Heipä hei kaikki lukijat, niin vaaleat kuin tummatkin - miksei haaleetkin.
Virsi alkaa olla jo vanha ja kuluneita kliseitä satelee mennen tullen palatessa. Joissain sanoissa on ideaa ja jotkut voi suoraan päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt on kuitenkin niin, että nostan kissan niin sanotusti pöydälle ja otan esille sellaisen asian jota täällä on "muutamaan" otteeseen ennenkin käsitelty. Minulla ei siinä mielessä ole henkilökohtaiset syyt että itse joutuisin kyseisestä asiasta kärsimään jos se nyt jotakin kiinnostaa, mutta minua rempseämmin sanottuna ottaa aivoon niiden ihmisten puolesta, jotka tuota joutuvat kuuntelemaan.
Kyse on siis niin sanotuista puolikkaista. Olen taas tätä palstaa lukenut - pitkän aikaa olinkin poissa. Tänne tullessani täällä oli keskustelu jossa alettiin tosissaan vääntämään kättä siitä, kuka on mustalainen ja kuka ei. Jostain kumman syystä aihe vaihtuu aina mustalaisuuteen ja puolikkaisiin, vaikka kyse ei olisi ollenkaan siitä. Jotenkin kyseinen asia aina vedetään mukaan joka paikkaan. Siispä päätin avata ihan kunnon keskustelun, niin puhutaan sitten tässä ettei tarvi tuolla keskusteluissa jauhaa asiaan kuulumattomia epäoleellisia asioita.
Osa ihmisistä haukottelee jo lukiessaan tätä. Kieltämättä itseänikin kyllästyttää lukea noita kommentteja, miten puolikkaat eivät ole mustalaisia tai edes ihmisiä. Herää kysymys, onko morkkaajien itsetunnossa jotain vikaa - ja usein heiltä itseltään kysyttäessä vastaus on ehdoton ei. "Missään ei ole mitään vikaa, puolikkaat vain ovat sellaisia ja tällaisia. Mutta minulla on asiat hyvin - olenhan sataprosenttinen kaalo!"
Onko elämän tarkoitus siinä, että ruokkii omaa mustalaisuuttaan sillä, mitä muut eivät ole? Tai onko elämän laatu hyvää ainoastaan silloin, jos ihminen on kahden mustalaisen lapsi?
Saman tyyppisiä kysymyksiä esitin siinä keskustelussa, jossa tähän aiheeseen "yllättäen" joku neropatti hyppäsi. Niin, vastata ei tarvitse. Mutta jokainen voisi ihan mielessään miettiä, että mikä se onkaan oikeasti tärkeää.
Miten me romanit voimme puhua rasismista yleensäkään? Miten me voimme valittaa siitä että saamme rasismia osaksemme, kun meillä näkyy olevan sitä ihan omissa piireissämmekin kylliksi saakka. En nyt tarkoita tällä ainoastaan näitä täällä käytyjä keskusteluja - olen kyllä tietoinen esimerkiksi muutamien ystävieni asenteista puolikkaita kohtaan. Kommentteja olen kuullut monenlaisia. Onneksi moni on sellainen, ettei näistä liiemmälti välitä. Silti en pidä siitä, että ihmiset arvostelevat esimerkiksi eräitä ystäviäni ihan sen perusteella, että kun nämä nyt sattuvat olevan puolikkaita.
Onhan tämä nyt jo mahdotonta, että me paasaamme siitä miten nykyaikana pitäisi olla jo suvaitsevaisuutta (kuten tässä nyt itsekin teen, mutta tarkoitan nyt lähinnä sellaisia ihmisiä jotka eivät huomaa ottaa sitä kelohongan pätkää omasta silmästään pois) ja miten erilaisuutta pitäisi arvostaa. Kaikenlaisille ihmisille pitäisi pääsääntöisesti meidän mielestämme antaa tilaa. Tämähän on ihan järkevää, olisihan tylsää että kaikki olisimme samasta muotista.
