Mikä lohduttaisi hiljaista?
Kun ei vaan tule mieleen mitään sanottavaa. Asia ei aina välttämättä riipu siitä, kuinka hyvin toisen henkilön tunnen. Joskus hyvä ystäväni alkaa "valittamaan" siitä kun en puhu tarpeeksi, joskus joku tyyppi ensi treffeillä kokee sen kiusalliseksi. Kaverini sanoi että "kyl ihmisellä aina tulee jotain sanottavaa mieleen ilman sen kummempia miettimisiä", mutta kun ei vaan tule. Kyllä minullakin on hyviä hetkiä jolloin juttua tulee mutta enimmäkseen olen hiljaa, kun en oikeasti keksi muuta sanottavaa kuin "kivan värinen sininen pilli sulla, mulla on vihreä, ruohoa kasvaa maassa".
Ei auta että "ei tarvitse olla koko ajan äänessä, riittää että puhuu harvoin mutta asiaa": 1.en puhu sen asiampaa kuin muutkaan, ainoastaan harvemmin. 2. puhuminen on ISO osa kommunikointia ja turhienkin asioiden juttelu uskomattoman tärkeää sosiaalisessa elämässä, jutustelu tekee ihmisestä helposti lähestyttävän, mukavan, mielenkiintoisen, hauskan, hyväksytyn, se on totuus.
Tuntuu etten vaan ole niin fiksu. Jotta menestyisin sosiaalisesti, minun täytyisi joka välissä pysäyttää aika että saisin miettiä tarpeeksi luontevat, fiksut ja mukavat sanomiset. Karusti mutta totuudenmukaisesti olen ujouden ja jännittämisen lisäksi tyhmä.
Olen kuitenkin alkanut kehittämään itseäni tässä aiheessa. Ennen olin vain hiljaa miettimättä. Nykyään mietin enemmän mitä sanoisin, ja sanon vähäpätöisempiäkin asioita jotka ennen mielestäni olivat liian tylsiä tyyliin säästä puhuminen, ja teen mielikuvaharjoituksia. Ja jos törmään elämässä tilanteeseen jossa en tiedä mitä sanoisin, mietin sen jälkeenpäin. Ennen en jaksanut miettiä jälkeenpäin. Tämä on aika kovaa työtä, pitää tsempata itseään koko ajan ja ponnistaa aina suosta. Yksinkertaisesti yritän puhua mahdollisimman paljon. ruumiinkieli eli paljon hymyilemistä, tervehtimistä, ei kädet puuskassa istumista. Eiköhän tällä tyylillä jo ihan hyvä tule?:)
Kun ei vaan tule mieleen mitään sanottavaa. Asia ei aina välttämättä riipu siitä, kuinka hyvin toisen henkilön tunnen. Joskus hyvä ystäväni alkaa "valittamaan" siitä kun en puhu tarpeeksi, joskus joku tyyppi ensi treffeillä kokee sen kiusalliseksi. Kaverini sanoi että "kyl ihmisellä aina tulee jotain sanottavaa mieleen ilman sen kummempia miettimisiä", mutta kun ei vaan tule. Kyllä minullakin on hyviä hetkiä jolloin juttua tulee mutta enimmäkseen olen hiljaa, kun en oikeasti keksi muuta sanottavaa kuin "kivan värinen sininen pilli sulla, mulla on vihreä, ruohoa kasvaa maassa".
Ei auta että "ei tarvitse olla koko ajan äänessä, riittää että puhuu harvoin mutta asiaa": 1.en puhu sen asiampaa kuin muutkaan, ainoastaan harvemmin. 2. puhuminen on ISO osa kommunikointia ja turhienkin asioiden juttelu uskomattoman tärkeää sosiaalisessa elämässä, jutustelu tekee ihmisestä helposti lähestyttävän, mukavan, mielenkiintoisen, hauskan, hyväksytyn, se on totuus.
Tuntuu etten vaan ole niin fiksu. Jotta menestyisin sosiaalisesti, minun täytyisi joka välissä pysäyttää aika että saisin miettiä tarpeeksi luontevat, fiksut ja mukavat sanomiset. Karusti mutta totuudenmukaisesti olen ujouden ja jännittämisen lisäksi tyhmä.
Olen kuitenkin alkanut kehittämään itseäni tässä aiheessa. Ennen olin vain hiljaa miettimättä. Nykyään mietin enemmän mitä sanoisin, ja sanon vähäpätöisempiäkin asioita jotka ennen mielestäni olivat liian tylsiä tyyliin säästä puhuminen, ja teen mielikuvaharjoituksia. Ja jos törmään elämässä tilanteeseen jossa en tiedä mitä sanoisin, mietin sen jälkeenpäin. Ennen en jaksanut miettiä jälkeenpäin. Tämä on aika kovaa työtä, pitää tsempata itseään koko ajan ja ponnistaa aina suosta. Yksinkertaisesti yritän puhua mahdollisimman paljon. ruumiinkieli eli paljon hymyilemistä, tervehtimistä, ei kädet puuskassa istumista. Eiköhän tällä tyylillä jo ihan hyvä tule?:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulossa kuun lopulla minnekään kun näin ajattelet
itselleni,,,,
kuten mitä tahansa muutakin tässä maailmassa. Kuulostaa tietysti typerältä opetella jotain sosiaalisen kanssakäymisen alkeita, mutta kuten olet itsekin huomannut, se on osa tätä yhteiskuntaa. Samoin pinnalliset asiat saattavat tuntua typeriltä keskustelunaiheilta, mutta sille on syynsä, miksi juuri näistä aiheista keskustellaan: small talkin pitää olla kohteliasta eikä se saa aiheuttaa eripuraa.
Kannattaa googlata "small talk", ja huomaat, että pärjäät loppujen lopuksi muutaman yksinkertaisen säännön opettelulla. Sitten vain testailemaan käytännössä :)
Minulla on varsinkin selvinpäin sama ongelma, olen todella vähäpuheinen enkä keksi mitään järkevää sanottavaa, jutut ovat pinnallisia ja lyhyitä säästä keskusteluita. Kaiken lisäksi selvinpäin puhun aivan liian hiljaa ja epäselvästi jolloin muut eivät saa selvää vähistäkään sanoista. Kärsin myös lähestymispelosta, tuntemattomille ei tule juteltua yhtään mitään elleivät he tule kysymään kelloa tms jolloin vastaan nopeasti kysymyksiin.
Silloin jos repussa on pari pulloa valkoviiniä mukana, tilanne muuttuu. Puhe on kovaäänisempää, selkeämpää ja monisanaisempaa, jutut ovat henkevämpiä ja monimutkaisempia eivätkä liian pinnallisia, lisäksi lähestymispelkokin hellittää ja katoaakin täysin viimeistään toisen pullon jälkeen ja uusia kavereita tulee paljon ja kännykkään uusia numeroita.
Voin yhtyä tohon sun ekaan kappaleeseen, mutta mun kohdalla toi alkoholikaan ei muuta tilannetta. Prkl
Siis oluestahan tulee vain väsynyt pöhnä eikä yhtään puhelias olo. Viini on puheliaisuuden kannalta paljon toimivampaa, mutta jos sekään ei auta niin kokeile juoda fisuviinaa (pussillinen Fisherman's Friendejä viinapullon sekaan), varmasti toimii sellaisenaan juotuna.