Itsemurha ja sosiaalisuus
”Kukaan ei rakasta minua!” ja ”Olen vain teille taakaksi!” ovat tyypillisiä lausahduksia itsemurhaa ajattelevan suusta. Itsemurhathan ovat pitkien prosessien lopputuloksia, eli ei voida määrittää mitään yhtä syytä, mutta voidaan sanoa että itsemurhaan liittyvät aina toiset ihmiset tavalla tai toisella. Koska ihmiset elävät yhteiskunnassa jossa sosiaalista vuorovaikutusta tulee varsinkin lapsille ja pitkälle nuoruuteen aivan väkisin perheen kautta. Eli sosiaalisuudella on merkittävä osuus varsinkin nuorten itsemurhissa. Sosiaalisuus tulee varsin hyvin esille tilastoista. Tilastoja johtavat lesket, yksin elävät sekä eronneet.
Perheellä suojaava vaikutus
Perhe suojaa lasta ja nuorta pitkään, vaikkakin nuori irtautuu vanhemmistaan varhaisnuoruudessa ja kaverit tulevat etusijalle, on perhe kuitenkin aina tuki ja turva. Ja jokaisella tulisi ainakin olla koti jonne paeta, kun kaverit pettävät. Mielestäni tämä on lapselle, sekä nuorelle suojaava tekijä ja tästä johtuvat nuorien, varsinkin alle 20-vuotiaiden matalat itsemurhaluvut. Suomessa nuorten itsemurhaluvut ovat muita maita korkeammat, tämä on selitetty sillä että suomalaiset nuoret lähtevät kotoa muualle opiskelemaan muita maita aikaisemmin. Tällöin kodin turvapaikka voi joutua liian kauas.
Nuorille kaverit merkitsevät hyvin paljon ja tästä johtuen jengien eli ryhmien merkitys korostuu. Ja vaikka itsemurhassa sosiaalisuudella katsotaan olevan positiivinen vaikutus, voi se varsinkin nuorten jengeissä kääntää homman ylösalaisin. Nuori saattaa esimerkiksi liittäytyä jengiin jossa olevilla elämänhalu on vähäisempi ja tästä johtuen saattavat päihteet sekä huumeet tulla nuorelle liiankin tutuksi.
Suomalainen alkoholi kulttuuri pahaksi itsemurha alttiille kansalle
”Halvin keino vähentää itsemurhia on laskea alkoholin kulutusta. Jos keskimääräinen kulutus saadaan putoamaan litran, itsemurhat vähenevät kymmenen prosenttia”, Lönnqvist on arvioinut. Alkoholi suomalaisille nuorille tulee tutuksi samoihin aikoihin kuin muun maalaisille vaikka lain puitteessa tämän pitäisi tapahtua vasta paria vuotta myöhemmin eli 18-vuotiaana. Ja tämän ollessa laitonta saattaa se helposti yhdistyä muuhunkin laittomuuksiin ja nuori ajautuu riippuvaiseksi epämääräisestä ryhmästä. Alkoholin löytyminen itsemurhan tehneen verestä on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Alkoholiin kun varsinkin suomalaismiehet ovat tottuneet tarttumaan niin iloissa kuin surussakin. Tilastoissa alkoholin kulutuksen nousu näkyy itsemurhien nousuna, tosin pienellä parin vuoden viiveellä. Alkoholilla ei oteta henkeä pois, vaan sillä alennetaan huomattavasti kynnystä tehdä itsemurha.
Nuoret ovat arkoja puhumaan ja hakemaan apua
Nuoret puhuvat itsemurhasta paljon leppoisammin kuin aikuiset. Ja nuorille pojille on saattanut itsemurhasta tulla sankari teko. Ja nuoruuteen kuuluva protestoimisen into, eli protestoida itsemurhalla koko yhteiselle, saattaa olla innoittava piirre nuorelle. Tosin onneksi tämä on harvinaista ja tätä esiintyy vain hyvin paljon ongelmia elämässä kohdanneilla nuorilla.
Nuorelle ei masentuminen ole niin vaarallista kuin yksinasuvalle aikuiselle. Sillä kotona ovat aina vanhemmat pitämässä yllä sosiaalisia suhteita, vaikka masentunut nuori yrittäisi miten sulkeutua. Tosin nuori yleensä suuntaakin itsemurhasta puhumisen perheen yli kaveripiireille. Nuorille on tyypillistä se etteivät he hae apua. Joka johtuu pitkälti heidän omista asenteistaan, sekä aikuisten vaikeudesta ymmärtää nuoren tarpeita.
Myös nuorilla on laukaisevat tekijät itsemurhaa ajattelemaan ovat yleensä samat kuin aikuisilla eli ero tai riidat läheisien kanssa. Jo nuorilla tilastot naisten ja miesten välillä ovat aikuisten kaltaiset. Eli tytöt yrittävät enemmän, mutta pojat silti saavat hengen itseltään viisi kertaa tyttöjä useammin. Tässä perinteiden lisäksi sosiaalisuudella on suuri merkitys. Eli tytöt puhuvat ongelmistaan ja saavat näin lisää toivoa ja käyttävätkin itsemurha yritystä ainoastaan avunhuutona tukemaan sanojaan. Lisäksi tytöt ajattelevat poikia enemmän omaisiaan, eli eivät tee itsemurhaa sillä tietävät sen olevan omaisille raskasta.