Mutta kuinka ollakaan - meillähän tapahtuu syrjintää päivittäin. Yhtenä esimerkkinä tästä nimenomaan puolikkaiden syrjintä, tapahtuuhan tätä syrjintää myös muilla tavoin ja muillekin kuin puolikkaille. Tästä voisin kirjoittaa pitkästi, mutta tällä kertaa tyydyn nyt käsittelemään vain aihetta josta aloitin...
Eikö kenenkään mielestä asialle pitäisi tehdä mitään? Pitäisikö meidän yrittää laittaa jotenkin kuntoon tätä kaaleitten yhteishenkeä siinä mielessä, että annettaisiin arvo ihan jokaiselle riippumatta siitä missä määrin hän vaikka nyt vereltään on mustalainen. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät luokittele toista mustalaisena tai valkolaisena tms., vaan ihmisenä. Näin se pitäisi mennäkin. Olemmeko mitään puhumaan rasismista, sortamisesta tai syrjimmästä, jos itse harjoitamme sitä?
Ennakkoluulot elävät - kaaleittenkin keskellä. Valitettavaa, mutta totta. Ja kun nyt ihmetellään miten tietämättömyys kaaleista on nykypäivänä mahdollista - niin minä ihmettelen sitä että miten kaaleitten tietämättömyys ihmisyydestä on nykyaikana niin yksinkertaista, ettei älytä kunnioittaa toista ihmistä sellaisena kuin hän onkin. Jokaisessa on jotain vikaa, mutta puolikkuus ei ole vika tai synti.
Eikö siis kenelläkään herää mitään ajatuksia niiden keskusteluitten pohjalta joita ovat mahdollisesti jo lukeneet? Kyllä kaaleitten tulisi antaa arvo myös toisille ihmisille, tässä tapauksessa nyt muun muassa puolikkaille. On monia ihmisiä, jotka näin tekevät, mutta valitettavasti on monia, joiden arvoasteikolla puolikas on erittäin alhaalla.
Toivon, että tämä teksti herätti edes jossain joitain ajatuksia. Tässä tämä palopuheeni sitten taisi ollakin.
Virsi alkaa olla jo vanha ja kuluneita kliseitä satelee mennen tullen palatessa. Joissain sanoissa on ideaa ja jotkut voi suoraan päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt on kuitenkin niin, että nostan kissan niin sanotusti pöydälle ja otan esille sellaisen asian jota täällä on "muutamaan" otteeseen ennenkin käsitelty. Minulla ei siinä mielessä ole henkilökohtaiset syyt että itse joutuisin kyseisestä asiasta kärsimään jos se nyt jotakin kiinnostaa, mutta minua rempseämmin sanottuna ottaa aivoon niiden ihmisten puolesta, jotka tuota joutuvat kuuntelemaan.
Kyse on siis niin sanotuista puolikkaista. Olen taas tätä palstaa lukenut - pitkän aikaa olinkin poissa. Tänne tullessani täällä oli keskustelu jossa alettiin tosissaan vääntämään kättä siitä, kuka on mustalainen ja kuka ei. Jostain kumman syystä aihe vaihtuu aina mustalaisuuteen ja puolikkaisiin, vaikka kyse ei olisi ollenkaan siitä. Jotenkin kyseinen asia aina vedetään mukaan joka paikkaan. Siispä päätin avata ihan kunnon keskustelun, niin puhutaan sitten tässä ettei tarvi tuolla keskusteluissa jauhaa asiaan kuulumattomia epäoleellisia asioita.
Osa ihmisistä haukottelee jo lukiessaan tätä. Kieltämättä itseänikin kyllästyttää lukea noita kommentteja, miten puolikkaat eivät ole mustalaisia tai edes ihmisiä. Herää kysymys, onko morkkaajien itsetunnossa jotain vikaa - ja usein heiltä itseltään kysyttäessä vastaus on ehdoton ei. "Missään ei ole mitään vikaa, puolikkaat vain ovat sellaisia ja tällaisia. Mutta minulla on asiat hyvin - olenhan sataprosenttinen kaalo!"
