Palasin eilen tuolta "inspiraatioreissulta" ja olen tosi tyytyväinen.
Ensin pistäydyin Mäntän kuvataideviikoilla ja jätin ikäänkuin sokeriksi pohjalle tuon Iittalan naivistinäyttelyn jonne vielä juuri ja juuri ehdin kolmeksi päiväksi. Kumppanini ei kuitenkaan siitä jaksanut niin innostua ja ihmetteli kun kävin siellä jopa peräti kolmena päivänä peräkkäin.
Voihan Juma kun olikin taas mukava näyttely! Olin ihan ekstaasissa ja naureskelin niiden loistaville oivalluksille.
Välähti mieleeni että tämä se saattaisikin olla se minun oikea tyylini. Tauluistani kun tahtoo kuuleman mukaan tulla aina hiukan naivistisia tahtomattanikin. Niistä kuitenkin puuttuu se "punainen lanka" joka tekee ne oikeasti naivistisiksi. Ihailen kovasti näiden taiteilijoiden mielikuvitusta.
Illalla huomasin kun tulin tänne forumille että täällä onkin ollut taas pitkästä aikaa "tulinen" keskustelu. Tuollekin nauroin katketakseni. Se kerta kerralta alkaa aina samoilla kuvioilla ja tuli mieleen että onkohan ne kopioitu suoraan niistä aikaisemmista ketjuista. Minä uskon että siinä taas tahallaan tahdottiin tänne "vipinää" ja näyttikin taas toimivan.
Nuo vaan aina tahtovat mennä henkilökohtaisiin loukkauksiin kun asianosaiset tuntevat jäävänsä alakynteen. Se on niin valitettavan tavallista tällä forumilla.
No onhan sitä joskus jännää seurata kieltämättä, varsikaan kun se ei täällä ole ihan jokapäiväistä.
Ensin pistäydyin Mäntän kuvataideviikoilla ja jätin ikäänkuin sokeriksi pohjalle tuon Iittalan naivistinäyttelyn jonne vielä juuri ja juuri ehdin kolmeksi päiväksi. Kumppanini ei kuitenkaan siitä jaksanut niin innostua ja ihmetteli kun kävin siellä jopa peräti kolmena päivänä peräkkäin.
Voihan Juma kun olikin taas mukava näyttely! Olin ihan ekstaasissa ja naureskelin niiden loistaville oivalluksille.
Välähti mieleeni että tämä se saattaisikin olla se minun oikea tyylini. Tauluistani kun tahtoo kuuleman mukaan tulla aina hiukan naivistisia tahtomattanikin. Niistä kuitenkin puuttuu se "punainen lanka" joka tekee ne oikeasti naivistisiksi. Ihailen kovasti näiden taiteilijoiden mielikuvitusta.
Illalla huomasin kun tulin tänne forumille että täällä onkin ollut taas pitkästä aikaa "tulinen" keskustelu. Tuollekin nauroin katketakseni. Se kerta kerralta alkaa aina samoilla kuvioilla ja tuli mieleen että onkohan ne kopioitu suoraan niistä aikaisemmista ketjuista. Minä uskon että siinä taas tahallaan tahdottiin tänne "vipinää" ja näyttikin taas toimivan.
Nuo vaan aina tahtovat mennä henkilökohtaisiin loukkauksiin kun asianosaiset tuntevat jäävänsä alakynteen. Se on niin valitettavan tavallista tällä forumilla.
No onhan sitä joskus jännää seurata kieltämättä, varsikaan kun se ei täällä ole ihan jokapäiväistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ayllä mietityttää nimimerkki idiotixhan on itse ollut niissä aiemmissa tulisissa keskusteluissa pääosassa. Ettei tämä nyt vaan olis yritys peitellä jälkiään?
keskusteluun? Häpeä hyvä mies!
..luuseri olet välillä ehtinyt? Kuinkahan sinulla oikein menee, noin yleisesti ottaen.
että raportoit käynnistäsi Iittalan naivistinäyttelyssä ja saamistasi tunnelmista. Naivismi onkin sekä tekijälle että katsojalle kova pala purtavaksi, tekijälle saada se, ellei satu olemaan aito naivisti, onnistumaan kuten luonnostaan tuleva ja katsojalle päästä siihen oikein sisälle.
