Tässä arvuuttelen, onko ongelmani "tarpeeksi suuria", että kehtaisin soittaa johonkin.. En edes tiedä mihin, terveyskeskukseen..?
Pääongelma on varmaan se, etten oikein tiedä mitä haluaisin elämältäni. Olen naimisissa, mutta en ehkä haluaisi enää olla..
Myönnän itsekin, että olen hyvin heikkohermoinen/kireä/äkäinen nykysten koko ajan. Pahinta tässä on se, että olen aina ajatellut olevani positiivinen henkilö, enkä edes itse enää pidä itsestäni tälläisenä. Ja tietenkin raivojen kohteena on se joka on eniten paikalla, eli lapsi ja tunnen tästä aika suurta häpeää..:( En sitten tiedä, tekeekö tämä parisuhde minusta tämmöisen, mutta haluaisin muutosta.. Mies on todella kunnollinen, ei lyö,juo eikä petä. En vaan taida enää rakastaa häntä tarpeeksi.. Tuntuu vaan kovin vaikealta irtaantua ilman "yhteiskunnalisesti hyväksyttävää" syytä..
Sanokaahan nyt joku, pidetäänkö mua ihan pöllönä jos tahtoisin jonnekin juttelemaan tämmöisistä asioista...?
Toivottavasti tästä nyt sai jotain selkoa, en oo oikein hyvä näin kirjallisesti
Pääongelma on varmaan se, etten oikein tiedä mitä haluaisin elämältäni. Olen naimisissa, mutta en ehkä haluaisi enää olla..
Myönnän itsekin, että olen hyvin heikkohermoinen/kireä/äkäinen nykysten koko ajan. Pahinta tässä on se, että olen aina ajatellut olevani positiivinen henkilö, enkä edes itse enää pidä itsestäni tälläisenä. Ja tietenkin raivojen kohteena on se joka on eniten paikalla, eli lapsi ja tunnen tästä aika suurta häpeää..:( En sitten tiedä, tekeekö tämä parisuhde minusta tämmöisen, mutta haluaisin muutosta.. Mies on todella kunnollinen, ei lyö,juo eikä petä. En vaan taida enää rakastaa häntä tarpeeksi.. Tuntuu vaan kovin vaikealta irtaantua ilman "yhteiskunnalisesti hyväksyttävää" syytä..
Sanokaahan nyt joku, pidetäänkö mua ihan pöllönä jos tahtoisin jonnekin juttelemaan tämmöisistä asioista...?
Toivottavasti tästä nyt sai jotain selkoa, en oo oikein hyvä näin kirjallisesti
Vastaukset 4
Vanhimmat
Että näin jälkeen päin olen tajunnut, että olen kärsinyt jonkinasteisesta raskauden jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen vuoden lapsen synnyttyä.. Silloin ei mikään huvittanut; itsestään huolehtiminen jäi, en käynyt missään.. päivät vain kului kotona kaksin lapsen kanssa isän ollessa ympäripyöreitä päiviä töissä..
Ehkä minulla on sitten nytkin vähän masennuksen oireita, mutta en tiedä kehtaanko mennä mihinkään ruikuttamaan, kun pystyn kuitenkin hoitamaan päivittäiset asiat kunnolla..
psykokologin luokse, kukaan ei mitään ohjeistuksia kyllä sinulle anna. Ihmettelen mikset hae eroa jos et kerran enää rakasta miestäsi ja olet tyytymätön liitossasi.
Siihen ei kukaan voi auttaa
Mitä ihmettä se kellekään kuuluu MIKSI se ero otetaan! On se syy sitten "yht.hyväksyttävä" (??!!) tai ei.
voisit saada apua. Jotta voit olla hyvä vanhempi lapsellesi, sinun pitäisi selvitellä mistä raivosi johtuu. Ei se tyhjästä aiheudu. Et varmaan halua oikeasti raivota lapsellesi? Ammattilaisten avulla voit selvitellä mikä johtuu mistäkin ja miettiä miten jatkat eteenpäin. Avioero voi olla yksi ratkaisu, mutta selvitä ensin mikä on syy ja mikä seuraus.. Älä häpeä puhua ongelmista vaan varaa aika. Ongelma on siihen ihan riittävää kokoluokkaa.
varasin sitten ajan terveyskeskuksen mielenterveystoimistoon..
kiitos asiallisista vastauksista :)