Onko elämän tarkoitus siinä, että ruokkii omaa mustalaisuuttaan sillä, mitä muut eivät ole? Tai onko elämän laatu hyvää ainoastaan silloin, jos ihminen on kahden mustalaisen lapsi?
Saman tyyppisiä kysymyksiä esitin siinä keskustelussa, jossa tähän aiheeseen "yllättäen" joku neropatti hyppäsi. Niin, vastata ei tarvitse. Mutta jokainen voisi ihan mielessään miettiä, että mikä se onkaan oikeasti tärkeää.
Miten me romanit voimme puhua rasismista yleensäkään? Miten me voimme valittaa siitä että saamme rasismia osaksemme, kun meillä näkyy olevan sitä ihan omissa piireissämmekin kylliksi saakka. En nyt tarkoita tällä ainoastaan näitä täällä käytyjä keskusteluja - olen kyllä tietoinen esimerkiksi muutamien ystävieni asenteista puolikkaita kohtaan. Kommentteja olen kuullut monenlaisia. Onneksi moni on sellainen, ettei näistä liiemmälti välitä. Silti en pidä siitä, että ihmiset arvostelevat esimerkiksi eräitä ystäviäni ihan sen perusteella, että kun nämä nyt sattuvat olevan puolikkaita.
Onhan tämä nyt jo mahdotonta, että me paasaamme siitä miten nykyaikana pitäisi olla jo suvaitsevaisuutta (kuten tässä nyt itsekin teen, mutta tarkoitan nyt lähinnä sellaisia ihmisiä jotka eivät huomaa ottaa sitä kelohongan pätkää omasta silmästään pois) ja miten erilaisuutta pitäisi arvostaa. Kaikenlaisille ihmisille pitäisi pääsääntöisesti meidän mielestämme antaa tilaa. Tämähän on ihan järkevää, olisihan tylsää että kaikki olisimme samasta muotista.
Mutta kuinka ollakaan - meillähän tapahtuu syrjintää päivittäin. Yhtenä esimerkkinä tästä nimenomaan puolikkaiden syrjintä, tapahtuuhan tätä syrjintää myös muilla tavoin ja muillekin kuin puolikkaille. Tästä voisin kirjoittaa pitkästi, mutta tällä kertaa tyydyn nyt käsittelemään vain aihetta josta aloitin...
Eikö kenenkään mielestä asialle pitäisi tehdä mitään? Pitäisikö meidän yrittää laittaa jotenkin kuntoon tätä kaaleitten yhteishenkeä siinä mielessä, että annettaisiin arvo ihan jokaiselle riippumatta siitä missä määrin hän vaikka nyt vereltään on mustalainen. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät luokittele toista mustalaisena tai valkolaisena tms., vaan ihmisenä. Näin se pitäisi mennäkin. Olemmeko mitään puhumaan rasismista, sortamisesta tai syrjimmästä, jos itse harjoitamme sitä?
Ennakkoluulot elävät - kaaleittenkin keskellä. Valitettavaa, mutta totta. Ja kun nyt ihmetellään miten tietämättömyys kaaleista on nykypäivänä mahdollista - niin minä ihmettelen sitä että miten kaaleitten tietämättömyys ihmisyydestä on nykyaikana niin yksinkertaista, ettei älytä kunnioittaa toista ihmistä sellaisena kuin hän onkin. Jokaisessa on jotain vikaa, mutta puolikkuus ei ole vika tai synti.
Eikö siis kenelläkään herää mitään ajatuksia niiden keskusteluitten pohjalta joita ovat mahdollisesti jo lukeneet? Kyllä kaaleitten tulisi antaa arvo myös toisille ihmisille, tässä tapauksessa nyt muun muassa puolikkaille. On monia ihmisiä, jotka näin tekevät, mutta valitettavasti on monia, joiden arvoasteikolla puolikas on erittäin alhaalla.