Naivistit ovat aina olleet minulle vaikeita katsottavia, ainoa joka on todella puhutellut on (oli) Nikolai Lehto joka kuulunee naivisteihin. Sen sijaan esim. Alice Kaira ja Andreas Alariesto ovat olleet liian kovia paloja. Heikki Tuomela taitaa olla enää joltakin syrjältä kiinni naivisteissa mutta hänen maalaustensa henki on kuitenkin omalla tavallaan naivistista. Muita en juurikaan tunne koska olen nostanut kädet pystyyn, kun ei ylety niin ei ylety.
Kuten totesit niin juuri naivistien mielikuvitukselliset aiheet ja niiden käsittely on joskus aivan uskomatonta. Alpo Jaakola oli myös varsin vapaa aiheiden käsittelijä ja mielestäni sopii hyvin joukkoon vaikka en tiedä, sopiiko häntä laskea naivisteihin. Oma tapauksesnsa on Heikki Tuomela, aivan mahtava minimalisti ja kuvantekijä, jollaisia niitäkään ai ole monta.
Tietystihän noiden naivistiteosten ymmärtäminen vaatii ihmiseltä tiettyä perushuumoria ilman ennakkoasenteita. Minulle se on aina ollut jotenkin helppoa. Tiedän että pitää osata nauraa myös itselleen. Sen huomaa kun kiertelee ja katselee noita teoksia. Melkein aina niissä huomaa jollain tavalla yhtäläisyyksiä oman elämän vaiheisiin ja silloin ne osuu ja uppoaa ja sekös meikää sitten tuppaa naurattamaan.
Toki huomasin että joillekin ne aiheuttivat päinvastaisiakin tuntemuksia. Eräskin miesvierailija oli tullut nähtävästi katselemaan "taitavasti" tehtyä taidetta kun ulos mennessään julisti suurella äänellä että nämähän on ala-asteikäisten kuvistöitä.
Itse olen nyt ruvennut miettimään tuollaisia naivistiaiheita ja niitä kyllä nyt pukkaakin mutta toteutus ei olekkaan sitten enään niin helppoa.
lisätään vielä Martti Lehto ja Martti Innanen joiden töihin kannattaa tutustua.Naivistien aatelia
Mutta arvelen, etteivät kaikki naivistit ole tarkoittaneet maalauksiaan huvittaviksi, vaan se on heidän tapansa ilmaista itseään ja tuntemuksiaan. Eiköhän sillä tavalla voi ilmaista myös surua ja ahdistusta.
Toki ymmärrän, mitä tarkoitat, sillä näkemäni naivistiset työt ovat saattaneet olla tosi hauskojakin tunnelmapläjäyksiä.
En yritä olla asiassa mikään tietäjä kuitenkaan, kun on vain luulemuksia.
Kyllä niistä joidenkin taiteilijoiden "naivistitöistä" välittyi toki muunlaisiakin kuin iloisia mielleyhtymiä mutta ne oli selkeästi vähemistönä. Kyllä nuo "luulemuksesi" piti paikkansa ainakin Iittalassa.
Oli jännää nähdä muutenkin noin monen taiteilijan eri maalaustyylit. Kauempaa katsottuna monetkin näyttivät ensialkuun tosi tarkoilta töiltä ja tuntui että kaveri on äpöstellyt tosi pienellä pensselilä, mutta lähempi tutkiskelu osoittikin että väärässä olin. Läheltä ne näytti lähes huolimattoman suurpiirteisiltä mutta 3-5 metrin päästä lähes valokuvajäljennökseltä. Se jos mikä mielestäni osoittaa suurta ammattitaitoa. Monta kertaa suorastaan ällistyin kun tutkin niitä.
Esimerkiksi puut ja pensaat näytti läheltä katsottuna sutaisuilta mutta hieman kauempaa valokuvilta.
Paljon olisi opittavaa.
Kovin samankaltaisesti monesti olen kokenut kuin näköjään sinä. Olen melkein euforisessa tilassa joskus hyvässä näyttelyssä käydessäni, ja mielenkiintoisimpia ovat useinkin juuri yhteisnäyttelyt, joissa on monien tekijöiden tuotoksia ja siis hyvin erilaisia tapoja maalata ja käsitellä aiheita. Amoksen vesivärinäyttely Splatsh! oli viimeksi näitä, jotka tekivät pysyvän vaikutuksen. (Se muuten jatkuu syyskuun puoleenväliin asti.) Pitäisit varmasti siitäkin. Tietenkin siellä on töitä, joista en innostu ja joita en koe ymmärtäväni, ehkä omaa rajoittuneisuuttani, mutta kokonaisuus on tosi mielenkiintoinen.
Splätsh! piti kirjoittamani. :) Ääkköset karkailivat.