Olenko ihan kohtuuton kun en voi sietää mieheni ex- tyttöystävää?
Tässä on meidän perheemme tarina. Olimme juuri tavanneet nykyisen mieheni kanssa ja yhteinen sävel löytyi todella helposti. Ehdimme seurustella 5kk kun minä muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Siinä vaiheessa teimme ratkaisun muuttaa yhteen. Arki sujui hyvin ja kaikki oli itsestä hyvin. Mieheni lähti käymään kotipaikkakunnallamme ja tulikin hirveän pommin kanssa takaisin. Hän on isä. Ex tyttöystävä oli ottanut yhteyttä ja kertonut että heidän on pakko nähdä. Kahvilaan hän oli työntänyt vaunuissa mukanaa jo useamman kuukauden vanhan pojan. Ilman varoituksia hän oli tokaissut että tää on sitten sinun.
Järkytyi asiasta niin kuin teki miehenikin. Itselle oli päivän selvää että lapsen tarpeet menevät minun tarpeitteni ohi. Halusin että mieheni yrittää koota perheen exänsä kanssa, jotta lapsi saisi molemmat vanhemmat. Sillä itse en voisi elää asian kanssa että minä itsekkäästi olisin vain pitänyt miehen.Mies vastusti ajatusta ja sanoi että hänellä ei ole mitään tunnesidettä exään. Halusin että mies edes oppiii tuntemaan poikansa ja palaa kotipaikkakunnalleen.
Kului muutama kuukausi ja mies otti minuun yhteyttä. Hän kertoi että exä oli ottanut yhteyttä vain siksi että saisi jonkun maksamaan lapsen elatuksen ja hoitamaan jotta pystyisi itse jatkamaan juhlimisrikasta elämän tyyliään. (Lisäksi selvisi että exä oli kertonut kaikille lapsen olevan toisen miehen ja kun tämä mies oli tapaturmaisesti kuollut vauvan ollessa 1kk vanha oli miehen äiti halunnut isyyden varmistamista ja dna-testit eivät täsmänneetkään). Mieheni kertoi että on ollut kaiken vapaa-ajan töiltään lapsen kanssa mutta asia ei tunnu häneltä oikealta ja kaipuu luokseni on suuri.
Kun mies sitten tuli itsekin töihin samalle paikkakunnalle kun missä itse oli roihahti romssimme uudestaan. Minä hyväksyin pojan ja asia oli minulle ihan ok. Selvää oli että aina kun kotipaikkakunnallamme vierailimme otimme pojan hoitoon.
Meille alkoi sadella jatkuvia yhteydenottooja siitä miten paljon pojan äiti juopotteli ja hoidatti poikaan vaikka kenellä. Kyselimme sosiaalitoimesta millaiset mahdollisuudet meillä olisi saada huoltajuus ja saimme tosi realistisen vastauksen:TODELLA HUONO. Samaan aikaan äidin yhteyden otot alkoivat. Jokainen soitto koski joko rahaa tai sitten hän oli sitä mieltä että meidän tulisi hakea lapsi muutamaksi viikoksi hoitoon. Eihän me voitu ottaa puolivuotiasta lasta hoitoon kun molemmat olimme töissä.
Sovimme että äidille emme enää rahaa antaisi rahana koska eihän mieheni tarvitse kustantaa äidin ryyppyreissuja. Ilmoitimme äidille että jos hänellä on laspsesta aiheutuneita laskuja hän voi lähettää ne meille ja mieheni veli tuo vauvanruokaa ja vaippoja ja vaatteita (jotka me ostimme) jotta voimme olla varmoja pojan hyötyvän rahasta. Silloin äiti sanoi että ei halua meitä ja meidän apua elämäänsä.
Aikaa on kulunut ja perheeseemme on syntynyt kaksi yhteistä lasta ja suhteemme on vahvistettu avioliitoksi. Pari vuotta sitten muutimme lähelle sukuamme kotipaikkakunnalle. Muutama kuukausi sitten exä päätti palata osaksi elämäämme vaatien miehestäni isää pojalleen. Mieheni vastasi että haluaisi olla osa myös pojan elämää mutta tänä päivänä mieheni lisänä tulisimme myös me muut. Tämä ei tunnut exälle sopivan. Hän haluaisi että mieheni irrottaa aikaa perheestään vain heille. Kun minä en tähän suostu on exä jatkuvasti kettuiluviesteillään minun niskassa syyllistäen ja haukkuen.