Toivon, että tämä teksti herätti edes jossain joitain ajatuksia. Tässä tämä palopuheeni sitten taisi ollakin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Koska sukulais poikani kärsi tästä niin paljon että oli vähällä ottaa hengen itseltään.
Niin että te jotka kutsutte itseänne horttokaaloiksi niin toivoisin enemmän suvaitsevuutta, ettehän halua kenenkään henkeä ommalle tunnollenne rasististen pielipiteittenne johdosta, tämä koskee myös valtaväestöä.
Kaikkea hyvää kaikille ja muistakaa että kaikki ihmiset on samanarvoisia Jumalan edessä.
Hei. Mukavaa että otit kantaa.
Nimenomaan tämän vuoksi asian otinkin esille - on paljon ihmisiä jotka kärsivät tästä kovasti. Heille on aiheutunut siitä henkisiä ongelmia suuremmassakin mittakaavassa.
Moni ei vain ymmärrä sitä. Ihan niin kuin koulukiusaajatkaan eivät välttämättä ymmärrä, miten kovasti jotkut lapselliset ja typerät kommentit voivat jotakuta satuttaa. Oikeastaan onkin niin, että sanat satuttavat ehkä kaikista kipeiten.
Siksi vanhemmat: Puhukaa lapsillenne nimenomaan siitä, että vaikka kaikkien ystävä ei voikaan olla, niin jokaiselle pitäisi osoittaa, että hän on ihan samanlainen kuin muutkin. Jos teillä on asenteita, kielteisiä sellaisia, niin älkää välittäkö sitä lapsiinne. Älkää näyttäkö vain kaikkea pahaa mitä teidän mielessänne milloin missäkin asiassa on, vaan opettakaa arvostamaan elämän monimuotoisuutta ja ihmisten erilaisuutta. Tämä käsittää ihan kaikki: Puolikkaat, valtaväestön, "täysromanit" ja yhtenä tulenarkana aiheena kaaleille voisin mainita myös ehkäpä erilaisen suuntautumisen omaavat.
Voisin kirjoittaa aiheista todella paljon. Olenkin ajatellut tehdä erään nettisivun jossa käsittelen näitä asioita nimenomaan siinä hengessä, että muuttakaa ihmiset asenteitanne suvaitsevampaan suuntaan.
Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää sinulle ja sukulaispojallesi. Koittakaahan tukea häntä vaikeuksien keskellä.
Muistetaan myös että yritetään antaa anteeksi niille jotka ovat tehneet meitä kohtaan väärin. Aina ihminen ei ymmärrä, miten pahasti toista voi jollain teolla tai vaikkapa pelkällä yhdellä sanalla satuttaa.
Hienoa, että tapasi asia ottaa esille on empaattinen.
Monesti viestin aloitukset ovat liiankin provosoivia ja lietsovat juuri tuota jakautuneisuutta.
Itseäni kyllä tietenkin sydänjuuria myöten inhottaa, kun lähdetään ihmisiä jakamaan eri luokkiin.
Mutta on tietysti ymmärettävää, että jos oma tunnemaailma ja elämä on hyvinkin rajattua ja köyhää ei ihminen muuhun kykene.
Itsetunto kun ei kaalo lapsella oikein pääse alkujaankaan kehittymään oikelle tasolle.
On vain talonpojat ja me kaaleet.
Ei ymmärettä eikä viitsitä edes lapsille opettaa toisen ihmisen huomioimista ja arvostamista ihmisenä.
Kaalo lapset on jo pienestä pitäen aivan niikuin muslimi lapset opetettu halveksimaan ja vihaamaan muita.
Muslimeilla sentäs on oma uskontonsa minkä perusteella he erottelevat ihmiset. Kaalolla taas riittää kun olet talonpoika tai vaikka sit se puolikas.
On kuitenkin sääli,että suvaisevaisuus puuttuu.