Mutta tämä voi toimia myös toisin päin. Eli nuori haluaa eroon läheisistä ihmisistä ja tekeekin itsemurhasta pakokeinon. Tosin yleisempi sekä kaikin puolin parempikin keino on tehdä ns. katoaminen. Eli tekee järjestelmällisen katoamisen, sillä tavalla ettei kukaan tiedä hänestä mitään. Tätä voisi sanoa vale itsemurhaksi.
Nuoret alttiita virtauksille
Se että varsinkin nuorilla on tapahtunut useita itsemurha-epidemioita selitetään sosiaalisuuden tuotoksena. Eli nuori on tehnyt itsemurhasta toimintamallin, tähän siis liittyvät vahvasti ryhmät esim. kaverukset saattavat tehdä peräjälkeen itsemurhan. Nykypäivän nuori joutuukin tiedostamaan maailman pahuuden muita sukupolvia paljon aikaisemmin sekä rankemmin, television ja internetin kautta. Se että nuori saattaa järkyttyä maailman pahuudesta, joka lisää itsemurha riskiä. Nuori saattaa myös ottaa esim. elokuvissa tapahtuneista itsemurhista mallia eli tapahtuu ns. mallioppiminen. Nuori oppii itsemurhan olevan tapa ratkaista ongelmia.
Sen lisäksi, että itsemurha voidaan tehdä sen takia että katsotaan olevan muille taakaksi tai halutaan päästä heistä eroon, voi itsemurhaaja tehdä itsemurhan päästäkseen esim. kuolleen omaisen luokse.
Mutta vaikka itsemurha tapahtuukin oman käden kautta ovat syyt yleensä ongelmia yhteisön ja yksilön väleissä. Eli voidaanko sanoa että yhteisö on syy ja näin ollen se on vastuussa yksilön tekemästä itsemurhasta? Mielestäni itsemurhassa yhteisöllä on merkittävä rooli, mutta kuitenkin yksilö on vastuussa omista teoistaan, eikö yhteisöllä kuulu ottaa syytä tästä. Tapahtuisiko itsemurhia mikäli ihminen ei olisi millään tavalla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa? Ihmishenki on sen verran heikko, että itsemurhan tekeminen voisi tapahtua vaikka huonon sään takia, joka ei ole mitenkään yhteydessä sosiaalisuuteen.
Miten nuoret riistävät hengen itseltään
Vuonna 2001 Kuolleet ikäryhmittäin
10-14 v
15-19 v
20-24 v
Suhtautet-tuna %
Kuolemansyyt
Sukupuoli
henkilöä
henkilöä
henkilöä
henkilöä
Itsemurhat yhteensä
Molemmat sukupuolet
1204
5
37
78
100,0 %
Itsemurhat yhteensä
Miehet
933
4
27
66
77,5 %
Itsemurhat yhteensä
Naiset
271
1
10
12
22,5 %
Itsemurha psykotroop. lääkkeillä
Molemmat sukupuolet
226
-
2
9
18,8 %
Itsemurha psykotroop. lääkkeillä
Miehet
121
-
-
3
13,0 %
Itsemurha psykotroop. lääkkeillä
Naiset
105
-
2
6
38,7 %
Hirttäytyminen
Molemmat sukupuolet
366
3
13
20
30,4 %
Hirttäytyminen
Miehet
313
2
8
19
33,5 %
Hirttäytyminen
Naiset
53
1
5
1
19,6 %
Hukuttautuminen
Molemmat sukupuolet
71
-
-
3
5,9 %
Hukuttautuminen
Miehet
43
-
-
2
4,6 %
Hukuttautuminen
Naiset
28
-
-
1
10,3 %
Itsemurha pistoolilla ampumalla
Molemmat sukupuolet
79
-
2
6
6,6 %
Itsemurha pistoolilla ampumalla
Miehet
78
-
2
6
8,4 %
Itsemurha pistoolilla ampumalla
Naiset
1
-
-
-
0,4 %
Itsemurha kivääril. tai haulikolla
Molemmat sukupuolet
146
2
7
12
12,1 %
Itsemurha kivääril. tai haulikolla
Miehet
145
2
7
12
15,5 %
Itsemurha kivääril. tai haulikolla
Naiset
1
-
-
-
0,4 %
Itsemurha kork. hyppäämällä
Molemmat sukupuolet
50
-
4
3
4,2 %
Itsemurha kork. hyppäämällä
Miehet
35
-
3
1
3,8 %
Itsemurha kork. hyppäämällä
Naiset
15
-
1
2
5,5 %
Itsemurha, jättäytyy liikk. es alle
Molemmat sukupuolet
61
-
6
13
5,1 %
Itsemurha, jättäytyy liikk. es alle
Miehet
47
-
4
11
5,0 %
Itsemurha, jättäytyy liikk. es alle
Naiset
14
-
2
2
5,2 %
Tilastokeskus 5/20/2003
Vaikka kyseessä on vain yhden vuoden itsemurha luvut, tulee niistä ennalta odotetut tulokset selvästi esille. Kokonaismäärä oli aika odotettava tuhannen ja tuhannenviidensadan välissä, kuten myös naisten ja miesten suhde: 1:4 miesten ”hyväksi”. Tärkeä ero on miesten ja naisten itsensä tappamiskeinot: Naisten itsemurhista 1/3 on lääkkeillä ja miehistä 1/3 hirttäytymällä ja ¼ ampumalla tehty. Ehkä hieman yllättävää oli naisten toiseksi suosituin tapa hirttäytyminen.
