin. Seuraus oli se, että se naukui ikävissään kun lähdin töihin ja kun tulin kotiin, se oli niin ylitsevuotavaisen onnellinen eikä päästänyt minua silmistäkään. Minulla on semmoinen työ, että hommia pitää tehdä vielä iltaisinkin kotona, ja kissa taas kaipasi niin kovasti seuraa, ettei työnteosta meinannut tulla mitään.
Enpä siis kauaa odotellut, vaan hommasin toisen kissan. Ja ai sitä iloa, kun kaksi kissaa temmeltää yhdessä. Niillä oli leikkikaverit, joten minäkin sain olla vapaammin. Silti en jäänyt vähemmälle huomiolle, vaan kumpainenkin kissa tulee aina vähän väliä kerjäämään huomiota. Ja sylikissoja ovat molemmat.
Päivisin voin hyvällä omatunnolla olla töissä, kun niillä on toisistansa seuraa. Ainakin itse siis olen ehdottomasti sitä mieltä, että kissan paras kaveri on toinen kissa.