Tulentuneen viljapellon keltaisuus,
toistaa syksyisen auringon laskevaa kiloa.
Maisemassa me.
Sinun kanssasi minä.
Kultajyvänä sanasi jokaisen ahmin.
Ei akanoita lainkaan.
Puimurin pauke ja suhiseva viljavana.
Kertoo arkipäivän askareista.
Oljenkorsi hiuksissasi.
Kuivurin kuumuus,
ja iltasauna.
Yöllä vielä kuutamon valossa
lemmenlöyly.
Juuriamme myöten lujasti yhdessä.
Vákka on tyhjä ja vasu täysi.
Talvi saa tulla.
toistaa syksyisen auringon laskevaa kiloa.
Maisemassa me.
Sinun kanssasi minä.
Kultajyvänä sanasi jokaisen ahmin.
Ei akanoita lainkaan.
Puimurin pauke ja suhiseva viljavana.
Kertoo arkipäivän askareista.
Oljenkorsi hiuksissasi.
Kuivurin kuumuus,
ja iltasauna.
Yöllä vielä kuutamon valossa
lemmenlöyly.
Juuriamme myöten lujasti yhdessä.
Vákka on tyhjä ja vasu täysi.
Talvi saa tulla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on runossasi todella hienoilla säkeillä.
Puimuri-säe, sen nostaisin ylitse muiden - aivan
ihanat sanavalinnat siinä, vaikka koko runosikin
viehättää.
Mut hei, ei nyt vielä talvee - antaa sen syksyn
ekaks tulla ja värjätä lehdet.
eih, ehkä talven ja vasun ois voinut jättää pois mutta ne vaan halus tohon, niin annoin jäädä.
Inkkarikesäkin tulee vielä ennen syksyn ihanaa, raikasta väriloistoa, jos säätieteilijöihin on uskomista.
Tosin pihlajat mahtavine marjaterttuineen enteilee jo syksyä.
kiitos kun kävit :))
Jälleen todistat että yksinkertaisin
vedoin karun aitouden sanoilla
saat selvää ytimekästä tekstiä.
Ja tuntuu,että valokin sieltä
pilkistää...hyvä risu.
ei maalaismaisema ole karu -karua. Päinvastoin.
Iloa et valoa juuh!
ja seuraavaksi taas sukelletaan syviin tummiin vesiin.
Kiitos ja kaunista päivää.
Toivon että päiväsi olisi
valoisa,vaikka sukeltaisitkin
välillä tummiin vesiin
...sieltä kyllä löytyy
kerrottavaa,sillä tiedän
omasta kokemuksestani.
Hyvää iltaa kuin yötäkin,
jollemme tässä tapaile
tänään.