Nuorten ja kokoväestön tavat olivat aikalailla samankaltaiset, ainoastaan muutamissa kohdissa näkyi, että nuoret käyttäytyivät sukupuolensa kannalta paljon aikuisten tavoin. Eli tytöt käyttivät lääkkeitä ja pojat ampuivat. Nuoret hyppäsivät aikuisia useammin korkeista paikoista sekä autojen alle. Molemmat eivät vaadi käytännössä mitään valmisteluja joten ne on helppo ja nopea toteuttaa, kun nuorille itsemurhavälineiden saatavuus on heikompi kuin aikuisille.
10-14-vuotiaat lapset tekivät tavanomaiset muutamat itsemurhat tänä vuonna. Mutta seuraavaan 15-19-vuotiaisiin hyppy oli jo lähes kymmenkertainen, joka kertoo tässä välissä tapahtuvan jotain merkittävää. Piagetin kehitys teorian mukaan lapsi siirtyy nuoruuteen, jolloin hänen ajattelussaan alkaa konkreettisuuden tarve vähentyä eli ajattelu syventyy. Tajutaan kuoleman peruuttamattomuus. Tytöillä murrosikä alkaa aikaisemmin ja tytöt tekevätkin suhteessa (siihen mikä on suhde aikuisilla) enemmän itsemurhia.
Lähteet:
Vilkko-Riihelä Anneli ,Psyyke – Psykologian käsikirja, 1994, WSOY
Harva, Urpo, Hyvä ja paha, 1978, Otava
Achté, Kalle, Psykiatriaa meille kaikille, 1976, WSOY
http://statfin.stat.fi/StatWeb/start.asp?LA=fi&lp=home
”Kukaan ei rakasta minua!” ja ”Olen vain teille taakaksi!” ovat tyypillisiä lausahduksia itsemurhaa ajattelevan suusta. Itsemurhathan ovat pitkien prosessien lopputuloksia, eli ei voida määrittää mitään yhtä syytä, mutta voidaan sanoa että itsemurhaan liittyvät aina toiset ihmiset tavalla tai toisella. Koska ihmiset elävät yhteiskunnassa jossa sosiaalista vuorovaikutusta tulee varsinkin lapsille ja pitkälle nuoruuteen aivan väkisin perheen kautta. Eli sosiaalisuudella on merkittävä osuus varsinkin nuorten itsemurhissa. Sosiaalisuus tulee varsin hyvin esille tilastoista. Tilastoja johtavat lesket, yksin elävät sekä eronneet.
Perheellä suojaava vaikutus
Perhe suojaa lasta ja nuorta pitkään, vaikkakin nuori irtautuu vanhemmistaan varhaisnuoruudessa ja kaverit tulevat etusijalle, on perhe kuitenkin aina tuki ja turva. Ja jokaisella tulisi ainakin olla koti jonne paeta, kun kaverit pettävät. Mielestäni tämä on lapselle, sekä nuorelle suojaava tekijä ja tästä johtuvat nuorien, varsinkin alle 20-vuotiaiden matalat itsemurhaluvut. Suomessa nuorten itsemurhaluvut ovat muita maita korkeammat, tämä on selitetty sillä että suomalaiset nuoret lähtevät kotoa muualle opiskelemaan muita maita aikaisemmin. Tällöin kodin turvapaikka voi joutua liian kauas.
Nuorille kaverit merkitsevät hyvin paljon ja tästä johtuen jengien eli ryhmien merkitys korostuu. Ja vaikka itsemurhassa sosiaalisuudella katsotaan olevan positiivinen vaikutus, voi se varsinkin nuorten jengeissä kääntää homman ylösalaisin. Nuori saattaa esimerkiksi liittäytyä jengiin jossa olevilla elämänhalu on vähäisempi ja tästä johtuen saattavat päihteet sekä huumeet tulla nuorelle liiankin tutuksi.
Suomalainen alkoholi kulttuuri pahaksi itsemurha alttiille kansalle
”Halvin keino vähentää itsemurhia on laskea alkoholin kulutusta. Jos keskimääräinen kulutus saadaan putoamaan litran, itsemurhat vähenevät kymmenen prosenttia”, Lönnqvist on arvioinut. Alkoholi suomalaisille nuorille tulee tutuksi samoihin aikoihin kuin muun maalaisille vaikka lain puitteessa tämän pitäisi tapahtua vasta paria vuotta myöhemmin eli 18-vuotiaana. Ja tämän ollessa laitonta saattaa se helposti yhdistyä muuhunkin laittomuuksiin ja nuori ajautuu riippuvaiseksi epämääräisestä ryhmästä. Alkoholin löytyminen itsemurhan tehneen verestä on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Alkoholiin kun varsinkin suomalaismiehet ovat tottuneet tarttumaan niin iloissa kuin surussakin. Tilastoissa alkoholin kulutuksen nousu näkyy itsemurhien nousuna, tosin pienellä parin vuoden viiveellä. Alkoholilla ei oteta henkeä pois, vaan sillä alennetaan huomattavasti kynnystä tehdä itsemurha.