En voi sietää sitä naista!! Minusta hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa jos hänelle ei kelpaa se että rauhassa loisimme yhteiset säännöt ja alkaisimme rakentaa suhteita. Vaan nainen haluaa vain mieheni. Mutta miehenikin on sitä mieltä että se ei onnistu. Ei ole olemassakaan enää sellaista tarjousta että hän yksin.
Ja voin minä myöntää sen verran ilkikurinen olevan että mietin miksi yhteydenotto tulee nyt. Mitä hän nyt haluaa? En voi olla summailematta olisiko sillä että ostimme puolivuotta sitten talon ja uuden auton jotain memrkitystä asiaan..
Tässä on meidän perheemme tarina. Olimme juuri tavanneet nykyisen mieheni kanssa ja yhteinen sävel löytyi todella helposti. Ehdimme seurustella 5kk kun minä muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Siinä vaiheessa teimme ratkaisun muuttaa yhteen. Arki sujui hyvin ja kaikki oli itsestä hyvin. Mieheni lähti käymään kotipaikkakunnallamme ja tulikin hirveän pommin kanssa takaisin. Hän on isä. Ex tyttöystävä oli ottanut yhteyttä ja kertonut että heidän on pakko nähdä. Kahvilaan hän oli työntänyt vaunuissa mukanaa jo useamman kuukauden vanhan pojan. Ilman varoituksia hän oli tokaissut että tää on sitten sinun.
Järkytyi asiasta niin kuin teki miehenikin. Itselle oli päivän selvää että lapsen tarpeet menevät minun tarpeitteni ohi. Halusin että mieheni yrittää koota perheen exänsä kanssa, jotta lapsi saisi molemmat vanhemmat. Sillä itse en voisi elää asian kanssa että minä itsekkäästi olisin vain pitänyt miehen.Mies vastusti ajatusta ja sanoi että hänellä ei ole mitään tunnesidettä exään. Halusin että mies edes oppiii tuntemaan poikansa ja palaa kotipaikkakunnalleen.
Kului muutama kuukausi ja mies otti minuun yhteyttä. Hän kertoi että exä oli ottanut yhteyttä vain siksi että saisi jonkun maksamaan lapsen elatuksen ja hoitamaan jotta pystyisi itse jatkamaan juhlimisrikasta elämän tyyliään. (Lisäksi selvisi että exä oli kertonut kaikille lapsen olevan toisen miehen ja kun tämä mies oli tapaturmaisesti kuollut vauvan ollessa 1kk vanha oli miehen äiti halunnut isyyden varmistamista ja dna-testit eivät täsmänneetkään). Mieheni kertoi että on ollut kaiken vapaa-ajan töiltään lapsen kanssa mutta asia ei tunnu häneltä oikealta ja kaipuu luokseni on suuri.
Kun mies sitten tuli itsekin töihin samalle paikkakunnalle kun missä itse oli roihahti romssimme uudestaan. Minä hyväksyin pojan ja asia oli minulle ihan ok. Selvää oli että aina kun kotipaikkakunnallamme vierailimme otimme pojan hoitoon.
Meille alkoi sadella jatkuvia yhteydenottooja siitä miten paljon pojan äiti juopotteli ja hoidatti poikaan vaikka kenellä. Kyselimme sosiaalitoimesta millaiset mahdollisuudet meillä olisi saada huoltajuus ja saimme tosi realistisen vastauksen:TODELLA HUONO. Samaan aikaan äidin yhteyden otot alkoivat. Jokainen soitto koski joko rahaa tai sitten hän oli sitä mieltä että meidän tulisi hakea lapsi muutamaksi viikoksi hoitoon. Eihän me voitu ottaa puolivuotiasta lasta hoitoon kun molemmat olimme töissä.
