Miesystävälläni on paljon ystäviä, sekä mies-,että naispuolisia, ja hän myös tapaa heitä päivittäin. Minä taas viihdyn enemmän kotona, ja tapaan ystäviäni harvemmin, koska tykkään olla kotona, ja viettää omaa aikaa. Tiedämme olevamme erilaisia, emmekä ole yrittäneet muuttaa toisiamme, olemme sallineet vapauden olla oma itsensä. Nyt kuitenkin, kun tapailuvaihe on syventynyt seurusteluksi, ja näemme useammin, ja kun tunteeni ovat syventyneet, olen huomannut mustasukkaisuuden piston hänen muista ystävistään ja käyttämästään ajasta. Etenkin niistä naispuolisista. Tiedän, ettei heidän välillään ole mitään, ja harvemmin hän niitä pelkkiä naispuolisia meneekään tapaamaan, vaan jotain porukkaa jossa on kaikkia. Jollakin hänen pitkäaikaisella naispuolisella ystävällä oli äsken joku hätä, ja hän meni avuksi, ja täten siirsi meidän sovittua tapaamista. Tunsin ihan järkyttävän mustasukkaisuuden piston, vaikka puhelimessa olinkin ihan "cool". Ei tässä varmaankaan ole mitään epänormaalia, mutta kokemuksia kaipaisin samankaltaisista tilanteista ja suhteista, joissa pariskunnan sosiaalinen elämä on toisistaan erilaista.
miehen ystävät, etenkin naispuoliset
argh!
41279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä turhaan vaivaa mieltäsi miehen ystävillä :) Voisit vaikka yrittää ajatella miehen ystäviä juurikin ystävinä, ei miehinä tai naisina tms.
Ja kun ja jos miehesi on samalla aaltopituudella kanssasi parisuhde-asioista niin silloin hän huomioi kyllä automaattisesti sinuakin ja asettaa sinut oikealla tavalla tärkeäksi. Näyttääkin sen tietenkin myös teoin. Ja jos taas ystävät vievät mielestäsi liikaa aikaa niin silloin ette yksinkertaisesti sovi toisillenne, olette niin erilaisia. Simppeli asia :)
Sen siipan mukana kun tulee paljon muutakin kuin vain pelkkä paketti porvoosta. Sieltä tulee koko liuta muitakin ihmisiä, joiden kanssa täytyy yrittää edes tulla toimeen, ainakin niiden kumppanin tärkeimpien ystävien kanssa. Sitä kautta ikään kuin arvostaa toista :)
Tosin se ei tarkoita sitä, että kumppanin parhaimmat ystävät ovat automaattisesti sinunkin ystäviäsi :) Kukin päättää itse omalla tahollaan ketkä kelpuuttaa lähelle ja ketkä ei.. Sitä ei voi toinen määrätä eikä millään tavalla ohjata, se on tyystin henkilökemiasta kiinni :)) Muttaettä ei tuomita, yritetään tulla juttuun.
Eivät kaikki ihmiset kaipaa väkeä ja ystäväpiiriä ympärilleen ja mielestäni kumppanien tulisi ymmärtää toistensa erilaisuus. Jotkut tykkäävät pohtia asioita ihan itsekseen oman päänsä sisällä ja nauttia suunnattomasti valaistuessaan ynnä kehittyessään :D Kun tykkää itsestänsä, ajatuksistansa ja viihtyy yksinään niin silloin osaa arvostaa elämää ynnä muitakin ihmisiä. Itselle sopivassa määrin ;)
Että terveisiä vaan toiselta sitkeästi oman polkunsa raivaajalta :D
ystäviä olla ja pitääkin olla, mutta siinä vaiheessa, kun mies kertoo olevansa naisen kanssa ystäviä vain siksi, että saisi tämän naisystävän kellistettyä sänkyynsä yhdeksiyöksi, ollaan kyllä ihan hakoteillä, etenkin jos tämä naisystävä vielä luulee miehen olevan ihan ystävyyspohjalla liikkeellä.
Meilläkin oli vastaava tilanne, ei tosin olla enää yhdessä. Harmitti kovasti kun miehellä oli naispuolisia ystäviä, jotka soittelivat ja halusivat tavata milloin milläkin "avun" tarpeella. Rakastin miestäni ja yritin kestää tilannetta näyttämättä mustasukkaisuuttani. Mies ei missään nimessä halunnut sitoutua minuun sormuksella, pitihän hänen olla vapaa. Yhden naispuolisen kanssa lipsahti tunteet enemmän kuin ystävyydeksi ja mies jätti minut. Uudella miehelläni on vähän ystäviä eikä hän tapaa ketään naispuolista ystävää ilman minua eikä meille soittele hänen exät eikä muutkaan naiset, tämä tuntuu minusta oikealta tavalta olla yhdessä.
"Uudella miehelläni on vähän ystäviä eikä hän tapaa ketään naispuolista ystävää ilman minua eikä meille soittele hänen exät eikä muutkaan naiset, tämä tuntuu minusta oikealta tavalta olla yhdessä."
niin kuulostaa.tuota kaipaisinki itsekin.eksät saisi painua ..