Nuoret ovat arkoja puhumaan ja hakemaan apua
Nuoret puhuvat itsemurhasta paljon leppoisammin kuin aikuiset. Ja nuorille pojille on saattanut itsemurhasta tulla sankari teko. Ja nuoruuteen kuuluva protestoimisen into, eli protestoida itsemurhalla koko yhteiselle, saattaa olla innoittava piirre nuorelle. Tosin onneksi tämä on harvinaista ja tätä esiintyy vain hyvin paljon ongelmia elämässä kohdanneilla nuorilla.
Nuorelle ei masentuminen ole niin vaarallista kuin yksinasuvalle aikuiselle. Sillä kotona ovat aina vanhemmat pitämässä yllä sosiaalisia suhteita, vaikka masentunut nuori yrittäisi miten sulkeutua. Tosin nuori yleensä suuntaakin itsemurhasta puhumisen perheen yli kaveripiireille. Nuorille on tyypillistä se etteivät he hae apua. Joka johtuu pitkälti heidän omista asenteistaan, sekä aikuisten vaikeudesta ymmärtää nuoren tarpeita.
Myös nuorilla on laukaisevat tekijät itsemurhaa ajattelemaan ovat yleensä samat kuin aikuisilla eli ero tai riidat läheisien kanssa. Jo nuorilla tilastot naisten ja miesten välillä ovat aikuisten kaltaiset. Eli tytöt yrittävät enemmän, mutta pojat silti saavat hengen itseltään viisi kertaa tyttöjä useammin. Tässä perinteiden lisäksi sosiaalisuudella on suuri merkitys. Eli tytöt puhuvat ongelmistaan ja saavat näin lisää toivoa ja käyttävätkin itsemurha yritystä ainoastaan avunhuutona tukemaan sanojaan. Lisäksi tytöt ajattelevat poikia enemmän omaisiaan, eli eivät tee itsemurhaa sillä tietävät sen olevan omaisille raskasta.
Mutta tämä voi toimia myös toisin päin. Eli nuori haluaa eroon läheisistä ihmisistä ja tekeekin itsemurhasta pakokeinon. Tosin yleisempi sekä kaikin puolin parempikin keino on tehdä ns. katoaminen. Eli tekee järjestelmällisen katoamisen, sillä tavalla ettei kukaan tiedä hänestä mitään. Tätä voisi sanoa vale itsemurhaksi.
Nuoret alttiita virtauksille
Se että varsinkin nuorilla on tapahtunut useita itsemurha-epidemioita selitetään sosiaalisuuden tuotoksena. Eli nuori on tehnyt itsemurhasta toimintamallin, tähän siis liittyvät vahvasti ryhmät esim. kaverukset saattavat tehdä peräjälkeen itsemurhan. Nykypäivän nuori joutuukin tiedostamaan maailman pahuuden muita sukupolvia paljon aikaisemmin sekä rankemmin, television ja internetin kautta. Se että nuori saattaa järkyttyä maailman pahuudesta, joka lisää itsemurha riskiä. Nuori saattaa myös ottaa esim. elokuvissa tapahtuneista itsemurhista mallia eli tapahtuu ns. mallioppiminen. Nuori oppii itsemurhan olevan tapa ratkaista ongelmia.
Sen lisäksi, että itsemurha voidaan tehdä sen takia että katsotaan olevan muille taakaksi tai halutaan päästä heistä eroon, voi itsemurhaaja tehdä itsemurhan päästäkseen esim. kuolleen omaisen luokse.
Mutta vaikka itsemurha tapahtuukin oman käden kautta ovat syyt yleensä ongelmia yhteisön ja yksilön väleissä. Eli voidaanko sanoa että yhteisö on syy ja näin ollen se on vastuussa yksilön tekemästä itsemurhasta? Mielestäni itsemurhassa yhteisöllä on merkittävä rooli, mutta kuitenkin yksilö on vastuussa omista teoistaan, eikö yhteisöllä kuulu ottaa syytä tästä. Tapahtuisiko itsemurhia mikäli ihminen ei olisi millään tavalla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa? Ihmishenki on sen verran heikko, että itsemurhan tekeminen voisi tapahtua vaikka huonon sään takia, joka ei ole mitenkään yhteydessä sosiaalisuuteen.