Vain niin pieni joukko suomessakin ja erittäin rasistinen jopa omiaan kohtaan.
Herää vain ajatus missä mennään?
On tietysti ymmärettävää jos omat lähtökohdat on niin minimissä, ettei riitä ymmärrystä ja ihmisyyttä sen johdosta kun ei itsellä vain ole tai ei elämässä mene muuten hyvin.
Eikä voida sulattaa jos jollakin meneekin vaikka paremmin kuin itsellä, niin sillonhan jossain on joku pahasti vialla.
Ihminen, joka omaa ahdaskatseisuuden elämässään ei koskaan menesty elämässään millään saralla.
Sillä hänet on tuominnut ja tuhonnut hänen oma itsekäs luontonsa näkemään ja kokemaan mitään hyvää ja ansiokasta, kaunista tai arvokasta.
On hienoa, että on kaltaisiasi lojaalisti ajattelevia ihmisiä.
Vaikka kentis puolikkuus onki joillekin puneinen vaate.
Olen ylpeä siitä, että saan olla puolikas siltikin aito mustalainen.
Sille ei siten voi mitään jos se joitakin ärsyttää, mutta itsetunnon perusta on että vanhemmat rakastavat ja arvostavat lastaa.
Itsetuntoa ei voi ostaa.
Se joko on tai sitten ei.
Mutta itsetunnon voi jo tuhota varhain opettamalla ja kasvattamalla lapsensa kieroon, niin ettei osaa arvostaa kanssa ihmisiään.
´
T: Puolikas NAINEN ;)
Kyllä se on niin, että se riippuu ihmisestä itsestään,-millä tavalla käytäytyy! Ei haittaa, vaikka olisi vartti, ihmsen oma käytäytyminen ratkaisee asian.Niitä on aivan täysiverisiä kaaleita jotka eivät osaa käytäytyä, ja taas on aivan puhdas valkolainen, joka mene täysiverisen kaalon edelle. Ulkokuori ei merkitse fiksulle ja järkevälle ihmiselle mitään. Mutta on sellaisiakin puolikkaita joita ei voi sietää, mutta on myös sellaisia jotka ovat fiksuja, ja käytäytyvät hienosti.
Kerronpa yhden tosi asian: Voin sanoa, että minulla ei ole älämäni aikana ollut montakaan ystävää. Mutta minun edsmennyt poikani. Hänestä voi sanoa, että oli ystäviä, monestakin kultuurista pitkin maailmaa. 80-90 ystävää oli muistotilaisuudessa mukana, oli ruotsalaisi, turkkilaisi , korealaisia , kiinalaisia japanilaisia, oli vaikka mistä maailman kolkasta, mutta he kaikki asuivat ruosissa. Meidän piti rajaoitta ihmisiä, ettei olisi tullut niin paljon. Aatelkaa , yksi hänen ystävästään on käynyt meillä parikertaa tapauksen jälkeen, jolla oli muitakin ystäviä mukana, niin aatelkaa tämä mies on siinä 30v. Niin hän aivan kuin yrittää tyrkyttää itseänsä minun poikani asemaan. Ja hänen ystävät eivät oli mitään juoppoja , eikä narkkareita, hyvin paljon virkaihmisia. Miksikö kerroin tämän asian, siksi, että ihmisen pitää tulla joikaisen ja kaikkien ihmisten kanssa toimeen.
Ps en olisi ikään uskonut, että häönellä oli noin paljon ystäviä, varmaan semmoinen 200 ihmistä jotka olisi myös haluneet tulla, mutta oli pieni rakennus missä oli tämä. Mustalaisia taas ei ollut kuin noin 15 ihmistä
koska on ihmisiä jotka eivät anna arvoa puolikkaille ollenkaan ihmisenä vaan kohtelevat heitä toisen luokan kansalaisina vaikka käyttäytyminen olisi vaikka kuinka hienoa.
