En saa nukutuksi, ahdistaa niin kovasti. mieleeni tulee kaikki virheet mitä olen tehnyt, kamalat syyllisyyden tunteet ja ahdistus, sietämätön ahdistus. elämänhalu ei sinänsä ole kadonnut, en ole niinkään masentunut, mutta aina välillä, etenkin öisin, minua ahdistaa aivan käsittämättömästi. myös sosiaaliset tilanteet ovat aiheuttaneet pelkoa, jos paljon ihmisiä. minulla on ollut aikaisemmin samantyyppisiä oireita, mut en ole vuosiin käyttänyt lääkkeitä, ja ajattelin, että tää hyvä parisuhde auttaisi asiaa.. mutta ahistus palasi viime aikoina ja voimakkaina. olen vielä terveysalan tuleva ammattilainen ja siksi häpeän tätä.. pelkään, että jos menen lääkäriin, niin muut saavat tiedot minusta lukemalla sairaskertomuksia.. en luota salassapitolakiin. Osaisitteko neuvoa minua? olisiko lääkitys hyvä? tiedän että esim. terapia voisi olla paras mahdollinen keino päästä näistä ahdistuksista eroon, mutta juuri nyt en pääse terapiaan. kiitos asiallisista vastauksista. ehkä eniten pelkään, etten näe tulevaisuudessa enää mitään valoa ja että pilaan parisuhteenikin ahistuksillani. :(
AHDISTUS
NUORI NAINEN
2648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla oli aiemmin jonkin verran synkkyyteen ja masennukseen vaipumisia. Niissä auttaa ajatusten kohtaaminen ja käsittely. Paha tilanne kannattaa ottaa siten, että siitä voi oppia jotain. Sitten on entistä vahvempi. Jotkin asiat eivät jätä rauhaan ilman onnistunutta käsittelyä. Kyseessä on hyvä ominaisuus.
Äskeisessä pitää löytää voittava suhde vaikeisiin asioihin. Olo voi muuten jäädä ratkaisematta. Jotta aivot ei kulkisi aina samaa umpikujarataa, voi niitä kirjoittaa päiväkirjaan. Ei paperiseen, vaan tietokoneen avulla. Nopeampaa jos osaa kirjoittaa kymmenellä sormella. Ainakin saa selvää paremmin kun lukee kirjoittaessa ja sen jälkeen. Kirjoittamalla saa otetta asioihin ja sama ote voi seurata muuhunkin olemiseen.
En tiedä, että miten yo on siirrettävissä sinun tilanteeseesi.
Et ole tuon ahdistuksesi ja virheistä johtuvan syyllisyyden kanssa yksin. Minulla ihan sama tilanne. Tuntuu ettei epäonnistuneempaa ihmistä ole. Ja kärsin myös sosiaalisista tilanteista sikäli, etten osaa olla niissä oma itseni.
Mutta totuus on se, että VAIN terapia auttaa... ja useimmiten YHDESSÄ lääkkeiden kanssa. Pelkistä lääkkeistä ei ole mihinkään, sillä ne eivät poista alla muhivia ongelmia ja kipeitä juttuja. Jos välität itsestäsi myös järjestät aikaa terapiaan. Muuten tuo tilanne ei ikävä kyllä helpotu. Päin vastoin.