Miten nuoret riistävät hengen itseltään
Vuonna 2001 Kuolleet ikäryhmittäin
10-14 v
15-19 v
20-24 v
Suhtautet-tuna %
Kuolemansyyt
Sukupuoli
henkilöä
henkilöä
henkilöä
henkilöä
Itsemurhat yhteensä
Molemmat sukupuolet
1204
5
37
78
100,0 %
Itsemurhat yhteensä
Miehet
933
4
27
66
77,5 %
Itsemurhat yhteensä
Naiset
271
1
10
12
22,5 %
Itsemurha psykotroop. lääkkeillä
Molemmat sukupuolet
226
-
2
9
18,8 %
Itsemurha psykotroop. lääkkeillä
Miehet
121
-
-
3
13,0 %
Itsemurha psykotroop. lääkkeillä
Naiset
105
-
2
6
38,7 %
Hirttäytyminen
Molemmat sukupuolet
366
3
13
20
30,4 %
Hirttäytyminen
Miehet
313
2
8
19
33,5 %
Hirttäytyminen
Naiset
53
1
5
1
19,6 %
Hukuttautuminen
Molemmat sukupuolet
71
-
-
3
5,9 %
Hukuttautuminen
Miehet
43
-
-
2
4,6 %
Hukuttautuminen
Naiset
28
-
-
1
10,3 %
Itsemurha pistoolilla ampumalla
Molemmat sukupuolet
79
-
2
6
6,6 %
Itsemurha pistoolilla ampumalla
Miehet
78
-
2
6
8,4 %
Itsemurha pistoolilla ampumalla
Naiset
1
-
-
-
0,4 %
Itsemurha kivääril. tai haulikolla
Molemmat sukupuolet
146
2
7
12
12,1 %
Itsemurha kivääril. tai haulikolla
Miehet
145
2
7
12
15,5 %
Itsemurha kivääril. tai haulikolla
Naiset
1
-
-
-
0,4 %
Itsemurha kork. hyppäämällä
Molemmat sukupuolet
50
-
4
3
4,2 %
Itsemurha kork. hyppäämällä
Miehet
35
-
3
1
3,8 %
Itsemurha kork. hyppäämällä
Naiset
15
-
1
2
5,5 %
Itsemurha, jättäytyy liikk. es alle
Molemmat sukupuolet
61
-
6
13
5,1 %
Itsemurha, jättäytyy liikk. es alle
Miehet
47
-
4
11
5,0 %
Itsemurha, jättäytyy liikk. es alle
Naiset
14
-
2
2
5,2 %
Tilastokeskus 5/20/2003
Vaikka kyseessä on vain yhden vuoden itsemurha luvut, tulee niistä ennalta odotetut tulokset selvästi esille. Kokonaismäärä oli aika odotettava tuhannen ja tuhannenviidensadan välissä, kuten myös naisten ja miesten suhde: 1:4 miesten ”hyväksi”. Tärkeä ero on miesten ja naisten itsensä tappamiskeinot: Naisten itsemurhista 1/3 on lääkkeillä ja miehistä 1/3 hirttäytymällä ja ¼ ampumalla tehty. Ehkä hieman yllättävää oli naisten toiseksi suosituin tapa hirttäytyminen.
Nuorten ja kokoväestön tavat olivat aikalailla samankaltaiset, ainoastaan muutamissa kohdissa näkyi, että nuoret käyttäytyivät sukupuolensa kannalta paljon aikuisten tavoin. Eli tytöt käyttivät lääkkeitä ja pojat ampuivat. Nuoret hyppäsivät aikuisia useammin korkeista paikoista sekä autojen alle. Molemmat eivät vaadi käytännössä mitään valmisteluja joten ne on helppo ja nopea toteuttaa, kun nuorille itsemurhavälineiden saatavuus on heikompi kuin aikuisille.
10-14-vuotiaat lapset tekivät tavanomaiset muutamat itsemurhat tänä vuonna. Mutta seuraavaan 15-19-vuotiaisiin hyppy oli jo lähes kymmenkertainen, joka kertoo tässä välissä tapahtuvan jotain merkittävää. Piagetin kehitys teorian mukaan lapsi siirtyy nuoruuteen, jolloin hänen ajattelussaan alkaa konkreettisuuden tarve vähentyä eli ajattelu syventyy. Tajutaan kuoleman peruuttamattomuus. Tytöillä murrosikä alkaa aikaisemmin ja tytöt tekevätkin suhteessa (siihen mikä on suhde aikuisilla) enemmän itsemurhia.
Lähteet:
Vilkko-Riihelä Anneli ,Psyyke – Psykologian käsikirja, 1994, WSOY
Harva, Urpo, Hyvä ja paha, 1978, Otava
Achté, Kalle, Psykiatriaa meille kaikille, 1976, WSOY
http://statfin.stat.fi/StatWeb/start.asp?LA=fi&lp=home
Vastaukset 9
Vanhimmat
itsemurhia Suomessa. Kun kerroin aikanaan täällä, mitä oma lapseni sanoi hirveässä sijaispaikassa ollessaan, niin jo joku älypää rutisi: "Ei lapsi voi suunnitella itsemurhaa! Aivan keksitty juttu tuollainen."
Ei se ole keksitty juttu ollenkaan, että lapsi voi haluta hyvään kotiinsa, pois laittoman sijoituksen hirveästä sijaishuoltopaikasta. Kuolemakin on siinä vaiheessa parempi vaihtoehto kuin vuosien vangittuna ja kaltoinkohdeltuna oleminen. Mutta täällähän älypäät raivoavatkin kaikkea lasten auttamista vastaan ja suosivat kirjoituksissaan sitä, että lapsia saa kohdella tässä yhteiskunnassa miten tahansa.
