Perussäännöt teiniäideille

Ei mitään lisättävää!

Lisäisin hyvään listaan vielä, että vauvoista tulee pikkulapsia ja sitten vähän isompia lapsia ja sitten murkkuja ja teinejä ja vielä täysi-ikäisinäkin ne yhä ovat lapsiasi.

Huomiota ja hoivaa siis tarvitsevat lapsesi KOKO loppuelämäsi ajan, eivät siis vain vauva-aikaa, joka usein siintää teinin mielessä. Hän saattaa nähdä itsensä työntämässä vauvan vaunuja, mutta näkeekö hän itseään opettamassa kaksi vuotiasta potalle, tai kasvattamassa uhmaikäistä, tai viemässä ekaluokkalaista kouluun ensimmäisenä koulupäivänä ja istumassa vanhempainilloissa jne jne...

its erupesin odottamaan tytärtäni kun täytin seittämäntoista.
kaikki toitottivat sitä kuinka nuori oon ja jatkuvasti kuulin aina: "Kun sä olet noin nuori".
nyt tyttöni on noin vuoden ikäinen ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin..
Miksi teiniäitejä aina mollataan kun he eivät muka osaisi tehdä mitään??
Monet kolmikymppiset ensisynnyttäjät ovat paljon hysteerisempiä kuin me..
Itse en ainakaan rupeisi tekemään ensimmäistä lastani vasta yli 30!
Ei se äitiys katso ikää vaan mitä siellä pääkopassa liikkuu!!

Must on kyl niin idiottia edes miettiä että tekee lapsen alle 18-vuotiaana..Vahingon ymmärrän mutta silti en ymmärrä että kuka teini pitää lapsen siinä iässä kun koulut jää ja kaikki ja meneepähä seki lapsi vanhempien elätettäväksi koska tuskin kellään 14-17vuotiaalla on rahaa vauvan tavaroihin ja muuhun..

Puhetta!
Kaikkien pitäisi lukea tämä ajatuksen kanssa niin voisi käydä uusiks miettimään asioita, jos oli jokin noista ylemmistä jo sattunut tai meinaa jotenkin niistä toimia.

JEH! :D

Itse sain oman tyttäreni 17-vuotiaana, ja olin aivan liian nuori ja naiivi silloin. Lapseni joutui huostaanotetuksi kun masennuin, ja nykyään hoidan tyttäreni isänsä kanssa yhdessä. Ja olen oppinutkin jotakin!
Hyvällä syyllä voin moralisoida muita, kantapään kautta oppineena. Lapsi ei tosiaan ole olemassa vain vauva-aikana (niin kuin mulla oli ruusuinen käsitys äitiydestä) vaan sille tulee uhmaikä, murrosikä, aika jolloin opetellaan lukemaan, potalle, mennään kouluun ja niin edelleen. Monet eivät ymmärrä, että lapsen kasvattaminen kysyy rahaa, rahaa, rahaa, rahaa ja vielä kerran rahaa. Lapsen hommaamiseen tarvitaan muitakin syitä kuin se, että vaaverot on niin ihkubeibejä. Sitä vastuun määrää ei voi käsittää, ennen kuin se tulee kohdalle!
Itselläni menee tätä nykyä äitiydessäni hyvin, olen selvinnyt pahimmasta ja hoidan lastani, vaikka itse sanonkin, hyvin. En tule koskaan tietämään äitiydestä kaikkea, mutta parhaani yritän ja se riittää. Lapseni on onnellinen ja rakastettu. Itse valmistun vuoden päästä ylioppilaaksi, ja sitten alan miettiä jatkokoulutusta, paikka johon haluan on ollut selvillä jo lapsuudesta asti.
Kantapään kautta kokeneena sanon kaikille, että ei sitä miestä saa lapsella pysymään. Itse en ole törmännyt yhteenkään moporassausikäiseen kundiin, joka olisi täydellisen valmis isäksi. Karu totuus on se, että alle kaksikymppisistä vanhemmista äidit jää lähes aina yksin. Se se sitten vasta hupaa onkin, kun idyllikuva äitiydestä romuttuu. Onneksi en useimpien kohdalla ole sitä iloa näkemässä.

lukea kun katkeroituneet,lasta yrittävät 30 naiset kirjoittelee =D ja "tietää" mitä se elämä lapsen kanssa on!!!(pah)

perus asiat on listassa kyllä ihan oikein ja JOKAISEN tulisi huomioida nämä asiat ennen lapsen tekoa ei vain alle 18vuotiaiden.. lapsen saannissa mitään ikä ryhmää yms. voi yleistää sillä ÄITIYS ON AIVAN YKSILÖLLISTÄ!

