Mulla on kummallinen ongelma ja tuntuu että olen yksin maailmassa sen kanssa.. Kaipaan kohtalotovereita tai muuten vain järjen ääntä!
Jätin pillerit pois kesäkuun alussa koska olimme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Sen jälkeen elämä kävikin aika raskaaksi.. Mies ei enää tiennytkään mitä halusi, meillä oli aiheesta pahoja konflikteja.. Niissä epämääräisissä tunnelmissa ei kumpikaan puhunut sanaakaan pillereistä. Jossain vaiheessa mieheni oli taas sitä mieltä että lapsi saa tulla.. Ok, en siis edelleenkään syönyt pillereitä ja yllätys yllätys, nyt olen sitten raskaana ja mieheni väittää että luuli että aloitin taas pillereiden syönnin uudelleen!
En syytä miestäni tästä vaan meitä molempia! Meidän olisi pitänyt voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä olettaa että toinen tietää!
Tiedän, olemme toimineet vastuuttomasti ja seuraukset on nyt kannettava. Katsotaan kuinka käy!
Jätin pillerit pois kesäkuun alussa koska olimme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Sen jälkeen elämä kävikin aika raskaaksi.. Mies ei enää tiennytkään mitä halusi, meillä oli aiheesta pahoja konflikteja.. Niissä epämääräisissä tunnelmissa ei kumpikaan puhunut sanaakaan pillereistä. Jossain vaiheessa mieheni oli taas sitä mieltä että lapsi saa tulla.. Ok, en siis edelleenkään syönyt pillereitä ja yllätys yllätys, nyt olen sitten raskaana ja mieheni väittää että luuli että aloitin taas pillereiden syönnin uudelleen!
En syytä miestäni tästä vaan meitä molempia! Meidän olisi pitänyt voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä olettaa että toinen tietää!
Tiedän, olemme toimineet vastuuttomasti ja seuraukset on nyt kannettava. Katsotaan kuinka käy!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Odotusaika on niin pitkä aika, että ehditte kumpikin tottua ajatukseen monet kerrat! Miestä vaan otat mukaan ultriin ja koko odotukseen, niin hänkin vähitellen rakastuu vauvaan =)
Eihän teidän vauva nyt ihan vahinko ole; melkein toivottu!
Meilläkin raskaus alkoi lievästi sanottuna omituisesti ja se oli alku kuukausina pienoinen shokkikin.. Nyt kun vauveli jo potkii niin että päälle päin näkyy, niin innoissamme ollaan kovin! Eilenkin taas tuleva isi innokkaasi yritti jutustella ja vihellellä vauvaa hereille, että näkisi potkuja =)
Kiitos kannustuksesta! Hyvin sanottu tuo "melkein toivottu", sitähän se on ;)
Itsellä on vaan niin kamalan syyllinen olo siitä että olen mieheni jotenkin huijannut isäksi.
On se vastuu ihan yhtä suuri miehelläkin..ei tälläsissä asioissa voi mies vain "olettaa".. Ja muuten, jos mies ei missään tapauksessa haluaisi lasta, niin eikö olisi miehen järkevintä käyttää kumia, eikä jättää kaikkea naisen varaan?
Olen varma, että miehesikin tulee vielä ymmärtämään kuinka ihana asia vauva on :) Tsemppiä :D
Molemmat oltiin alussa järkytyksestä shokissa (mies enemmän kuin minä), mutta nyt ollaan jo totuttu että meille tulee vaavi :)
Nykyisin tuo ukonköriläs silittelee mahaa ja antoi jopa suukonkin :D Vaikka aluksi oli miehelle shokki, niin nyt se jo suunnittelee päivähoitoa, kuinka monta päivää muksu on hoidossa kuukaudessa,(meille tulee kuulema 15 hoitopäivää-> nykyisin saa valita sen 10-20 väliltä, ainakin meillä keskisuomessa) vaikka meillä tämä on vasta alkutekijöissä :D Ja vaipoistakin on käyty keskustelua, otetaanko meille kestot vai kertakäyttöiset :D
Lupaavalta kuulostaa =)
Odottakaas kun pikkuinen syntyy! Se on menoa sitten! Sellaista rakkautta ei osaa kuvitellakaan, kun saa oman lapsen...