SPEKULA 2/2002
Nuoren itsetuhoisuus
Lapsuusiässä itsemurhat ovat hyvin harvinaisia. Nuoruusiässä saavat alkunsa tavallisimmat aikuisiän psykiatriset häiriöt, kuten ahdistuneisuus-, mieliala- sekä päihteiden käyttöön liittyvät häiriöt. Psykiatristen häiriöiden yleistymisen myötä myös itsemurhayritykset lisääntyvät nuoruusiässä. Nuoruusikäisistä 2-11% on tehnyt jossain vaiheessa ainakin yhden itsemurhayrityksen. Tytöillä yritykset ovat 2-3 kertaa yleisempiä kuin pojilla. Toisaalta pojat käyttävät yrityksissään väkivaltaisempia keinoja, ja siksi Suomessa nimenomaan nuorten miesten itsemurhaluvut ovat huomattavan korkeita. Alle 25-vuotiaiden miesten kuolemantapauksista kolmannes on itsemurhia.
Itsetuhoisuuden riskitekijät
Nuoren itsetuhoisuus liittyy useimmiten vakavaan psykososiaaliseen oireiluun. Useissa tapausissa itsemurha voidaan nähdä pitkään kestäneen riskikehityksen lopputuloksena. Merkityksellisimmät itsemurhavaaran riskitekijät ovat psykiatriset sairaudet, aikaisempi itsetuhoinen käyttäytyminen, itsemurha-aikeista puhuminen sekä impulsiivisuus persoonallisuuden piirteenä.
Tavallisimpia itsemurhaan altistavia psykiatrisia häiriöitä ovat mielialahäiriöt. Masennuksesta kärsivillä esiintyy itsemurhayrityksiä noin 12 prosentilla. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy vielä tätäkin suurempi itsetuhoisuusriski. Myös vaikeista ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät tekevät paljon itsemurhayrityksiä. Erityisen runsaasti itsemurhayrityksiä (20%) on kuvattu paniikkihäiriössä, johon liittyy välttämiskäyttäytymistä aiheuttava julkisten paikkojen pelko. Niin ikään skitsofreniaan sekä muihin psykooseihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Jopa 10% skitsofreniapotilaista tekee itsemurhan. Usein tämä tapahtuu nimenomaan nuoruusiässä eli sairauden alkuvuosien aikana.
Itsemurhat liittyvät nuorilla usein alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön. Suomessa itsemurhan tehneistä nuorista jopa puolet on ollut teon tehdessään alkoholin vaikutuksen alaisena. Erilaista epäsosiaalista oireilua, muun muassa kotoa karkailua ja koulupinnausta, on esiintynyt jopa 70 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vakavampia lainrikkomuksia on ollut 20 prosentilla itsemurhaan päätyneistä nuorista. Nuoruusiän epäsosiaalisen oireilun seurauksena kehittyy varsin usein aikuisiän persoonallisuushäiriöitä, joihin tunnetusti liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Useamman psykiatrisen häiriön samanaikainen esiintyminen, esimerkiksi vakava masennus yhdistettynä päihderiippuvuuteen, lisää edelleen itsetuhoisuusriskiä.
Itsemurha voi nuoruusiässä liittyä myös sopeutumishäiriöön. Nuori voi reagoida poikkeuksellisen voimakkaasti negatiivisiin elämäntapahtumiinsa, kuten vanhempien avioeroon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koulukiusaamiseen, seurustelusuhteen katkeamiseen ynnä muihin loukkauksiin tai menetyksiin. Ääritapauksissa itsemurhayritys voi olla nuoren impulsiivinen ratkaisu tällaisessä subjektiivisesti umpikujamaisessa tilanteessa.
Itsetuhoisuuden arviointi
Usein huolestuneet saattajat tuovat vaikeuksissa olevan nuoren lääkäriin, mutta nuori itse saattaa aluksi olla hyvinkin vastarintainen ja haluton yhteistyöhön. Saattajien huoli ja epäilykset tulee kuulla, mutta lopulta nuorta olisi hyvä tavata kahden kesken riittävän ajan kera. Nuoruusikäisen on usein vaikea luottaa vieraaseen aikuiseen, ja hän voi kuvailla asioidensa olevan “ihan hyvin“. Hämmentyneen nuoren vastaukset ovat usein “en mää tiijä“-vastauksia, jotka kuvastavat lähinnä nuoren haluttomuutta ja kyvyttömyyttä kertoa ongelmistaan ja todellisista ajatuksistaan kyselijälle. Tästä huolimatta nuoren olisi hyvä saada kokemus siitä, että nimenomaan hänestä itsestään sekä hänen ajatuksistaan ja elämäntilanteestaan ollaan kiinnostuneita. Nuoren on saatava myös varmuus siitä, että mahdollisia hoitopäätöksiä ei tehdä vain aikuisten kesken, aikuisten kokemuksiin ja huoleen perustuen.
