sairaalassa. Traumat ja masennus on jääneet niiltä ajoilta- Kerrompa nyt tarínani:
Joskus kauan sitten viattomana ujona maalaistyttönä lähdin n.17 vuotiaana baanalle, kukaan ei ollut kiinnostunut minusta enkä minä muista=miehistä. Sitten etsin vaan, jotain prinssiä uljaan satumaan. Joku tuli ja pani.Ehkäisy oli varmaan puoleltani olematon. Luulin tätä herraa (taksimiestä) suureksi ihastukseseksu ja rakaudeksi. Sanon nyt HOH..HOO..(mulkku hällä oli pieni kuin linnun kieli)
Joskus kauan sitten viattomana ujona maalaistyttönä lähdin n.17 vuotiaana baanalle, kukaan ei ollut kiinnostunut minusta enkä minä muista=miehistä. Sitten etsin vaan, jotain prinssiä uljaan satumaan. Joku tuli ja pani.Ehkäisy oli varmaan puoleltani olematon. Luulin tätä herraa (taksimiestä) suureksi ihastukseseksu ja rakaudeksi. Sanon nyt HOH..HOO..(mulkku hällä oli pieni kuin linnun kieli)
Vastaukset 13
Vanhimmat
siispä tulin raskaaksi. Mietin vaihtoehtoja asian suhteen ja maineenikin menetin hra taksikuskin & hänen pers.aukisen huoltoasemayrittäjän ansiosta..(Isäntä renki=ON kaksi yksinkertaista kieroa pers.aukista höpelöä)
Tarinani jatkuu: Kävin lääkärissä ja labrassa, tulos positiininen. Vaihtoehtona oli silloin minulle vain keskeytys. Oli helmikuu ja kova pakknen. Savut nousi piipuista suorina taivasta kohti...Tällaisena päivänä matkustin läänimme keskus-sairaalaan..Siellä ilmottautuminen ja odotus tunteja. Loputulta kutsuttiin toimenpidehuoneeseen. Siellä kyselyt ja esivalmistelut. Housut pois ja jalat telineisiin.
Suoneen laittoivat jotain rauhoittavaa, joka ei minuun vaikuttanut. Sitten kohdunsuun avaus jollain vempeleellä, joka koski hirveästi. Huutoa ja itkua. Kaavintaa, imua ja itkua. Tämän jälkeen lievä "tokkura". Sitten kärräsivät sängyssä silloiselle naistentautien osastolle. Jokinlainen muisto on, että sänkyjä oli ruuhkaksi asti ao.osaston hissiaulassa. Jatkampa vielä osastolla olosta; huoneeseen vain nukkumaan, ruokailu oli kait, sitä muista en tarkkaa. Huoneessani itkin, itkin. Ei mitään sympatioita hoitajilta; syyttäviä katseita vain!!
Tyhmästä päästä kärsii.. mitäs läksit, ekan tyhmyyden (jakelun) koitit silotella vielä suuremmalla (lapsentappaminen). Ihmekös tuo jos traumoja jääny.
Eikös kaavinta tehdä nukutuksessa???
Mitähän tyhmää on abortissa? Itse kutsuisin toimen pidettä alkion poistoksi, en lapsen tapoksi, sillä alkio ei ole siinä vaiheessa vielä kehittynyt lapsen, harvemmin edes sikiön tasolle.
Näistä tapahtumista on aikaa 30 v...
Lueskelehan tuolta tuo viides pätkä (Kuvia ja tietoa sikiön kehityksestä);
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751#22000000032541751
..ja katsele kuvat täältä;
http://www.lastenporssi.fi/index.php?selected=disA&id=93&catid=5
..ja mieti tapetaanko abortissa se syntymätön lapsi vai onko se pelkkä 'alkionpoisto', jossa ei ole mitään kyseenalaista..!?
en edes katsele noita sun linkkejä jotka laitoit sen verran ahdasmielinen olet että ehkä sinun äitisi olisi pitänyt tehdä se abortti. olisi tuoltakin viestiltä säätytty. voimia sinulla a.p ei helppo teki , mutta tilanteessasi luultavasti se "oikea".
IHMETTELEN syvästi miten tällä palstalla aina naiset syyllistetään, niistä miehistä ei puhuta mitään??????!
myös 17 v. sitten
lähdetäänkin tälle 'sut ois pitäny abortoida'-asiattomuuslinjalle kun ei enää muuhunkaan kyetä :D
kirjoittaa. Kaavinta pitäisi tehdä nukutuksessa, mutta jostain syystä nukutus ei kohdallani toiminut. Olin tajuissani ja kovissa kivuissa koko toimenpiteen ajan. Kuulin ja näin kaiken...Lisäksi vielä; sain voimakkaan verenvuodon kotona, kesti 2 vrk. Kukaan ei auttanut. Apua ei voinut pyytää keltään, koska tilanne oli n. oma vika....
..aborttiasian kanssa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000031713259#22000000031713259
Ihmisen on vaikea osallistua ihmisen tappoon..!
että nykyiset psyykkiset ongelmasi (masennus ja traumat) johtuvat siitä, että 30v sitten hoitohenkilökunta ei osoittanut sinulle sympatiaa tehdessäsi abortin? Ymmärsinkö oikein?
minä en välittänyt vähääkään saanko myötätuntoa hoitajilta aborttia tehdessäni. Mieleni oli niin sekaisin ja tunsin kovaa syyllisyyttä, että koin ansaitsevani kaiken tuskan, halveksunnan ja kivun. Kuitenkin suurin osa hoitajista oli ihmeen myötätuntoisia ja sääliviä ja yrittivät tarjota apuaan. Ja se tehtiin lääkkeillä, jolloin minulle tuli nämä "kaipaamani" kivut (olen lienee masokisti) synnytysosastolla, jossa kärsin nähdä odottavia onnellisia äitejä. Pyörryin kivusta vessan lattialle, kun lääkkeen aiheuttamat supistukset alkoivat. Vessa oli pitkän käytävän päässä ja matka takaisin sängylleni kesti 15 minuuttia kivun takia. Kukaan ei tullut auttamaan, vaikka näki, että kaatuilin lattialle kivusta. Lopulta pääsin huoneeseeni jossa oli joku toinenkin abortin tekevä hälyttämään hoitaja apuun. Sain kipupiikin suoneeni ja makoilin puolitajuttomana sängyllä. En niin kovaa kipua ennen olekaan tuntenut. Tämäkin kipu johtui siitä, etten saanut makoilla ja odotella rauhassa, vaan minulle tukittiin väkisin sairaalan tarjoamaa "terapiaa", vaikka olin liian kipeä liikkumaan. Joten kun istuskelin puoli tuntia lässyttämässä jo selvästä valinnastani, turha enää oli ruveta siinä vaiheessa epäröimään, kivut pahenivat kunnes pyörryin tuonne vessaan fyysisesti tuskallisen "terapiakonsultaation" jälkeen. Pahin traumani on ajalta ennen aborttia miehestä, joka on syypää noihin seuraamuksiin ja kipuihin ja manipuloi minut raskaaksi, että elättäisin häntä.