Olipa kerran tyttö, joka halusi tähdeksi, "tsaraksi", niin kuin hän itse sanoi. Hän sanoi "tsaraksi", koska hänelle kaikenlaiset uuslainat tuottivat melkoisia vaikeuksia. Varsinkin sivistyssanat olivat vaikeita - niin vaikeita, että lubenterit ja laudaturitkin tahtoivat mennä sekaisin.
Ollakseen oikean maailmankansalaisen, "komsomoliitin" (vai mikä se nyt oli), näköinen tyttö päätti mennä kosmetologille. Sana on aika vaikea, joten ei ihme, että hän päätyikin gynekologin vastaanotolle. Pohojalaassyntyinen gynekologi tutki potilaan, ja tokaisi heimonsa suorasukaiseen tapaan: "Kuules flikka, sull'on klamyria". Tyttö kuuli mitä luuli, ja uskoi "gysmetoloogin" sanoneen, että hänellä on "glamuuria".
Tyttö ilahtui suuresti, ja pyrki kaikin keinoin julkisuuteeen, jotta muutkin näkisivät miten hänellä on "glamuuria". Kun sitä eivät muut tahtoneet millään huomata (kyllä suomalaiset ovat sitten tyhmää ja puusilmäistä junttikansaa!), tyttö omisti elämänsä mediassa roikkumiselle ja sen julistamislle joka tuutista, että hänellä on "glamuuria" vaikkei sitä kukaan huomaakaan.
Se tyttöä joskus pimeinä iltoina vähän ihmetytti miksi gysmetogoli ei ollut tehnyt hänen bikinirajoilleen mitään vaikka hänen piti riisua alapäänsäkin siellä konekologilla käydessään. Tyttö antoi kuitenkin tämän pikku laspuksen anteeksi, kun se joku-logi oli kuitenkin muuten niin ammattitaitoinen ja asiantunteva lausunnoissaan.
Sen pituinen se.
Tarina on täysin kuvitteellinen, joskin sillä on yhteyksiä 1800-luvulla Ala-Saksissa taltioituun kansansatuun. Kaikki kenen hyvänsä mahdollisesti kuvittelemat tai kuvitellusti löytämät yhteydet tarinan ja todellisten henkilöiden välillä ovat imitatii... eikun imagonäärisiä... eikun imang... eikun imabinääri... äh. Antaa olla. ;)
Ollakseen oikean maailmankansalaisen, "komsomoliitin" (vai mikä se nyt oli), näköinen tyttö päätti mennä kosmetologille. Sana on aika vaikea, joten ei ihme, että hän päätyikin gynekologin vastaanotolle. Pohojalaassyntyinen gynekologi tutki potilaan, ja tokaisi heimonsa suorasukaiseen tapaan: "Kuules flikka, sull'on klamyria". Tyttö kuuli mitä luuli, ja uskoi "gysmetoloogin" sanoneen, että hänellä on "glamuuria".
Tyttö ilahtui suuresti, ja pyrki kaikin keinoin julkisuuteeen, jotta muutkin näkisivät miten hänellä on "glamuuria". Kun sitä eivät muut tahtoneet millään huomata (kyllä suomalaiset ovat sitten tyhmää ja puusilmäistä junttikansaa!), tyttö omisti elämänsä mediassa roikkumiselle ja sen julistamislle joka tuutista, että hänellä on "glamuuria" vaikkei sitä kukaan huomaakaan.
Se tyttöä joskus pimeinä iltoina vähän ihmetytti miksi gysmetogoli ei ollut tehnyt hänen bikinirajoilleen mitään vaikka hänen piti riisua alapäänsäkin siellä konekologilla käydessään. Tyttö antoi kuitenkin tämän pikku laspuksen anteeksi, kun se joku-logi oli kuitenkin muuten niin ammattitaitoinen ja asiantunteva lausunnoissaan.
Sen pituinen se.
Tarina on täysin kuvitteellinen, joskin sillä on yhteyksiä 1800-luvulla Ala-Saksissa taltioituun kansansatuun. Kaikki kenen hyvänsä mahdollisesti kuvittelemat tai kuvitellusti löytämät yhteydet tarinan ja todellisten henkilöiden välillä ovat imitatii... eikun imagonäärisiä... eikun imang... eikun imabinääri... äh. Antaa olla. ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja ajatteli elättää itsensä kertomalla satuja ihmisille. Maailman kaikki kansat rakastavat satuja, ne ovat pakoa todellisuudesta ja elämän suola. Elämän, joka on muuten monesti aika tylsää.
Jostain syystä vain pieni osa kansastamme ymmärtää satujen päälle. Toisin oli ennen, halusimme kuulla loputtomasti Silviasta, Dianasta, jopa Tabesta. Emme halunneet tietää että hekin käyvät asialla vessassa, kaivavat nenäänsä tai piereskelevät. Halusimme vain kiiltokuvan, joka oli kuin nukke.