Ihminen kyllä vaikuttaa siihen, miten muut suhtautuvat. Mutta on myös niitä, joita kohtaan käyttäydytään huonosti vaikka he olisivat ystävällisiä ja ihmismäisiä kaikille. Ei se aina ole siitä kiinni, miten itse käyttäytyy. Koulukiusaaminenkaan ei ole siitä kiinni, verrataanpa nyt vaikka näin.
ehkäpä tarkoitus käynteihin on jossain aivan muualla kuin tyrkyttämisessä
Fakta: Toista ihmistä et voi muuttaa. Yrityksesi sivistää tällaista "rajoittunutta" ihmistä on siis tuhoon tuomittu: Luovuta.
vaan aina on kaikki kaikkien muiden syy.
On se vaan kummallista
Hei,
Voi olla että tämä ei suurta kansansuosiota aiheuta käytöksen muutoksissa. Vaan sanoisin, että tarkoitus ei ole muuttaa ketään ihmisenä, vaan laittaa ihmiset ajattelemaan ja kenties muuttaa edes vähältä osin heidän ajatusmaailmaansa. Ehkäpä tässä viestiketjussa on jollekin jotain mitä ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi syystä tai toisesta.
En tiedä, tarkoititko kyseisen asian ihan yleisesti vai nimenomaan tähän keskusteluun. Haluan nyt kuitenkin korostaa, että tässä ei ole kyse kenenkään syyllistämisestä tai syyttämisestä. Ei myöskään kenenkään tuomisemisesta, siihen meille ei ole annettu oikeutta. Kyse on ainoastaan siitä, että laitetaan ihmiset ajattelemaan - ne, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa muuna kuin hyvänä vitsinä.
Jokainen on joskus tehnyt virheitä ja jotain väärää - ei niin täydellistä ihmistä olekaan ettei olisi joskus jollain tavoin ollut jollekin ilkeä. Tämä keskustelu ei kuitenkaan ole mikään varsinainen pahojen tekojen keskustelu tai rippituoli, vaan avain ajatteluun. Ainakin se yrittää sellainen olla. Kaikki eivät tästä saa irti välttämättä paljoakaan uutta, monella on asiat korvan takana visusti.
Tilanteet ovat ihmiselämässä välillä mitä on, ja on huonoja päiviä ynnä muuta. On kuitenkin paljon ihmisiä jotka kärsivät siitä, että heitä syrjitään heidän "puolikkuuttensa" tähden, eikä tämä ole oikein. Ihmisestä voi olla pitämättä esimerkiksi siksi, ettei yksinkertaisesti tule toimeen, mutta verenperimän halveksuntaa voisi verrata tiettyihin tapahtumiin historiassa, vaikka ihan näin suurista kamaluuksista ei olekaan kyse. Sanoisin kuitenkin, että siitä kai se kaikki alkoi silloin aikanaan. Nykyään ollaan jo sivistyneempiä, mutta silti. Toivon, että tämä keskustelu saa aikaan edes jotain hyvää.
Kuule, minä haluaisin muuttaa vähän monen ihmisen käytöstä - ja rankasti!
Jonkun persoonakin ottaa aivoon ja tyhmää jankkaamista en kestä yhtään.
Totta kuitenkin on, että kenenkään rotu, silmien väri, uskonto, hiusten laatu, erilaiset vaatteet ei häiritse, ei niin mitenkään.
Kyllä se on luonne, johon ihastuu tai vihastuu.
On vaikea tajuta, että joku ihan TOSISSAAN häiriintyy seikoista joita ei voi mitenkään muuttaa. Se on energian tavattoman suurta hukkaamista ja samalla tällainen ihminen hukkaa elämäänsä. Vaikka haukkuisin koko koti kaupunkini porukan mulateiksi ja vääräoppisiksi, ei oma oloni kohenisi siitä mitenkään. En siis ymmärrä miksi joku niin tekee. Mitä ihminen siitä saa?
