Parempi olla hankkimatta kissoja jos perheessä on vauva. Meillä oli pari vuotta sitten ikävä tilanne, kun kissamme piti tapanaan hyppiä lasten vaunuihin nukkumaan vauvan päälle. Ei se raapinut tai tehnyt pahaa mutta tykkäsi nukkua vaunuissa, kai siellä lämmin ja pehmeä oleskella. Pelkäsimme että kissa tukahduttaa vauvan ja sen takia luovuimme kissasta. Tuttavaperheemme kissa taas raaviskeli vauvaa. Senkin perheen oli luovuttava kissasta. Olen kuullut vastaavia muitakin raapimistapauksia. Parempi siis varoa ja ottaa kissa vasta sitten kun vauva on kasvanut muutaman vuoden ikäiseksi.
Ei kissoja vauvaperheisiin!
Marika
9790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä rakastan kissoja ja niitä minulla on kaksi. Kissani ovat kuitenkin sellaisia kori ja kassi kissoja ja voin kuvitella miten mukavaa niistä olisi mennä nukkumaan vauvan koppaan, kun ne tykkäis nukkua sängyssäkin. Olenkin mieheni kanssa keskustellut aiheesta ja olemme sopineet että kun meille tulee vauva niin kissoille hankitaan hoitopaikka noin vuodeksi jotta vauva on jo isompi. Ei sitten tarvitse pelätä vahinkoja ja kytätä koko ajan. Ei kissa pahuuttaan satuta. Vauvan hoidossa on jo tarpeeksi hommaa ilman kissan laatikon siivouksia ym. Nyt joku tietysti valittaa että kissat ovat lapsen korvike - ei tosiaan. Minulla on ollu kissoja kun itse olin lapsi. Kyllä oma lapsi valitettavasti menee kissojen edelle vaikka ne ovatkin rakkaita. Tapeta niitä ei kuitenkaan vaan niille etsitään sijaiskoti.
järkevää, vaikka itselläni ei olekaan ollut ongelmia kahden koiran,yhden kissan ja lapsen yhdistämisessä. Jokainen kuitenkin tuntee oman lemmikkinsä parhaiten ja tietää siis jo ennalta varsin pitkälle, onnistuuko se. Ja jos ajattelee vauvan eroa lemmikeihimme, hän ei osaa puolustautua mitenkään. Vauva on täysin avuton jos kissa vaikkapa harrastaa ylenpalttista hellyydenosoittamista ja sylissäoloa. Omat eläimeni eivät sellaista harrastaneet ja muutenkin antoivat vauvan olla,joten ne oli helppo yhdistää. Ainahan riski silti on olemassa,kuten kaikessa muussakin. Siksi en jätä vauvaa valvomatta, vaikka tasan tiedän etteivät eläimeni tarkoituksella pahaa tee edes marsuilleni, saati vauvalle. Vastapainona tapaturmariskeille taas sairauksien riski pienenee tutkitusti eläinperheiden lapsilla, meilläkään ei ole juuri sairasteltu vaikka tuttavien lapset kylläkin. Kyllä minä mieluumin otan vaikka raapaisun vauvani poskeen, kuin elinikäisen taistelun allergioiden yms.kanssa, pitää ajatella vähän pidemmällä tähtäimellä. Jos jonkun eläin häiriköi vauvaa,ei se kyllä ole taitavissa käsissä kasvatettu, minä ainakin tiesin tasan tarkkaan miten jokainen eläimeni vauvaan suhtautuisi. Olen jo pentuina tutustuttanut elukkani vaihteleviin olosuhteisiin, tuttavien vauvoihin ja isompiin lapsiin, jotka repii korvista, joten mitään mielenosoittamisia ei tarvittu kun se oma vauva tuli. Eläimet on juuri sitä, millaisiksi ne itse kasvattaa. Parempi jättää lapsi hankkimatta, jos eläimelläkin on häiriökäyttäytyminen hoitamatta!
Meidän kissamme oli 5-vuotias, kun ensimmäinen vauvamme syntyi, eikä mitään ongelmia ollut. Mielestäni kissa sopii vauvaperheisiin, vaunujen päällä kannattaa pitää esim. hyönteisverkkoa kun nukuttaa vauvaa ulkona. Pihallahan myös naapurin kissa voi mennä vaunuihin. Ainakaan meidän kissa ei koskaan yrittänyt tehdä vauvoille mitään. Tietenkin sekä vauvaa että kissaa on pidettävä silmällä. Kissan ja vauvan täytyy tietenkin nukkua eri huoneissa. Hoitopöytä oli rakennettu komeron sisään, halutessa sai ovet kiinni ettei kissa päässyt kävelemään tai makailemaan hoitopöydällä. Ei se kyllä oikeastaan yrittänytkään mennä sinne.
Lisäksi olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan kissan (tai muun lemmikin) olo perheessä lapsen syntymästä lähtien voi ehkäistä allergian puhkeamista sellaisilla lapsilla joilla on perimässä taipumus allergiaan. Jos lemmikki otetaan vasta kun lapsi on esim. vuoden ikäinen niin allergia voi puhjeta helpommin.
kissa osaa avata suljetut ovet hyppäämällä ripaan niin milläs pidät sen eri huoneessa? Ja meidän toinen kolli hyökkäilee minun jalkoihin tai käsiin ja puree lujaa! En antaisi itselleni anteeksi jos se puris vauvaa jonka vastutkyky on vielä heikko.
kun kääntää kahvan ylöspäin.
