Niin, olenko ainoa, joka on anoreksian myötä alkanut tykkäämään jostakin, mitä ennen on vihannu? ja toisinpäin.
Mä esimerkiksi rakastan raakaa kukkakaalia! (20kaloria/100g) Ennen en ole tykännyt siitä ollenkaan!
Ja sitten esimerkiksi sipsit. Ennen söin niitä ihan aina. Nykyään en edes pidä niiden mausta. En edes entisistä lempisipseistä!!
Tai suklaa. En tykkää sen koostumuksesta. Se tuntuu niin kuvottavalta, kun se sulaa suuhun...
Mutta siis olenko ainoa, joka on niinku alkanut tykkäämään jostakin, ja jotain vihaamaan?
Mä esimerkiksi rakastan raakaa kukkakaalia! (20kaloria/100g) Ennen en ole tykännyt siitä ollenkaan!
Ja sitten esimerkiksi sipsit. Ennen söin niitä ihan aina. Nykyään en edes pidä niiden mausta. En edes entisistä lempisipseistä!!
Tai suklaa. En tykkää sen koostumuksesta. Se tuntuu niin kuvottavalta, kun se sulaa suuhun...
Mutta siis olenko ainoa, joka on niinku alkanut tykkäämään jostakin, ja jotain vihaamaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ennen mun heikkous oli ehdottomasti suklaa, sitä oli pakko saada joka viikko.
Nykyään vielä tykkään siitä, mutta en niin paljoa. Sulaa suussa inhottavasti ja tuntuu ällöltä. Enkä voi sitä syödä hirveää kasaa kerralla niinkuin ennen.
Ja olen alkanut tykkäämään todella kaikesta ruoasta suunnilleen! Salaatti, porkkana kelpaa tosi hyvin! Varmaan six kaikki noi terveelliset (joista en ennen tykännyt) maistuu nyt niin hyviltä ku nälkäsenä kaikki maistuu. Ja jotenki niihin on oppinu tykästyy, ku ei noihin entisii kaloripommeihin uskalla enää koskea. : )
mullaki menee nykyää kaikenmaailman tomaattikeitot ja sienikastikkeet vaikka ennen oli ihan hirveitä. ehkä just siks kun ei saa syödä niitä herkkuja, ja se alkaa ällöttää ku tulee tunne että lihoo. ja kun on tarpeeks nälässä niin oppii suhtautumaan ruokaa iha eri tavalla ja kunnioittamaa sitä. 8D
Lapsena en pitänyt ollenkaan kurkusta ja suunnilleen oksensin kun söin ihan pienen palan sitä, nykyään kurkku (ja sen kanssa raejuusto) on must :D