Miksi työtä pidetään niin tärkeänä?
Siis että ethän sinä voi hankkiä lasta kun ei ole työtä tai ammattia, onko elämä muka vain suorittamista? Lapsia TEHDÄÄN kun elämäntilanne on hyvä? minusta lapsia SAADAAN eikä TEHDÄ, siinä on suuri ero.
Itse olen nyt raskaana (lukion juuri lopettanut), suunitelmissa pitää 2 vuoden välivuosi ja lähteä taas opiskelemaan löysällä aikataululla. Ei tarvitse juosta kieli vyönalla hiestä märkänä, elämässähän ei ole muuta kuin aikaa. Aikaa ja aikaa, ehditäänhän me elää, tehdä töitä jne. Miksi eurooppalainen näkökulma on niin työkeskeistä? työ on tärkeää työ on tärkeää ja sitä tuputetaan meille nuorille äidille vähän liikaa.

mikä elämäntilanne loppujenlopuksi edes on täydellinen lapsen saantiin?

sitten sanotaan että sun elämä menee pilalle. No kerranhan sitä vain eletään, ja hitto mä voin ainakin sanoa eläneeni niin rankkaa elämänkoulua toisinaan että voinko itse sanoa itseäni teiniksi, jos en sitä koe ite olevani henkisesti... kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta tunnen itseni usein vanhemmaksi kuin mikä on fyysinen ikäini, ja näin varmasti suurin osa esim. nuorista äideistäkin tuntee. Ja jos kerran lapsi pilaa elämäni kai se sitten pilaa niiden 30 vuotiaidenkin rutinoituneen elämän ja työelämän.
mä elän täällä kerran ja elän sen niinkuin mä näen parhaaksi itselleni...

ja vaikka korostankin itseäni voisin sanoa että haluan ainakin tarjota paremman lapsuuden omalle lapselleni kuin mitä olen itse koskaan saanut... ja tämä yhteiskunta sanoo että sen voin tarjota kun mulla olisi enemmän rahaa, työtä ja elämääni elättävä mies, paskat rahalla mä en voi ostaa lapselleni mun omaa rakkautta, tai hellyyttä, enkä mä väitä ettikö lapseen kuluisi rahaa, mutta ne mitä multa on lapsuudesta jääneet saamatta on hyvin moni asia mitä ei saa rahalla.

raha, työ ja ikä ei ole kuin fyysisiä asioita, ja tässä elämässä henkisillä asioilla tuppaa olemaan usein hyvinpaljon merkitystä.

... miksi juuri, "Olen tullut raskaaksi tarkoituksella harkinnan jälkeen". Meillä kummatkin raskaudet ovat olleet vahinkoja. Mutta raskautta aikaisemmin olimme monesti keskustelleet, että olisi ihanaa perustaa JOSKUS ihan oma perhe. OLimme itseasiassa puhuneet asiasta monesti. Tarkoitus ei ollut tehdä niitä ihan heti vaan muutamanvuoden päästä. Mutta sitten tulinkin raskaaksi ja huomasimme sen suhtaikaisin. Joten miettimisaikaa oli aika paljon. juttelimme joka päivä monta tuntia siitä, että olemmeko valmiit vielä, miten elätämme sen jne.. punnitsimme erivaihtoehtoja ja päädyimme pitämään lapsen. täytin juuri 17 kun ihana esikoinen syntyi. nyt toinenkin "vahinko" pötköttelemässä tuolla sängyssä. OLEN HYVÄKSYNYT SEN, ETTÄ OLEN ÄITI loppuelämäni. JA MINÄ JA LASTEN ISÄ RAKASTAMME LAPSIAMME YLI KAIKEN. SEKÄ MYÖS TOISIAMME, PIENISTÄ RIIDOISTA HUOLIMATTA

- luulin, ettei kerrasta voi tulla raskaaksi
- mäpä näytän mutsille ja faijalle et ne ei päätä mun elämästä
- mä annoin sille ku se pyysi
- emmä kehdannu puhuu sille ehkäisystä
- emmä jaksais käydä koulua, raskaana sais rahaa ilmaseksi