Pätee meillä jossa simskut avaa kaikki ovet!
niitä keinoja hyvänen aika nykymaailmassa vaikka jonkun hakasen laittaisi tai ihan mitä vaan! on se kumma että yhden epätavanomaisen tapahtuman takia pitäisi luopua lapsen kehitykselle ensiarvoisen tärkeästä asiasta! luopukaa ihmiset keinomaidosta,kauheasta lelumäärästä ja muista turhista ja haitallisiksi todetuista, ei lemmikeistä. Ne ovat ainoa aito luonnollinen asia nykylasten elämässä, kun on vaan tietokoneet ja kaikki lelut ja pelit mitä vaan suinkin lapsen huoneeseen saa sopimaan. Eläin on ainut asia, joka saa lapsen toteamaan muitakin asioita elämästä, kuin "mää itte" ja on todettu henkisen kehityksen lisäksi tekevän lapsista fyysisestikin sietokykyisempiä. Kun on kyse tulevaisuuden päättäjistä, on se sen väärti siitäkin huolimatta, että jotkut harvat onnistuvat tekemään eläimistään häiriintyneitä ja tapahtuu kamalia! kuitenkin suurimmalla osalla menee asiat paremmin kuin menisi vailla lemmikkiä.
että ei hyväksytä sitä että joissakin tapauksissa kissa on sen laatuinen, olkoon sitten pilalle kasvatettu tai luonteeltaan, että sitä ei uskalla pitää vauvan kanssa samassa asunnossa. Entä jos asunto on yksinkertaisesti niin pieni, ettei mahdu? Vauvan tai kissan lukitseminen johonkin huoneeseen jatkuvasti ei myöskään tunnu kivalta. Muutoin olen kyllä sitä mieltä että eläimet on lapsen kehityksen kannalta hyvästä. Mutta perheessäni on paljon eläinallergiaa ja pelkään myös vauvan saavan heti allergian enkä usko että altistaminen heti vauvana suojaa allergioilta. Itsekin olen tullut allergiseksi kissoilleni ja allergialääkkeiden syöminen esim. raskauden aikana ei ole hyväksi. Ei ole helppoa antaa kissojaan hoitoon - varsinkaan jos vaarana on se ettei voi ehkä koskaan ottaa niitä takaisin jos vauva on allerginen - mutta ehkä itse tunnen tilanteen parhaiten. Olen yrittänyt miettiä muitakin ratkaisuja.
jo muuallakin puhuttu siitä, että jokainen tuntee itse kissansa parhaiten, eikä kukaan ole väittänyt että epäluotettavakin kissa täytyisi yhdistää lapsen kanssa! mutta ei sekään ole oikein, että kissa kuin kissa luonteesta huolimatta on hävitettävä kun lapsi tulee! ei elämässä sillä tavalla tilanteita hoideta, että ensin hoivataan, sitten otetaan uusi hoivattava ja vanha heitetään menemään. Jos vastuun ottaa, sen hoitakoon loppuun asti ja kasvatetaan eläimistä ystävällisiä eikä häiriköitä, niin ongelmia ei tule lapsenkaan yhdistämisessä.
Tietenkään selvästi vaarallista tai häiriintynyttä kissaa ei saa pitää lapsen kanssa samassa huoneistossa! Kissahan voi jopa tappaa esim. 2-vuotiaankin lapsen, tällainen tapahtui muutama vuosi sitten Suomessa. Kissa oli ulkona heinikossa hyökännyt lapsen päälle ja raadellut sen.
Eikä vauvaa missään tapauksessa saa sulkea yksin mihinkään eri huoneeseen! Itselläni vauva nukkui pienenä kantokassissa ja siirsin sitä tilanteen mukaan huoneesta toiseen kun menin alakertaan tai yläkertaan, joten näin heti kun se heräsi ettei tarvinnut yksin huutaa. Ei kyllä kissaakaan ole mukava eristää yksikseen. Mutta kyllä tuollainen kissa on kamala joka puree ihmisiä! Onneksi meidän kolli ei koskaan tehnyt sellaista, vaikka pidimme sitä leikkaamattomanakin 3 vuotta ja leikattuna sen jälkeen 12 vuotta. Lapsista sekään ei kyllä ensiksi pitänyt, aikoi hyökätä ensimmäisen näkemänsä 1-vuotiaan kimppuun, mutta onneksi olimme paikalla ja nostimme lapsen heti syliin. Kissa ei tosiaan ollut aiemmin nähnyt lapsia ja piti sitä nähtävästi tunkeilijana reviirillään. Omiin lapsiimme se tottui vähitellen ja kiintyi heihin niin, että pihalla kulki aina heidän perässään ja seurasi leikkejä tiiviisti vähän matkan päästä, ei koskaan yrittänytkään käydä kehenkään kiinni.
Tuo asia että altistaminen heti vauvana estäisi allergian puhkeamisen paremmin kuin lemmikin otto esim. vuoden vanhana on tutkimustulos, ei omaa keksintöäni, uskokoon ken haluaa.
Yksi kissarotu on olemassa jota n. 70 % allergisista pystyy sietämään, nimittäin siperian kissa. Sen ihon hilseessä ei ole sitä ainesosaa joka aiheuttaa allergiaa.