Sovimme että äidille emme enää rahaa antaisi rahana koska eihän mieheni tarvitse kustantaa äidin ryyppyreissuja. Ilmoitimme äidille että jos hänellä on laspsesta aiheutuneita laskuja hän voi lähettää ne meille ja mieheni veli tuo vauvanruokaa ja vaippoja ja vaatteita (jotka me ostimme) jotta voimme olla varmoja pojan hyötyvän rahasta. Silloin äiti sanoi että ei halua meitä ja meidän apua elämäänsä.
Aikaa on kulunut ja perheeseemme on syntynyt kaksi yhteistä lasta ja suhteemme on vahvistettu avioliitoksi. Pari vuotta sitten muutimme lähelle sukuamme kotipaikkakunnalle. Muutama kuukausi sitten exä päätti palata osaksi elämäämme vaatien miehestäni isää pojalleen. Mieheni vastasi että haluaisi olla osa myös pojan elämää mutta tänä päivänä mieheni lisänä tulisimme myös me muut. Tämä ei tunnut exälle sopivan. Hän haluaisi että mieheni irrottaa aikaa perheestään vain heille. Kun minä en tähän suostu on exä jatkuvasti kettuiluviesteillään minun niskassa syyllistäen ja haukkuen.
En voi sietää sitä naista!! Minusta hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa jos hänelle ei kelpaa se että rauhassa loisimme yhteiset säännöt ja alkaisimme rakentaa suhteita. Vaan nainen haluaa vain mieheni. Mutta miehenikin on sitä mieltä että se ei onnistu. Ei ole olemassakaan enää sellaista tarjousta että hän yksin.
Ja voin minä myöntää sen verran ilkikurinen olevan että mietin miksi yhteydenotto tulee nyt. Mitä hän nyt haluaa? En voi olla summailematta olisiko sillä että ostimme puolivuotta sitten talon ja uuden auton jotain memrkitystä asiaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paljon voimia sinulle. Tunnutte kyllä olevan sen verran rationaalisia ja vahvoja yhdessä miehenne kanssa, että tuskin voimia tarvitsettekaan pysyäksenne vahvoina. Olisihan se mukava jos aina löytyisi win-win periaate, mutta asiat eivät aina ole niin yksioikeisia. Onnea teidän yhteiseloon!
Oletteko varmoja, että miehesi on lapsen biologinen isä ? Onko dna-testit tehty ? Miehesi ex-tyttöystävä tuntuu kovin häilyväiseltä, voihan olla että niitä petikumppaneita on ollut enemmänkin.
Kyllä dna testit on tehty ja lapsen biologinen isä on varmennettu ja se isä on mieheni..ikävä kyllä :(
Sinä ja miehesi kuulostatte molemmat tosi selväjärkisiltä ja epätsekkäiltäkin. Olette varmasti hyvä vaikutus pojan elämään :)
Miehesi exä on jäänyt jumiin vanhaan kuvioon, ja luulee voivansa hyötyä teistä. Olette toimineet tosi fiksusti, kun pyritte auttamaan vain sellaisin keinoin jotka varmasti kohdistuvat poikaan. Kannattaisi ehkä tehdä kirjallinen sopimus sosiaalityöntekijän avustuksella raha- ja tapaamisasioista?
Pitäkää tiukasti kiinni siitä, että te olette perhe ja sellaisena pysytte, ja että exän poika on tervetullut osa sitä, mutta exä ei. Hän on nimensä mukaisesti exä, eikä edes sukua teille - toisinkuin poikansa.
Tsemppiä ja jatkakaa samaa linjaa :)
Kukaan ei voi pitää kaikista ihmisistä, ihan normaalia.
Ikävää, että joudut olemaan noin hankalan ihmisen kanssaan tekemisissä lapsen takia, mutta pääasia ettei lapsi joudu aikuisten välisiin selkkauksiin asiamieheksi. Ja koska tiedät syyt, ymmärrät harmittavaiset seuraukset :)
Jos teeillä on näyttöä siitä että lapsen äiti on epävakaa yms. ja te (no ensisijaisesti miehesi) olisitte parempia kasvattajia lapselle jne. niin miehestäsi voisi HYVINKIN TULLA LÄHIHUOLTAJA. Ja lapsen edun nimissä sitä vakavasti lakimiehen kanssa miettisitte.
Suomessa viranomaiset, ainakin enimmäkseen, suosivat äitejä, mutta tosiseikkoja hekään eivät voi vastustaa!