Koitan miettiä ongelmaa sitä kautta, että miten omat ajatukseni muuttuvat. Kuka kykenee niitä muuttamaan ja miten hän sen tekee? Onko kaikki kiinni omasta päästäni, vai pystyykö joku murtamaan muurini? Minkälaisia asioita siihen tarvitaan. Palaan asiaan, kun hiffaan kupletin juonen.
askel parempaan suuntaan. Minä oon puolikas ja ihan hyvin menee elämä. Veljet ja siskot on täys kaaloja ja niillä ei tule elämästä mittää. Ei ne menesty koulussa eikä missää. Minä sentään olen saanut valkean keeniryöpsähdyksen ja se auttaa elämässä etteenpäin. Vaikka isä, joka on täys kaalo, yrittää estää minulta töihin menon, niin en ole siitä välittänyt vaan olen jo ammattikoulussa. Äiti on valkee ja pitää minun puolia asiassa kuin asiassa ja isä sitä hakkaa aina sen takia. Minä jos kuka tiiän mikä ero on valkeella ja kaalolla. Suvut äidin ja isän puolella on ihan ku eri planeetalta. Isän sukulaisii ku mennee niin huuetaa niin hirveesti ja juuaa ja tapellaan, mutta Äidin sukulaisii ku mennee, niin siellä on nii rauhallista ja kaikki on onnellisii, paitsi pappa, joka on pahoillaa ku Äiti meni yhtee Taiston kanssa. Olis kulemma ollu Äidille parempiaki tarjolla. Mutta minusta pappa tykkää ja minä oon ainoo kaalo joka papan kylään edes pääsee. Olisimpa koko valkee nii olisin ikionnellinen.
varmaan provo, mutta oliha siinä ihan asiaakin. Noi se monilla voipi mennäkki.
Eihän meistä kukaan ole pystynyt vaikuttamaan siihen, että minkälaiseen perheeseen tai sukuun olemme syntynyt.
Minusta ei ole mitään väliä sillä, oletko kokonainen, puolikas tai vartti. Itse ainoastaan pystymme vaikuttamaan siihen, miten elämämme elämme. Itse en ainakaan ole tuomitsemassa ketään rodun tai uskonnon vuoksi.
Toki kaikkien kanssa kemiat ei vain toimi, mutta sillä ei ole rotuun mitään tekemistä.
Lähinnä mielipide tai näkemyseroja on ihmisten kesken, mutta se on ihan oikein. Onneksi emme kaikki ajattele samoin asioista ja se on hyvä juttu.
En tiedä onko provo vai ei, mutta vastaan.
Hyvä että sä et häpeile mitä olet, mutta mietippä kuitenkin asennettasi ehkä joltain osin. Arvostatko nyt kuitenkin ittesi korkeammalle kuin muut? Muista että tummissakin on hienoja ja hyviä ihmisiä ja myös niitä jotka oikeasti käyvät koulua ja menestyvät elämässään ja tekemissään asioita - rikollisuus ei heidän elämässään rehota. Kyllä se on totta että koulun ja työelämän osalta valtaväestön lapsella saattaa olla paremmat eväät ja usein ehkä onkin, sillä ei kaikki romanivanhemmat ole vielä hokanneet miten tärkeää on painottaa näitä asioita ja miten tärkeää olisi kasvattaa lapsi arvostamaan nimenomaan näitä asioita. Geenit ei ole niitä asioita mitkä auttaa elämässä eteenpäin tai taannuttaa taakse päin vaan ihmisen oma ideologia ja asenteet ja arvot. Jos ihminen on vaalea ja ihannoi rikollisuutta, niin onko se sitten hyvä asia. Ei. Tämä vain esimerkkinä. Samalla tavoin tietysti muittenkin kohdalla. Sanoisin että sun pärjäämises ei johdu mistään geeneistä vaan siitä että sulle on kotona opetettu että elämässä on jotakin tavottelemisesta, muutakin kuin ne sossun rahat.
luulen että puolikkaita sorretaan siksi koska ne tuovat liikaa esille itseään, ei se puolikuus ole ongelma muille kun niille itselleen, ja siksi ne tuovat erinomaisuutaan julki joka käänteesssä. Yrittävät olla niin yli-mustalaisia että se rupee inhottamaan muita.Niillä on hirvee pätemisen tarve Miksi! jos ne olisivat luonnolia omia itseään niin olen varma että kaikki hyväksyisivät heidät semmosena kun ovat.
