A elää leskenä. Hänen puolisonsa B kuoli 1975. Heillä oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja ositusta ei ole luultavasti tehty. Ainakaan kukaan asianosaisista ei tiedä, onko sen tehnyt vaiko ei. Heillä on kolme yhteistä lasta, C, D, ja E. Näistä E kuoli 2006 jättäen jälkeensä lapsen F ja lesken G. Ositus- ja perinnönjako E,F,G suhteessa tehtiin jo 2007 ja se on lainvoimainen.
Nyt huomattiin, että tuossa muuten täydellisessä osituksessa tai E:n perukirjassa ei ole mainittu B:n kuolinpesää millään tavalla. B:n perukirja taas on niin virheellinen, ettei siitä saa mitään todenmukaista tietoa A:n ja B:n omaisuudesta kuolinhetkellä vuonna 1975. Se väittää mm. A:n ja B:n "luulevan omistavansa omaisuutensa yhdessä", vaikka todellisuudessa A omisti kaikki perimänsä kiinteistöt yksin ja B ei omistanut kuollessaan mitään millä olisi rahallista arvoa edes kuolinvuotenaan, saati nyt. C, D, F sekä lainhuutorekisteri ovat yhtä mieltä tästä. Leski G taas ei ole, mutta ei kyllä osaa eikä haluakaan kertoa, mitä B hänen mukaansa omisti.
Kysymys siis kuuluu, pitääkö tälläinen "nollapesä" ottaa jotenkin huomioon, ja mitä kaikkea pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi?
TÄydennysperunkirjoitus B:n jälkeen on ilmeisesti välttämätön koska alkuperäinen on käyttökelvoton mihinkään tarkoitukseen. Mutta onko täydennysperunkirjoitus E:n jälkeen ja tehdyn osituksen täydentäminen välttämätöntä, jos mitään todellista ositettavaa varallisuutta E:n pesässä ei edes ole?
Eikö G:n pitäisi näyttää, mitä B omisti ja mikä saanto hänellä oli?
Voiko G hakea pesänjakajaa täydennysositukseen G:n ja E:n kuolinpesän välille, ihan vaikka kiusantekotarkoituksessa kuluja aiheuttaakseen, vaikka kaikille muille on selvää, ettei mitään todellista täydennettävää ole? On vain tyhjä kuolinpesä joka on jäänyt erehdyksessä papereista pois.
Entä voiko G hakea pesänjakajaa A:n ja B:n välillä tehtävään ositukseen, joko A:n vielä eläessä tai hänen kuoltuaan? Eikö G:n oikeus osallistua E:n pesän hallintoon katkea vuoden 2007 ositukseen vai voiko se "palautua" tyhjän kuolinpesän johdosta?
C, D ja F haluaisivat A:n kuoltua tehdä jaon A:n jälkeen keskenään kuulematta G:tä millään lailla, onnistuuko tämä vai pystyykö G jotenkin kaappaamaan A:n kiinteistöistä osan avio-oikeudellaan? Oletetaan (hieman ennenaikaisesti) ettei A ole tehnyt testamenttia ennen kuolemaansa.
Nyt huomattiin, että tuossa muuten täydellisessä osituksessa tai E:n perukirjassa ei ole mainittu B:n kuolinpesää millään tavalla. B:n perukirja taas on niin virheellinen, ettei siitä saa mitään todenmukaista tietoa A:n ja B:n omaisuudesta kuolinhetkellä vuonna 1975. Se väittää mm. A:n ja B:n "luulevan omistavansa omaisuutensa yhdessä", vaikka todellisuudessa A omisti kaikki perimänsä kiinteistöt yksin ja B ei omistanut kuollessaan mitään millä olisi rahallista arvoa edes kuolinvuotenaan, saati nyt. C, D, F sekä lainhuutorekisteri ovat yhtä mieltä tästä. Leski G taas ei ole, mutta ei kyllä osaa eikä haluakaan kertoa, mitä B hänen mukaansa omisti.
Kysymys siis kuuluu, pitääkö tälläinen "nollapesä" ottaa jotenkin huomioon, ja mitä kaikkea pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi?
TÄydennysperunkirjoitus B:n jälkeen on ilmeisesti välttämätön koska alkuperäinen on käyttökelvoton mihinkään tarkoitukseen. Mutta onko täydennysperunkirjoitus E:n jälkeen ja tehdyn osituksen täydentäminen välttämätöntä, jos mitään todellista ositettavaa varallisuutta E:n pesässä ei edes ole?