Tässähän alkaa sormet syyhyämään, kohta varmaan meen repimään ton uuden e-pillereiden reseptin.
Olis se kivaa jäädä sairaanhoitajaopinnoista tauolle, opiskella se minkä vauvan kanssa jaksaa (jotain kuitenkin), olla syömättä noita verenpainetta nostavia hormoonihössötyksiä, nauttia kerrankin seksistä ja olla kuuntelematta vanhempien "ensin pesä, sitten munat" jaarituksia.
Suurin osa lapsista syntyy meille 20v täyttäneille ja perustelut ovat varmasti yhtä perseestä kuin teini-ikäisillä.
Nämä "luulin, ettei kerrasta voi tulla raskaaksi" ja "jospa mun jätkäkamu ei jättäis mua jos mä tulisin raskaaks" ovat melko suosittu kombi pitkässä avoliitossa jossa on maksettu puolet asuntolainasta ja katsottu toisen pärstää ehdottomasti liian monta vuotta, iloisen "yllätysvauvan" myötä moni huomaa että puoliso on ryyppäävä kusipää ja ammatti on se jonka vanhemmat sinulle halusivat.
Sitten kun huolimattomuutta harrastaa jo nuorena niin silloin on tilaisuus huomata elämänsä suunta siinä vaiheessa kun kaiken ehtii vielä aloittaa alusta.

Tahtoo vauvan. Vaikka menishän se koiranpentukin.

Ihmettelin kun rupesin lihomaan nopeasti. Kävin lääkärissä ja se sanoi, että oon raskaana. Olin tuolloin 16 v. Olihan se aika shokki!

ENtä sit ne teinit joilla on paljon sisaruksia ja paljon pikkusiskoja ja veljiä. Heillä on jo paljon enemmän kokemusta lasten ja vauvojen hoidosta. Ja yleensä teinit osaavat paremmin hoitoo lapsia kuin 30-vuotiaat ensisynnyttäjät, joilla synnyttämisen riski on jo suuri. Miksi aina yleistetään, että teini eivät osaa hoitaa. Itselläni on kaksi alle kahden vuoden ikää olevaa pikkusiskoa ja osasin hoitaa heitä paremmin kuin heidän äitinsä, koska hän oli 31 kun sai vanhemman lapsistaan.

"ENtä sit ne teinit joilla on paljon sisaruksia ja paljon pikkusiskoja ja veljiä. Heillä on jo paljon enemmän kokemusta lasten ja vauvojen hoidosta. Ja yleensä teinit osaavat paremmin hoitoo lapsia kuin 30-vuotiaat ensisynnyttäjät, joilla synnyttämisen riski on jo suuri. Miksi aina yleistetään, että teini eivät osaa hoitaa. Itselläni on kaksi alle kahden vuoden ikää olevaa pikkusiskoa ja osasin hoitaa heitä paremmin kuin heidän äitinsä, koska hän oli 31 kun sai vanhemman lapsistaan."

Sisarusten hoitamista ei voi verratakaan pienen lapsen hoitoon. Pikkusiskoa voi vahtia sen muutaman tunnin kyllä joo, mutta jos jokin menee pieleen tai alkaa kyllästyttää, sen saa lykättyä lapsen vanhemmille. Kun on itse äiti, näin ei voi tehdä. Se äitiys, ja sisarena oleminen on kaks eri asiaa - vai oletko sinä joskus herännyt kesken uniesi yöllä imettämään pikkusisarustasi kipeillä rinnoilla? Ollut tästä vastuussa _24_ tuntia vuorokaudessa _KOKO_ ajan? Et ole, koska se ei ole edes sisaruksen tehtävä.

Ja miten perustelet että teinit osaavat hoitaa lapsia paremmin kuin 30v äidit, joilla on elämänkokemusta, taloustilanne hallussa ja luultavasti myös vakaa parisuhde, eikä enää kaikki pyöri kavereiden ja biletyksen ympärillä?
30-vuotiailla synnytysriski ei tosiaan ole mikään jättisuuri. Ei se kuule riskitöntä ole 15-vuotiaallakaan synnyttää, kun kehokaan ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi sellaiseen! Jostain kumman syystä teiniäideillä on aina olemassa kaksi ääripäätä - joko se muksu saadaan "just hyvään aikaan" heti peruskoulun jälkeen, ttai toinen vaihtoehto on "yli kolmekymppisenä kalkkiksena", mitään välimuotojahan ei tosiaan ole olemassa?

" Itselläni on kaksi alle kahden vuoden ikää olevaa pikkusiskoa ja osasin hoitaa heitä paremmin kuin heidän äitinsä, koska hän oli 31 kun sai vanhemman lapsistaan." En sanoisi noin, ennen kuin sinulla on OMIA lapsia. Ja se ikä ei vaikuta aikuisella mitään siihen, miten lastaan hoitaa - HUOM aikuisella, koska aikuinen on sekä PSYYKKISESTI että FYYSISESTI tarpeeksi kehittynyt tähän tehtävään, toisin kuin Minna 15v, vaikka hän tuntisi miten omasta mielestään olevansa "ikäistään kypsempi".

