"Rikas mies ryntäsi tölliin ja pelasti naisensa liekeistä. Ulkona odotti äksy lohikäärme. Oletetaan, että lisko itse oli sytyttänyt olkimajan tuleen - syitä ei tiedetä."
Rakas, nyt ravia!
ma huusin hevosellein.
Karautti ikkunasta ulos orhi,
vaan neito siveä vahingossa sisään jäi.
Ollapa nyt vähemmän kiire.
Saisi lisko maistaa isänsä kädestä,
miekasta ja vielä huitomalla huotrasta.
Haa! Takaisin. Ja vielä oven kautta.
Missä neito luuraa?
Istuuko ammeessa,
ammeen alla makaa?
Ei! On nainen tuvan makkarissa.
Nainen pois sängyn alta, hus,
vaikka vetämällä jalasta.
Pylly näkyy ja bikinit.
Kirkunakin on kovin korvia raastava.
Orhi jo kopisteli porstuassa.
Oli olkikatto jo tuhkaa, savua.
Naaras kantoon ja lisko kumoon.
Kuuma on kuin Ibiza.
Kesken atakin neidon silmät mulle sanoivat,
kertoivat kuumuutta kovemmin
mi ois ei hyväksi mun vermeille,
saati sitten mun neidolle.
Lisko kiersi pihaa,
ilkeä, ruma ja juonikas.
Täynnä tahditonta töminää,
pölyäviä pöyristyksiä.
Kyttäsi, kiskoi häntäänsä.
Kaapi maata kynsillään.
Silmissä jotain punaista, pimeää.
Ma vavahdin, vaan neidon kaivoämpäriin asetin.
Niin oli neito turvassa.
Minä hirviön kanssa pihalla.
Astui lähemmä tämä monsteri.
Ei älynnä, kun venttiilin siltä suhisemaan sivalsin.
Rakas, nyt ravia!
ma huusin hevosellein.
Karautti ikkunasta ulos orhi,
vaan neito siveä vahingossa sisään jäi.
Ollapa nyt vähemmän kiire.
Saisi lisko maistaa isänsä kädestä,
miekasta ja vielä huitomalla huotrasta.
Haa! Takaisin. Ja vielä oven kautta.
Missä neito luuraa?
Istuuko ammeessa,
ammeen alla makaa?
Ei! On nainen tuvan makkarissa.
Nainen pois sängyn alta, hus,
vaikka vetämällä jalasta.
Pylly näkyy ja bikinit.
Kirkunakin on kovin korvia raastava.
Orhi jo kopisteli porstuassa.
Oli olkikatto jo tuhkaa, savua.
Naaras kantoon ja lisko kumoon.
Kuuma on kuin Ibiza.
Kesken atakin neidon silmät mulle sanoivat,
kertoivat kuumuutta kovemmin
mi ois ei hyväksi mun vermeille,
saati sitten mun neidolle.
Lisko kiersi pihaa,
ilkeä, ruma ja juonikas.
Täynnä tahditonta töminää,
pölyäviä pöyristyksiä.
Kyttäsi, kiskoi häntäänsä.
Kaapi maata kynsillään.
Silmissä jotain punaista, pimeää.
Ma vavahdin, vaan neidon kaivoämpäriin asetin.
Niin oli neito turvassa.
Minä hirviön kanssa pihalla.
Astui lähemmä tämä monsteri.
Ei älynnä, kun venttiilin siltä suhisemaan sivalsin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olipas erikoinen runo, ainakin poikkeaa tästä
massasta poikkeavuudellaan.
Tällaisia runoja on mukava lukea, koko ajan pitää
ajatella, mitä seuraavassa säkeessä tuleman
pitää. Yes, tässä on ytyä.
..ja pitelee vatsaansa naurusta : )
Jännytksellä odotin tuossa taistelun tuoksinnassa, että kuink käy. Onneksi se oli vain lohikäärme, josta läksi ilmat pihalle.
Kiitos hauskasta lukuhetkestä : )
tämäkin, vaan paljon hauskempi kuin ip-lehdissä. Eläköön ne venttiilit. ;D
Oikeastaan piiloon.
Että ei kukaan huomaa.
Olen niin pieni ja vaatimaton.
Tämä oli niin suuren Ja rikkaan tekele.
Hymyilen.....
Jippiii
Rakkauden vallankumous
oohhoohoooh... sun runos on ihana, varsinkin kun kiskoit mua sängyn alta.
ja nauraaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
"Ma vavahdin, vaan neidon kaivoämpäriin asetin"
hehehhehahahaahihiihuuuh aivan vallatoman ihanan hauskaa.