Eikö G:n pitäisi näyttää, mitä B omisti ja mikä saanto hänellä oli?
Voiko G hakea pesänjakajaa täydennysositukseen G:n ja E:n kuolinpesän välille, ihan vaikka kiusantekotarkoituksessa kuluja aiheuttaakseen, vaikka kaikille muille on selvää, ettei mitään todellista täydennettävää ole? On vain tyhjä kuolinpesä joka on jäänyt erehdyksessä papereista pois.
Entä voiko G hakea pesänjakajaa A:n ja B:n välillä tehtävään ositukseen, joko A:n vielä eläessä tai hänen kuoltuaan? Eikö G:n oikeus osallistua E:n pesän hallintoon katkea vuoden 2007 ositukseen vai voiko se "palautua" tyhjän kuolinpesän johdosta?
C, D ja F haluaisivat A:n kuoltua tehdä jaon A:n jälkeen keskenään kuulematta G:tä millään lailla, onnistuuko tämä vai pystyykö G jotenkin kaappaamaan A:n kiinteistöistä osan avio-oikeudellaan? Oletetaan (hieman ennenaikaisesti) ettei A ole tehnyt testamenttia ennen kuolemaansa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse asiassa A omisti vuonna 1975 vain osan kiinteistöistä itse, loput omisti kuolinpesä AA jossa A oli yksi osakas (B ei ollut osakas näissä). AA:ssa oli kymmeniä osakkaita ja se oli itse osallinen parissa vielä vanhemmassa kuolinpesässä. Nämä kaikki jaettiin (suurella työllä ja vaivalla) joskus 1990 luvun alussa. Onko siis B:n täydennysperunkirjoituksessa seurattava tätä silloin hänen kuolinvuonnaan vielä jakamattomien kuolinpesien ketjua ties kuinka pitkälle? Minusta täysin turhaa, vaikka G sitä vaatisikin, koska kaikki omaisuus niissä on jo myöhemmin jaettu ja lainhuudot ovat kaikki luonnollisilla henkilöillä.
A:sta ei ole apua asioiden selvittämiseen vaan sukulaisten kanssa olemma harkitsemassa edunvalvojan hankkimista hänelle.
>>A elää leskenä. Hänen puolisonsa B kuoli 1975. Heillä oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja ositusta ei ole luultavasti tehty.//A omisti kaikki perimänsä kiinteistöt yksin ja B ei omistanut kuollessaan mitään millä olisi rahallista arvoa edes kuolinvuotenaan, saati nyt.>C, D ja F haluaisivat A:n kuoltua tehdä jaon A:n jälkeen keskenään kuulematta G:tä millään lailla, onnistuuko tämä vai pystyykö G jotenkin kaappaamaan A:n kiinteistöistä osan avio-oikeudellaan?
Nyt meni ainakin yksi asia metsään. Jos siis tosiaan A:n ja B:n välillä ositus on edelleen toimittamatta, niin A ei voi eläissäänkään vedota tasinkoprivilegiin. Ositusperuste on nimittäin syntynyt jo 1975 kun taas lain avioliittolain muuttamisesta (705/1975) voimaantulosäännöksen mukaan:
"Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1976.
Kun toinen puoliso on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan 100 ja 103 §:n osalta aikaisempaa lakia."
Tämä on edelleen voimassa olevaa oikeutta, ja rajaa AL 103 §:n tasinkoprivilegin soveltamisalan vielä tänä päivänäkin toimitetussa osituksessa kunhan vain ositusperusteen on synnyttänyt puolison kuolema ennen 1.10.1976.
Koska A ei voi vedota tasinkoprivilegiin osituksessa B:n perillisten kanssa, heillä on tosiasiassa mahdollisuus hyvin poikkeukselliseen omistusinterventioon vanhempansa ja isovanhempansa omaisuuteen!
Tasinkoprivilegi oli selvä asia, mutta en malta olla spekuloimatta kuolinpesän esineellisellä olemuksella vähän, silläkin uhalla että minua lyödään analyyttisellä lainoppilla päähän...