Nuoren itsetuhoisuuden selvittelyssä tulisi kartoittaa mahdolliset laukaisevat elämäntapahtumat sekä niiden merkitys nuoren kannalta. Nuoren psykiatrinen tilanne tulisi arvioida ja käydä läpi hänellä esiintyvät psyykkiset oireet. Erityisesti nuoren mielialaa tulisi aktiivisesti kysyä ja käydä ainakin karkeasti masennuksen oirekriteerit läpi yhdessä nuoren kanssa. Tunteeko nuori itsensä alakuloiseksi tai surulliseksi? Pystyykö hän nauttimaan elämästään ja aikaisemmin mielihyvää tuottaneista asioista? Onko esiintynyt ärtyneisyyttä tai keskittymisvaikeuksia? Saako nuori nukuttua ja onko ruokahalu normaali? Minkälainen on nuoren itsetunto ja onko hänellä ajatuksia, toiveita tai unelmia tulevaisuuteen liittyen? Masennuksen diagnostiikkaa voidaan täydentää myös jollakin masennuksen syvyyttä kuvaavalla asteikolla (esim. Beck Depression Inventory).
Nuorelta tulee kysyä myös mahdollisista psykoottisista tuntemuksista ja oireista. Psykoottiseen masennukseen voi liittyä epärealistista syyllisyyttä tai huolta asioista, joihin nuori ei todellisuudessa voi vaikuttaa (esim. sodat, maailman tilanne).
Skitsofreniassa esiintyy usein ääniharhoja, jotka suoraan kehoittavat nuorta vahingoittamaan itseään. Edelleen nuoren päihdeanamneesi tulee tutkimustilanteessa tarkasti selvittää.
Nuorelta tulee suoraan kysyä siitä, onko hänellä kuolemantoiveita, varsinaisia itsemurha-ajatuksia tai tekotapojen suunnittelua. On hyvä myös kysyä, onko nuori aikaisemmin vaihingoittanut itseään tai yrittänyt tappaa itsensä. Jonkinasteiset kuolemantoiveet ovat nuorilla varsin tavallisia. Lähes jokainen rehellinen nuori kuvaa ainakin joskus ajatelleensa itsemurhaa. Tarkempi tekotapojen suunnittelu on jo vakavampi merkki. Aikaisemmat yritykset viittaavat selkeästi kohonneeseen itsemurhariskiin.
Nuorilla esiintyy myös itsensä vahingoittamista, jonka suoranainen tarkoitus ei ole itsemurha. Itsensä vahingoittaminen voi liittyä enemmänkin ahdistuksen ja pahan olon lievittämiseen (esim. viiltely). Sen tarkoitus voi olla myös muihin vetoaminen ja avun saaminen (esim. lääkeintoksikaatiot). Kysyttäessä nuori usemmiten pystyy hyvin kuvaamaan, minkälaisella motiivilla hän on vahingoittanut itseään.
Vakavaan itsemurhariskiin viittaa nuoren kyvyttömyys miettiä itsemurhan seurauksia läheistensä kannalta. Vakava merkki on myös se, jos nuori on pettynyt siitä, ettei kuollutkaan itsemurhayrityksen seurauksena. Samoin romantisoitu käsitys kuolemasta tai toveripiirissä esiintyvä kuoleman ja riskikäyttäytymisen ihannointi ovat huonoja ennusmerkkejä nuoren itsetuhoisuutta arvioitaessa.
Hoidon järjestäminen
Vastaanottotilanteessa tulee varmistua nuoren turvallisuudesta. Nuorelta voi kysyä suoraan, onko se varmaa, ettei hän vahingoita itseään lähitulevaisuudessa. Myös omaisten pitäisi voida luottaa siihen, että tilanne on turvallinen, ja nuori pysyy hengissä. Psykoottisen nuoren itsemurhariskiä voi olla hyvin vaikea arvioida, ja tarvittaessa tulee herkästi turvautua osastohoitoon. Sairaalahoitoa on hyvä tarjota väliaikaiseksi tilanteen turvaamiskeinoksi, mikäli nuori itse tai omaiset kokevat tilanteen turvattomaksi tai suorastaan vaaralliseksi. Tilanteissa, joissa huoli itsetuhoisuudesta on ilmeinen, mutta nuori ei suostu yhteistyöhön eikä avohoitoon, nuori voidaan lähettää sairaalaan tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon. Hallitsematonta itsetuhoisuutta voidaan pitää suoraan vakavan mielenterveyshäiriön merkkinä, mikä mahdollistaa alle 18-vuotiaan hoitoon lähettämisen M1-lähetteellä. Jos päädytään avohoitoon, pitäisi jo ensimmäisellä tapaamisella tehdä alustava suunnitelma jatkosta. Milloin on seuraava tapaaminen ja tilanteen tarkistus? Minne nuori ohjataan tarkempaan selvittelyyn ja jatkohoitoon? Minne voi ottaa yhteyttä, jos tilanne huonontuu? Nuorelle ja omaisille tulisi välittyä se, että tilanteesta ollaan huolissaan ja apua järjestetään.
Kaisa Riala
Psykiatrian- ja Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri
OYS Psykiatrian Klinikka
etusivu info uusin numero arkisto toimituskunta palautekanava
Copyright © 2002, 2003 Oulun lääketieteellinen kilta ry.
