Olin 12-vuotias kun ensimmäinen "vauvakuumeeni" iski, lueskelin innolla vauvakirjoja enkä voinut odottaa että kasvan isoksi ja saan lapsen. Nyt, reilu parikymppisenä, en enää olekkaan niin varma, haluanko tosiaan "uhrata" oman elämäni lapsen takia. Kysymys vaivaa sinänsä minua aika paljon koska en halua olla kolmekymppinen kun tulen äidiksi vaan haluan lapsen suht nuorena jos sellaisen saan. Toisaalta myös yhteiskunnalliset ja sukulaisilta tulevat normit luovat oman paineensa. Tuntuu että monet ihmiset hankkivat lapsia vain koska niin nyt vain kuuluu tehdä jossain vaiheessa elämää, ilman että tulevilla vanhemmilla olisi minkäännäköistä tarvetta tulla vanhemmiksi.
Toisaalta myös pelottaa, että muutun samanlaiseksi kun pari ystävääni jotka lapsia ovat saaneet. Elämä pyörii vain ja ainoastaan lapsen/lapsien ympärillä eikä heillä tunnu olevan elämässään mitään muuta. Aina kun heidän kanssa juttelee, siirtyy aiheet lapsiin, vaikka olisi kiva joskus puhua jostain muustakin. Nykyään emme hirveästi enää edes tapaa koska tuntuu että meillä ei ole enää mitään yhteistä.
Ennen kävimme usein kahvilla, shoppailemassa ja vietimme tyttöjen iltoja, kävimme baarissa ja reissasimme yhdessä. Kaipaan noita aikoja mutta tuntuu että he ovat saaneet elämäänsä tärkeämpää sisältöä.
Tottakai oma lapsi on se elämän tärkein asia, mutta eikö lapsen saamisen jälkeen elämään sitten mahdukkaan muuta?
Minulla olisi niin paljon mitä haluaisin vielä kokea, ja pelkään että lapsen hankkiminen syrjäyttäisi kaikki omat tarpeeni. Totta, kuullostaa itsekkäältä, ja sitä se oikeastaan onkin.
Mistä syistä olette itse hankkineet lapsia?
Mitä mieltä olette ihmisistä jotka näkevät omat tarpeensa tärkeämmiksi kuin lisääntyminen?
Toisaalta myös pelottaa, että muutun samanlaiseksi kun pari ystävääni jotka lapsia ovat saaneet. Elämä pyörii vain ja ainoastaan lapsen/lapsien ympärillä eikä heillä tunnu olevan elämässään mitään muuta. Aina kun heidän kanssa juttelee, siirtyy aiheet lapsiin, vaikka olisi kiva joskus puhua jostain muustakin. Nykyään emme hirveästi enää edes tapaa koska tuntuu että meillä ei ole enää mitään yhteistä.
Ennen kävimme usein kahvilla, shoppailemassa ja vietimme tyttöjen iltoja, kävimme baarissa ja reissasimme yhdessä. Kaipaan noita aikoja mutta tuntuu että he ovat saaneet elämäänsä tärkeämpää sisältöä.
Tottakai oma lapsi on se elämän tärkein asia, mutta eikö lapsen saamisen jälkeen elämään sitten mahdukkaan muuta?
Minulla olisi niin paljon mitä haluaisin vielä kokea, ja pelkään että lapsen hankkiminen syrjäyttäisi kaikki omat tarpeeni. Totta, kuullostaa itsekkäältä, ja sitä se oikeastaan onkin.
Mistä syistä olette itse hankkineet lapsia?
Mitä mieltä olette ihmisistä jotka näkevät omat tarpeensa tärkeämmiksi kuin lisääntyminen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuolta minustakin tuntui parikymppisenä, kesken opiskelujen. Tuntui myös, ettei minusta ole lasta kasvattamaan.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tunnelmat ovat aivan toisenlaiset.
Mitä jos antaisit ajan kulua ja elelisit rauhassa elämääsi. Sinun ei ole pakko tehdä mitään, mikä ei omalta tunnu, mutta ne tuntemukset todella myös muuttuvat elämän viedessä eteenpäin. Anna siis myös itsellesi aikaa.