Mutta mikä on G:n avio-oikeuden kohde? Eikö se ole ne esineet, jotka E omisti *kuolinhetkellään*, niiden sijaan tullut omaisuus ja niiden tuotto? Jos E:llä siis oli jaoton yhteisomistussuhde, jota kielellisesti kutsutaan kuolinpesäksi, jossa ei ollut *yhtään esinettä* E:n kuolinhetkellä, niin eikö tälläinen yhteisomistussuhde res nulliukseen ole automaattisesti esineenä ineksistentti? Oikeus saada tasinkoa mahdollisessa tulevassa osituksessa taas ei ole sellainen esine tai saamisoikeus, joka kuuluisi E:n kuolinpesään siten että G:n avio-oikeus siihen ulottuisi. Minusta tässä on kyseessä se mitä Saarenpää kutsuu "kolmannen omaisuuslajin ongelmaksi". F:n (ja C:n ja D:n) oikeus laittaa ositus vireille on kieltämättä varallisuusarvoinen oikeus, sehän voi olla vaikka miljoonien arvoinen, jos A:lla on vain tarpeeksi omaisuutta, mutta mielestäni se kuitenkin on sellainen henkilökohtainen oikeus joka ei voi olla avio-oikeuden kohteena. Näin ollen G:llä ja F:llä on oikeus hakea pesänjakajaa ositukseen E:n ja G:n välille sen varmistamiseksi, onko täydennettävää omaisuutta olemassa vai ei ja arvostamaan se B:n kuolinpesän omaisuus, joka siellä oli E:n kuolinhetkellä, ositushetken arvoon. E:n aviovarallisuuden kertymä nimittäin katkeaa kuolemaan. Sen sijaan G:n hakemus pesänjakajan määräämiseksi toimittamaan A:n ja B:n välinen ositus tulee jättää tutkimatta puuttuvan oikeudellisen intressin vuoksi. AL 85 § luettelee tyhjentävästi ne jäämistöintresentit, jotka voivat käynnistää osituksen. G ei ole enää E:n pesän osakas koska ositus on jo tehty. Hänellä ei ole mitään oikeudellista tarvetta selvittää, onko E:n pesä oikeutettu joskus tulevaisuudessa suoritukseen, joka ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, sen sijaan tullutta omaisuutta tai sen tuottoa. Ositus on taaksepäin katsova, purkava toimitus. Siinä ei ole lupa ennakoida tulevia varallisuuden muutoksia. Koska F olisi alkuperäisessä 2007 osituksessa voinut pitää osuuden B:n kuolinpesässä tarjoamalla sitä vastaan 0 euroa tasinkoa osituslaskelmaan - edes pesänjakaja ei olisi voinut estää häntä maksamasta tasinkoa rahana - niin miksi tilanteen pitäisi muuttua johtuen siitä sattumanvaraisesta seikasta milloin E:n kuolinhetkellä nollan euron arvoisen nollan esineen "puuttuminen" huomataan ja onko täydennysositus keretty laittaa vireille ennen A:n kuolemaa?
>>Nyt meni ainakin yksi asia metsään.
"Koska F olisi alkuperäisessä 2007 osituksessa voinut pitää osuuden B:n kuolinpesässä tarjoamalla sitä vastaan 0 euroa tasinkoa osituslaskelmaan - edes pesänjakaja ei olisi voinut estää häntä maksamasta tasinkoa rahana - niin miksi tilanteen pitäisi muuttua johtuen siitä sattumanvaraisesta seikasta milloin E:n kuolinhetkellä nollan euron arvoisen nollan esineen "puuttuminen" huomataan ja onko täydennysositus keretty laittaa vireille ennen A:n kuolemaa?"
En ole varma ymmärsinkö ihan kaiken mitä kirjoitit, kiitokset muuten sinulle ja nix naxille vastaamisesta, mutta noin minäkin sen ajattelin. Sangen omituista jos miniän/vävyn avio-oikeus ulottuisi omaa puolisoa myöhemmin kuolevan appivanhemman omaan omaisuuteen vain koska "välissä" on joku kauan sitten unohdettu tyhjä kuolinpesä! Kohta varmaan joku sanoo että appensakin kanssa joutuu tekemään avioehtosopimuksen!
Eikö kuolinjärjestyksellä ole siis koskaan mitään merkitystä sisäkkäisten kuolinpesien purkujärjestykseen vaan aina on edettävä "sisältä ulos" päin, eli siis tekemällä jo yhden osituksen ja jaon "uloimmaisessa kerroksessa" olemme edenneet siis tavallaan väärään suuntaan? Äh, en osaa edes selittää tätä, liian monimutkaista.