Tuossa yläpuolella on monessa viestissä se, että "täysveriset" sortavat "puolikkaita". Tuohan jos mikä on RASISMIA !
Koska itse elän aivan valkolaisen elämää mutta en esitä valkolaista koska en sitä ole, mutta käyn töissä maksan veroni ja opetan lapseni katsomaan positiivisesti kumpaakin puolta. Mutta heidän ei tarvitse esittää mitään toista mitä eivät ole. Sanon aina lapsille että sinä kelpaat sellaisena kuin olet ei yhtään enempää eikä vähempää. Paljon riippuu seurapiiristä minkälaisia nuorisosta tulee koska lapsihan on kirjoittamaton taulu jonka ympäristö myöskin maalaa, joko taulusta tulee mitä voi katsoa useasti tai sitten ettei jaksa kuin vilkaista kerran. Vastuu on ensisijassa kasvattajalla ja iso osa ympäristöllä.
Mikäänhän ei ole tässä maailmassa 100% mutta vanhemmat teillä joilla on vastuu ajatelkaa näitä asioita ihmiset.
MITÄPÄ TOHON LISÄÄMÄÄN, JUURI NÄIN SE ON.
Oon kyllä sitä mieltä, että mustalaisuus tulee syvämmestä oli sitten täysverinen, puolikas tai vartti. pyyvän etukäteen anteeks niiltä jotka on eri mieltä.
ON YLEENSÄ NIIN TEENNÄISTÄ, KOSKA HÄN KOKEE ALEMMUUTTA, PUOLIVERISYYTENSÄ VUOKSI, HUMALASSA EI VOI KATELLA TÄLLAISTA PUOLIKASTA JOLLA ON KKÄYTÖKSESSÄ USINMITEN RENGLU JA YLIMIELINEN TYYLI
Moni kokonainen kaalokin on tekopyhä teeskentelijä - samanlaisia ihmisiä löytyy puolikkaista, varteista ja valtaväestöstä. Ihan kaikista... Ei se ole siitä kiinni, mitä on. Rahnumainen ja ylimielinen asenne ja käytös ei ole mukavaa katottavaa vaikka ihminen olisi mikä. Mä en jaksa katsella ylimielisiä ihmisiä ollenkaan, oli tämä sitten kokonainen tai puolikas tai vaikka kiinalainen. Lähden siitä mielummin sitten pois. Ei sitä voi ylestää, että puolikkaan käytös on yleensä semmosta ja tämmöstä. On paljon niitä puolikkaita jotka on enemmän mustalaisia kuin valkolaisia mutta johtuiskohan siitä että vaikka tietävät mitä ovat niin ovat kuitenkin kaaleissa kasvaneet. Siitä en tykkää kuitenkaan että jos ihminen on puolikas ja hällä siis toinen vanhin on valkolainen, niin kuitenkin morkkaavat kaajeita. Minusta se on tekopyhää, siitä kyllä sanon jos semmosta kuulen, että hei mietihän sitä että haukut nyt omaa vanhintasi jos kerran yleistät kaikki kaajeet. Alemmuuden tunto voi muuten olla ihan siinä, että muut on arvostaneet sen ihmisen niin alhaalle ja käyttäytyneet niin alentuvasti sitä kohtaan, että se on kyllästynyt siihen ja alkanut itsekin uskoa näin. Samahan se on vaikka jos saa usein haukkuja tai pilkkaa, alkaa pian itsekin uskoa olevansa niin huono kuin ne pilkkaajat sanovat vaikka se ei pitäiskään paikkaa.