En kommentoi tekstiä muuten kuin ihmettelemällä eikö tämä olekaan normaalia huolta? Eikö sodista tai maailman tilanteesta pitäisikään olla huolissaan?
"Nuorelta tulee kysyä myös mahdollisista psykoottisista tuntemuksista ja oireista. Psykoottiseen masennukseen voi liittyä epärealistista syyllisyyttä tai huolta asioista, joihin nuori ei todellisuudessa voi vaikuttaa (esim. sodat, maailman tilanne). "
taisi sanoa, että on ihan normaalia kun teini ajattelee vakavasti itsemurhaa tai viiltelee itseään. Se muka kuuluu luonnolliseen aikuiseksi kasvamiseen. Huh huh. Tuli vaan mieleen kun luin tuota artikkelia. Ei taida olla bioilla aina se paras ammattitaito. Miksiköhän kukaan normaalissa kodissa asuva nuori vetelisi itseään puukolla? Huvikseen? Ihan normaalia on, juu.
kyseessä oli bio-äiti joka tuon mainitsi??? Jospa se olikin tuo sijasi jolla ei oikein muutenkaan ole tuntunut nuppi toiminneen terveellä tasolla vaan on tänne tullut kirjoittamaan aina mitä ihmeellisimpiä sepustuksia...
että sijari teeskenteli olevansa oikea vanhempi. Kaikenlaisia kahjoja kun täälläkin pyörii... Jäi ihan mieleen, kun oli niin hurja väite.
minun kirjoitukseni:
"Ei se ole keksitty juttu ollenkaan, että lapsi voi haluta hyvään kotiinsa, pois laittoman sijoituksen hirveästä sijaishuoltopaikasta. Kuolemakin on siinä vaiheessa parempi vaihtoehto kuin vuosien vangittuna ja kaltoinkohdeltuna oleminen. Mutta täällähän älypäät raivoavatkin kaikkea lasten auttamista vastaan ja suosivat kirjoituksissaan sitä, että lapsia saa kohdella tässä yhteiskunnassa miten tahansa. "
Tätäkö tarkoitit?
Mutta muuten itsariaikeista ja viiltelystä:
Nuorisotyössä mukana olleena voin sanoa, että monesti nuoret viiltelevät itseään ihan vain järkyttääkseen aikuisia ja naureskelevat takanapäin sille vaikutukselle, mikä sillä aikuisiin on. Ei todellakaan ole kyse mistää itsetuhoisuudesta tai itsemurha-aikaista, kuten sijarit ja jotkut psykiatritkin haluavat sen väen väkisin nähdä.
Pelkkä huomion kiinnittäminen nuoreen enemmän riittää monesti lopettamaan tuollaisen temppuilun. Luulisin, että jotain tällaista ajatusta on saattanut olla takana, jos joku bio-äiti on täällä kirjoittanut niin, kuten kerroit.
Sen kyllä pystyy ihan maallikkokin erottamaan, onko kyseessä masennus tai vakavasti otettava itsemurhasta puhuminen, ei siihen psykiatria tarvita; he ovat muutenkin ihan korkealla jalustalla tässä yhteiskunnassa, vaikka monille heidän opeilleen ei ole mitään tieteellistä perustaa edes.
Jos nuori on vakavasti masentunut, niin toki hän ammattiapua tarvitsee, mutta ei mistä tahansa puoskari-psykiatrilta, vaan vanhempien olisi tosi tarkkaan harkittava, millaiseen hoitoon he lapsensa antavat. Murkku käy raskasta irtautumisvaihetta vanhemmistaan ja siksi on joskus hyvä ja riittävä vaihtoehto joku viisas ja ymmärtävä aikuinen, josta muodostuu luottohenkilö nuorelle. Se on auttanut monen kohdalla ja säästänyt turhalta psyyken lääkitykseltä esimerkiksi.
jos lapsenkin mielestä on parempi kuolla, kuin jäädä sinne vuosikausiksi.
Sijarit tietysti kauhistelevat "miten KAUHEAN häiriintynyt" lapsi on.
Kumma kyllä, kun lapsi kotiutui laittomasta, mutta onneksi lyhyestä sijoituksestaan, on hänen vointinsa ollut koko ajan lievästi nousujohteista. On varmaan sijarille KÄSITTÄMÄTÖN asia, että BIO-KOTI parantaa lapsen!
Ei muuta kuin koteihinsa vain takaisin suurin osa niistä "vaikea oireisista ja RIKOTUISTA lapsista", joita sijareille on sijoitettu. Suurimmalla osalla rikkinäisyys kyllä siitä katoaisi, aivan lapsen toipumiseen on oma koti ja sinne apua, jos tarvitaan.
ryhdistäytyvät ja saadaan psykiatrista apua tarvitsevat lapset ja nuoret sinne oikeisiin sairaaloihin, mihin kuuluvat sijaishuollon sijasta ja neurologiset lapset oman, heille kuuluvan kuntoutuksen piiriin, niin vähenee vikinä siitä, miten huostaanotetut "ovat niin kauhean rikkoutuneita kauheissa kodeissaan".