vaan sen takia että on pakko,ei kaikkien ole pakko lisääntyä eikä se tee heistä yhtään sen huonompaa ihmistä.Jokaisella meillä on omat tarpeemme elämässä ja jokainen viettää sen miten haluaa.Olen aina ollu lapsirakas ja tiennyt sen,että haluan nuorena lapset.Vanhempani saivat iltatähden kun oli 15-vuotias ja siskoni oli aika yöitkuinen,sillon ajattelin että en koskaan halua tuollasta huutaavaa kääröä ja mietinkin,että kauheeta jos tuo olisi minun.Säikähdin ihan ajatuksiani koska olin aina pitänyt itseäni lapsirakkaana ja sitten en ollutkaan varma mitä haluan,haluanko koskaan lapsia?Tietysti siinä iässä ei muutenkaan tiedä juuri mitään vielä elämästä eikä siitä mitä haluaa.Nytten sitten 7vuotta myöhemmin mulla on 11kuukautta vahna tyttö,aivan ihana tapaus ja vauvakuume on vaivannu viimeset puol vuotta.Olen aina ollu perhekeskeinen ihminen ja elän tässä ja nyt,millään muulla ei merkitystä.Pääsen taas toteuttamaan itseäni paremmin kun lapsi/lapset on isoja.Itsekkin kaipaan ystävääni jota harvakseltaan enää näen,hän odottaa toista lastaan mutta olen ajatellut sen niin,että nyt eletään näin ja tulevaisuudessa vietetään taas naisteniltoja tai kylillä ajellaan meidän muksuja kotia etsimässä :D
Ehkä sinun kannattaa nyt elää ja kokea jos asiaa epäröit ja mietit,minusta tähän perhe-elämään pitää olla varma vaikka kyllä siihen kasvaakin ajan kanssa.
Itse en kadu mitään,päinvastoin,on ihanaa olla ÄITI
Jos olet vasta reilu parikymppinen, sinulla ei ole mitään kiirettä lastentekoon, jos ei siltä tunnu. Mikä vika on siinä, että tulee äidiksi myöhemmin?
Olen itse 32-vuotias ja vauvakuume on päällä. En tunne itseäni yhtään liian vanhaksi saamaan lapsia. Olen halunnut tähän asti opiskella, tehdä töitä, matkustella ja viettää vapaata elämää ilman lastenhoitovastuuta. Nyt olisin mielestäni parhaassa iässä perheen perustamista varten, ja se on suuri haaveeni.
En toisaalta usko, että lapsen myötä muut itselleni tärkeät asiat unohtuvat edelleenkään. Jos oma lapsi on sinulle elämän tärkein asia, ei sen hankkimista kannata pelätäkään vain siksi, että vieraantuu muista tärkeistä asioista. Minulla on useita ystäviä, joiden kanssa teen juuri noita mainitsemiasi mukavia asioita riippumatta siitä, onko heillä lapsia tai ei. Niillä, jotka ovat saaneet lapsensa jo parikymppisenä, on jo tässä iässä paljon vapautta senkin myötä, että lapset ovat kouluiässä eivätkä sido yhtä paljon kotiin kuin pienet vauvat.
Voin todistaa, että kyllä elämään mahtuu siis paljon muuta myös perheellisillä, ja kokemuksia voi kartuttaa myös lasten kera :)
Minun suvussani on tultu vanhemmiksi suht nuorena, mutta en ole antanut sen vaikuttaa omiin ratkaisuihini. Enkä kannata sitä, että lapsia hankitaan vain tavan vuoksi. Itse haluan kokea lapsiperheen arjen ja saada elämääni uuden, pienen ihmisen, jota saan rakastaa.
Jos pidät omaa kaipuutasi elää ilman lapsia itsekkäänä, yhtä lailla kai on itsekästä haluta lapsia. Kyllä jokainen vanhemmaksi haluava varmasti ajattelee, että saa elämäänsä jotain lisää lasten myötä. Pohdi rauhassa, mitä elämältäsi haluat.
Älä hanki lapsia, suomi on ylikansoittunut ja roskaväki siinä kasvaa
Olen miettinyt aivan samaa. Siis miksi hankkia lapsi? Tosin itse tähän asti olen ajatellut että en varmaan koskaan lapsia tee. Nyt parikymppisenä on iskenyt hirveä vauvakuume, ja mietin (osin juuri koska olen vielä niin nuori) miksi ihmeessä haluan lapsia.
Ei vissiin voi kuin elää ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ei mitään kiirettä :)
ei tee penskoja ja pilaa elämäänsä nuorena kun muutkin tekee. Olet fiksu ihminen ja kerkeät kyllä. Kaltaisellesi kuuluu tulla lapsia ja nuo geenit on saatava jakoon tänne tollojen maailmaan.
SEn ikävän tosiasian tulet kuitenkin huomaamaan, että kun sulla alkaa olla ikää se 30v ja elämänkokemusta plakkarissa, niin jos et itse tee lapsettomuudestasi ja mahdollisesta lapsiprojektista ongelmaa ja painetta sinulle, niin muut sen kyllä tekevät.