Nyt meille ei kelpaa meidän oma barbinukkemme. Mitä meille on tapahtunut? Onko jotain peruuttamattomasti hajonnut? Onko meistä tullut realisteja?
Miksi vedät tähän Silvian, Dianan, Taben ja Barbie-nuken? Mitä yhteistä heillä on Tussun kanssa? Ei mitään. En minä sitä ihmettele, että kansa halusi kuulla Silviasta, Dianasta ja Tabesta. Se, että kansa ei halua kuulla Tussusta, johtuu juuri siitä, että hänellä ei ole mitään yhteistä noiden kanssa.
Vertaillaanpa:
# Silvia, Diana ja Tabe olivat/ovat kaikki klassisia kaunottaria. Tussu on savolainen pottunokka.
# Diana oli (lähes anorektisen) hoikka, Tabe muodokas, Silvia sekä hoikka että muodokas. Tussu on muodoton. Barbie taas on luonnottaman hoikka (nukke kun on), ja potentiaalinen epäilty syylliseksi länsimaisten tyttöjen anoreksian lisääntymiseen. Ei mitään yhtäläisyytttä Tussuun.
# Silviassa, Dianassa ja Tabessa oli kaikissa aitoa glamouria. Tussussa ei ole sitä lajia hiventäkään.
# Silviassa ja Dianassa ja jopa Tabessakin on/oli tyyliä. He kaikki ovat/olivat erittäin edustavia ja esiintymiskykyisiä naisia, ja siksi suosittuja julkimoita, joiden elämästä haluttiin kuulla. Tabe tosin oli skandaalinkäryinen julkkiskaunotar, jolla huhuttiin olevan suhde jopa itsensä Kekkosen kanssa - mutta Tabestakin huhuttiin tuommoisia vasta kun hän oli jo julkkis, ja Tabekin hoiti oman "kohulady"-roolinsa tyylillä eikä hänen tarvinnut esitellä mahdollista yksityiskirjeenvaihtoaan (tekstareitahan ei silloin ollut) julkisuuteen päästäkseen. Ja Tabekin oli edustava nainen, joka liikkui suihkuseurapiireissä kuin kotonaan. Tussu taas - no, sen kerran kun Tussu ihan oikeaan luksusravintolaan pääsi, hän päätyi putkaan. Se siitä edustuskelpoisuudesta ja sulavasta seurapiireissä liikkumisesta. Ja Tussu ei olisi koskaan noussut julkisuuteen, jos eräs seksiviettinsä suhteen harkitsematon ministeri olisi ajatellut terskaansa pitemmälle ja jättänyt tekstailematta epäluotettavalle julkisuustyrkylle, joka vain haki tilaisuutta päästä ratsastamaan jonkun toisen selässä hetkeksi valokeilaan.
# Dianan, Silvian ja Taben ei tiedetä ansainneen ryyppyrahoja hetkuttamalla paljasta persettä jonkin Takahikiän keskikaljaräkälän esiintymisnurkassa. Barbiestakaan ei moista ole uutisoitu.
# Diana oli oikeasti prinsessa ja naimisissa kruununprinssin kanssa. Silvia on kuningatar, naimissa kuninkaan kanssa ja kahden oikean prinsessan äiti. Tussu kuvittelee sadan kilon kinkun ahtamisen pinkkiin tyllihameeseen olevan "prinsessatyyliä".
Lähimpänä Tussua on ehkä Barbi. Tosin Tussussa olisi vaakasuuntaan ainekset 5-6 itsensä pituiseen Barbiin (tosin väärissä kohdissa), mutta yhteistä heille on kuitenkin se, että pää on tyhjä, tissit ovat muovia, vaatteet ovat halpoja kopioita merkkivaatteista ja elämä on pelkkää mielikuvitusta. Ja sekin, että roolimalliksi tytöille en kumpaakaan kelpuuttaisi.
En minä usko, että suomalaisten tarve lukea ja kuulla satuja on hävinnyt mihinkään. Saduilta ja satuhahmoilta vain edellytetään tiettyä tasoa - niin kuin on aina edellytetty. Ja on ihan eri asia kuunnella satuja hetken pakona arjesta kuin paeta (vielä kolmekymppisenä) todellisuutta kokonaan satumaailmaan jonka kaikki muut huomaavat feikiksi. Se ei ole satua, se on säälittävää.
:DDDDDDD
PARAS! "Taputtaa hurjasti pieniä karvaisia käsiään!"
Ja silloin kun oikeiden norsujen pitäminen sirkuseläiminä kiellettiin lailla, pyysi kiertävä sirkus Jossua mukaansa - maapähkinäpalkalla - koska Jossu on "niin elegantti, niin elegantti". Tai niin Jossu ainakin kuuli...