"Ainoa järkevä syy raskaaksi tuloon alle 18-vuotiaana "oli minun syyni hankkia lapsia mieheni kanssa. Nyt on 3 lasta ja elämme ihanaa perhe elämää:)

Aloittaja on oikeassa.

Ja kun ei ne vauvat aina ole vauvoja. Niistä tulee huonolla kasvatuksella samanlaisia teiniäitejä/-isiä kuin täällä palstalla kirjoittajistakin. Kukapa osaisi opastaa lapsiaan toisenlaiseen elämään, jos itse on elänyt holtintonta, vastuutonta elämää nuoruudessaan. Lapset useimmiten tuppaavat kulkemaan vanhempiensa jalanjälkiä, joskus ei, mutta useimmiten kyllä.

Mukavaahan se sitten on elellä sossun tuilla ja elätellä toiveita normaalista elämästä.

"ENtä sit ne teinit joilla on paljon sisaruksia ja paljon pikkusiskoja ja veljiä. Heillä on jo paljon enemmän kokemusta lasten ja vauvojen hoidosta. Ja yleensä teinit osaavat paremmin hoitoo lapsia kuin 30-vuotiaat ensisynnyttäjät, joilla synnyttämisen riski on jo suuri. Miksi aina yleistetään, että teini eivät osaa hoitaa. Itselläni on kaksi alle kahden vuoden ikää olevaa pikkusiskoa ja osasin hoitaa heitä paremmin kuin heidän äitinsä, koska hän oli 31 kun sai vanhemman lapsistaan."

Herätkää idiootit nyt siihen todellisuuteen! Jos hoidat pikkusiskoasi pari tuntia päivässä, se ei ole sama kuin se, että SINÄ OLET VASTUUSSA OMASTA LAPSESTASI 24/7 SEURAAVAT 18 VUOTTA!!!

Miksi kaikkien lasten pitäisi olla suunniteltuja? Voihan 30-40 vuotiaille ihmisillekin tapahtua vahinko, mutta lapsi on silti rakas ja ihana. Tiedän, että on niitä pareja, jotka yrittävät saada lasta ja joka ilta tekevät sen asian eteen jotain vaikkapa vuosien ajan. Mutta entäs ne perheet, joihin toivotaan esim. toista tai kolmatta lasta ja ajatellaan, että olisi hyvä aika, tulkoon jos on tullakseen. Ei kukaan voi päättää, että juuri tästä kerrasta ja juuri nyt tulen raskaaksi.
Itse ainakin voin sanoa että tuleva lapseni on vahinko, mutta hyvin rakas, enkä todellakaan olisi voinut harkita lapsesta luopumista vain siitä syystä että oli "vahinko". Sitten joskus myöhemmin jos haluan lisää lapsia, ei niiden saanti välttämättä ole niin helppoa ja voi joutua yrittämään vaikka kuukausia tai vuosia, että onnistuu.

Ja tuosta bilettämisestä, kyllä ihan oikeasti aikuisetkin ihmiset (ne 20-40v) käyvät välillä juhlimassa ja viettämässä vapaa-aikaa, sitä vartenhan se tukiverkkokin on, että silloin tällöin pääsee tuulettumaan ja vaikka hoitamaan parisuhdettaan. Kyllä minulle ainakin seinät kaatuisi päälle, jos aina pitäisi olla vauvan ja miehen kanssa vaan kotona, kyllä edes parin kuukauden välein pitää päästä käymään jossain ja näkemään ihmisiä ja saada sitä aikuisten aikaa, ilman vauvoja.

Todellako? 15-vuotias suunnittelee perhettä, tietää luopuvansa kaikesta ja ymmärtää vastuunsa? Tuskin. Millä todennäköisyydellä hän todella ymmärtää mihin on ryhtymässä? Itse kokisin näin: Jos sattuu tulemaan raskaaksi - syystä mistä tahansa - ja ottaa vastuunsa, tekee sen kunnolla (mieluiten tietenkin aloituksessa mainittuja kohtia välttäen) ja edes yrittää on kunnioitettavaa toimintaa. En todellakaan alkaisi kannustamaan ketään alle 20-vuotiasta, enkä varmasti ketään alle 25-vuotiasta edes suunnittelemaan perheen perustamista. Silti puolustan täällä nuoria vanhempia, jotka ovat ottaneet vastuunsa - ja olen yksi heistä. Kuinka aikuismaista ja järkevää on todella suunnitella lapsia, kun ei ole itsekään vielä aikuinen?